Edvard Juhonpoika Koponen

Edvard Koponen (25. huhtikuuta 1887 Sumeria, Impilahti – 6. helmikuuta 1920 Sumeria, Impilahti) oli suomalainen maanviljelijä ja metsästäjä.[1][2]

Edvard Koponen kävi kansakoulun ja myöhemmin aikuisena Itä-Karjalan kansanopiston. Hän toimi pitkään Impilahden nuorisoseuran esimiehenä ja hänet valittiin vuonna 1917 Impilahden kunnan rahaston hoitajaksi.[2]

Koponen oli maanviljelijä ja lisäksi tunnettu kettujen ja susien pyytäjä. Hän kirjoitti vuonna 1914 kettujen pyynnistä opaskirjan, josta julkaistiin useita painoksia. Oppaassaan Koponen esitteli ja arvioi erilaisia ketunpyyntitapoja ampumalla, raudoilla, koirien avulla ja myrkyillä. Edvard Koponen kuoli helmikuussa 1920 pitkään sairastamaansa keuhkotautiin.[2] [3] [4]

Teoksia
Ketunpyyti-opas. Tekijä, Impilahti 1914, 2. painos ja uud. painokset nimellä Ketunpyyntiopas, 2. painos WSOY 1920, 3. painos 1923, 4. painos 1932

Kuolleen tiedot/ http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=K19200020157&srk=0119

Impilahden seurakunnan arkisto > Kuolleiden ja haudattujen luettelot > Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1916-1946 (I F:5) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2740770

Muistosanoja vainajasta.
Viime sunnuntaina kuoli kotonaan Impilahden pitäjän Sumerian kylässä pitkällisen keuhkotaudin hivuttamana maanvilelijän poika Edvard Koponen parhaassa miehuuden ijässä, 33:lla ikävuodellaan, mies jommoisia vain harvassa on meidän päivinämme. Hän oli mies, josta oli vanhemmilleen iloa ja ympäristölleen ylpeyttä. Vainaja oli keskuulaisen talon poika. Käytyään kansakoulun, kävi hän varttuneempana ItäKarjalan kansanopiston, jossa laajensi tietojaan. Vakavan käytöksensä ohella oli hän uuttera ja väsymätön itselleen opiskelija, joka väsymättömästi harjoitti itsekasvatusta itseopiskelun kautta, saavuttaen harvinaisen laajat tiedot, joka teki hänestä ympäristönsä luottamusta ja kunnioitusta nauttivan kansalaisen, jonka kykyjä, auliutta ja uhraut uvaisuutta laajassa mitassa käytettiin. Niinpä hänessä saivat kaikki ylevät ja jalot pyrkimykset tarinokkaan toimihenkilön, taistel miehen, joka taistelun tuoksinnassakin säilytti arvokkaan tyyneyden ja aisallisuuden.
Hänessä saivat paikkakuunan edistys- ja sivistyspyrkimykset parhaimmat ja jaloimman tukipylväänsä, ollen Impilahden nuorisoseuran monivuotinen tarmokas esimies, josta tehtävästä pitkäaikainen sairaus hänet viime aikoina pakoitti väistymään. Vainaja oli uskollinen maalaissivistyksen vaalija, jossa paikkakunnan maalaisliittomommat saivat arvokkaan tuijan.Vainaja valittiin v.1917 kunnan rahaston hoitajaksi, joka toimi pitemmälle kehittyvän sairauden vuoksi piti jättää.
Monen monet olivat ne luottamustoimet, joissa Edvard Koposen toimeliaisuutta käytettiin. Hän oli kehittynyt kaikissa taloustehtävissä ja paransi maanviljelystä huomattavasti, eikä hänellä myöskään oilut peukalo keskellä kämmentä. Nerokas kettujen ja susien pyytäjä hän myös oli. Niinpä kirjoitti hän sangen ansiokkaan Ketunpyynti-oppaan.
Ankara keuhkotauti sorti tämän Karjalan pojista parhaimman liian aikaisin. Hänen ei sallittu elää ja toimia kauemmin ympäristössään, jossa se olisi ollut sangen tarpeen. Hän oli sanan laa immassa ja kauneimmassa merkityksessä karjalaista hengen aatelia, Hänen muistonsa elääkin kauan kauniina ja velvoittavna ympäristössään Levatköön rauhassa kunnialla päivätyönsä päättänyt. Leppoisan levon suokoon jalolle vai najalle vilpittömästi rakastamansa isän maan kaunis Sumerian hautakumpu.
M. P
Karjalan Ääni, 14.02.1920, nro 19, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1211963?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Susien hävittämiskysymyksestä Lapissa/ Edvard Koponen
Metsästys ja kalastus, 01.07.1914, nro 7-8, s. 13
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/916053?page=13
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ketunpyyntiopas/ Metsästys ja kalastus, 01.03.1914, nro 3-4, s. 41
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/916050?page=41
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot