Denys Hennadiyovych Prokopenko

Is your surname Prokopenko?

Research the Prokopenko family

Denys Hennadiyovych Prokopenko's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Denys Hennadiyovych Prokopenko

Ukrainian: Денис Геннадійович Прокопенко, Russian: Денис Геннадиевич Прокопенко
Birthdate:
Birthplace: Primorsk, Приморск, Soviet Union (USSR)
Immediate Family:

Son of Private and Private
Husband of Private

Managed by: Reijo Mitro Savola, Geni Curator
Last Updated:
view all

Immediate Family

    • Private
      spouse
    • Private
      parent
    • Private
      parent

About Denys Hennadiyovych Prokopenko

Denys Hennadiyovych Prokopenko (Ukrainian: Дени́с Генна́дійович Прокопе́нко, romanized: Denýs Hennádiyovyč Prokopénko, IPA: [ deˈnɪs ɦeˈnːad⁽ʲ⁾ijoʋɪt͡ʃ prokoˈpɛnko ] [ a ]; born 20 June 1991) is a Ukrainian military officer, a Lieutenant Colonel in the National Guard of Ukraine, and Commander of the Azov Regiment. Since 2014, he has been active in the Armed Forces of Ukraine, fighting in defense of Ukraine against Russia and pro-Russian separatist forces in the Donbas in the ongoing Russo–Ukrainian War.

In response to the 2022 Russian invasion of Ukraine, Prokopenko rose as a leader defending Mariupol from the Russian siege. For his leadership role on the frontlines of the conflict, he was awarded the title Hero of Ukraine in March 2022.

Prokopenko is also known as Redis (Ukrainian: Ре́діс, romanized: Rédis, IPA: [ ˈrɛd⁽ʲ⁾is ][ b ]) an old football fan nickname which became his military call sign. His subordinates are reported to address him informally as “Brother Redis” or “Comrade Redis” («Дру́же Ре́діс», “Drúže Rédis”, [ ˈdruʒe ˈrɛd⁽ʲ⁾is ]).

Early life

Denis Prokopenko is of ethnic Finnic Karelian ancestry. His grandfather was the sole member of his family to survive serving in the Finnish Defence Forces when the Soviet Union invaded Finland in the Russo–Finnish Winter War of 1939 and 1940. The Finns fought off the Red Army to preserve national independence, but the resulting Moscow Peace Treaty forced Finland to cede to Russia much of historic Finnish Karelia—leaving the displaced inhabitants and their descendants with questions about the return of their lost homeland. Consequently, the young Prokopenko today considers his fight to defend Ukraine against Russian imperialism from Moscow a personal matter, closely intertwined with his own family history:

"It feels like I continued the same war, only on another section of the front, a war against the occupation regime of the Kremlin. My grandfather had such a terrible hatred for communism, for Bolshevism, for the Sovok... Can you imagine what it's like to lose your family? I mean, all his brothers perished, his kinfolk...".

He graduated from the Department of Germanic Philology at Kyiv National Linguistic University, where he earned a degree with a specialty in teaching English. He also played sports, and was one of the enthusiastic football fans (known as "ultras") of the football club Dynamo Kyiv.

Military career

Since 2014, he has participated in the War in Donbas, taking command of a platoon and a company in the Azov Battalion in September 2017. In a July 2016 interview, Redis described the improvement in military capabilities he oversaw in his troops: “Our mission is to build a new kind of army. Although we lost a lot of experienced guys from the old squad, we've grown in quantity and quality. Discipline and combat efficiency have improved. We used to run with injuries and sawn-off shots; now we have opportunities to work with tactical tank groups, armored vehicles, artillery support. We gradually developed our military science doctrine—starting with practice, not theory. In the course of training and fighting, the lads mastered tactics and small arms proficiency. Many new possibilities opened for us: we can operate independently on the frontlines, free of other subunits that constantly let us down in combat operations.”

Zelenskyy salute incident

During 24 August ceremonies celebrating Ukrainian Independence Day 2019 on the Khreshchatyk in Kyiv, Captain Denis Prokopenko was awarded the Order of Bohdan Khmelnytsky by President Volodymyr Zelenskyy. As he received the honor, Prokopenko was the only soldier who refused to dignify Zelenskyy with a military salute, a public display of defiance interpreted by some as a political protest. Prokopenko never officially commented on the controversy; some in the Azov Battalion dismissed the rumors reading a political subtext into the commander's conduct. When Ukrainian journalist Yuriy Butusov [uk; ru] contacted Azov for comment on the “widespread information on the internet” about the alleged incident, a source within Azov command responded with a statement noting that military regulations oblige Azov personnel to salute fellow servicemen in the military chain of command, but not civilian politicians—thus for the same reason troops also did not salute former President Petro Poroshenko when he visited Azov positions on the front. The statement concluded by asserting “there was no political implication in the actions of the commander. We don't organize demonstrations. Azov is a military unit that conducts combat operations; we have stood and will continue to stand outside of politics—our vote: the defense of Ukraine.”

