Gunnar Evert Wasastjerna

Is your surname Wasastjerna?

Research the Wasastjerna family

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Gunnar Evert Wasastjerna

Birthdate:
Birthplace: Helsinki, Finland
Death: September 17, 1980 (79)
Tornio, Finland
Immediate Family:

Son of Evert Victor Wasastjerna and Hanna Maria Wasastjerna
Husband of Margit Irene Wasastjerna
Father of Heidi Wasastjerna; Gösta Gustav Evert Wasastjerna; Marita Wasastjerna; Private and Private
Brother of Märta Helena Wasastjerna; Per Evert Wasastjerna and Ulla Johanna Petrelius

Managed by: Reijo Mitro Savola (Geni Curator)
Last Updated:

About Gunnar Evert Wasastjerna

Ylilääkäri, lääkintöneuvos.

  • Kunnallissairaalan lääkäri vv. 1931-1939. Suojärvi.
  • Lapin lääninsairaalan lääkäri vv. 1939-1945. Rovaniemi.
  • Taivalkosken aluelääkäri 1945-1948. Taivalkoski.
  • Tornion yleisen sairaalan ylilääkäri. 1948. Tornio.

Syntymä / Birth / Рождение:

Helsingin evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1900: Helsinki Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1900: Хельсинки лютеранский приход, рождений 1900 г.:

Synt. 18.11.1900, kast. 03.01.1901. Gunnar Evert. Fldr: Med. Licent. Evert Viktor Wastjerna mhn Hanna Maria Grenman. 38/32 3-910. Fddr: Senat. Wendla H. W. Wasastjerna, häradsh. A.E. Wasastjerna mh Agda, fil. kand. Ivar O. Wasastjerna, frök. A.M. Wasastjerna, stud. V. W. Wasastjerna, förk S.J.O. Wasastjerna, frök. E.M. Wasastjerna, häradshöfd. O. S. Wasastjerna mhr Olga, frök R. Bonsdorff, med. dokt. V.A. Collan mhr Gabriella. Döpt af Alf. Lönnroth.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=9390&pnum=1377

Avioliitto / Marriage / Брак:

Gunnar Wasastjerna vihittiin Margit Irene o.s. Ahlgrenin kanssa 10.06.1931 Suojärvellä.

Kuolema / Death / Смерть:

Gunnar Wasastjerna kuoli 17.09.1980 Torniossa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Gunnar Wasastjerna: Lääkärinä Raja-Karjassa [1, 2]:

Ylilääkäri Gunnar Wasatjerna kertoo:

Opiskeluvuosinani 1920-luvulla minulla oli kaksi kertaa tilaisuus tutustua Raja-Karjalaan Laatokan pohjoispuolella. Ensin vieraana vuorineuvos Serlachiuksen metsätilalla Impilahdella ja sitten autoretkellä Korpiselän luonnonkauniilla Tolvajärvellä. Matkat jättivät hyvin mieluisan muiston. Vuodet menivät ja olin jo vanhempana kandidaattina ehtinyt olla sijaislääkärinä Virolahdella. Silloin huomasin kuinka mitätön nuori ensikertalainen lääkäri itse asiassa oli. Reseptien kirjoittaminen ei riitä, vaaditaan vähän itsekritiikkiäkin. Päätin hankkia paljon käytännöllisiä lisätietoja. Varsinkin yksintoimivaltalääkäriltä vaaditaan tavallista enemmän. Uhrasin kolme vuotta amanuenssina kuudella erikoisklinikalla. Taitavien opettajien opastuksella olin kolme kuukautta sisätautien, synnytyslaitoksen, lastentautien, silmätautien ja ihotautien klinikoilla Helsingissä ja sen lisäksi puolitoista vuotta Viipurin lääninsairaalan ja kaupunginsairaalan kirurgisilla osastoilla.

Fyysillistä reippautta ja liikunnan syvempää ymmärtämystä olin etsinyt Yliopiston Voimistelulaitoksesta, josta valmistuin voimistelunopettajaksi v. 1927 muitten opintojen ohessa.

Vuoden vaihteessa 1930-1931, yhdentoista ja puolen vuoden opiskelun jälkeen, johon sisältyi myös 15 kuukauden asevelvollisuus, olin valmis hakemaan itselleni vakituista paikkaa. Lääkäreitä oli maassamme vähän ja vapaista viroista ei ollut puutetta. Erityinen veto itäisille rajaseuduille oli voimistunut Viipurissa ollessani ja niinpä Suojärven kunnallissairaalan lääkärin toimi tulikin ensimmäiseksi vakituiseksi viraksi vuoden 1931 alusta talvisodan alkuun syystalvella 1939.

