Bishop Påvel Juusten

Is your surname Juusteen?

Research the Juusteen family

Bishop Påvel Juusten's Geni Profile

Records for Paavali Juusteen

1,394 Records

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Share

Paavali Påvel Juusteen, Bishop

Also Known As: "Paavali", "Paulus Petri", "Påvel"
Birthdate:
Birthplace: Juustila, Wiborg, Finland
Death: Died in Turku, Finland
Place of Burial: Turun tuomiokirkko
Immediate Family:

Son of Peder Nilsson Juusteen and Anna Juusten
Husband of Anna Sigfridin tytär
Father of Anna Påvelsdotter Juusteen; Hans Påvelsson Juusteen; Erik Juusteen; Peter Paavalinpoika Juusten and Casper Juusteen
Brother of Severin Pedersson Juusteen; Brita Pedersdotter Juusteen; Jöns Pedersson Juusteen and Hintz Juusten
Half brother of Severin Pedersson Juusteen

Occupation: Bishop of Viipuri, Turku, Bishop
Managed by: Private User
Last Updated:

About Bishop Påvel Juusten

http://runeberg.org/frfinl/0229.html

Paulus Petri Juusten (1516 – 1576). Finnish: Paavali Juusten, Swedish: Påvel Pedersson Juusten or Paul Juusten (b c 1516 at Juustila near Viipuri - d 1576) was the first bishop of Viipuri, and later, bishop of Turku, Finland. He was an esteemed teacher and a Swedish royal envoy.

Early life

Paavali, as he was known before ecclesiastical career, was initially schooled at the Viipuri School of Latin. His parents, burgher Pietari Juusten and his wife Anna, owned their townhouse near the Blackfriars' monastery at Viipuri. The street bore the name Juusteninkatu until the town centuries later was ceded to Soviet Union. His parents seemingly died in c 1530 due to the plague. The orphan Paavali was sent to Turku, to study 1534-1536 at the Turku school. He was recruited to lecture as an assistant to the head teacher, bishop Martti Skytte. The bishop ordained Paulus as a priest in 1540, before he turned 24 that was the regularly required age for ordination. Religious career Juusten was acting headmaster of the Viipuri school 1541-1543, after which the bishop sent him to Germany, to study in several universities. He succeeded Mikael Agricola as headmaster of Turku cathedral school in 1548. He was member of the diocese chapter in 1553 and in 1554. In 1554 he was appointed as the inaugural bishop of Viipuri, a new diocese. He was consecrated as bishop by Botvidus Sunonis, bishop of Strengnes, a carrier of the Apostolic Succession. In 1563 he succeeded as bishop of Turku. The king sent bishop Juusten as ambassador to Russia in 1569, where tsar Ivan IV the Terrible kept him as a prisoner for over two years. Some sources claim that he received ennoblement from the king after his return in c 1573. The year he died, Paulus consecrated Laurentius Petri Gothus as archbishop of Uppsala. He was buried at the Cathedral of Turku. -------------------- http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1257 -------------------- Suomen Piispa,Turku. Aat. 1573 Syntynyt porvarille 1516 Viipuri msk. Juustila. Kuollut 22.8.1575 Turku.

Kävi ensin Viipurin latinakoulun. Orvoksi jäätyään muutti Turkuun 1534-36. Opiskeli kaksi vuotta Turun koulussa, Toimi piispa Martti Skyten esilukijana,Turun koulun apuopettajana. Piispa vihki papiksi ennen säädettyä 24 vuoden ikää 1540 Turussa. Määrättiin Viipurin koulun rehtoriksi,1541-43. Lähetettiin Saksaan opiskelemaan humanistisia tieteitä ja teologiaa. Opiskeli Wittenbergissä opettajinaan mm. tohtori Luther. Suomen Piispain Kronikka:Paavali Juusteen