2022 Russian invasion of Ukraine

During the 2022 Siege of Mariupol, Major Prokopenko recorded a dire video message on 7 March exhorting the international community to establish a no-fly zone over Ukraine, warning of an impending humanitarian crisis.
Following the 2022 Russian invasion of Ukraine, Prokopenko recorded a video message on 7 March 2022 in which he called for closing the skies over Ukraine to help avert humanitarian collapse in Mariupol, since “the enemy is breaking the rules of the war by shelling the civilian people and destroying the infrastructure of the city; the enemy is subjecting Mariupol to another genocide.”

On 19 March 2022, President Volodymyr Zelenskyy awarded the title Hero of Ukraine to the commanders of two units that led the defense of Mariupol: Prokopenko and the commander of the 36th Separate Marine Brigade, Lt. Col. Volodymyr Baranyuk. Major Denis Prokopenko received the highest honor “for bravery, for effective tactics to repel enemy attacks, and for protection of the hero city of Mariupol.”

On 12 April 2022, Prokopenko appeared in a video message, to report on charges that Russian chemical weapons had been dropped onto Mariupol in a drone attack: “yesterday the occupiers used a poisonous substance of unknown origin against military and civilians in Mariupol. The epicenter of the attack was not near the people, so contact with the substance was minimal, which possibly saved lives—but there are still consequences. Currently it's impossible to find out what substance poisoned people, because we are under complete blockade, and the site of the attack is under fire by the Russians to hide evidence of their crime.” Regardless of the sudden international focus on the chemical attack, he went on to claim that thousands of civilians in the city had been killed and continued to be slaughtered by constant ongoing Russian airstrikes, naval bombardment, heavy flamethrower systems, artillery, and phosphorus munitions.[19][non-primary source needed] On 13 April 2022, it was confirmed by the official Twitter account of the Azov regiment that Prokopenko was promoted to the rank of Lieutenant Colonel.

Awards

  • The title Hero of Ukraine conferred with the distinction of the "Order of the Gold Star" (19 March 2022) – for personal courage and heroism shown in defense of the state sovereignty and territorial integrity of Ukraine, and fidelity to his military oath
  • Order of Bohdan Khmelnytsky, III Class (24 August 2019) – for major personal contributions to strengthening the national defense capabilities of the Ukrainian nation, courage shown during hostilities, exemplary performance of official duties and high degree of professionalism
  • Medal For Military Service to Ukraine (25 March 2015) – awarded to Junior Lieutenant Prokopenko for individual bravery and high degree of professionalism shown in defense of the state sovereignty and territorial integrity of Ukraine

[https://en.wikipedia.org/wiki/Denys_Prokopenko]

HELSINGIN SANOMAT 10.05.2022

Mariupolin Azov-komentaja Denis Prokopenko, sotilas suomalaisilla juurilla Prokopenko kertoi jo vuonna 2015 antamassaan haastattelussa liittyneensä Azoviin jatkaakseen sotaa, jossa hänellä kuoli useita sukulaisia.

Harvalta Ukrainan sotaa edes etäisesti seuraavalta tuskin on mennyt ohi Mariupolin piiritys ja se, miten kaupunki sotii edelleen piirittäjää vastaan jo kaksi kuukautta kestäneestä eristyksestä huolimatta. Venäläiset eristivät kaupungin jo aivan sodan alkumetreillä ja jättivät sinne mottiin niin siviilit kuin sotilaatkin.

Motti on koko ajan kiristynyt ja tällä hetkellä tilanne on niin tukala, ettei paikalla olevien sotilaiden uskota elävän enää pitkään. Vastarinta on koostunut nationalistisen Azovin sotilaista.

Paikallista Azovia johtaa sen perustajiin kuuluva Denis Prokopenko. Suomalaisittain tarkasteltuna kyse on mielenkiintoisesta asiasta: yhdellä tämän hetken puhutuimmista eurooppalaisista sotilaista sattuu nimittäin olemaan suomalaiset juuret. Prokopenko kantaakin Karjalan lippua takkinsa hihassa.

