Heimo Haitto

Heimo Haitto oli suomalainen viulutaiteilija ja lapsitähti.

Heimo aloitti viulunsoiton viisivuotiaana. Torniosta Viipuriin muuton jälkeen isä vei poikansa venäläissyntyisen viulupedagogin Boris Sirpon kuultavaksi. Sirpo vakuuttui pojan lahjakkuudesta ja tehtiin sopimus, että poika jäisi Sirpon hoiviin kasvattilapseksi. Sopimuksen ehdot olivat kovat: Heimon oli antauduttava kokonaan musiikille eikä hänellä ollut lupaa olla yhteydessä vanhempiinsa ennen kuin olisi täyttänyt 18 vuotta. Vuonna 1942 Heimo Haitto asettui Sirpon kanssa asumaan Oregoniin.

Heimo Haitto täytettyään 18 vuotta haki Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista ulkomaan kansalaiselle. Heimo avioitui muutama päivä ennen toisen maailmansodan päättymistä Beverly Le Beckin kanssa ja muutti Hollywoodiin, jossa työskenteli filmimusiikin parissa. Heimo muutti vaimonsa kanssa Meksikoon. Heidän avioliitostaan syntyi kaksi lasta Nicky Haitto ja Kaarina Haitto. Vaimo otti hänestä kuienkin eron vedoten rajuun alkoholinkäyttöön ja uhkapeliharrastuksiin.

1970-luvun puolivälissä hän löysi uuden elämänkumppanin Eeva Vastarista ja heidät vihittiin Las Vegasissa 13.3.1976. Vihkitodistus maksoi 30 dollaria, mutta siihen sisältyi elinikäinen takuu. Heimo lopetti kulkurielämänsä ja palasi musiikin pariin. Heimo ja Eeva tulivat Suomeen loppukesästä 1976 ja Kulttuuritalolla oli Heimo Haiton pa-luukonsertti Helsingin kaupungin sinfoniaorkesterin säestyksellä. Ollessaan Savonlinnan musiikkiopiston lehtorina Heimo ja Eeva pitivät Viulu ja runo-konsertteja toistasataa Suomen kirkoissa. Heimo perusti Haitto-trion pianisti Jaakko Untamalan ja sellisti Juha Malmivaaran kanssa. Trio kiersi Pohjoismaissa ja Saksassa konsertoimassa. Heimo oli 1984 - 1986 Joensuun kaupunginorkesterin viulisti. Taiteilija Soili Koistinen maalasi Heimo Haitosta muotokuvan 2003 ja se luovutettiin 9.3.2005 Joensuun yliopistolle. Presidentti Martti Ahtisaari myönsi valtion eläkkeen Heimo Haitolle Savonlinnan kirkon kanttoriurkurin ja oopperajuhlien johtajan Pentti Savolaisen esityksestä.

Heimo ja Eeva muuttivat Espanjan Marbellaan Heimon psoriasis- ja keuhkoahtaumatautien oireiden vuoksi 1990-luvun puolessa välissä. Heimo Haitto kuoli Espanjassa 9.6.1999. Heimon ja Eevan viimeinen leposija on Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalla Helsingissä.

Värikkäästä ja ailahtelevasta yksityiselämästään huolimatta Haitolla oli pohjimmiltaan kristillinen vakaumus. Hän kääntyi helluntailaiseksi 1950-luvun puolivälissä. Palattuaan Suomeen 1970 - 1980-lukujen vaihteessa häntä puhuttelivat uudelleen kristilliset arvot. Tässä vaiheessa hänen hengellisenä tukijanaan oli maallikkosaarnaaja ja syrjäytyneiden auttaja Veikko Hursti. Haitto ja Hursti vaimoineen pitivät jonkin aikaa kirkkokonsertteja useilla Suomen paikkakunnilla.

Chigacossa USA:ssa ollessaan Heimo ja Eeva kuulivat pienestä ravintolasta Nat King Colen laulun There was a boy… a very strange, enchanted boy... They say he wandered very far, very far over land and sea... He jäivät kuuntelemaan tätä ja tunsivat tämän olevan heille ja tästä tuli myös osa heidän yhteistä esiintymistään.

Heimo Haitto kertoo elämästään 1976 ilmestyneessä kirjassaan Maailmalla. Myös teos: Haitto, Heimo: Viuluniekka kulkurina: Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-1976. Toimittanut Eva Vastari. Tammi 1994, kuvaa Heimon vaiheita.

Lähteitä:

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Heimo_Haitto
• https://kansallisbiografia.fi/english/person/8136
• https://www.hs.fi/muistot/art-2000002624871.html
• http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/henkil%C3%B6/Heimo%20Haitto
• https://www.facebook.com/haittoheimo

Heimo Haitto oli suomalainen viulutaiteilija ja lapsitähti.

Heimo aloitti viulunsoiton viisivuotiaana. Torniosta Viipuriin muuton jälkeen isä vei poikansa venäläissyntyisen viulupedagogin Boris Sirpon kuultavaksi. Sirpo vakuuttui pojan lahjakkuudesta ja tehtiin sopimus, että poika jäisi Sirpon hoiviin kasvattilapseksi. Sopimuksen ehdot olivat kovat: Heimon oli antauduttava kokonaan musiikille eikä hänellä ollut lupaa olla yhteydessä vanhempiinsa ennen kuin olisi täyttänyt 18 vuotta. Vuonna 1942 Heimo Haitto asettui Sirpon kanssa asumaan Oregoniin.

Heimo Haitto täytettyään 18 vuotta haki Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista ulkomaan kansalaiselle. Heimo avioitui muutama päivä ennen toisen maailmansodan päättymistä Beverly Le Beckin kanssa ja muutti Hollywoodiin, jossa työskenteli filmimusiikin parissa. Heimo muutti vaimonsa kanssa Meksikoon. Heidän avioliitostaan syntyi kaksi lasta Nicky Haitto ja Kaarina Haitto. Vaimo otti hänestä kuienkin eron vedoten rajuun alkoholinkäyttöön ja uhkapeliharrastuksiin.

1970-luvun puolivälissä hän löysi uuden elämänkumppanin Eeva Vastarista ja heidät vihittiin Las Vegasissa 13.3.1976. Vihkitodistus maksoi 30 dollaria, mutta siihen sisältyi elinikäinen takuu. Heimo lopetti kulkurielämänsä ja palasi musiikin pariin. Heimo ja Eeva tulivat Suomeen loppukesästä 1976 ja Kulttuuritalolla oli Heimo Haiton pa-luukonsertti Helsingin kaupungin sinfoniaorkesterin säestyksellä. Ollessaan Savonlinnan musiikkiopiston lehtorina Heimo ja Eeva pitivät Viulu ja runo-konsertteja toistasataa Suomen kirkoissa. Heimo perusti Haitto-trion pianisti Jaakko Untamalan ja sellisti Juha Malmivaaran kanssa. Trio kiersi Pohjoismaissa ja Saksassa konsertoimassa. Heimo oli 1984 - 1986 Joensuun kaupunginorkesterin viulisti. Taiteilija Soili Koistinen maalasi Heimo Haitosta muotokuvan 2003 ja se luovutettiin 9.3.2005 Joensuun yliopistolle. Presidentti Martti Ahtisaari myönsi valtion eläkkeen Heimo Haitolle Savonlinnan kirkon kanttoriurkurin ja oopperajuhlien johtajan Pentti Savolaisen esityksestä.

Heimo ja Eeva muuttivat Espanjan Marbellaan Heimon psoriasis- ja keuhkoahtaumatautien oireiden vuoksi 1990-luvun puolessa välissä. Heimo Haitto kuoli Espanjassa 9.6.1999. Heimon ja Eevan viimeinen leposija on Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalla Helsingissä.

Värikkäästä ja ailahtelevasta yksityiselämästään huolimatta Haitolla oli pohjimmiltaan kristillinen vakaumus. Hän kääntyi helluntailaiseksi 1950-luvun puolivälissä. Palattuaan Suomeen 1970 - 1980-lukujen vaihteessa häntä puhuttelivat uudelleen kristilliset arvot. Tässä vaiheessa hänen hengellisenä tukijanaan oli maallikkosaarnaaja ja syrjäytyneiden auttaja Veikko Hursti. Haitto ja Hursti vaimoineen pitivät jonkin aikaa kirkkokonsertteja useilla Suomen paikkakunnilla.

Chigacossa USA:ssa ollessaan Heimo ja Eeva kuulivat pienestä ravintolasta Nat King Colen laulun There was a boy… a very strange, enchanted boy... They say he wandered very far, very far over land and sea... He jäivät kuuntelemaan tätä ja tunsivat tämän olevan heille ja tästä tuli myös osa heidän yhteistä esiintymistään.

Heimo Haitto kertoo elämästään 1976 ilmestyneessä kirjassaan Maailmalla. Myös teos: Haitto, Heimo: Viuluniekka kulkurina: Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-1976. Toimittanut Eva Vastari. Tammi 1994, kuvaa Heimon vaiheita.

Lähteitä:

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Heimo_Haitto
• https://kansallisbiografia.fi/english/person/8136
• https://www.hs.fi/muistot/art-2000002624871.html
• http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/henkil%C3%B6/Heimo%20Haitto
• https://www.facebook.com/haittoheimo
• https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/29/pikku-pelimanni-heimo-hait...
• https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1965426?page=2 Heimo Haitto SF-filmissä Pikku pelimanni