Sursillien suku (1480 - d.)

public profile

View Sursillien suku's complete profile:

  • See if you are related to Sursillien suku
  • Request to view Sursillien suku's family tree

Share

Birthdate:
Death: (Date and location unknown)
Managed by: Ilkka Tuomaala
Last Updated:

About Sursillien suku

Ruotsissa Uumajan Tegin kylässä asunut rikas talonpoika Erik Ångerman myi kerran kuningas Kustaa Vaasan armeijalle suuren erän silakkaa. Suolasilakan lisäksi Ångerman laittoi osan lastista hapansilakkana, se kun vaati vähemmän kallisarvoista suolaa.

Kuninkaan sotilaat eivät hirmuisen hajuisesta hapansilakasta välittäneet, ja itse kuningaskin raivostui. Ångerman joutui käräjille pilaantuneen elintarvikkeen kauppaamisesta ja sai vielä pilkkanimekseen Sursill eli hapansilli.

Erik ei vähästä hätkähtänyt, vaan otti Sursillin viralliseksi sukunimekseen.

Tästä alkaa Sursillin suvun historia, joka yltää 500 vuotta meidän aikaamme. Hapansilakkatarinan ja sen monen version paikkansapitävyyttä ei ole voitu varmistaa virallisilla asiakirjoilla, mutta melkein kaikki sen jälkeiset tapahtumat ovat yksissä kansissa, joissa lukee Genealogia Sursilliana.

Koulutettuja

Erik Ångermanista ei tiedetä paljoa. Nimen perusteella hänen arvellaan olleen kotoisin Uumajaa hieman etelämpää, Ångermanlandista, joka on ruotsalaisen hapansilakkakulttuurin tyyssijoja. Hän oli syntynyt noin 1480. Västerbottenin vanhimmassa veroluettelossa vuodelta 1539 hänet mainitaan varakkaana talollisena. Erik kuoli 1550-luvun alussa, sillä vuoden 1553 veroluettelossa häntä ei enää ole. Erikin vaimon nimi oli ilmeisesti Dordi.

Erikin ja Dordin lapsista viisi muutti nykyisen Suomen länsirannikolle ja avioitui paikallisten pappissukujen kanssa. Suomeen rantautuivat myös Östen-pojan seitsemän tytärtä.

Suvussa kouluttauduttiin paljon. Ensin käytiin ylioppilaiksi Turussa, ja yliopiston oppeja haettiin Pohjanlahden toisella puolen. Sursilleistä tuli mahtisuku, sillä siihen kuului valtava määrä aatelistoa, porvaristoa ja papistoa.

Kirkonmiehiä

Lähdetäänpä seuraamaan paria sukuhaaraa.

Carl Erikinpoika Sursillista tuli Kokkolan kirkkoherra. Östenin aviottomasta pojasta Hans Sursillista tuli Kokkolan ja myöhemmin Laihian lukkari. Heidän jälkikasvunsa yhtyvät Cnut Gustafinpoika Wittingissä, joka oli Kokkolan kaupunginsihteeri ja raatimies 1600-luvun puolen välin jälkeen. Wittingin tytär Catharina meni naimisiin Tervolan kappalaisen Johan Remahlin kanssa. Catharina Remahl kuoli Isonvihan aikaan joulukuussa 1716, kun venäläiset surmasivat hänet keihäällä Tervolassa.

Huhtikuun 18. päivänä 1929 Kemin maalaiskunnassa syntynyt Alli Annikki Karila, nykyinen Kautio, edustaa Remahlin sukuhaaraa.

- Tunne sukusi, tunne itsesi. Onhan se mukava tietää, ettei ole mitään laukkuryssien jälkeläisiä, Kautio perustelee sukututkimusharrastustaan. Mutta on sukutiedoilla muutakin kuin pelkkää tunnearvoa.

- Kuulin vasta, että meillä läntisillä suomalaisilla on aivan eri geenit kuin itäisillä. Ja Sursillin sukua on erityisesti länsirannikolta ylös Ruijaan asti, ja Sallaan ja Kuusamoon. Kun tulevaisuus lääketieteessä perustuu geeneihin, niin tämä tieto on erittäin tärkeää, Kautio sanoo.

Säätyläiset sukulaisia

Tammi-helmikuussa 1660 Turun piispa Johannes Terserus teki Pohjanmaalle tarkastusmatkan. Hän huomasi, että monet Pohjanmaan seurakuntien alueen säätyläiset ovat sukua keskenään, ja jäljet johtivat Erik Ångerman Sursilliin. Piispa alkoi säännönmukaisesti kerätä sukutietoja. Siitä lasketaan, että suomalainen sukututkimus täyttää vuoden päästä 350 vuotta.