   Paavali Juustenin kuolinaika
   NB
   Yksimielisesti yleisissä hakuteoksissa ja kirkkohistorian yleisesityksissä Paavali Juustenin kuolinajaksi on ilmoitettu 22.8.1576. Jukka
   Paarma on kuitenkin Teologisessa aikakauskirjassa 1977 osoittanut, että mainittu aikamäärä on virheellinen. Monien suomalaisten
   polveutuessa piispan tyttärestä Annasta tämän avioliitoista Henrik Stråhlmanin ja Hans Cröellin kanssa asia kiinnostaa sukututkijaa. Koska harva sukututkija seurannee mainittua aikakauskirjaa, kiinnitetään asiaan tässä huomiota. Vaikka eräissä piispainkronikan käsikirjoituksissa kuolinvuodeksi ilmoitetaan 1575, niin vakiintui Johannes Messeniuksen Scondia Illustratassa ilmoittama täsmällinen aika 22.8.1576 varsinkin Porthanin julkaiseman piispainkronikan kautta. Paarma osoittaa kuitenkin kuninkaan syksyllä 1575 kirjoittaneen kirjeen piispa Paavalin leskelle, ja Juustenia kutsutaan 11.10.1575 vainajaksi. Keväällä 1575 hän osallistui eräisiin tilaisuuksiin Ruotsissa ja oli elossa vielä 10.8.
   Paarman mukaan päivämäärä 22.8. täten voi hyvinkin olla oikea, mutta Messenius on jostakin syystä erehtynyt yhdellä vuodella, joten oikea kuolinaika olisi 22.8.1575. 
   Genos 52(1981), s. 110 
   http://www.genealogia.fi/genos/52/52_110a.htm
   RAMSAY:Paulus Juusten (tab.1) f. 1516 i Juustila by i Viborgs socken, Skolepilt i Viborg, sedan 1536-1538 i Åbo. 
   - Föreläsare 1638 hos biskop   Skytte, tillika underlarare a Åbo skola. Prästvigd 1540.T.f. rektor for Viborgs skola 1541-43. 
   Inskrefs vid universiteten i Magdenburg,  Rostock och Köningsberg. Skolrektor i Åbo, med fullmakt  1548 22/2. 
   Nämnes sasom ledamot af domkapitalet  1553, 54. Utnämnd till biskop i Viborg 1554/5. Biskop i Åbo 1563 12/6.
   Sandebud  till Ryssland 1569, jämte några adelsman, blef med dem därstades 1569/9 - 1572/2 hallen I fangenskap och illa misshandlad. Efter  hemkomsten upphöjd i adligt stand. - Juusten sammanskref under sin fångenskap i Ryssland en utlaggning en katekes i finska språket. Hans historiska arbete "Chronikon Episcoporum Finalndensium" har af Porthan utgifvits med kommentarier.

-------------------- Turun piispa -------------------- The development of written Finnish Language was closely tied to the Reformation of the Church.The early Finnish Bishops were important educators and supporters of Finnish literature in addition to their duties as heads of church. In 1528 King Gustavus of Sweden appointed Martinus Skytte, a Finnish nobleman from Hauho, as the Bishop of Turku, Finland's only bishopric at the time. He was instrumental in sending Finnish students to study abroad, specifically in Wittenberg, Germany. Among these students were Mikael Agricola and Paavali Juusten, who studied with the reformer Martin Luther among others, and became the reformers of the Church of Finland and were the first to use Finnish language in their writings. They translated many important religious texts into Finnish. In 1554 Agricola became the bishop of Turku. At the same time Finland was divided into two bishoprics with the addition of Viipuri. The first bishop of Viipuri was Paavali Juusten, from 1554 to 1563. In 1563, after Agricola's death, he became the bishop of Turku, in which position he continued Agricola's work of writing in the Finnish language. He produced the first Finnish translation of the Catechism and a collection of psalms.

In addition to his duties as the bishop, Paavali Juusten was chosen by the King of Sweden to head a peace delegation to Russia. This took three years of his time. Most of the time he and his delegation were kept waiting for an audience with the czar.

-------------------- The development of written Finnish Language was closely tied to the Reformation of the Church.The early Finnish Bishops were important educators and supporters of Finnish literature in addition to their duties as heads of church. In 1528 King Gustavus of Sweden appointed Martinus Skytte, a Finnish nobleman from Hauho, as the Bishop of Turku, Finland's only bishopric at the time. He was instrumental in sending Finnish students to study abroad, specifically in Wittenberg, Germany. Among these students were Mikael Agricola and Paavali Juusten, who studied with the reformer Martin Luther among others, and became the reformers of the Church of Finland and were the first to use Finnish language in their writings. They translated many important religious texts into Finnish. In 1554 Agricola became the bishop of Turku. At the same time Finland was divided into two bishoprics with the addition of Viipuri. The first bishop of Viipuri was Paavali Juusten, from 1554 to 1563. In 1563, after Agricola's death, he became the bishop of Turku, in which position he continued Agricola's work of writing in the Finnish language. He produced the first Finnish translation of the Catechism and a collection of psalms.

In addition to his duties as the bishop, Paavali Juusten was chosen by the King of Sweden to head a peace delegation to Russia. This took three years of his time. Most of the time he and his delegation were kept waiting for an audience with the czar.

Juusten, Paulus (noin 1520 - 1575)

Viipurin piispa, Turun piispa, reformaattori, historiankirjoittaja

Juusten, Paulus (noin 1520 - 1575) P. Juusten, Suomen piispain kronikka. Otava, 1956 (sinetti piirretty R. Hausenin Finlands medeltidssigill -teoksen mukaan). Paulus Juusten jatkoi Mikael Agricolan työtä Suomen kirkon johdossa. Hän on myös ensimmäinen nimeltä tunnettu suomalainen historiankirjoittaja.

Paulus Juustenin syntymävuosi voidaan hänen myöhempien vaiheittensa perusteella sijoittaa vuoden 1520 tienoille. Hän oli viipurilaisen suurkauppiaan poika, jonka isä Pietari omisti kivitalon dominikaaniluostarin vieressä - kadun nimi oli vielä kesällä 1944 Juusteninkatu - sekä Juustilan tilan Viipurin pitäjässä. Pietarin kuoltua 1530 hänen vanhin poikansa Jöns johti kauppahuonetta, jonka laivat purjehtivat Tallinnaan, Danzigiin ja Lyypekkiin. Pauluksen toisesta veljestä Severinistä tuli Hauhon kirkkoherra; heidän nimeltä tuntematon sisarensa avioitui Viipurin pormestarin kanssa.

Opintiensä Paulus Juusten aloitti kotikaupungin latinakoulussa, jossa rehtorina toimi vuoteen 1528 Johannes Erasmi, "ahkera ja uskollinen koulunuorison kasvattaja", kuten Juusten piispainkronikassaan kuvaa. Humanismin ja uskonpuhdistuksen aatteet tunnettiin jo 1520-luvun Viipurissa. Linnanherralla, saksalaisella Hoyan ja Bruchhausenin kreivillä Johannilla, oli 1530-luvun alussa hovikappalaisenaan luterilainen saarnaaja Johan Block, josta myöhemmin tuli pommerilaisen Barthin kaupungin reformaattori. Hänen seuraajansa, tanskalaissyntyinen Clemens otti huolekseen myös rehtorin tehtävät syksystä 1532 alkaen ja "alkoi ensimmäisenä Viipurin koulussa opettaa Terentiusta ja Vergiliusta".

Orvoksi jäänyt Juusten siirtyi 1536 Turun kouluun, jossa hän sai nauttia edellisenä vuonna Wittenbergistä palanneen Thomas Keijoin opetusta. Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 1538, palasi toinen Wittenbergin kävijä, oppinut viipurilainen Simon Henrici. Hänen suosituksestaan Juusten pääsi piispa Martinus Skytten taloon esilukijaksi ja samalla Turun koulun apuopettajaksi. Koska oli pelättävissä, että Juusten ajan tavan mukaan ryöstettäisiin kesken kouluopintojensa kruunun palvelukseen, piispa vihki hänet papiksi 1540. Tuomiokapituli arvioi hänen opetustaitonsa niin hyväksi, että se lähetti hänet seuraavana vuonna hoitamaan Viipurin koulun rehtorin virkaa. Juusten johti kotikaupunkinsa koulua yhden lukuvuoden, minkä jälkeen tuli hänen vuoronsa lähteä ulkomaille.

Juusten saapui matkatoverinsa Laurentius Fresen kanssa Wittenbergiin martinpäivän aikoihin 1543. Hän kuunteli "kaikkien tieteenalojen oppineita miehiä", joita Wittenbergissä tuolloin oli ja jotka hän luettelee piispainkronikassaan: "herra tohtori Luther, Johannes Bugenhagen, Philipp Melanchthon, Caspar Cruciger, Georg Major, Paul Eber, Erasmus Reinhold ja Matthias Flacius ynnä muita." Roteva suomalainen osallistui aktiivisesti lokakuussa 1544 ruotsalaisten opiskelijoiden illanvietossa puhjenneeseen tappeluun, jossa hän sai tikarinviillon kasvoihinsa.

Juusten oli läsnä, kun Martin Luther haudattiin 22. helmikuuta 1546 linnankirkkoon. Samana vuonna puhkesi Schmalkaldenin sota, "eikä kaupungissa ollut enää sijaa runottarille". Melanchthon jätti akatemian 11. marraskuuta siirtyäkseen Zerbstiin. Samana päivänä hän kirjoitti Juustenille todistuksen tämän opinnoista. Se oli tarpeen pyrittäessä muihin akatemioihin, sillä suomalaisella ei ollut vielä maisterinarvoa. Siinä oli myös vuolassanaiset suositukset "oppineille ja hurskaille Turun kapituliveljille" sekä Ruotsin kuninkaalle.

Juusten kertoo Wittenbergistä lähdettyään viettäneensä talven osittain Magdeburgissa, osittain Zerbstissä. Ilmeisesti hän liikkui Melanchthonin seurassa, mutta lähti keväällä 1547 Rostockiin. Sieltä hän purjehti Königsbergiin ja opiskeli kaupungin uudessa luterilaisessa yliopistossa koko kesän. Turkuun hän palasi ilmeisesti saman vuoden syksyllä.

Vanhan tavan mukaan viimeksi ulkomailta palannut opiskelija sai niskoilleen katedraalikoulun rehtorin viran. Juustenin palatessa koulua johti Mikael Agricola, joka vain vastentahtoisesti ja "kuninkaan arvovaltaisesta määräyksestä" - kuten Juusten muistaa kronikassaan mainita - luovutti koulumestarin tehtävät helmikuussa 1548. Samalla Juusten sai tehtäväkseen toimia tuomiokapitulin kirjurina ja palkkatilakseen pappisalttarin alttarisäätiön.

Kustaa Vaasan jaettua Turun hiippakunnan Juustenin osalle tuli uusi Viipurin hiippakunta. Strängnäsin piispa Botvid Sunonis vihki hänet sekä uuden Turun piispan Mikael Agricolan virkaansa toukokuussa 1554. Uuteen virkapaikkaansa Juusten siirtyi vuoden lopussa. Hän sai toimia ilman tuomiokapitulia, joita oltiin tähän aikaan lakkauttamassa vanhoissakin hiippakunnissa. Kuitenkin tiedetään hänen tarttuneen tarmokkaasti tehtäviinsä; hän kulki tarkastuksilla, huolehti tuomiokirkon kunnostuksesta, valvoi koulua ja sairaalaa.

Agricolan kuoltua 1557 Juusten olisi mielellään siirtynyt Turkuun, mutta eräät (Juhana III) Juhana-herttuan hovissa toimineet "suomen kielen viholliset", joista hän muistaa mainita Wittenbergin aikaisen riitaveljensä tohtori Andreas Olain, juonittelivat virkaan ruotsalaissyntyisen Petrus Nicolai Follingiuksen. Erityisesti Juusten paheksui sitä, ettei "tuo viekas ja kavalaluonteinen ihminen" osannut suomea. Kuningas Eerik XIV:n ja hänen herttuallisen veljensä välit kiristyivät pian, ja kesällä 1563 kuningas vangitutti Juhanan. Hallitsijan epäluulo kohtasi samalla Juhanalle lojaalia Suomen herttuakunnan papistoa, ja piispanhattu putosi Follingiuksen päästä.

Turun piispanistuin oli nyt vapaa, ja herttuakunnan ulkopuolelta tuleva Juusten saattoi nousta sille kuningas Eerikin miehenä. Mutta Eerikin mieli järkkyi, aateli nousi kapinaan, syöksi hänet valtaistuimelta ja asetti kruunun Juhanan päähän. Vuoden 1568 vallankaappauksessa laski monen uskollisen kuninkaanmiehen onnentähti. Juusten sai pitää virkansa, mutta kuningas nimitti hänen avukseen Turun hiippakunnan johtoon oman luottomiehensä, ruotsalaisen Henricus Canutin, joka omaksui pian jo käytöstä poistetun tuomiorovastin arvonimen.

