Armas J. Pulla

Is your surname Pulla?

Research the Pulla family

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Armas Josef Pulla

Birthdate:
Birthplace: Viipuri, Finland
Death: December 14, 1981 (77)
Helsinki, Finland
Immediate Family:

Son of Joosef Tuomaanpoika Pulla and Emma Sofia Aatamintytär Pulla
Husband of Aino Tellervo Pulla
Father of Private; Private; Private and Jorma Kalevi Pulla

Occupation: Kirjailija
Managed by: Reijo Mitro Savola (Geni Curator)
Last Updated:
view all

Immediate Family

About Armas J. Pulla

Kirjailija, pakinoitsija, piirtäjä ja mainonnan suunnittelija.

Helsinki.

Syntyisin: Viipurin kaupunki.

"Armas J. Pulla", "Kapteeni Leo Rainio" (jälkimmäinen on kirjoittajanimimerkki yhdessä Mika Waltarin kanssa)


Syntymä / Birth / Рождение:

Armas Josef Pulla syntyi Viipurissa 29.03.1904.

Poliisi Jooseppi Tuomaanp. Pulla, vo Emma Sofia Itkonen s. 1868 P. Armas Josef, s. 29.3.1904 Viipuri, Mk. no 31 1910 Viipuri. U.k. 1341.

Kivennavan seurakunta > Kivennavan seurakunnan arkisto > Lastenkirjat > Lastenkirjat 1900-1909 (I Ab:16) > s. 1106: [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3532501]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Armas Josef Pulla avioitui Aino Tellervo Kuokkasen kanssa 1933.

Kuolema / Death / Смерт:

Armas J. Pulla kuoli Helsingissä 14.12.1981.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Armas J. Pulla tunnetaan parhaiten hänen hirtehisenhauskoista Ryhmy ja Romppainen -sotaromaaneistaan, mutta hänen tuotantonsa oli valtavan laajaa: historiallisista Ranskan-romaaneista ruokakulttuurin ja muodin maailmaan, nuorisoromaaneja, vanhaa Helsinkiä kuvailevia teoksia, yleishyödyllisiä tietoteoksia, elokuvakäsikirjoituksia, pakinoita, dekkareita ja jopa tieteiskirja. Hänen tuotantoonsa kuuluu yli 90 kirjaa, tuhansia pakinoita ja kertomuksia, kuunnelmia sekä elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia. Nämä kaikki hän tuotti päivätyönsä ohella. [1, 2]

Nuoruusvuodet

Armas Josef Pulla syntyi Viipurissa. Pojan nimeksi oli suunniteltu Frans Josefia, mutta viedessään lasta kastettavaksi äiti päätyi matkalla Armas Josefiin. Äiti Emma Sofia Itkonen oli pieni, huumorintajuinen, elämänmyönteinen ja sanavalmis savolaisnainen. Isä, rikosetsivä Josef Pulla oli komea, tumma, täsmällinen ja karjalaiseksi vähäpuheinen. Kulttuurisukuun Armas ei kuulunut isän eikä äidinkään puolelta. Emma oli Pietarissa köksänä, ja nuorempana ollessaan rautatietyöläisenä Jooseppi joutui käymään Pietarissa ja tutustui siellä Emmaan. Heidät vihittiin 1902 ja heidän ainoa lapsensa syntyi 1904. [1, 2]

Pullan sukunimi ei tarkoita vehnäleipää, vaan pintaan "pullahtavaa" kohoa. [3, 2]

Armas varttui Viipurissa. Myöhemmin on selvinnyt, että Viipuri muistutti Pariisia elävyydessään, puheliaisuudessaan ja kansainvälisyydessään sekä iloisuudeltaan ja ilmapiiriltään. ”Rakkauteni Pariisiin ja Viipuriin ei järky milloinkaan.” Armaksen nuoruudessa muutettiin usein isän rikosetsivän työn ammatin vuoksi mm. Hämeenlinnaan, Lahteen, Sortavalaan ja takaisin Viipuriin. Viipurissa Armas asui Sorvalin kaupunginosassa ja koulumatkalla kulki Tellervo Kuokkasen kodin ohi. Näkivätpä he toisensa myös koulun buffetissa ja tulivat myöhemmin tapaamaan toisiaan vieläkin useammin. Kirjallisen työn makuun Armas pääsi Viipurin suomalaisen lyseon koululehdessä Makkara, jota julkaistiin yksi kappale. Se oli aikaansa edellä: se oli maamme ensimmäisiä ”keltaisia lehtiä”. [1, 2]