Hän kertoi jo vuonna 2015 antamassaan haastattelussa liittyneensä Azoviin jatkaakseen sotaa, jossa hänellä kuoli useita sukulaisia. Se sota oli talvisota. Koko hänen isoisänsä perhe kuoli sodassa. Isoisä oli tuolloin itse 9‑vuotias.

Azovista on muodostunut varsinkin nyt eskaloituneen sodan aikana venäläisten kauhu ja ukrainalaisten pelastus. Nationalisteista koostuvan joukon sotilaat puolustavat maataan ja kansaansa etulinjassa antaen samalla valtavia uhrauksia.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansallismielisten arvostus kasvaa päivä päivältä niin Ukrainassa kuin Euroopassa. Kuka nyt ei voisi katsoa ylöspäin sotilaita, jotka antavat kaikkensa? Edes äärivasemmisto ei tällä hetkellä kehtaa morkata Azovia, vaikka sen taustat ovat kaikkien tiedossa.

Jotkut venäjämieliset internet-keskustelijat ja tahallaan väärin ymmärtäjät ajattelevat, että Azov puolustaa Ukrainan juutalaista presidenttiä ja on siten CIA:n työkalu. Azov ei puolusta maansa presidenttiä tai hallitusta: esimerkiksi Helsingin Sanomissa sunnuntaina julkaistusta jutusta käy ilmi, että järjestö pitää maan presidenttiä maanpetturina, joka on hylännyt Mariupolin, vaikka resurssit olisivat riittäneet sen pelastamiseen.

Valtio on myös ennen sotaa kieltäytynyt antamasta Azoville kunnollista aseistusta, vaikka se on perustamisestaan lähtien ollut etulinjassa sotimassa. Nyt siitä maksetaan veristä hintaa.

Koska on varsin todennäköistä, että Mariupolin puolustajat tulevat kuolemaan, emmekä me suomalaiset asialle enää tässä vaiheessa kovinkaan paljoa voi muuta kuin tiedottaa ja toivoa parasta, voimme miettiä tämän yksittäisen taistelun laajempaa kuvaa.

Mariupol tullaan muistamaan spartalaisena taisteluna, jossa nationalistit pitivät pintansa loppuun saakka. Ylivoimaisesta vihollisesta ja epätoivoisesta tilanteesta huolimatta ne olivat juurikin kansallismieliset, jotka sitoivat Venäjän joukkoja pitkään luovuttamatta.

Tässä välillä Ukrainaan on saatu tuotua aseistusta ja varusteita, jotka edesauttavat Ukrainan sotimista muualla rintamalla ja tuhoavat laittomia maahantunkeutujia toivottavasti siinä määrin, että se tajuaa poistua häntä koipien välissä takaisin rajan toiselle puolelle. Mikäli Mariupol ei olisi pitänyt pintaansa ja sitonut hyökkääjän joukkoja suurissa määrin, voisi tilanne muualla rintamalla olla toinen.

Koska kyse on nationalisteista, kasvaa kansallismielisten arvostus kansalaisten silmissä, mikä taas tarkoittaa poliittista menestystä sodan jälkeen. Tämä tarkoittaa, että tämän hetken sotilaat voivat olla huomisen päättäjiä – ja nämä päättäjät eivät välttämättä ajattele maansa nykyisestä presidentistä erityisen maireasti.

Siksi kehotammekin myös suomalaisia kansallismielisiä tukemaan Ukrainan kansallismielisiä: mikäli he menestyvät sodassa, aukeaa heille uudenlaisen menestymisen mahdollisuudet sodan jälkeen. Olemme julkistaneet tämän kantamme jo heti helmikuussa sodan puhjettua.

Suomalaiset kansallismieliset ovatkin järjestäneet tukitapahtumia ja ‑keräyksiä Ukrainan kansallismielisille. Tarkoitus on nimenomaan auttaa nationalisteja olemaan kuolematta sodassa sekä suoriutumaan sankaritekoihin saakka. Mikäli Ukraina osoittaa kansallismielistä osaamista, on sillä vaikutusvaltaa myös muualle valkoiseen maailmaan.

Auttakaa siis Ukrainan kansallismielisiä myös jatkossa: tiedottakaa heidän toiminnasta, lahjoittakaa heille varusteita, rahaa ja ruokaa sekä toimikaa aktiivisesti Suomessa sen eteen, että maanpuolustushenkeä saadaan nostettua uudelle tasolle.

view all

Denys Hennadiyovych Prokopenko's Timeline

1991
June 20, 1991
Primorsk, Приморск, Soviet Union (USSR)