Juhanalla oli Turun piispalle tehtävä, jollaisesta ei ollut tapana kieltäytyä. Itärajan olot tunteva Juusten sai johdettavakseen 70-henkisen lähetystön, jonka piti matkata Moskovaan vahvistamaan aikaisemmat rauhansopimukset tsaari Ivan IV:n (Julman) kanssa. Matka alkoi heti Juhanan kruunajaisten jälkeen loppukesästä 1569. Siitä tuli tuskien taival. Lähettiläitä nöyryytettiin ja pilkattiin, pidettiin vankeudessa ja nälässä; toistakymmentä heistä kuoli ruttoon. Vasta joulukuussa 1571 he pääsivät hallitsijan puheille, mutta neuvotteluista ei tullut mitään. Sen sijaan Ivan IV ilmoitti syyn tylyyn kohteluun: Juhana oli hieman aikaisemmin nöyryyttänyt ja pitänyt vankeudessa venäläistä lähetystöä ja lisäksi kirjeissään solvannut tsaaria. Juustenin perusteellinen matkakertomus osoittaa, ettei piispalla ollut erityisiä diplomaattisia kykyjä. Toisaalta on ilmeistä, ettei sulavinkaan neuvottelija olisi onnistunut säästämään retkikuntaa kärsimyksiltä, joilla se sai maksaa kuninkaansa idänpoliittiset kömmähdykset.

Helmikuussa 1572 päättynyt matka toi Juustenille aatelisarvon, mutta se ei palauttanut vankeudessa murtunutta terveyttä. Vaakunakilpeensä hän maalautti puolialastoman itseään ruoskivan miehen.

Tuomiorovasti Henricus Canuti oli piispan poissa ollessa johtanut hiippakuntaa. Hän kulki tarkastusmatkoilla vielä esimiehensä kotiinpaluun jälkeen. Hiippakunnan ohjat olivat silti Juustenin käsissä. Hän laati vuoden 1573 pappeinkokoukseen laajat synodaalistatuutit. Niistä näkyy, ettei uskonpuhdistuksen tase ollut pelkästään voitollinen. Piispa korostaa, että entinen loisto on iäksi mennyttä, mutta vakuuttaa muiden Ruotsin piispojen tavoin mielihyvin luopuneensa tästä paavillisesta koreudesta. Mutta sen mukana oli mennyt muutakin. Matkatessaan kymmenen vuotta aikaisemmin Viipurista rantatietä uuteen virkapaikkaansa Juusten oli nähnyt kirkkojen surkean tilan: rakennukset olivat rapistuneet, kalleudet viety. Niinpä piispa katsoi hyväksi kehottaa ahdingossa eläviä pappejaan kestämään kärsivällisesti köyhyyttä, kun esivalta on pienentänyt palkkoja. Piispa varoitti vaipumasta epätoivoon ja kiroamasta virkaansa, saati sitten eroamasta siitä.

Juustenilla oli myös syytä tyytyväisyyteen. Paavillinen epäjumalanpalvelus pyhiinvaelluksineen, nurkkamessuineen ja aneineen on sortunut, "ja koko kristinusko on saanut ikään kuin uudet kasvot". Oppi oli oikea, ja kirkollisessa seremonioissa noudatettiin muiden Ruotsin hiippakuntien tavoin Wittenbergin seurakunnan esimerkkiä. Saarnataidossa oli vielä toivomisen varaa, ja Juusten suositteli papistolleen Lutherin ja muiden akateemisten opettajiensa postilloja.

Juusten osallistui kuuden muun suomalaisen pappismiehen kanssa kesällä 1574 arkkipiispanvaaliin. Hän antoi äänensä Juhanan suosikille Laurentius Petri Gothukselle, joka sitten valittiin virkaan. Hän kävi emämaassa vielä seuraavanakin vuonna. Kesäkuussa hän allekirjoitti Tukholmassa kuninkaan laatiman Nova Ordinantian, joka sisälsi Juhanan liturgisten näkemysten mukaisia täydennyksiä kirkkojärjestykseen.