Asevelvollisuus

Armas suoritti asevelvollisuutensa 1923-24 Pioneeripataljoonassa Korialla. Hän viihtyi hyvin ja kirjoitti myöhemmin monta kaskua armeija-ajastaan. Hän oli laajassa kirjeenvaihdossa Espanjaan, Saksaan ja Ranskaan heikoista kielten arvosanoista huolimatta. Huomattavan luottamuksenosoituksen taiteilijana hän sai, kun häntä pyydettiin maalaamaan ruokasalin seinäfreskot. Hakun - pioneerien lehden - toimittajana oli kuinkas muuten kuin A.J.P. Hän kirjoitti ja kuvitti lehden ja painoi yhden kappaleen kasarmipainossa, jota sitten luettiin sotilaskodissa. Pian tämän jälkeen Hakku ilmestyi painokoneella painettuna ja jonka vakituisena avustajana kirjailija Pulla oli kuolemaansa asti vuoteen 1981. [1, 2, 4]

Mainosalalle

Isä toivoi pojasta poliisia, mutta Armas oli suunnitellut muuta. Hän vei kaikessa hiljaisuudessa tekemänsä käsikirjoituksen kustannusosakeyhtiö Kirjaan, jossa Eino Railo ilmoitti, ettei se ole kypsä. Hän ehdotti kuitenkin Armakselle, että tämä tulisi hoitamaan heille mainontaa ja näin alkoi pitkä ja ansiokas tie mainonnan palveluksessa. [1, 2]

Kirjailija Pullan leipätyö oli mainostekstit. Johtavassa mainostoimistossa Erva-Latvalassa hän oli vuodesta 1933 eläkeikään asti. Armas teki mainoksia savukkeista, vaikka ei itse polttanutkaan ja Ford-autoista, vaikka ei itse autoillutkaan. Mainoksia hän teki myös Valiolle, Chymokselle ja Pauligille. Kahvi oli kirjailijan mielijuomia. [1, 2]

Sodan loputtua Armas jatkoi töitään mainostoimisto Erva-Latvalassa. Pullan perhe hankki asunnon Helsingistä Abrahaminkadulta. Elämä tasaantui ja oli seesteisempää. Työ, mökkeily Olkkalassa, Ranskan-matkat ja perhe täyttivät Armaksen elämän. Armas oli suorastaan työhullu. Tellervo hoiti perheen muut arkiset askareet ja siten ”vapautti” miehensä kirjoitustyöhön. Tellervo piti huolen myös arkistoinnista. [1, 2]

Ensimmäinen kirja ja Nuoren Voiman Liitto

Armaksen ensimmäinen kirja oli Korkein käsky, historiallinen kertomus nuijasodasta. Sen kustansi Kirja Oy vuonna 1927. Nuori 23-vuotias kirjailija hoiti itse ensimmäisen oman kirjansa mainonnan. Hän myös taiteili kirjan kannen. [1, 2]

Taide-elämän johtoon nousi uusi sukupolvi, jossa A.J.P. halusi olla mukana, vaikkei hänessä ajan hengen vaatimaa villiä kiihkoa ollutkaan. Nuoren Voiman Liiton kirjalliseen jaostoon kuuluivat hyvät kaverit, tulenkantajat Olavi Paavolainen, Mika Waltari, Erkki Tanttu ja Aarne Nopsanen. Tulenkantajien julistus ”ikkunat auki Eurooppaan” tarkoitti, että matkustettiin Pariisiin, missä istuttiin melkein haltioituneena Café du Dômessa. [1, 2]

Perheen perustaminen

Nuoren Voiman Liiton nuoria lähti retkelle Leppävaaraan Helsingistä, josta oli tullut Armaksen vakituinen asuinpaikka. Pellon yli savisin saappain saavuttiin liikuntajaoksen neiti Kuokkasen luokse. Tästä alkoi vähän kerrassaan seurustelusuhde. Tellervoa oli hänen isänsä varoitellut: ”Älä ota kirjailijaa tai merimiestä, ne ryyppää paljon!” Armas kosi ja Tellervo vastasi: ”En tiedä, oletko lintu vai kala.” Tästä ei Armas masentunut, vaan pisti tuulemaan ja käytti taitojaan; kirjoitti rakkauskirjeitä, jotka olisivat saaneet kenet tahansa kuin sulaksi vahaksi. [1, 2]

Naimisiin mentiin 1933. Tellervo-vaimo oli toimelias ja huolehtivainen ja hänellä oli korkeat elämänarvot. Vaikka Tellervon koulutustaso oli korkeampi – hän oli ylioppilas ja valmistunut käsityönopettajaksi - tuki hän vaimona kaikin tavoin miestään. Avioliitosta tuli onnellinen koko elämän kestänyt liitto. Lapsia perheeseen syntyi neljä. [1, 2]

Kirjoittaminen pääsee vauhtiin

Armas J. Pullan ensimmäiset teokset olivat historiallisia seikkailuromaaneja. Hän otti vuonna 1929 käyttöön nimimerkin Kapteeni Leo Rainio, jolla nimellä ilmestyivät Huimapää (1929) ja Aseveikot (1931). Viimemainittu julkaistiin ensin Hakkapeliitan jatkoromaanina. Mika Waltarin kanssa tehtailtiin yhteensä kolme kirjaa, joiden kirjoittajaa aikoinaan laajasti arvuuteltiin. Ne olivat Keisarin tekohampaat (1931), Punainen Madonna (1932) ja Älkää ampuko pianistia (1932). Yhteistyö sujui hyvin: Armas keksi juonen ja Mika paisutteli sitä. [1, 2]

Ryhmy ja Romppainen

Armas kirjoitti asevelilehteen pakinoita. Talvisodan päättyessä Siilasvuo kysyi Savonlinnasta: ”Oletko kirjoittanut päättyneestä rytinästä?” - ”En vielä, mutta tuumaillut olen” vastasi Pulla. [1, 2]

Se oli lähtölaukaus Ryhmy ja Romppainen -romaaneille, joista tuli aikansa bestsellereitä. Lopulta ilmestyi neljätoista kirjaa, ja alkupään kirjoista on otettu kymmeniä painoksia, vaikka ne olivat kiellettyjen kirjojen listalla yli 30 vuotta. Ryhmystä ja Romppaisesta tehtiin myös kolme filmiä. [1, 2]

Ryhmy ja Romppainen -kirjoja painettiin yli neljänsadantuhannen. Seikkailutarinat edustivat reilua jermuhuumoria, joka sai sytykettä propagandamiesten intoilusta ja kotirintaman keplottelijoiden puuhista. Kansanomaisuus oli poliisin pojalle ja koulunsa kepposmestarille luultavasti myötäsyntyistä, ja hän selvästi nautti tilanteista, joissa suomalaiset ja varsinkin ruotsalaiset turistit ylenkatsoivat Ranskassa baskerissaan ja värillisessä paidassaan tallustelevaa suomalaista pottunenää. Pulla ei pitänyt itseään taiteilijana, mutta "epäkirjailijan" ammattitaidostaan hän oli ylpeä. Vääpeli Ryhmyn stadilais-amerikkalainen "Jees"-sana toistui monen kirjan nimessä, ikään kuin muistuttaen, että maailmaa oli saksalaisten etenemistä kuvaavien tilannekarttojen ulkopuolellakin. [3, 2]

