Nimistä

Ei mitään tietoa. Se oli laitettu tohon Sippolan projekti sivuille tolla tavalla. Joku voi kertoa, jos on parempaa tietoa. Tai sitten jos kukaan ei tiedä niin muokataan pois siitä.

Nyt selvisi ainakin se, että 1700-luvulla ainakin maa- ja henkikirjoissa Kaipiainen on nimellä Rautjärfvi.

Ok. Mikököhän on aiheuttanut nimenmuutoksen? Rautatie?

Wikipedian mukaan Kaipiaiseten oast ovat seuraavat

Kylät

Kaipiaisten asemanseutu
Rautoja
Rantonen (Rautjärvi)
Niemenkulma
Enäjärvi
Metsäkulma
Saaramaa
Saares
Kelkka

En osaa sanoa. Hattujen sodan jälkeen jälkeen tehdyssä Lappeenrannan käskynhaltijakunnan tarkastumaakirja ja selvityksessä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13043203) Rautjärven nro. 2 isäntä on Jöran Kaipiain(en). En tiedä onko ensimmäinen kerta kun Kaipiainen mainitaan. Mietin olisiko yhteyttä Kitulassa asuviin Kaipiaisiin.

Kaipiaisten kylän pohjoispuolella on järvi nimeltä Rautjärvi. Rantonen on Rautjärven länsipuolta olevaa aluetta jossa kulkee tie muutaman 7 kilometrin päässä olevalle Tirvan kylälle (Valkeala). Järven nimen alkuperää en osaa sanoa, mutta sen saattaa toki helposti sekoittaa Lappeenrannan suunnassa olevaan paikkakuntaan Rautjärvi. Täkäläisille se ei ole ongelma kun käytössä on nuo listatut kylän osat. Ja jos uimaan mennään niin mennään "järvelle" tai "kylän rantaan".

Kaipiaisten kylän läpi kulkee vanha Viipurin tie. Erään tarinan mukaan matkan puoliväliin "kaivattiin" kestikievaria, josta kylä lähti pikkuhiljaa kasvamaan. Kaipiaisten vanhalla rautatieasemalla käännettiin aikoinaan kelloja, riippuen suunnasta, joko Suomen tai Venäjän aikaan.

Olen natiivi kaipiaislainen. Isäni suku on Luumäen Heikkilästä, äitini suku Hiirolan mlk:n Hiirolasta ja Ikaalisten Karhoisista. Vastailen mielelläni kylään liittyviin kysymyksiin kykyjeni mukaan.

Kylän alkuperäinen nimi on Rautjärvi. Kylä sijaitsikin alun perin järven pohjoispuolella, jossa vieläkin on Rautjärven kylä. 1540-luvulta lähtien veroluetteloista löytyy yksityiskohtaisempia tietoja Suur-Vehkalahden kylistä, joihin Rautjärvikin tuolloin kuului.
Rautjärven kylässä on vuoden 1573 maakirjassa kaksi kokoveroa (tilaa) jakautuneena kahdeksaan savuun (taloja). Vuonna 1571 alkanut 25-vuotinen venäläissota toi alueelle paljon hävitystä. Usein kyläläiset pakenivat vainoojia Kotosaareen. Rautjärven saarien nimet vahvistavat perimätietoa kylän sijainnista järven pohjoispuolella. Kotosaari oli lähellä asutusta ja Selkäsaari kaukana järven selällä (vaikka nykyistä kotirantaa lähempänä).
Kylän toimeentuloa rasittivat kyyditykset Hämeenlinnan ja Viipurin välillä. Samoin 1580-luvulla koko valtakuntaa kohdannut ankara kato. Useita perheitä muutti tuolloin Kymenlaakson alueelta nälänhätää pakoon Viroon. Vuonna 1588 Rautjärvellä oli enää yksi maksukykyinen vero ja neljä asuttua savua.
Kaipiainen-niminen henkilö oli määrätty Enäjärveltä Rautjärven kylään Ylisen Viipurintien varrelle nimismieheksi ja pitämään majataloa. Majatalo oli luonnollisesti merkitty karttaan. Stolbovan rauhan (1617) aikaisessa kartassa Kaipiainen (Kaipian) jo näkyykin. Kaipiaiset toimivat nimismiehinä useaan otteeseen 1500-1600-lukujen vaihteessa. Nimismiehen päätehtävänä oli käräjien pitäminen talossaan, kestityksen toimittaminen ja kyydin järjestäminen sekä käräjille saapuvalle kruununväelle että muillekin kuninkaan asioilla liikkuville. Vuoden 1624 jälkeen nimismiestalot kiersivät Etelä-Kymenlaakson pitäjissä. Nämä Kaipiaiset voivat hyvinkin olla sukua nykyisille Saaramaan ja Kitulan Kaipiaisille.
Keskustelussa jo mainittu kaipausmyytti on ehkä saanut alkunsa vaiheesta, jolloin kestikievaritoimintaa ei enää ollut kylässä. Myöhemmin kyläläiset, Alatalot ja Ylätalot, joutuivatkin ottamaan majatalon pitämisen rasitteekseen.
Rautjärvi näkyy vielä vuoden 1855 kartassa Kaipiaisen ohella kylän nimenä.
Enimmäkseen tiedot ovat peräisin Kirsti Hellgrenin Sippolan historiasta vuodelta 1957, osittain myös vanhoilta kyläläisiltä kuultua perimätietoa. Itse olen syntyperäinen kaipiaislainen, suku alun perin Ylätaloja. Kotitaloni Peltola jatkoi majatalo- ja käräjätaloperinnettä 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosikymmenille.