Jaakko Pentinpoika Ilkka, nuijamiesten päällikkö, syntyi noin 1545 Ilmajoella Kokkolan kylässä ja kuoli mestattuna, ennen kuin Klaus Flemingin 27. tammikuuta 1597 kirjoittama kirje saapui Etelä-Pohjanmaalle.

Jaakko Ilkan isä oli Ilmajoen toiseksi suurin maanomistaja, Jaakko vaihtui isännäksi vuonna 1585 ja toimi myös kolmena seuraavana vuonna Ilmajoen nimismiehenä. Jaakko Ilkka kustansi itselleen ratsuvarustuksen ja ryhtyi ratsumieheksi ja sai näin verovapauden, eli rälssin, talolleen ja oli näin ollen itse rälssimies.

Vuonna 1595 koko Pohjanmaan lääni jätti voiveron maksamatta kruunulle. Jaakko Ilkan johdolla Pohjanmaa seurasi kolmella sotaretkellä ollutta Ilkkaa ja maakunta tyhjennettiin nopeasti huoveista. Fleming joukkoineen kukisti kapinan ja Jaakko Ilkka vietiin Turkuun vankilaan, josta hän karkasi juuri ennen nuijasodan syttymistä loppuvuonna 1596. Joidenkin tietojen mukaan hän olisi paennut linnan saniteettitiloista ryömimällä ulosteiden poistoon käytetyn aukon kautta ulos.

Ilkka valittiin nuijamiesten päälliköksi ja 31. joulukuuta 1596 Flemingin joukot seisoivat Ilkan johtamia nuijamiehiä vastapäätä Nokian kartanon lähettyvillä Pirkkalassa. Varsinainen taistelu päättyi ratkaisemattomana. Seuraavana päivänä ennen miekkaa Fleming käytti sanan valtaa ja kehotti nuijamiehiä luovuttamaan päällikönsä, jolloin rivimiehiä ei rangaistaisi. Nuijamiesten rivit hajosivat, mutta Jaakko Ilkka karkasi Ilmajoelle miestensä edellä. Fleming julisti nyt yleisen rynnäkön, ja hänen ratsumiehensä tappoivat pakenevia nuijamiehiä satamäärin. Vouti Abraham Melkiorinpoika vangitsi kuitenkin Ilkan ja hänen kapinaliikkeen-esikuntansa ja teloitti heidät Isonkyrön kirkolla. Flemingin kirje (Jaakko Ilkan vangitsemis- ja Turun vankilaan toimittamiskäsky) ei ehtinyt tavoittaa vouti Abraham Melkiorinpoikaa ennen Jaakko Ilkan mestausta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Ilkka

--------------------

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Ilkka

http://en.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Ilkka

http://sv.wikipedia.org/wiki/Jacob_Ilkka

--------------------

Kaarlo Kramsu

lkka.

Viel' elää Ilkan työt, kenties

Kauanki, kansan suussa.

Hän eli niinkuin Suomen mies

Ja kuoli -- hirsipuussa.

Ol' Ilkka talonpoika vaan,

Siis suur' ei suvultansa;

Mut jaloin poika Suomenmaan

Hän oli aikanansa.

Hänt' ajan hurjan myrskyihin

Vei oikku onnetarten;

Hän sopi niihin kuitenkin

Kuin tehty niitä varten.

Se aik' ol' ajoist' ankarin

Ja itkun aika varmaan,

Kun käsissä Klaus Flemingin

Ol' ohjat maamme armaan.

Kyll' itki moni huokaillen,

Ett' oikeus on pilkka;

Mut itkiessä toisien,

Niin itkenyt ei Ilkka.

Vaan koska kansa valittaa,

Hän neuvon sille antaa:

"Niin kauan huolta nähdä saa,

Kun tahtoo sitä kantaa."

"Ken vaivojansa vaikertaa,

On vaivojensa vanki,

Ei oikeutta maassa saa

Ken itse sit' ei hanki."

"Siis vapauteen taistellen

Ken miehen mieltä kantaa:

Tie suorin kulkee onnehen

Lähellä kuolon rantaa!"

Ja vasamata nopsempaan,

Jonk' ilmaan viskas jousi,

Nää sanat lensi halki maan.

Ja Suomen kansa nousi.

Nyt liekki sodan verisen

Levisi pitkin maata:

Ei Suomi sotaa Ilkkaisen

Unohtaa koskaan saata.

Jo kohtas kosto sortajat

Kädellä ankaralla,

Siks kunnes juonet kavalat

Löi Ilkan Nokialla.

Tuo teot suuret kunniaa:

Tok' viedä voivat muuhun,

Ja Ilkan tietä suorimpaa

Ne veivät hirsipuuhun.

Mut varmaan Ilkan neuvo tää

Viel' elää kansan suussa:

Kauniimpi orjan elämää

On kuolo hirsipuussa.

-------------------- Kuuluisa nuijapäällikkö Jaakko Ilkka.

Ks. Ilkan suku, taulu 1.