Aikia Aikianpoika - Aikia, (Agni Åke)

Kitkajärven lapinkylän noita Aikia Aikianpoika kuoli vuonna 1671. Agni, jota pidän hänen poikanaan lähti maat luovutettuaan Venäjän puolelle ja kuoli siellä vuonna 1688 (Ervasti 1978:84). Antti-veli riiteli uudisasukkaan kanssa maistaan, mutta hänkin lähti Venäjälle. Täyssinän vuoden 1595 rauhan raja oli vedetty Iivaarasta Kajavansalmen kautta Kitkan Virranniemeen, ja raja oli jakanut suvun maat niin, että rajan taakse Venäjän puolelle oli jäänyt alueita, joista jouduttiin maksamaan vero Venäjälle. Aikia Aikianpojan ja hänen poikiensa tietoja löytyy mielestä 1600-luvun alku- ja keskivaiheilla Kuolajärven luetteloista, koska perheet asuivat talvisajan Maanselän lapinkylän pohjoisosassa.

Ainakaan 28.02.1688 pidetyillä käräjillä ei käsitelty Hiltusen ja Heikkisen asiaa. Ehkä pidettiin kesäkäräjätkin, siitä en tiedä. En ole lukenut Joonan (väitös)kirjaa, joten en osaa tarkemmin kommentoida hänen tulkintojaan.

Mitä tulee Aikian sukuun, niin yksi tärkeimmistä lähteistä on vuoden 1710 käräjiltä kuva sukukaaviosta. Lisäksi myös Kitkan veroluettelot antavat hyvää tietoa tiettyyn rajaan asti, mutta tietty varauksellisuus on pidettävä.

Mikäli noita Aikian kuolinaika 1671 pitää todella paikkaansa, niin sukukaaviossa veljeksiksi merkityt Aikia ja Antti (Anders) olivat todennäköisesti hänen poikia. Toisaalta, muistan jostain lukeneeni, että noidat kuolivat suhtkoht varhain, mikäli edelllisessä on mitään totuutta, niin noita oli Aikian ja Antin isoisä.

Aika ajoin on ollut puhetta, että Kitkan Aikia ja Kuolajärven Kuhmitsa olisi samaa sukua. Vaikka olen perehtynyt molempien lapinkylien veroluetteloihin, niin sellaista en ole havainnut. Ehkä DNA tutkimus jossain vaiheessa kertoo totuuden. On totta, että etunimet muuttuivat vuosien myötä, esimerkikisi nimi Aikia, Aijke. Myös veroluetteloiden luotettavuus vähenee, kun mennään kohti 1600-luvun alkua.

Seppo Ervasti kirjoittaa Kuusamon historia I sivuilla 84-85 seuraavaa.
"Vuoden 1686 Lapin käräjillä mainitaan, että Antti Piettarinpojan autiotilalle ovat muuttaneet Pekka Heikkinen ja Erkki Hiltunen Pudasjärveltä. Tässä on kuitenkin käräjätuomarille tullut virhe. Vuoden 1688 käräjillä nimittäin Hiltunen ja Heikkinen seivittivät, että he ovat muuttaneet Kajavansalmeen Antti Piettarinpojan luvalla tämän veljen Agni Piettarinpojan, joka oli tällä välin kuollut, entisille asuinsijoille, mistä esittivät lapintuomarin todistuksen. Samoilla vuoden 1688 käräjillä Antti Piettatinpoika vahvistutti itselleen kalastusoikeuden Kajavanjärveen ja Teeriniemeen suomalaisilta tunkeutujilta, mikä sekin osoittaa, että hän oli vielä paikan päällä. Sen sijaan vuoden vuoden 1695 maakirjassa mainitaan, että Antti Piettarinpoika Kajavanjärveltä seuranneen veljensä esimerkkiä ja paenneen Venäjälle." (Lähteet VA-MFR 654 Maanselkä 1686, VA Kemi Tk 1686:114, VA Kemi Kk 1686 330, VA Kuusamo 1688:410.) Koska historiakirjan sivuilla kerrotaan muistakin uudisasukkaista, viittaus Agniin löytyy noista lähteistä.