Ranska

Ensimmäisen Pariisin-matkansa Armas J. Pulla teki 1929, yhteensä hän kävi siellä yli sata kertaa, vain sotavuodet jäivät väliin. Ranska oli tyylin elämää. Sen historia, taide ja kulttuuri mutta myös ruoka, välittömyys ja kirjallisuus kiehtoivat kirjailijaa. Lomamatkat olivat samalla tutkimusmatkoja tyylien ja tapakulttuurin maailmaan, josta hän myöhemmin kirjoitti kirjoja, ensimmäisenä Kaunista Ranskaa 1936. Pullasta tuli eurooppalaisuuden tulkki. [1, 2]

Ranska-aiheisia kirjoja taiteesta, tyylistä, historiasta ja ruuasta Armas J. Pulla kirjoitti mm. Jeanne D´Arc neitsytsoturi, Runoilijan saa hirttää ilman muuta, Eipäs tyrkitä sankaria, Minä olen Jolanda kuningatar, Pariisia Keisarista Rissaseen, Neljä Virtaa, Kauniin Mariannen kasvot, Viipurilaisii muisteloi ja Pariisilaisii. [1, 2]

Vaimolleen Tellervolle Pulla kirjoittikin syksyllä 1941 Euroopan seinäkartasta, jossa Venäjä oli tuikittu täyteen neuloja. Häntä ne eivät kiinnostaneet - hän näki kartalla nimet La Ciotat, Toulon, Cap Cicié... "Milloinkahan olen jossakin siellä pienen vaimoni kanssa?" Pulla ei ollut Suur-Suomen miehiä. Armas J. Pullalla oli kaksi elinikäistä rakkautta: Tellervo ja Marianne. Jälkimmäinen tarkoitti tietysti Ranskaa. Tellervolle kirjoitetut kirjeet ovat aitoja ja hellyttäviä. [3, 2]

Taiteilija ja kuvittaja

Useita alkupään kirjoja Armas kuvitti itse, mutta hän kuvitti myös muidenkin julkaisuja. Hänen käyttämänsä tyyli oli pelkistettyä mutta puhuttelevaa. Hän maalasi akvarelleja ja leikkasi linoleumipiirroksia. [1, 2]

Gastronomi

Ruuasta ja gastronomiasta tuli entistä keskeisempi harrastus. Armaksen äiti oli Pietarissa oppinut keittiön hienouksia ja ikään kuin ”poispilannut” poikansa, sillä sen ajan ruokailutottumukset olivat yleisesti hyvin yksinkertaiset. Maailman vanhin gastronomian veljeskunta Paistinkääntäjät – Chaîne des Rôtisseurs – piti juhlavan vuosikokouksen, jossa lyötiin paistinvartaalla ritareiksi alalla ansioituneita Helsingissä 1964. Armas J. Pulla oli yksi heistä. [1, 2]

Armas J. Pulla ihmisenä

Armas oli vastuuntuntoinen, työhullu, asiaansa paneutuva, lahjakas, etäinen, mutta toisaalta vilkas ja seurallinen. Armas edusti uutta modernia keskiluokkaista miestyyppiä, joka itsenäisesti valitsi oman elämänsä tien. Teki asioita, joita piti itselleen tärkeinä. Hän teki työnsä hyvin, hoiti perhe-elämänsä hyvin ja teki osansa yhteiskunnassa kunnialla. Persoonana hän oli itsenäinen, moderni, huumorintajuinen eurooppalainen. [1, 2]

Rakastamaansa Ranskaan Armas matkusti vielä joulukuussa 1981 ja sieltä palattuaan kuoli sydänkohtaukseen 14.12.1981, 77-vuotiaana. Monta työtä jäi häneltä kesken. Kuollessaan hänellä oli yöpöydällään elinikäinen lempikirja Kolme Muskettisoturia. [1, 2]

