Pietari Paavonpoika KURVINEN

Is your surname KURVINEN?

Research the KURVINEN family

Pietari Paavonpoika KURVINEN's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Share

About Pietari Paavonpoika KURVINEN

[http://fi.wikipedia.org/wiki/Pietari_Kurvinen]

[http://suvut.genealogia.fi/kurvinen/pietari_kurvinen.html] -------------------- Ensimmäisiä lähetyssaarnaajia Afrikassa.

Pietari Kurvinen – Ilomantsista Ambomaalle (www.sley.fi)

Sanansaattajan viikon poiminta | 20.5.2014 13:29 Ilomantsissa syntynyttä Pietari Kurvista (1842–1925) voidaan pitää vuonna 1873 perustetun Sley ry:n kenties merkittävimpänä hengellisenä herättäjänä ja suunnan näyttäjänä heti F.G. Hedbergin jälkeen. Hän oli lauluntekijä, kirjailija sekä ensimmäisiä suomalaisia Ambomaan lähetystyöntekijöitä.

Pietari Kurvisen valmistui Suomen Lähetysseuran (per. 1859) ensimmäiseltä lähetyskurssilta, joka kesti peräti kuusi vuotta (1862–1868). Samalla kurssilla opiskeli muun muassa Suomen lähetystyön kaikkien aikojen tunnetuin hahmo, inkeriläissyntyinen Martti Rautanen.

Kurvisen aika Afrikan lähettinä matkoineen kesti vuodesta 1868 vuoteen 1875, jolloin hän katsoi perhesyistä olevansa velvoitettu palaamaan takaisin Suomeen. Silloin alkoi hänen monipuolinen uransa lähetyksen ja Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen hyväksi kotimaassa.

Martti Tenkasen toteaa teoksessaan Nuori Pietari Kurvinen Kurvisen elämänsä olleen niin ihmeellisen, että ”pidämme sitä helposti sepitettynä taruna, ja kuitenkin se on mitä vankinta historiallista totuutta”.

Pietari Kurvisen isä oli Paavo Kurvinen ja hänen äitinsä oli tunnetun lauluntekijän ja laulajan Mateli Kuivalatar Ikosen tytär Kristiina. Perheessä oli kymmen lasta, viisi poikaa ja viisi tyttöä. Lapsuutensa Kurvinen vietti Ilomantsin Lapinniemessä

Runonlaulajan jälkeläinen

Pietarin ollessa neljävuotias heidän tupaansa astui runoilija ja suomalais-ugrilaisten kielten tutkija August Ahlqvist muistiinpanovälineittensä kanssa jututtamaan Pietarin kuulua isoäitiä. ”Minä tulin muuanna iltana elokuun lopulla, kotvasen hämärässä Koiteren tyyntä vettä soudettuani Lummesaareen. Aivan rantatöyräällä on talo pienen lahden pohjassa ja siinä talossa tahtoisin minä ikäni elää... Kun tulimme taloon, rahvas oli jo nukkumassa, mutta talontytär Liisa levitti keveällä kädellä heiniä lattialle.” Näin muistelee Ahlqvist saapumistaan Kurvisille.

Vartuttuaan Pietari kävi ajan tavan mukaan kiertokoulua, mutta joutui keskeyttämään sen hänen isänsä kuoltua pojan ollessa kaksitoistavuotias. Äiti Kristiina tarvitsi nyt kaikki liikenevät käsivarret auttamaan. Pietarilla on jäänyt lapsuuden kodista ja sen maisemista kaunis muisto sydämeen. Sen todistaa hänen vielä 70-vuotiaana kirjoittamansa muistelmat:

”Kotini! Kotini! Kasvinkotini, synnyinkotini, lapsuuden oma kotini! En koskaan unohda sinua! Vielä taivaankin kodissa muistan sinua. Niin, kasvinkotini ja synnyinseudut! Mikään maja tai kappale maata maailmassa ei ole niin kallis, kuin lapsuuden koti ja synnyinseudut. Vaikka jo viisikymmentä vuotta olen ollut sieltä poissa, on se minulle vielä yhtä rakas ja kallis kuin jos olisin siellä kolmen, viiden ikäisenä kalliin isäni, äitini sylissä iloitsemassa, siskojeni kanssa leikkimässä, kasvamassa, kilpasilla juoksemassa, ihan kuin kaiken riemun maassa!”

Pietari koki jo nuorena uskonnollisen herätyksen ja tunsi sisäistä kutsumusta lähetystyöhön. Lähtemisen mahdollisti Helsingissä vuonna 1862 aloittanut lähetyskoulu porvarisleski Klingströmin talossa Vuorikatu 9:ssä. Koulun varsinaisena opettajana toimi lähetysjohtaja Klemens Johan Gabriel Sirelius ja kasvattavana opettajana pastori August Wilhelm Lucander.

