Albert Oskar Snellman

Albert Oskar Snellman s. 24.6.1844 Oulu, k. 1.5.1894 Kristiinankaupunki.
Vanhemmat: merikapteeni, kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellman G:son ja Johanna (Jeannette) Enbom.
Puoliso 1868– Rosina (Rösli) Susanna Bernard.
Kauppaneuvos, kauppahuoneen johtaja, Trävaruaktiebolaget Kemin toimitusjohtaja.

Albert Oskar Snellman jatkoi veljensä kanssa isänsä Johan Wilhelm Snellman G:sonin kauppahuonetta Oulussa. Menestyksekäs tervanviejä siirtyi yhä enemmän sahateollisuuteen ja oli perustamassa Kemi-yhtiötä.

Oululainen Albert Oskar Snellman sai peruskoulutuksensa kuuluisassa niin sanotussa Behmin koulussa Viipurissa, mutta hankki varsinaisen käytännön osaamisensa usean vuoden harjoitellulla Englannissa ja Ranskassa. Snellman aloitti kauppiaana varsin nuorena eli 1870. Hän nousi isänsä Johan Wilhelm Snellman G:sonin kuoleman 1881 jälkeen kauppahuoneen patruunaksi. Snellman jatkoi yhdessä veljensä Karl August Snellmanin kanssa Oulun tärkeimmän tervanviejäkauppahuoneen toimintaa.
Albert Oskar Snellman uskoi suomalaisessa yrityselämässä poikkeuksellisen pitkään vanhaan tervakauppaan perustuneeseen liiketoimintaan, mutta ennen pitkää hän alkoi veljensä kanssa siirtää perinteistä kauppahuonetta sahateollisuuden suuntaan. Snellman menestyi kiistatta liiketoiminnassaan ja oli siten yksi harvoja 1800-luvun jälkipuoliskon yritysjohtajia, jotka saavuttivat hyviä tuloksia strategialla, jossa liiketoiminta perustui edelleen monialaisuuteen ja tietynlaiseen keskittymättömyyteen.

G. & C. Bergbomin ja Snellmanin kauppahuoneet keskittyivät 1860-luvulta alkaen enenevästi sahateollisuuteen. Näiden kahden oululaisen mahtitekijän yhteistyö oli läheistä ja esimerkkinä siitä oli muun muassa 1881 perustettu Oulujoen Tukinhakkaus- ja lauttausyhtiö. Se hoiti nimensä mukaisesti hakattujen puiden uiton, mutta myös osti metsiä ja kuljetettu tukit uittoreittien varteen yrityksen osakkaiden nimissä.

Erityisesti G. & C. Bergbomin kanssa yhteisyrityksenä 1893 perustettu Trävaruaktiebolaget Kemi (Kemin Puutavara Oy vsta 1918 Kemi Oy) osoitti tahdosta kehittää sahateollisuutta. Snellman ryhtyi yhteisyrityksen toimitusjohtajaksi. Hän oli yrityksen suunnittelija, mutta hänen takertumisensa tässä, kuten monissa muissakin asioissa, pikkuasioihin hidasti ideoiden täytäntöönpanoa. Snellmanin kauppahuone omisti 1880-luvulla yhteensä kolme höyry- ja kaksi vesisahaa, joiden ansiosta yritys oli Pohjois-Suomen toiseksi suurin sahayritys Bergbomin kauppahuoneen jälkeen.

Snellmanin johtamalla kauppahuoneella oli huomattavia maaomaisuuksia Pohjois-Suomessa ja Kainuussa. Maan hankinnassa ja puutavaran ostossa tärkeäksi tekijäksi muodostui yritykseen vuosikymmenien aikana laajamittaisessa tervakaupassa kertynyt tietämys kulloisenkin alueen metsävaroista ja mahdollisuuksista.

Snellman oli aktiivinen ja kotikaupungin etua puolustanut valtiopäiväedustaja, joka toimi Oulun kaupungin edustajana porvarissäädyssä viisi kertaa peräkkäin 1877–1891. Snellman oivalsi nopeasti poliittisen vaikuttamisen ydinkysymykset. Hän hankkiutui peräti neljillä valtiopäivillä valitsijamieheksi eli henkilöksi, joka pääsi vaikuttamaan siihen, keitä nimettiin valiokuntiin.
Valiokunnissa tehtiin jo tuolloin keskeisin osa lainsäädäntötyöstä ja siellä asioiden kulkuun todella pystyttiin vaikuttamaan. Snellman istuikin yhteensä kahdeksan kertaa eri valiokunnissa, muun muassa pankkivaliokunnassa ja Oulun rautatiekysymyksen kannalta keskeisessä rautatievaliokunnassa. Valtiopäivillä hän laati osin muiden edustajien kanssa kymmenen anomusta erilaisista taloudellisista ja sivistyksellisistä seikoista; anomuksista puolet käsitteli kotiseudun kehittämistä.
Snellman esiintyi porvarissäädyssä ahkerasti ja hänen mielenkiintonsa kohdistui ennen muuta rautatiekysymyksiin, joissa hän ajoi häikäilemättä Oulun ja sitä kautta omaa etuaan, koska merkittävänä liikemiehenä hän itse tulisi hyötymään suuresti valtion varoin tapahtuneesta infrastruktuurin kehittämisestä. Tässä, kuten muissakin valtiopäiväasioissa, Snellman oli tavoitteellinen ja aikakauden mittapuun mukaan poikkeuksellisen aggressiivinen ja piikikäs valtiopäiväedustaja, mikä ilmeni esimerkiksi kritiikkiin ja vasta-argumentteihin vastatessa.
Snellmanin taipumus puuttua pikkuasioihin ja painia yksityiskohdissa näkyi hänen poliittisessa toiminnassaankin. Silti hänen työnsä oli tuloksellista tälläkin rintamalla, sillä häntä on kutsuttu Oulun rautatien isäksi.

A. O. Snellmanille myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi 1884. Hän oli yksi liberaalisen puolueen ohjelman allekirjoittajia 1880 – ohjelman, jonka hänen isänsä serkku J. V. Snellman runnoi maanrakoon ja samalla hautasi puolueen.

Ura
Käynyt Behmin koulua Viipurissa; harjoittelija Englannissa ja Ranskassa. Kauppias Oulussa 1870–; Kauppahuone Johan Wilhelm Snellman G:sonin johtaja 1881–; Trävaruaktiebolaget Kemin toimitusjohtaja 1893–.
Oulun edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1877–1891.
Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Oulun kaupunginvaltuusto 1874–, pj.
Oulun kauppaseuran pj. 1878–; Oulun läänin talousseuran johtokunta, pj.
ALBERT OSKAR SNELLMANIN MUKAAN NIMETTY. Albertinkatu 1907, Oulu.

Lähteet ja kirjallisuus Albert Oskar Snellmanin kokoelma. Johan Wilhelm Snellman G:sonin arkisto, Kauppahuone J. W. Snellman G:sonin arkisto, Oulun maakunta-arkisto. Nekrologi // Pohjalainen 5.5.1894; Nekrologi // Uleåborgsbladet 5.5.1894. Jorma Ahvenainen, Suomen sahateollisuuden historia. 1984; Kustaa Hautala, Suomen tervakauppa 1856–1913: sen viimeinen kukoistus ja häviö sekä niihin vaikuttaneet syyt: taloushistoriallinen tutkimus. 1956; Kustaa Hautala, Oulun kaupungin historia IV: 1856–1918. 1976; Kai Hoffman, Suomen sahateollisuuden kasvu, rakenne ja rahoitus 1800-luvun jälkipuoliskolla. 1980; Tapio Karjalainen, Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomessa vuosina 1885–1939. 2000 // saatavissa:
http://herkules.oulu.fi/isbn9514256247/isbn9514256247.pdf (viitattu 4.7.2008); Petri Karonen, Patruunat ja poliitikot: yritysjohtajat taloudellisina ja poliittisina toimijoina Suomessa 1600–1920. 2004; Nils Meinander, Virkeshushållning och sågverksrörelse i Torne, Kemi och Simo älvdalar intill första världskriget. 1950; Jukka Moilanen, Mustaa kultaa Kainuusta: Kauppahuone J. W. Snellman G:sonin tervanostopaikkojen perustaminen Kainuuseen ja niiden toiminta vuosina 1883–1896 / Suomen historian pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos. 2003; Mikko E. Snellman, Snellman suku. 1991; Suomen kansallisbiografia 9. 2007: Kai Hoffman, Snellman G:son, Johan Wilhelm; Sakari Virtanen, Lapin leivän isä 100 vuotta, Kemiyhtiön historia. 1993.
Kirjoittaja(t): Petri Karonen
Julkaistu 5.9.2009
Karonen, Petri: Snellman, Albert Oskar. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008– (viitattu 12.5.2020). Julkaisun pysyvä tunniste URN NBN:fi-fe20051414; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000147
(ISSN 1799-4357, verkkojulkaisu)
https://kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/henkilo/147

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta - rippikirja, 1851-1857 (IK134_I I Aa:25) > 109: sivu 102: 3dje Qvarteret No 43; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=728... / Viitattu 30.3.2020

http://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_Oskar_Snellman
http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=147
https://www.findagrave.com/memorial/148984552/albert-oskar-snellman
https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19321130:754B-1877