Erikoista oli, että piispa kirjasi tyttärien avioliittojen kautta tulleet sukuhaarat. Esimerkiksi Euroopan aatelisista tehdyissä sukupuissa kuljettiin tiukasti mieslinjalla sukunimen periytymistä noudattaen.

Sukupuun kokoamista jatkettiin Terseruksen jälkeen etenkin Limingan ja Raahen seurakunnissa. Sukuluettelo muuttui laajemmaksi: ylös kirjattiin muun muassa puolisoiden vanhempien nimiä, hautakirjoituksia ja merkittäviä tai muuten erikoisia tapahtumia.

Sen jälkeen sukuselvitys eli monivivahteista elämää. Turun tuomiokapitulin ostama 55-sivuinen käsikirjoitus tuhoutui Turun palossa 1827. Onneksi käsikirjoituksesta oli Pohjanmaan pappiloissa useita versioita. Lopulta Kalajoen kappalainen Elias Robert Alcenius yli 20 vuoden uurastuksen jälkeen sai vuonna 1847 painokuntoon kirjan nimeltä Genealogia Sursilliana. Siinä oli sukuluetteloa 345 sivua, pari tuhatta sukunimeä, lähes 20 000 henkilöä ja 11/13 sukupolvea. Kirja painettiin 500 kappaleen painoksena 1850.

Tutkimusklassikko

- Sursillin suvusta kertova Genealogia Sursilliana on sukuhistorian ja sukututkimuksen ehdoton klassikko numero yksi, sanoo Suomen sukututkimusseuran esimies Markku Kuorilehto.

Markku Kuorilehto arvioi, että Erik Sursillin jälkeläisiä elää nykyisellään satojatuhansia. Pohjanmaan väestöstä noin kahden kolmasosan juuret päätyvät Genealogia Sursillianaan. Kaikkia Sursillin sukuhaaroja ei ole edes tutkittu, vaan niitä on syystä tai toisesta jäänyt pois jo varhaisista käsikirjoitusversioista.

- Sinänsä on ristiriitaista puhua yhdestä suvusta. Kyseessä on monta eri sukua, jotka nykyään ovat aika kaukaista sukua toisilleen.

Suuri suku myös risteytyy itsensä kanssa monta kertaa vuosisatojen aikana.

- Olen itse yli 20-kertainen Erik Ångermanin jälkeläinen, eli Erik löytyy sukutauluistani yli 20 kertaa, Kuorilehto kertoo.

Eri säätyjä

Genealogia Sursilliana on Pohjoismaisessakin vertailussa huippuluokkaa. Keski-Euroopassa sukuteoksia tehtiin jo aikaisemmin, mutta lähinnä aatelistosta.

- Sursilliana kattaa porvariston, aateliston, papiston sekä talonpoikia. Siinä se on Euroopan mittakaavassakin ensimmäisten joukoissa.

Muita yhtä vanhoja sukuluetteloita Suomesta ei ole, mutta myöhemmiltä ajoilta löytyy muun muassa papistosta tehtyjä Paimenmuistoja. Painettuja, yhden sivun sukuluetteloita ehti tosin ilmestyä muutamia jo ennen vuotta 1850. Laajemmat sukukirjat alkoivat yleistyä 1800-luvun loppupuolella. Perinteisesti sukuja on tutkittu mieslinjaisesti, eli sukunimen periytymisen kautta. Kun sukututkimus popularisoitui 1980-luvulta lähtien, myös naiset pääsivät mukaan.

Kritiikkiä

Sukututkimus ei kuitenkaan koskaan ole täydellistä. Kuorilehdon mukaan Sursillin suvun varhaispolvien paikkansapitävyydestä on esitetty kritiikkiä, ne kun on kerätty 1600-1700-lukujen menetelmin. Kaikkein vanhimpia sukupolvia ei ole osoitettavissa asiakirjoista.

Alceniuksen 1850 julkaiseman laitoksen virheitä on korjailtu myöhemmin. Oululaisten Atte Kalajoen ja Martti Wiljakkalan vuonna 1959 julkaisema näköisversio oli esikuvalleen uskollinen. Sen sijaan Eero Kojosen vuoden 1971 Sursillin suku on hyvin kriittinen. Kojonen käänsi tekstit suomeksi, järjesteli luettelon käyttökelpoisempaan muotoon, korjasi ja laajensi. Sivuja kirjaan tuli yli 840, joista sukuluetteloa on 750 sivua. Henkilötietoja oli noin 20 000.

Vuonna 2000 Iikko B. Voipio julkaisi cd-levynä Genealogia Sursilliana 2000:n, jossa oli henkilötietoja 235 000 ihmisestä. Kojonen teki Voipiosta tutkintapyynnön poliisille, sillä Voipio oli kopioinut Kojosen teoksen henkilöluettelon. Tapaus ei edennyt käräjille asti, koska henkilöluettelon tekijänoikeussuoja kestää vain 15 vuotta.

Kaikki suvut merkittäviä

Sursillin sukua on pidetty mahtisukuna, onhan siihen vuosisatojen aikana kuulunut pappeja, piispoja, sotaherroja ja valtiomiehiä. Leima on karissut sitä mukaa kun suku on laajentunut ja sulautunut.

- Sukututkimuksen vasta-alkajille sillä on suuri merkitys. Kun itse koulutan sukututkimuskursseilla, monesti ollaan hyvin innokkaita, kun löytyy yhteys Sursillin sukuun. Kun sukututkimusta harrastaa pitempään, se menettää merkitystänsä, koska sukututkija näkee niin monenlaisia sukuja. Kaikki suvut ovat yhtä merkityksellisiä.

Alkuun Kuorilehto itsekin oli innoissaan kytköksestä Sursillin sukuun. Ensimmäiset harppaukset sukututkimuksen osalta hän otti jo 16-vuotiaana.

- Löysin Genealogia Sursillianan vuonna 1986 antikvariaatista. Muistan kun perjantaina havainnoin sen, mutta minulla oli kiire linja-autoon enkä kerinnyt hakemaan rahaa. Heti maanantaina kävin sen ostamassa. Jännitin koko viikonlopun, ettei se vaan kerkiä lauantaina mennä.

Nykyisellään Kojosen laitoksen hinta pyörii antikvariaateissa 150-200 euron välillä.

Sukututkimuksen suosio kasvussa

Jos haluaa selvittää kuuluuko itse Sursillin sukuun, pitää sukututkimusta tehdä 1850-luvulle, josta voi löytää ensimmäisiä linkkejä Genealogia Sursillianaan. Sursillin sukukirjan periaate on, että se tuodaan ainoastaan vuoteen 1850. Jos perheen esikoinen on syntynyt sitä ennen, se otettiin vielä mukaan, mutta jos esikoinen on syntynyt myöhemmin, sitä ei enää oteta. Nuorimmat teokseen päätyneet elivät siis vielä hyvän matkaa 1900-luvulla.

Sukututkimus on kovassa kurssissa. Suomen Sukututkimusseuran esimiehen Markku Kuorilehdon arvion mukaan sukututkijoita on kymmeniätuhansia. Suosiota on lisännyt tutkimuksen helpottuminen. Vanhoja kirkonkirjoja on saatettu digitaaliseen muotoon. Lisäksi netti, sähköposti ja netin keskusteluryhmät ovat lähentäneet harrastajia toisiinsa.

Samalla sukukirjojen määrä on kasvanut, mutta laatu ei ole välttämättä parantunut.

- Ihmiset ovat käyneet yhä epäkriittisemmiksi. Lähdekritiikkiä ei aina ymmärretä ja uskotaan kaikki, mitä on internetissä.

Nykypolvelta puuttuu myös sukututkimuksen vaatima pitkäjänteisyys. Aikaisemmin sukututkijat saattoivat harrastaa aineiston keruuta vuosikymmeniä, nyt sukututkimuksesta on tullut vain yksi lyhyt vaihe elämää.

Henrik Ahola

Sursillejä

J.V. Snellman, Sakari Topelius, Fredrika Runeberg, Ilmari Kianto, Jean Sibelius, K. J. Ståhlberg, C. G. E. Mannerheim, P. E. Svinhufvud, Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Olof Palme, Paavo Väyrynen, Maria Kaisa Aula, Esko-Juhani Tennilä, Jari Kurri, Jörn Donner, Kaj Chydenius, Anna-Leena Härkönen, Samuel Salmi, Lasse Hoikka, Mira Sunnari, Andy McCoy, Antti Tuisku.

view all

Sursill suku kts.Genealogia Sursilliania's Timeline