Hakijoita kouluun oli kolmisenkymmentä ja vain yhdeksän heistä hyväksyttiin oppilaaksi. Kun myöntävä päätös saavutti Kurvisen kotiväen, siellä iloittiin, mutta samalla Pietarin äiti alkoi kantaa sydämessään huolta siitä, että perhe joutuu luovuttamaan poikansa kauas maailmaan äärin. Myös opiskelumatka huoletti. Sen aikaiset kulkutiet olivat huonoja, rautatie ulottui ainoastaan Helsingistä Hämeenlinnaan, eikä juniin köyhällä opiskelijalla olisi ollut muutenkaan varaa.

Apostolin kyydillä lähetyskouluun

Viisisataa kilometrisen opiskelutaipaleen Ilomantsista Helsinkiin Pietari taivalsi jalan Mikkelin ja Heinolan kautta. Nykyajan ihmisistä saattaa olla vaikea ymmärtää, miten kaukaiselta 20-vuotiaasta pojasta Helsinki tuntui hänen suunnatessaan askeleensa halki salojen ja yli jäätyteiden järvien kohti pääkaupunkia.

Kotoa lähtiessään hän heitti selkäänsä repun, jossa hänen vähäiset eväänsä olivat. Ne eivät riittäneet alkuunsakaan Helsinkiin saakka. Ruokaa ja yösijan saadakseen hän teki töitä matkanvarrella olevissa maalaistaloissa. Jalat vereslihalla ja rakkuloilla Pietari saapui määränpäähän. Nämä vaivat hän kärsi iloiten tietäen, että tämä kaikki vie häntä koko ajan lähemmäksi kohti kutsumusta ja Afrikkaa.

Kaikki tämä hioi Pietaria kestävämmäksi ja sitkeämmäksi. Näitä ominaisuuksia hän tulisi tarvitsemaan kutsumuksensa toteuttamiseksi. Lähetyskoulussa hän oppi myös kurinalaisuutta. Ylös oli noustava kello viisi. Päivän ohjelma oli tarkoin säädelty täynnä oppitunteja, käytännön töitä ja raamatunselityksineen aina iltaan kymmeneen saakka. Minkäänlaista yksityisyyttä ei ollut. Lähettikokelaiden täytyi myös näyttää johtajalleen kaikki heidän saamansa kirjeet ja lähettämät.

Kuusi lähettiä

Kurvisen lisäksi lähetyskodissa opiskelivat muun muassa B. B. Björklund, Martti Rautanen, Kaarlo August Veikkolin, ja Kaarlo Leonard Tolonen: Kaikki tulevia Afrikan lähettejä. Koulun loppuaikoina joukkoon liittyi myös Kaarle Emanuel Jurvelin.

Lähetyskoulu muutti vuonna 1864 Tilavampaan huoneistoon rehtori Malanderin taloon, joka sijaitsi Antin- ja Albertinkadun kulmassa, lähellä Hietalahtea. Uudessa paikassa muuttovuonna oppilaiden rakastama pastori Lucander sai flunssan ja kuoli keuhkotulehdukseen. Tämän jälkeen koulun toiseksi opettajaksi kutsuttiin pastori Carl Gustaf Tötterman. Oppilaiden ohjaus siirtyi Sireliukselle.

Kun tulevat lähetit olivat suorittaneet opintonsa, heidät vihittiin keisarin suostumuksella papiksi, kuitenkin ilman oikeutta papillisiin virkoihin kotimaassa. Juhlallisen vihkimisen suoritti piispa 10.6.1868 Frans Ludvig Schauman, Helsingin Nikolainkirkon alttarin edessä, tuhatlukuisen seurakunnan täyttäessä avaran kirkon. K. E. Jurvelin oli vihitty Hannoverissa lähetyssaarnaajaksi.

Kurvinen itse muistelee näitä aikoja teoksessaan Seitsemän ensimmäistä vuotta lähetyssaarnajana: Kuusi kouluvuotta on ohi. Se oli ankara oppimisen aika. Mutta kalliit muistonsa ovat ijäti rinnassamme... Olkoon siunattu se kallis valmistus aika, vaikkapa heikkoudessakin hyväksemme täytetty... Vieläpä viimein lähetyspäivämme rakkaan lähetysjohtajamme lämmin lähettöpuhe, viimeinen armon ja siunauksien toivotus, kätten päälle panolla, - niinpä ystäväin hartaat huokaukset ylitsemme, ja viimeinen hyvästi-jättö tästä, hengellisen kevätilon ja ensimmäisen rakkauden juhlivasta hetkestä - saattoivat sydämemme tuntemaan tätä totuutta: herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu, hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö, minun sieluni hän virvoittaa.”

Ambomaa näkynä

Lähetit odottivat jo sydän täynnä riemua, että pian pääsisivät astumaan laivaan, ja pitkä matka kohti Afrikkaa ja Ambomaata saattoi alkaa. Ambomaa oli valikoitunut suomalaisten lähetyskohteeksi nimenomaan saksalaisen tunnetun lähetyssaarnaaja Karl Hugo Hahnin vaikutuksesta. Hahn kävi vuonna 1862 Suomessa pitämässä esitelmiä sekä Viipurissa että Helsingissä. Hän oli työskennellyt Afrikassa tätä ennen 20 vuotta.

”Ihan Juhannusaamu! Aurinko ylenee lämpimänä. Juhla-aamun hiljaisuus hallitsee vielä kaupungin kaduilla kuin laivamme viilettää Helsingin haminasta tyyntä meren pintaa, vieden meitä, - arveluissamme ikiajoiksi, - kotomaamme rannikoilta.” Näin Kurvinen kuvaili vuonna 1868 tapahtunutta lähtöään.

Hieman tätä ennen hänen elämässään tapahtui asia, jota ei voi olla sivuuttamatta. Hän vaihtoi kihlat Viipurissa asuvan suutari Rosvalin ahkeran ja käytännöllisen tyttären Wilhelminan kanssa. Morsian jäi kaihoisasti vilkuttamaan, kun sulhasen laiva, jossa myös muut lähetit olivat, irtaantui satamasta. Tästä hetkestä alkoi Kurvisen ja muiden lähettien kaksi vuotta kestänyt pitkä, vaivalloinen matka kohti määränpäätä Afrikan Ambomaata.

Huolestuttavia uutisia

Matkalla Afrikkaan Kurvisen ja muiden lähettien korviin kaikui heidän Saksassa Barmenissa ollessaan yhä huolestuttavampia viestejä matkakohteestaan: ”Pakanlaumain veriset ryöstöretket jatkuivat herkeämättä. Pakanat olivat hyökänneet pitkine keihäineen ja peitsineen ja myrkkynuolineen Valaskalalahden lähetysasemalle ja ottaneet hengiltä siellä asuneen asiamiehen Iversenin.”

Saavuttuaan Weiseliin, ja hieman ennen täältä lähtöään Pietari Kurvinen halusi käydä kaupungin vanhoilla linnanmuureilla. Näiden sisällä ”paavilaiset” olivat polttaneet aikoinaan evankelisia uskovaisia. Kurvista tämä järkytti suuresti. Hän kuvailee asiaa seuraavasti: ”Linnan muureissa oli sopukka, jossa oli ollut iso tervapata kiehumassa, missä evankelisia armonlapsia keitettiin. Seinät olivat vieläkin savusta ja tervan tuoksusta kiiltomustat. Sitä katsellessa sydän suli ja pakahtui ajatellessa, missä tuskassa nuo veljemme ja sisaremme saivat siirtyä tästä surun laaksosta iäiseen iloonsa.”

Kurvisen mielessä kävi tätä ajatellessa, että hän itsekin oli menossa kohti tuntematonta ja suuria vaaroja. Hän antautui kuitenkin Jumalan huolenpitoon, Hänen armonsa ja rakkautensa varaan. Hän oli valmis antamaan henkensä evankeliumin eteenpäin viemisen puolesta. Häntä ja hänen lähettitovereitaan odotti erittäin vaikea ja hengenvaarallinen, uraauurtava työsarka, sillä lähetystoiminta ei ollut vielä vallannut juurikaan alaa villissä ja pakanuudesta pimeässä Afrikassa.

Teksti: Tarja Lappalainen Piirros: Pekka Rahkonen

Lähteet:

Kurvinen, Pietari. 1877. Seitsemän ensimmäistä vuotta lähetyssaarnajana. Iloja sekä suruja Afrikasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapanosta. Helsinki.

Peltola, Matti; Saarilahti, Toivo & Wallendorff, Per. 1958. Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. Suomen lähetysseura. Helsinki.

Saarisalo, Aapeli. 1978. Pietari Kurvinen. Kaukokatseinen karjalalainen. WSOY. Porvoo – Helsinki. Juva.

Tenkanen, Martti. 1948. Nuori Pietari Kurvinen. Pellervo-Seura. Helsinki.

view all

Pietari Paavonpoika KURVINEN's Timeline

1842
July 18, 1842
Ilomantsi, Finland
1873
October 15, 1873
Age 31
1874
1874
Age 31
1876
1876
Age 33
1880
1880
Age 37
1882
1882
Age 39
1883
May 1, 1883
Age 40
Helsinki, Helsinki, Uusimaa, Finland
1925
November 25, 1925
Age 83
????