Suojärvi sijaitsee Laatokan pohjoispuolella 150 km Sortavalasta rajoittuen idässä Neuvostoliittoon. Sen jälkeen kun rautatie Matkaselästä Suojärvelle oli valmistunut 1920-luvun loppupuolella, tuli seudulle elämää. Kuin sieniä sateella nousi sahoja. Suurimmat puutavaraliikkeet olivat Aunuksen Puuliike, The Wiborg Wood Company ja Torasjoen Saha. Raja-Karjalan rikkaat metsäseudut antoivat väriä ja sisältöä koko olemassaololle. Koko historiansa aikana Karjalan kansa oli saanut kokea sotaa ja hävitystä moneen kertaan. Nyt tällä vaarallisella rajalla vallitsi rauha ja harvinaisen hyvät ihmisten väliset suhteet ja voimakas isänmaallinen henki leimasi koko seudun elämää. Suojeluskunnan toiminta oli mitä vilkkainta ja lottien suunnattoman uhrautuva työ ihailtavaa.

Suojärven sairaala rakennettiin nousukaudella ja sen ensimmäisenä vakituisena lääkärinä oli Toimi Karjalainen. Hirsirakenteinen talo oli kodikas ja miellyttävä ja vierä varustettu keskuslämmityksellä, mikä oli harvinaista siihen aikaan. Sijainti oli kauniilla mäellä erämaan laidassa. Sinne johtavaa tietä kutsuttiin huokausten tieksi, sillä siellä huolestuneet kyläläiset tapasivat niin nimismiehen kuin papin ja lääkärinkin. Sairaalassa oli 18 paikkaa, joista 2 kuului synnytysosastolle. Leikkaussali oli valoisa ja tilava. Pieni laboratoriokomero oli olemassa ilman hienompia tutkimusvälineitä. Lääkäri suoritti itse tärkeimmät laboratoriotehtävät. Henkilökuntaan kuului kolme sairaanhoitajaa ja yksi kätilö, kaksi siivoojaa, toinen synnytysosastolla, toinen huolehti omien töittensä ohella myös sairaalan kirjanpidosta, hänen vaimonsa pyykin pesusta.

Lääkäri asui sairaalan vieressä Aunuksen Puuliikkeen omistamassa vuokratalossa ilman mukavuuksia. Vesijohtoa ei ollut, vaan vesi oli kannettava lähellä olevasta kaivosta. Huoneita oli paljon ja puulämmitys suuressa talossa oli talvella varsin työlästä. Puusee eli ulkovessa oli puuliiterin vieressä. Vastaanottoa pidin kotona, mutta juoksin monta kertaa päivässä pihan yli sairaalaan pienten poliklinikkatehtävien takia ja samalla sairaalan muita potilaita katsomaan. Jonkin verran oli myös kotikäyntejä, vaikka siihen olikin harvemmin aikaa. Eräänä kylmänä tammikuun yönä soitti pieni koulutyttö ja pyysi tulemaan vaikeasti sairaan äitinsä luo. Lähden potkukelkalla liikkeelle, sillä sivutiet oli auraamatta joten autolla ei olisi päässyt ajamaan. Hevoskyytiäkään ei ollut käytettävissä, sillä melkein kaikki hevoset olivat metsätyössä. Oli vaikeaa löytää pimeässä, mutta tuvasta tuleva valo johti minut sairaan luo. Oli kysymys metsätyömiehen vaimosta, jolla oli vuotava keskenmeno, ja joka tarvitsi nopeasti apua. Pienen tyttären kanssa käärimme äidin huopiin. Sitten hänet nostettiin suureen potkuriin ja työnnettiin nopeasti sairaalaan, jossa hänet välittömästi kaavittiin. Hän piristyi pian uhkaavasta vaaratilanteesta. Tämä harvinainen käyntitapa herätti kyläläisten sympatiat uutta lääkäriä kohtaan.

Työnilo sairaalassa oli suuri huolimatta vähälukuisesta henkilökunnasta. Jokainen teki tehtävänsä ilman erikoista huomauttamista eikä kukaan säästänyt askeleitaan. Kerran istui eräs vanha valkohapsinen, partainen karjalainen sairaalaan käytävässä odottamassa vuoroaan ja tarkkaili samalla ylihoitajan monia kiireitä. Pehmeällä murteellaan hän sanoi ystävällisesti "Kuule sie armahainen, siu piersees ei hiiluvaks jou"". Rajakarjalaisilla oli synnynnäinen kyky ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan inhimillisellä ja ystävällisellä tavalla, joka ei koskaan ollut tökerö ja loukkaava. Lääkärin toiminta tällä kaukaisella rajaseudulla oli todella monipuolista ja mielenkiintoista. Aina oli oltava varuillaan. Kunnan asukasluku nousi lähes 20 000:een. Suurin osa asui rautatien varrella. Suojärven vanha kunnanlääkäri asui 30 km:n päässä Varpakylässä, pitäjän vanhassa keskuspaikassa. Hän oli jo vanha ja loppuun kulunut eikä hän paljoakaan jaksanut työskennellä, mutta joskus poissa ollessani hän toimi päivystäjänä.