Tuotanto

Ryhmy ja Romppainen -romaanit

  • "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy. Sotajutelma Laatokan rintamalta. Ruots. Ryhmy och Romppainen i fiendens rygg. Från finskan av Harald Jernström. Åbo 1942. H. G. Jernström. , 1940.
  • "Jees, punamultaa!" sanoi kersantti Ryhmy. Sotajutelma Laatokan rintamalta. 1940. Ruots. Ryhmy och Romppainen på nya äventyr. Från finskan av Harald Jernström. Åbo 1942. H. G. Jernströms förlag.
  • "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy. Sotajutelma itäiseltä rintamalta. 1940. Ruots. Ryhmy och Romppainen vid Murmanbanan. Till svenska av Harald Jernström. Åbo 1942. H. G. Jernström förlag.
  • "Jees, mullikuhnuri!" sanoi vääpeli Ryhmy. Jutelma v:n 1941 sodasta. 1941. Ruots. Ryhmy och Romppainen i Sordavala. Till svenska av Harald Jernström. Åbo 1943. H. G. Jernströms förlag.
  • "Oikea antifilatelisti!" sanoi vääpeli Ryhmy. 1942. Ruots. Ryhmy och Romppainen i Fjärrkarelen. Till svenskan av Harald Jernström. Åbo 1943. H. G. Jernström.
  • "Jees, Nurmijärven mämmiä!" sanoi vääpeli Ryhmy. Jutelma kotirintamalta. 1943.. Ruots. Ryhmy och Romppainen på hemfronten. Till svenska av Harald Jernström. Åbo 1944. H. G. Jernström.
  • "Jees, hapankaalia, señor!" sanoi vääpeli Ryhmy. Jutelmia sotatoveruksista. 1944.
  • "Jees, leskiyli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy. Hupailu kotirintamalta. 1944.
  • "Jees, diktaattori vastoin tahtoaan!" sanoi herra Ryhmy. Jutelmia kuumaverisestä tasavallasta. 1945.
  • "Iltaa Häspyyttäri", sanoi vääpeli Ryhmy. 1950.
  • "Jees, plitisimppa" sanoi vääpeli Ryhmy. Sisältää tekijän erillisinä julkaisemat Ryhmy-kertomukset yhtenäisenä, uudistettuna laitoksena. 1955.
  • "Jees, Romulus, ei Remulus!" sanoi vääpeli Ryhmy. (Tämä kirja sisältää Ryhmyn ja Romppaisen uusia seikkailuja.) 1957.
  • "Jees, Smirno!" sanoi krenatööri Ryhmy. 1964.
  • "Jees, James Pound!" sanoi herra Ryhmy. 1967.

Muut romaanit

  • Korkein käsky, kertomus Nuijasodan ajoilta. 1927.
  • Huimapää. Leo Rainio. 1929.
  • Aseveikot, Historiallinen romaani. Kapteeni L. Rainio. 1931. Hakkapeliitan jatkoromaani.
  • Älkää ampuko pianistia!, Kirj. Kapteeni Leo Rainio. 1932.
  • Lempeä korvanleikkaaja, Kirj. Kapteeni Leo Rainio. 1933.
  • Runoilijan saa hirttää ilman muuta!, Seikkailuromaani 1400-luvun Pariisista. 1941.
  • Kolmannen sukupuolen saari, 1942.
  • Puhelimessa on verijälkiä, Salapoliisiromaani. 1943
  • Gangsterit ja seitsemän kääpiötä, Kapteeni Leo Rainio. Lahti 1945. Lehtiyhtymä.
  • Hormoonit hallitsevat. Kertomus puosuliinin vaikutuksesta. 1946.
  • Ei markiisi syö perunoita. Historiallinen jutelma. 1947.
  • Minä olen Jolanda, kuningatar. Kertomus Jeanne d’Arcin päiviltä. 1949./1948/.
  • Sinisen linjan arvoitus. 1948. Pellervo.
  • Kauniin Mariannen kasvot. Ranskaa druidien kivipaasista Eiffeltorniin. 1949.
  • Perunat sopivat herttualle. 1949.
  • Kolme koputusta: kyllä. Aikamiesten poikakirja. 1950.
  • Olen korpraali luonnoltani (sanoi kenraali). 1952.
  • Ja me olimme komeetan pyrstö. 1953.

Nuorisoromaanit

  • Kuninkaan korpraali. Historiallinen seikkailukertomus. 1932.
  • Markiisittaren käskystä. 1934.
  • Jaakko Vastahanka, Kertomus ison-vihan jälkeiseltä ajalta. 1946. Maatalouskerholiitto.
  • Eipäs tyrkitä sankaria!. Historiallinen jutelma. 1947.
  • Lentävä lautanen sieppasi pojat. Avaruusromaani. 1954.
  • Keisarin pääsiäismuna. 1964.

