Johan Göransson Asproth

Asproth, Johannes Georgii (1682–1756)

Asprooth / Asproot, Johan Jöransson

S Alahärmä, Lapua 8.1.1682. V Lapuan Naarasluoman eli Alahärmän (ensimmäinen) kappalainen Georgius Johannis Asprooth ja Vendla Karlsdotter Prochman hänen 1. avioliitossaan.

Kävi ehkä Vaasan triviaalikoulua. Ylioppilas (Ostrobotniensis, Vasensis) Turussa syyslukukausi 1702; kirjoittautui osakuntaan 21.7.1702.

Vaasan triviaalikoulun apologista 1706; vihittiin papiksi Turussa 4.5.1706 Vaasan papiston apulaiseksi kouluvirassaan (Apologista i Wasa) pysyen.

Asproth pakeni isonvihan aikana perheineen (2 lasta) Ruotsiin, missä hänet mainitaan avustusta saaneena pakolaiskomission luetteloissa 1716 ja avustusta anoneiden pappissäätyyn kuuluvien pakolaisten luettelossa 1720. Vöyrin kappalainen 1722, astui virkaan ilmeisesti 1723; Lapuan kirkkoherra 1740.

Turun hiippakunnan Vaasan pappeinkokouksen saarnaaja (synod. conc.) (ruotsiksi) 1725, Kokkolan pappeinkokouksen saarnaaja (conc.) (ruotsiksi) 1732.

Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku (ruotsiksi) 11.12.1754.

K Alahärmä, Lapua (haudattiin 11.9.) 1756.

P (jo 1707) Anna Henriksdotter Julin, S Turku 1683, K Lapua 9.1.1749.

Lapuan papisto ei pitänyt markkinoista. Niillä juotiin runsaasti väkeviä tunnetuin seurauksin, ja lisäksi keräännyttiin kernaasti kortinlyöntiin. Jo 1742 kirkkoherra Asproth sekä nimismies Holstius sakotuttivat markkina-aikaan Annalassa istunutta korttiseuruetta. Vuoden 1745 käräjillä kirkkoherra Asproth syytti yhtä kirkonkylän isäntää ja neljää nuorukaista, että nämä olivat käyttäytyneet uhittelevasti kirkkoneuvoston edessä heidän rajua kellojensoittoaan tutkittaessa. Kun miehiltä kysyttiin syytä, he vastasivat: "Caikin me yhtäläisest soitim, ja emmä tiedä sen liaxi olleen". Tiedusteltaessa muita mahdollisia osanottajia, muuan vastasi, että "nijtä oli tosin usiambi, mutta joca on ilmi andanut meidän, se machta ilmoitta nekin". Kun eivät kuulustelijat tähän selvitykseen tyytyneet, yksi miehistä, Iisakki Matinpoika (Härsilä/Harberg), sanoi "Heittäkät kirckoherra tämä silläns ette cuitengan ikänäns saa sittä nijn tasaisesti käymän, että se olis teille hyvin." Kun kirkkoherra huomautti. että osasivathan tiisteläiset sekä ylinurmolaiset soittaa niin, ettei tullut valittamisen aihetta, Erkki Ulvinen vastasi: "Eipä Tijstejokilaiset usiasti soitackan, eikä ollet stapuliakan terwamas, vaan mee". Kuulustelijain pohtiessa sitä, mitä kellojen rikkuessa tehtäisiin, tokaisi Harberg: "Nijn emme mene soittamangan, sillä mistäs se sacko tulee, jos mee aina jota kerta sakoitaisin". Ulvilan Erkki kysyi vielä: "Cucas sen sakon on pannut?" Kirkkoherra selitti soittosakon laillisesti kirkonkokouksessa päätetyksi, jolloin Erkki "suurisuisesti" taas väitti: "Eii teillä ole walda sackoa panna, ellei coco seuracunda ole sapuwilla, eij kircon-miehet ole yxinäns maxanet kellåja". Heille luettiin kuninkaallinen asetus, joka oikeutti kirkkoneuvoston toimenpiteet, mutta Harberg pani asian leikiksi: "Emme ole mitkän skälmit, että me käwijisimme 3. markan sacon ala, vaan olcon se taieka enämbi eli wähembi". Juttu päättyi siihen, että soittajat joutuivat esittämään julkisen anteeksipyynnön, ja kolme heistä istui 4 vuorokautta vedellä ja leivällä sakkorahojen puutteessa.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4687