Juustenin viimeiseksi virkatoimeksi jäi Ruotsin uuden arkkipiispan vihkiminen Uppsalan tuomiokirkossa 14. heinäkuuta 1575. Samalla matkalla hän valvoi messunsa painatusta Tukholmassa, mutta ei enää ehtinyt nähdä valmista teosta. Hän kuoli pian kotiin palattuaan 22. elokuuta 1575. Hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon pääkuorin alle.

Juusten jäi Agricolan varjoon kirjallisessa toiminnassaan; piispainkronikassaan hän valitteleekin edeltäjän julkaisseen omissa nimissään niitä psalmikäännöksiä, joita Turun koulussa tehtiin Juustenin rehtorikaudella ja valvonnassa. Juustenin katekismus, joka ilmeisesti sisälsi ruotsalaisen mallin mukaisen suppean rukouskirjan, ilmestyi Tukholmassa 1574 suomenkieliseen kirjallisuuteen erikoistuneen Amund Laurentinpojan painosta. Siitä ei ole tiettävästi nykypäiviin säilynyt yhtään kappaletta. Venäjän vankeudessa syntyi lisäksi latinankielinen postilla, mutta sitä ei ollut tarkoitettu painettavaksi, ja 1573 valmistunut käsikirjoitus tuhoutui esipuhetta lukuun ottamatta Turun palossa. Latinaksi laaditut vuoden 1573 synodaalistatuutit samoin kuin kertomus lähettiläsmatkasta on - kuten myös postillan esipuhe - julkaistu myöhemmin.

Suomenkielinen pääteos Se pyhä messu ilmestyi Amund Laurentinpojan kirjapainosta 12. syyskuuta 1575, kolme viikkoa tekijänsä kuoleman jälkeen. Se korvasi Agricolan suomenkielisen messun vuodelta 1549. Juusten liittyy edeltäjäänsä selvemmin ruotsalaiseen jumalanpalveluskäytäntöön ja traditioon; hänen messussaan näkyvät jo Juhana III:n liturgiset pyrkimykset. Messu sisältää myös evankeliumikirjan, kun Agricolan messun käyttäjä sai lukea evankeliumitekstit Uudesta testamentista. Evankeliumikirjan tekstit Juusten on ottanut Agricolalta, mutta on paikoin muokannut niitä hieman aikaisemmin ilmestyneen ruotsalaisen evankeliumikirjan suuntaan. Kaikki muutokset eivät ole parannuksia, sillä Juusten ei ollut Agricolan veroinen suomen kielen käyttäjä.

Juustenin pääteos Catalogus et ordinaria successio episcoporum Finlandensium (Suomen piispainkronikka) alkaa Pyhästä Henrikistä ja päättyy kirjoittajaan itseensä. Viimeinen, 27. eli Juustenin omaelämäkerta jäi kesken, mutta tekijä oli kyllä kertonut itsestään jo kahdessa edellisessä, Agricolan ja Follingiuksen elämäkerrassa.

Teos levisi aluksi käsikirjoituksina. Ensimmäinen painettu laitos ilmestyi 1728. Henrik Gabriel Porthan julkaisi 1784 - 1800 uuden kommentoidun laitoksen 56 väitöskirjana. Siinä on 889 sivua, joista kronikan teksti vie neljäkymmentä. Tähän runkoon Porthan ripusti laajat huomautuksensa ja niiden vielä laajemmat alaviitteet, joihin hän oli kopioinut runsaasti keskiaikaisia asiakirjoja. Lopputulos oli eräänlainen "Suomen historian varastohuone". Se toi Porthanille Suomen historian isän kunnianimen ja loi pohjan myöhemmälle Suomen historian tutkimukselle.

Juustenin kronikan perustana on Turun tuomiokapitulissa 1300-luvun puolivälissä laadittu luettelo Suomen aikaisemmista piispoista. Luetteloa jatkettiin myöhemmin keskiajalla. Juusten sai virikkeen piispainkronikan kokoamiseen Wittenbergissä, missä Melanchthon korosti historian merkitystä. Turkuun palattuaan Juusten perehtyi tuomiokirkon arkistoon, ja siirryttyään Viipuriin hän antoi sihteerinsä tehtäväksi kerätä ja jäljentää lähdemateriaalia.