On mielenkiintoista muistella menneitten aikojen sairaustapauksia ja sen ajan hoitotapoja. Ihmeellistä on, että muistojen kätköistä voi herätä niin paljon tapahtumia aivan pikkuseikkoja myöten. Keuhkotuberkuloosi oli yleinen koko maassamme. Siinä nousi heti esille vaikeudet diagnoosin teossa. Röntgenkonetta ei ollut, mutta vanhalla puustetoskoopilla auskultaatiotaito kehittyi vähitellen ja yskösten basillitutkimus varmisti tilanteen selvissä tapauksissa. Pari vuotta myöhemmin hankin omalla kustannuksellani röntgenkoneen, joka sijoitettiin sairaalaan. Vaimoni, joka oli Kirurgilta koulutettu röntgenhoitaja, huolehti kuvien otoista. Varmat tubitapaukset lähetettiin Kontioniemen parantolaan. Pneumoniat ja pleuriitit olivat yleisiä. Spesifisten lääkkeiden puutteessa hoito oli symptomatinen. Empyemat leikattiin kylkiluuresektiolla ja dreenausella.

Tulirokko- ja kurkkumätäepidemioita sattui ajoittain. Eräs toinen harvinainen epidemia oli raivotauti, joka riehui pelottavana rajaseudulla 1930-luvulla. Kerran kuljin poliisin kanssa kylässä aseistettuna ja armotta ampuen kaikki irrallaan olevat kissat ja koirat.

Sydän- ja verisuonitaudeista endocarditis ja läppäviat olivat paljon yleisempiä kuin nyt. Tavalliset infektiot ja usein lues olivat siihen syynä. Hypertoniasta ja infarctiksesta voin sanoa, etteivät ne muodostaneet minkäänlaista ongelmaa entisajan Suojärvellä. Raittiit elämäntavat, ahkeruus, työnilo, rauhallinen mieliala sekä ennenkaikkea kohtuullinen syönti pitivät nämä taudit loitolla. En todellakaan muista juuri ollenkaan äkillisiä sydänkuolemia nuorissa tai keski-ikäisissä henkilöissä. Turhian verenpainemittauksia en suorittanut ja vasta pitkän harkinnan jälkeen kirjoitus joskus jotakin lääkettä. Itsepintaisesti olen pitänyt kiinni omasta vanhasta kokemuksestani. Suojärven apteekkari sanoi minulle kerran, että jos kaikki Suomen lääkärit olisivat yhtä pidättyväisiä kirjoittamaan lääkkeitä, niin konkurssiin se johtaisi.

Ylävatsavaivoja oli varsin runsaasti. Niiden tulkinta oli vaativaa ilman apuneuvoja. Bothriocephalus oli yleinen koko Karjalassa. Filicin kuuri tehosi hyvin, mahdolliset vatsahaavat ja gastriitit hoidettiin konservatiivisesti. Puhjenneet vatsahaavat leikattiin yliompelemalla ja peittämällä omentilla hyvin tuloksin. Ihotauteja oli vähän eikä allergisia reaktioita usein nähty eikä siihen osattu kiinnittää huomiota. Korva-, nenä- ja kurkkutauteja oli paljon. Tehokkaita lääkkeitä ei ollut ja komplikaatioiden lukumäärä oli melko suuri. Pikkulapset olivat yleensä terveitä. Terveyssisar piti neuvolavastaanottoja ja liikkui ahkerasti syrjäkylissä antamassa neuvoja. Silmätaudeista tärkein oli trakooma.

Leijonanosan vastaanottopotilaista muodostivat tapaturmat. 2-3 uutta tapausta oli joka päivä, pahimpina aikoina vielä enemmän. Sahoilta ja valtavista metsätöistä tuli loukkaantuneita vaikka minkälaisia. Kaarisaha ja kirves olivat välineet ja kaadettujen puiden poiskuljetus tapahtui vain hevospelillä. Siellä jouduttiin nostamaan ja kangella vääntämään jättiläistukkeja, mutta miesten selkä ja terveys kesti ja harvoin sattui pahempia selkävikoja.

Sairaalassa hoidettiin keskimäärin 130 synnytystä vuodessa. Kätilö oli tiiviisti kiinni työssään. Synnyttäjät olivat rauhallisia, kärsivällisiä ja kaikki sujui yleensä hyvin. Kymmenen vuoden aikana ehti kuitenkin tapahtua paljon tavallisuudesta poikkeavaa. Siinä tuli esille pihtisynnytykset, perätilojen ulosauttamiset, sisäkäännökset ja keisarileikkaukset.

Valoisana on muisto säilynyt näiltä työntäyteisiltä vuosilta ystävällisten ja kiitollisten karjalaisten parissa.

Viitteet:

  • [1] Gunnar Wasastjerna: Lääkärinä Rajakarjalassa. Oma Suojärvi 3/2006, ss. 14-16.
  • [2] Kooste Reijo Savola.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 136. viikkoprofiili (15.07.2018-21.07.2018).

view all

Gunnar Evert Wasastjerna's Timeline

1900
November 18, 1900
Helsinki, Finland
1932
April 21, 1932
Age 31
Suojärvi, Finland
1934
February 10, 1934
Age 33
Suojärvi, Finland
1939
August 10, 1939
Age 38
Suojärvi, Finland
1980
September 17, 1980
Age 79
Tornio, Finland