Satanappiakka -nimen sai henkilö, joka kuulemma vieraili Pöpönsaaren savupirtissä. Äitini ja täti-Lyydiä tätä tarinaa kertoivat, kun innostuivat Karjalan aikoja muistelemaan.
Satanappiakka oli pitkä ja naiseksi hyvin komea. Tukka tiukasti nutturalla ja päällä harmaa, karkeaa kangasta oleva pitkä mekko. Mekossa oli kaksirivinen napitus, jotka olivat kullan värisiä, kiiltäviä ja niitä oli hyvin paljon. Hän majaili Pöpönsaaren savupirtissä.
Isoisäni Vasili kävi Pöpönsaaren savupirtillä kesäisin, kuulemma jotain pikku hommia tekemässä. Hänellä oli tapana oikaista selkänsä pirtin puulaatikon päälle ja ottaa päivänokoset. Aina kun hän vähän torkahti, tuli Satanappiakka viereen, tökkäsi häntä värttinällä kylkeen ja herätti hänet. Sanoi joka kerta: "Lähe heti pois miun kehruupaikaltain!" Moneen otteeseen ja monena eri päivänä yritti Vasili-pappa ottaa päiväunia puulaatikon päällä ja aina sama asia toistui. Satanappiakka tuli viereen, tökkäsi värttinällä kylkeen ja komensi lähtemään pois hänen kehruupaikaltaan.
Minne lie Vasili sitten mennyt huilimaan, mutta eipä tullut nokosista mitään tämän akan kehruupaikalla.