Muut teokset

  • Kaunista Ranskaa. 1936.
  • Eurooppa – osaketalo, kansainvälistä naapuritoraa. 1937.
  • Jeanne d’Arc, neitsytsoturi. 1938.
  • Näen ikkunastani pihamaalle
  • Helsinkiläistalon ihmisiä. Hämeenlinna 1943. Karisto. Novelleja.
  • Kapu, Puosu ja Aika Poika. 1948.
  • Pariisia Caesarista Rissaseen. 1952.
  • Neljä virtaa. Retkiä Ranskan suurten jokien varsilla. 1956.
  • Ihana kausi 1900. 1959
  • 50 vuotta Suomen konekaupan historiaa. 1960. Oy Machinery Ab.
  • Naisten keisarikunta. 1961.
  • Mille maailma nauraa. 1961
  • Helsinkiä Kustaa Vaasasta Kekkoseen. 1962.
  • Kaskusanakirja. 1963.
  • Leipää ja viiniä, Aatamista isoisän päiviin. 1964.
  • Keisari kuninkaan vatsassa, Mainontaa ja propagandaa Aatamista Phineas Barnumiin. 1965.
  • Kuusivarpaisesta kuninkaasta hameen mytologiaan, Muodin ja muotitapojen historiaa. 1966.
  • Viinien kirja. Tukholma 1966. Piccolo.
  • Vuosituhansien nainen, Naisia Sapfosta suffragetteihin. 1968.
  • Puolivuosisataa Suomen messuja. 1969. Suomen messut.
  • Epäylevien ajatusten sanakirja. 1969.
  • Vatsan muistelmia, Gastronomiaa Anakreonista Ville Vallgreniin. 1970.
  • Hullut vuodet eli iloista 20-lukua. 1971.
  • Peltilehmän lapsuus. 1972.
  • Älä ota ellet osaa, Asiaa alkoholista, sen käytöstä ja vaikutuksista. Tapiola 1973. W&G.
  • Kirjailijakaskut. 1974.
  • Mykän filmin sankarit. 1974.
  • Kahvi. 1976.
  • Mausteet. 1977.
  • Pukeehan kunnia luutnanttiakin. Historiallinen jutelma. 1979.
  • Viipurlaisii muisteloi ja pariisilaisii. 1980.
  • Tammikuun ensimmäinen 1900. 1981.
  • Keisarin tekohampaat. Leo Rainio. Armas J. Pulla ja Mika Waltari. 1931.
  • Punainen madonna. Leo Rainio. Armas J. Pulla ja Mika Waltari. 1932.
  • Pulla, Armas J. & Karilas, Tauno: Kissa, ylhäinen ystävämme. 1958.

Viitteet:

  • [1] Hanna Pulla-Kankimäki: Kirjailija Armas J. Pulla 29.3.1904-14.12.1981 - monen alan mies. Armas J. Pulla Seura. [http://www.ajpseura.suntuubi.com/?cat=13]
  • [2] Kooste Reijo Savola.
  • [3] Jees-mies rakasti Ranskaa - Armas J. Pulla yhdisti kansanomaisuuden kulttuuriin. Helsingin Sanomat 28.03.2004. [https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004212912.html]
  • [4] Erkki Hakkarainen, Tapio Kähkönen ja Tuomo Turpeinen: Maailma on täynnä ideoita: Erva-Latvala Oy:n perustamisen taustaa, tapahtumia vuodesta 1925 ja nykyisyyttä 1980-luvun alussa, s. 152. Helsinki: Erva-Latvala Oy, 1984.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 175. viikkoprofiili (14.04.2019-20.04.2019).

view all

Armas J. Pulla's Timeline

1904
March 29, 1904
Viipuri, Finland
1945
November 8, 1945
Age 41
Helsinki, Finland
1981
December 14, 1981
Age 77
Helsinki, Finland