Uutta tietoa Aikia Aikianpojan teloituksesta on tutkija Francis Joylta eli maaherra Graanin tuli valvoa se, että kaikkien kyläläisten olivat läsnä teloitushetkellä. Kuitenkaan ei ole vielä tietoa siitä, milloin ja Aikia kuoli: Joy yrittää selvittää.

"Now the Supreme Court has made its conclusion, that the judgement from District Court should be enforced. (This is a free translation of the generous and repetitive letter from the Supreme Court to the District d:o).
To Johan Gran about the process at the execution of the accused Aikia Aikianpoika.
We, Peer Brahe etc, greet you Governor Johan Gran. We have, among other investigations and sentences about some serious cases, made a decision about Aikia Aikianpoika and his witchcraft. The judgement from District Court should be executed in public, where everyone in the village is to be present. We are deeply concerned of the use of witchcraft in the village and the execution is a warning that the justice and the ruling authorities do not want any more of witchcraft, which is a divorce of God’s holy name. Any further crimes like this should be strongly punished, no mercy. The preacher should teach and urge the people the right way. Stockholm June 9. 1671. J. G. A. Jfv5:” "(Francis Joy, Agon 3/2018 internetissä.)

Pekka Pekanpoika Karjalaisen tiedetään asuneen vuodesta 1704 uudistilaa Maaninkavaarassa: Lapin lukutaitoiset 1723-asiakirjan sivu 13 kertoo, että Kitkan lapinkylässä Pekka Maaningalla oli vaimo Carin ja vävy Anders Ohlsson, jolla vaimona Carin. Toinen vävy oli Johan Cuhmitsa, jolla on vaimona Anna. Lisäksi mainitaan renki Titus, joka lienee Mourun isäntänä myöhemmin tunnettu Titus Karjalainen.

Luettelon sivulla 13 mainitaan myös Olli Aikion leski ja poika Olof.

Hienoa jos Joy saa selvitettyä Aikian kuoleman vaiheet. Toivottavasti mahdolliset tutkimustulokset tulevat myös julkisuuteen.

Löysin vuoden Kuusamon 1688 käräjät. Vaikka en ole kovin hyvä kääntämään pitkiä tekstejä, niin se kuitenkin käy selväksi, että Antti Pekanpojan (Anders Pehrsson) veli oli Agni, joka oli kuollut tätä ennen. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että mikäli Antti ja Agni olisivat olleet noita Aikian poikia, niin heidän isän nimeksi olisi merkitty Aikia eikä Pekka. Veroluettelot ja kyseinen käräjäkirja, molemmissa isäksi merkitään Pekka, siihen on luottaminen.

Kävin läpi 1600-luvun loppu vuosikymmenten veroluetteloita ja Agni nimeä en niissä havainnut. Tuossa 1688 käräjäkirjan Ervastin suomennoksessa mainitaan, että Pekka Heikkinen ja Erkki Hiltunen olisivat ottaneet Agni Pekanpojan asuinsijat.

Maanselän veroluetteloissa monena vuotena mainitaan kaksi Antti Pekanpoikaa (Anders Pehrsson), toisella etuliite U (nuorempi) ja Gl (vanhempi). Molemmat asuivat Kajavasalmessa. Molemmat ovat reissanneet Venäjän puolella ja nuorempi Antti on toiminut myös nimismiehenä.

Vuoden 1692 Maanselän veroluettelossa vanhemman Antti Pekanpojan kohdalla on mielenkiintoinen huomautus marginaalissa, jossa "Pehr Hendricss. niuter friheet lappmarks….". Epäilen vahvasti, että kyseessä on Pekka Heikkinen ja hän otti vanhemman Antti Pekanpojan asuinpaikan. Syy sille, ettei Agnia mainita Maanselän veroluetteloissa on todennäköisesti se, että Agni oli muuttunut muotoon Anders. Edellisestä voidaan päätellä, että Antti Pekanpoika Gl. sekä Antti Pekanpoika U. olivat veljeksiä ja asuivat Kajavasalmessa.

