Heikki Castrén

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Castr%C3%A9n

Heikki Castrén (8. elokuuta 1929, Helsinki – 24. tammikuuta 1980) oli suomalainen arkkitehti, joka suunnitteli useita julkisia rakennuksia ja liiketiloja muun muassa Helsingin keskustaan. Castrénin isä oli Teknillisen korkeakoulun vesirakennuksen professori Viljo Castrén ja puoliso vuodesta 1953 arkkitehti Mirja Castrén. Heikki Castrén kirjoitti ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta 1948 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1956. Opiskeluaikanaan hän toimi toimistoarkkitehtina Aili ja Niilo Pulkan arkkitehtitoimistossa 1952–1956. Hän työskenteli aluksi Viljo Revellin arkkitehtitoimistossa Helsingissä 1956–1959 ja 1959–1960 Torontossa sekä saman toimiston toimistopäällikkönä Helsingissä 1960–1964 ja vähän aikaa osakkaana 1964 ennen Viljo Revellin kuolemaa samana vuonna. Castrén perusti oman arkkitehtitoimisto Heikki Castren & Co, jonka osakkaana hän oli 1965–1972. Vuodesta 1972 hän oli osakkaana ja toimitusjohtajana arkkitehtitoimisto Castren-Jauhiainen-Nuuttilassa.[1]

Castrén sai ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä arkkitehtuurikilpailussa Toronton kaupungintalosta yhdessä Viljo Revellin, Bengt Lundstenin ja Seppo Valjuksen kanssa 1958.[2] Castrénin tunnetuimpia töitä ovat yhdessä Revellin kanssa suunniteltu City-Center, lempinimeltään Makkaratalo,[3] Oulunkylän kirkko (1972)[4] sekä Fortumin pääkonttori (1973). Muita töitä ovat esimerkiksi seuraavat:

Seinäjoen rautatieasema, 1969 Espoon kaupungintalo, 1971 vakuutusyhtiö Pohjolan toimitalo, 1969, Lapinmäentie 1, Helsinki Heikki Castrénin sisar oli näyttelijä Elli Castrén.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Jump up ↑ Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973, Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland 1973, ISBN 951-9110-00-3. Jump up ↑ Kuka kukin on 1974, Otava 1974, ISBN 951-1-01334-3. Jump up ↑ Avoin Yliopisto Jump up ↑ Seurakunta Jump up ↑ Uusi sukukirja II, s. 35. Otava, Helsinki 1951.