Varusmiespalveluksen jälkeen linnoitustöissä ja sotimiset siihen päälle. Sodan jälkeen Kouvolan Vesijohtoliikkeen palveluksessa, kunnes kesällä 1946 sai vakanssin Kotkan Rannikkotykistöön Vanhankylän linnakkeelle. Sieltä Rankkiin ja sitten Kirkonmaahan. Vuoden 1953 alusta silloin Suomenlinnaan perustettuun Vaasan (motorisoituun) Rannikkopatteristoon. Arvo oli niitä harvinaislaatuisia "kapitulantteja", jotka vaativat kuria ja koulutukseen keskittymistä rauhallisesti puhuen itseään korostamatta. Oppimiseen motivoituneet varusmiehet osoittivat kiitollisuutensa kukin kotiutuva ikäluokka vuorollaan antamalla hänelle runsaita läksiäislahjoja. Hän ehti ennen eläkkeelle 1967 jäämistään palvella vielä Vaasassakin, yksikön siirryttyä vakinaiseen sijoituspaikkaansa. Ylivääpelinä eläkkeelle jäätyään Suomen Teollisuusvartioinnin tarkastajana Helsingissä, sitten Kirkkonummen Pikkalassa ja myöhemmin Porvoon Sköldvikin jalostamolla, jossa rauhoitti iltalehtien lööpeissäkin esiintyneen "intiaanikylän" diplomatialla.