Maanselän lapinkylän eteläosa oli ollut levoton asuinpaikka 1500-luvun loppupuolella Venäjän 25-vuotisen sodan vuoksi. Täyssinän rauhan jälkeenkin Pistojoen vesistöä pitkin Venäjältä tulleet viholliset ryöstivät ja tappoivat asukkaita, joten väen oli siirryttävä Kitkajärven ja Kuolajärven lapinkyliin sekä Venäjälle. Se kuitenkin saattoi palata takaisin, kun vihollisuudet laantuivat. Myöhemmin 1600-luvun loppupuolella hankaluuksia lappalaisille aiheuttivat aggressiiviset papit, Iijoen suomalaiskalastajat, uudisasukkaat sekä nälänhätä.

Katson, että Aikian suku saattoi asua elinkeinojen vuotuiskierron mukaisesti talvisin Maanselän lapinkylän pohjoisosassa Maaninkajärvellä ja Mourujärvellä mutta kesäisin muun muassa Kirpistöllä, Kiitämällä, Kitkalla ja Suolijärvellä. Heidän talvinen kokoontumispaikkansa lienee ollut Lapinkotalammella (joka oli 1860-luvun kartassa Talviskotalampi) Oulankajokivarressa, lähellä retkikarttaan merkittyä Granrothin petäjäseitaa. Aikian poikia löytynee Kuolajärven lapinkylän verokirjoista ja Kemijärven kirkonkirjoista.

Olen kerännyt mahdollista Aikia-tietoa, jota seuraavaksi:

”Vuonna 1597 kolme Kuolajärven kylän saamelaista pakeni Venäjälle veronmaksua pakoon. Kyseessä olivat samaiset Sarria Päivesarsson, Clemett Torviasson ja Aikia Päivesson, jotka aiemmin Venäjän-sodan aikaan oli merkitty vihollisen uhreiksi. Kuten silloinkin he ilmestyivät veroluetteloihin takaisin seuraavan kahden vuoden aikana. Luultavasti näiden kolmen saamelaisen henkilökohtaiset maa-alueet sijaitsivat valtioiden rajamailla, mikä teki toisen valtion alueilla oleskelun helpoksi. (Anu Vahtola 2003: 139.)

”Vuosilta 1617—1619 löytyy neljä saamelaista, joille veroluetteloiden laatija on kirjannut papereihinsa kaksi nimeä. Mielenkiintoisin esim. on Oluff Peivesson, joka vuodesta 1606 lähtien alkoi maksaa veroa Kuolajärvellä. Kylän veroluetteloissa hänet merkittiin aina kristillisellä nimellä lukuun ottamatta vuotta 1616, jossa kristillisen nimen rinnalle on kirjattu saamelainen nimi Aikia.” (Anu Vahtolan pro gradu 2001: 77—78.)
”Vuoden 1616 veroluetteloissa esiintyy kaksinimisyyden edustajana kuolajärveläinen Auke eli Oluf Peuesson. (A.E Forsman: Tutkimuksia Suomen kansan persoonallisen nimistön alalta s. 22.) Koskimies mainitsee useampiakin esimerkkejä sellaisesta kaksinimisyydestä arvellen sen syyksi yksinomaan kansallista lappalaiskastetta, jossa kristillinen nimi pestiin pois. Mutta yhtä hyvin voisi tällaisen nimiyhdistelmän synty johtua siitä, että kun vanha pakana Auke (Aikio) Päivönpoika oli saanut kasteessa kristillisen nimen Oluff, niin veronkantaja luonnollisesti seuraavassa veronkannossa merkitsi asianomaisen henkilöllisyyden toteamiseksi veroluetteloon myös hänen entisen pakanallisen nimensä.” (Isak Fellman: Handlingar och uppsatser (1915)… IV: 176—179.)