Juusten täydensi etupäässä Turun tuomiokirkon asiakirjojen avulla keskiaikaisia piispaelämäkertoja. Varsinkin vanhasta kopiokirjasta, Mustasta kirjasta, oli paljon hyötyä. Uskonpuhdistuskaudelle tultaessa hän saattoi tukeutua siihen, mitä oli itse nähnyt ja kokenut. Hän lausuukin suorasukaisesti mielipiteensä kolmesta edeltäjästään sekä suuresti ihailemastaan Kustaa Vaasasta. Hänellä oli myös käytössään sekä omia että muiden laatimia muistiinpanoja oman aikansa tapahtumista. Juustenin kronikka on Suomen keskiajan ja uskonpuhdistuskauden tärkein kertova lähde, ja Juusten ensimmäinen nimeltä tunnettu suomalainen historiankirjoittaja.

Paulus Petri Juusten, Paavali Juusten S noin 1520 Viipuri, K 22.8.1575 Turku. V kauppias Pietari Juusti, Justen. P Anna Sigfridintytär, PV Viipurin linnan alivouti Sigfrid Matsinpoika ja Karin Henrikintytär. Lapset: Peter K 1614, ratsumestari, Käkisalmen linnanvouti; Hans Påvelsson, hovijunkkari; Caspar, jesuiittaoppilas Braunsbergissa 1591; Anna, P1 Henrik Stråhlman; P2 Hans Cröell; Erik Påvelsson.

URA. Kävi Viipurin koulua; Turun katedraalikouluun 1536; piispan esilukija ja koulun apuopettaja; vihitty papiksi 1540; Viipurin koulun rehtori 1541; kirjoittautui Wittenbergin yliopistoon 10.11.1543; kirjoittautui Königsbergin yliopistoon 1547; Turun katedraalikoulun rehtori ja tuomiokapitulin kirjuri 1548; Viipurin piispa 1554; Turun piispa 1563.

TUOTANTO. Catechismus. Stockholm 1574 (kadonnut); Se pyhä messu. Stockholm 1575 (näköispainos 1978, toimittaja M. Parvio); Catalogus et ordinaria successio episcoporum Finlandensium (toimittajat C. Nettelbladt. 1728; H. G. Porthan. 1784 - 1800; S. Heininen. 1988; ruotsintaja: W. A. Schmidt. 1942; suomentaja: H. Winter. 1943, 1956, S. Heininen. 1988); Acta legationis Muscoviticae (toimittajat H. G. Porthan. 1775; I. Kajanto. 1995; suomentaja: J. J. Mikkola. 1942; englanniksi: I. Kajanto. 1995).

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. K. Grotenfelt, Piispa Paavali Juustenin jälkeläisistä // Suomen sukututkimusseuran vuosikirja 1917; S. Heininen, Die finnischen Studenten in Wittenberg 1531 - 1552. 1980; S. Heininen, Suomalaisen historiankirjoituksen synty : tutkimus Paavali Juustenin piispainkronikasta. 1989; S. Heininen, Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan. 2008; S. Heininen, Agricolan perintö : Paulus Juustenin elämä. 2012; I. Kajanto, The tragic mission of Bishop Paul Juusten to Tsar Ivan the Terrible. 1995; J. Paarma, Hiippakuntahallinto Suomessa 1554 - 1604. 1980; M. Parvio, Paavali Juusten ja hänen messunsa // Suomi 122:3. 1978; K. Pirinen, Turun tuomiokapituli uskonpuhdistuksen murroksessa. 1962; W. A. Schmidt, Paavali Juusten ja Suomen piispain kronikka. 1943; A. Siljamäki, Paavali Juustenin statuutti vuodelta 1573 // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1958 - 1963.

PAAVALI JUUSTENIN MUKAAN NIMETTY. Kadut, aukiot ym. Turku.

Kirjoittaja(t): Simo Heininen

Julkaistu 18.7.2000 (päivitetty 22.8.2012)

Artikkelitekstin pituus: 13541 merkkiä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

view all

Bishop Påvel Juusten's Timeline

1516
1516
Finland
1550
1550
Age 34
Tuustilasjoki
1560
1560
Age 44
Uskela
1575
August 22, 1575
Age 59
Turku, Finland
????
????
????
????
????
Turun tuomiokirkko