Veroluetteloissa on Fellmanin mukaan muun muassa seuraavia tietoja:

“92. Bevis för Renhollt Stigjger ang. uppbörden i Tornö och Kemi Lappmarker 1614):
Oluff Peosson ibidem rymder, Anders Vtickson i kolo Järfui döder, Keyre Åkeyesson ibidem är aldeles borttagin kan hvarken tala, gåå och stå, Anders Hansson KidJerfue, Lars Ersson och Mårthenn Ersson ibidem, så och alla fem Maselka lappar hafue sin skatt fördt till Vlå slåt.” (Isak Fellman; Handlingar… IV 1915: 159)

Kuolajärvellä veronmaksajia 1616 mainitaan m.m. Auko ell. Oluf Peuesson. Lisäksi Toije Peuesson, Mats Peuesson ja Hindrick Aykesson.

Vuoden 1620 veroluetteloissa tietoja vastaavasti:

Maanselkä puuttuu luetteloista.
Kitka: Augni Hansson, Joncko Hansson, Hanss Mickelsson, Mårten Persson, Erick Akiensson, Akie Arfuisson, Oluff Persson.

Kuolajärvi: Mårten Tensson (v. 1616 veroluettelossa sama mies- nimismies-pakana oli nimeltä Moredt Theusson), Hans Tensson, Ifwar Tensson, Sarre Vthiocksson, Erich Ihalleson, Monz Ihallesson, Sarre Aijkesson, Oluff Persson, Ihalle Hindersson , Monz Paijwesson, Erich Hindersson, Kristen (okiristen) Sarresson.

Antti Piettarinpoika oli Kuusamon historia I:n mukaan Maanselän lapinkylän lautamiehenä ainakin vuosina 1679—1680, 1682—1684, 1686, 1690, 1691 ja 1692. Lautamies Antti Piettarinpojan käännyttämisen ja kääntymisen maaliskuussa 1670 Sompiossa kuvasi kirkkoherra Gabriel Tuderus tuoreeltaan vuonna 1672 kirjoittamaan kertomuksessa.

”Vuonna 1699 käräjillä tarjottiin autiotiloja halukkaiden viljeltäväksi. Kiitämäjärvellä uudisviljelijäksi ryhtynyt Antti Piettarinpoika, entinen nimismies, joka vuoden 1695 maakirjan mukaan oli siellä asunut, oli jättänyt tilansa autioksi. Nyt tämän tilan otti haltuunsa Martti Martinpoika Hänninen, jonka vapaavuodet laskettiin jo vuodesta 1694. Hänen edeltäjänsä oli ilmeisesti ottanut sen silloin viljelykseen. Tästä Martti Martinpojasta on saanut alkunsa Kiitämäjärven Hännisten laaja ja kuuluisa suku ja Hännisen kylä.” (Ervasti 1978: 105.)

Hyvin olet kerännyt tietoa "vanhasta" Kemin Lapista. Uskoisin, että nämä uudenpolven tutkijat, esim. Anu Vahtola on tehnyt tarkkaa työtä Kemin Lapin alueelta. En ole aikoihin perehtynyt Kemin Lapin asioihin ja siinä mielessä tipahtanut hiukan kärryiltä viimeisistä tutkimukista, en ole siis tutustunut Vahtolankaan tuotantoon.

Henkilöhistoriallisesta näkökulmasta katsottuna olen sitä mieltä, että esim. Aikian tapauksessa on vaikea enään varmasti sanoa, kuka oli vuoden 1616 luettelossa Aikia tai hänen isänsä. Aikia nimi eri muunnoksineen oli kuitenkin varsin yleinen etunimi Kemin Lapissa.
Esimerkiksi Kuolajärven Antti Aijkenpojan (Kuhmitsa) tapauksessa olen tunnistanut hänet veroluetteloista varmuudella vuoteen 1656 asti. Tuosta vuodesta taaksepäin tunnistaminen menee pelkäksi arvailuksi. Lisäksi Kemin Lapin veroluetteloissa 1600-luvun alkuvuosikymmenillä on paljon aukkoja, joten siinäkään mielessä henkilöiden isä-poika ketjuja on mahdoton luotettavasti sanoa.

Mainitset ylempänä Pekka Pekanpoika Karjalainen Maaningan ja hänen vaimonsa Kaisan (Carin). Kaisan suvusta on monenmoista arvailua, mutta omien tutkimuksieni mukaan hän on Tapani Mustosen tytär.

Aikian poika, mummoni suora esi-isä, isästä isään.