Herman Aleksanterinpoika Kaijanaho

Is your surname Kaijanaho?

Research the Kaijanaho family

Herman Aleksanterinpoika Kaijanaho's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Herman Aleksanterinpoika Kaijanaho (Kaijanmäki)

Swedish: Herman Aleksandersson Kaijanaho (Kaijanmäki)
Also Known As: "Hermanni (kutsumanimi)"
Birthdate:
Birthplace: Kaijanmäki, Pihlajavesi, Keuruu, Finland
Death: December 07, 1919 (77)
Pihlajavesi, Finland
Place of Burial: Pihlajavesi, Finland
Immediate Family:

Son of Aleksanteri Taavetinpoika Kaijanmäki and Christina Johansdotter Skarp
Husband of Vilhelmiina Abrahamintytär Kaijanaho
Father of Ida Hermannintytär Järvinen; Kalle Emil Hermanninpoika Kaijanaho; Selma Hermannintytär Kulmala; Edla Hermannintytär Kaijanaho; Herman Adiel Hermanninpoika Ahonen and 1 other
Brother of Abraham Aleksanterinpoika Kaijanmäki; Vilhelmiina Aleksanterintytär Kaijanmäki; Iisakki Aleksanterinpoika Pitkäaho; Johanna Aleksanterintytär Jokinen, Purnumäki, Nurmela; Henriikka (Riikka) Aleksanterintytär Laakkonen and 2 others

Occupation: Maanviljelijä
Managed by: Private User
Last Updated:

About Herman Aleksanterinpoika Kaijanaho

Leppälän Kaijanahon torpan perustaja ja ensimmäinen torppari.

Leppälän Kaijanmäen torpparin poika.


Elämäkerta

Herman Aleksanterinpoika oli Aleksanteri ja Tiina Kaijanmäen torppariperheen 7-lapsisen perheen lapsista kolmanneksi vanhin. Perheen vanhin poika Aapo (Abraham) jatkoi isänsä jälkeen Kaijanmäen torpparina, ja Hermannista tuli puolestaan torppari perustamaansa Kaijanahon torppaan. [1]

Hermannin pojanpojan tytär Inkeri Kostamo on kirjoittanut Hermannin elämästä Aisapuu-lehteen seuraavasti:

Keuruun kirkolta Pihlajaveden pappilaan kulkevan postitien varrella Leppämäen talon maalla oli syysmyrskytuulen kaatama metsäalue. Tuulen voima oli ollut niin voimakas, että mikä puu ei ollut kaatunut juurineen niin sen se katkaisi varrelta poikki. Tähän ryteikköön teki tulen Herman Aleksanterinpoika rientäen syrjään katsomaan kun tuli loimusi täydellä voimalla. Leppämäen isännän katsellessa tulenloimua oli hän vain esitellyt kohtia mihin voisi tulenvallan rajoittaa. Tälle aholle rakensi talonsa Herman Aleksanterinpoika ja antoi sille nimeksi Kaijanaho.

Herman Aleksanterinpoika alkoi rakentaa taloaan 1866. Hänellä oli monet ”vastukset”. Niihin aikoihin rakennettiin Pihlajaveden uutta kirkkoa, jossa kyläläiset olivat apuna. Samalla hän oli osakkaana rakentamassa myllyä Sulkupuroon (Letonmäkeen johtavan tien varrella). Muina osakkaina olivat Lepikko, Kota-aho (Siltanen) ja Kaijanmäki, joka myöhemmin myi osakkeensa Letonmäelle. Tämä oli ns. jalkamylly, joita silloin paljon käytettiin. Siinä oli luonnonkivistä taotut kivet. (Jalkamylly = yksinkertainen vesimylly, jonka pysty siipitukki pyörittää kiviä ilman rataslaitteita.)

Maan raivausta hän suoritti etupäässä kaskeamalla. Lähimpänä olevista muodostui peltoja, joita hän muokkasi kaskisahralla. Suoviljelyksiä ei silloin viljelty nykyisellä tavalla, vaan ne kuokittiin ja kaikki puut poltettiin, viljeltiin niin kauan kuin ne kasvoi ja jätettiin sitten lepäämään. Myöhemmin niitä otettiin kuokan avulla uudelleen käyttöön. Sitten tulivat käyttöön jo puuaurat, joissa runko oli puuta ja päällystetty raudalla. Näitä vahvistivat kyläsepät kulkisessaan taloissa.

Vastoinkäymisiä oli, kun ensimmäinen ruissato oli saatu korjattua kaskesta, riihi täytetty ja loput ajettu riihen katon alle suojaan niin riihi paloi lattialle lentäneestä kipinästä palaen poroksi, joten mitään ei voitu pelastaa. Ei ollut uutisraivaaja Hermannin mieli keveä, kun hän näki kaiken vaivannäkönsä hiiltyneenä, ja sitä seuranneet suuret katovuodet olivat omiaan lisäämään huolia.

Kalastusta hän harjoitti läheisellä kirkasvetisellä Valkeisjärvellä verkkoa, hiippaa ja koppamertoja käyttäen. Järvi oli runsaskalainen, vaikka siellä oli vain ahvenia. Tarina kertoo siellä mysö haukia ennen olleen, mutta kun siellä asui muuan ”Liero” niminen noita, kalastaen samaisesta järvestä. Hän oli saanut aterioidessaan hauenruodon kurkkuunsa, niin hän oli kironnut, ettei siitä jävestä pidä koskaan haukia tuleman. Järven rannalla on vielä tavattavissa Lieron kiukaan jäännökset, joskin ne ovat jo hyvin maatuneet (1932).

Kaikista tuloistaan Herman Aleksanterinpojan oli maksettava vero talolle (Leppämäki): yksi tynnyri ruista ja viikko työtä vuodessa.

Hermannilla ja Miinalla oli viisi lasta: Ida, Emil, Selma, Edla ja Herman. Heistä Emil sai myöhemmin omistusoikeuden kotitilaansa Kaijanahoon. Emil meni naimisiin Simsiön tyttären Marian kanssa ja vuonna 1913 osti torpan itsenäiseksi Leppämäen talon Korpilahti-nimisestä osasta, jonka omisti Martti Leppälä, 5500 kauppahinnasta. Metsästä ei talon hintaa voinut kokonaisuudessaan ottaa, sillä sen oli talo jo ”kyllin nuukaan ”myinyt”.

Herman Aleksanterinpoika ei osannut kirjoittaa, vaan hän käytti puumerkkiä. Lukutaito hänellä oli.

Maanviljelyn ohella hän kuljetti postia Keuruun emäseurakunnan ja Pihlajaveden kappeliseurakunnan välillä, tehden joka lauantai matkan Keuruun kirkolle tuoden postin sunnuntaiaamuksi pappilaan, josta sen kappalainen vei kirkolle ja ilmoitti saarnastuolista kuka oli saanut ”sanomia” tai kirjeitä, että sai ne sitten jumalanpalveluksen jälkeen noutaa sakaristosta. Hän teki nuo matkat ensin jalkaisin, kulkien metsäpolkuja Leppämäen, Simsiön ja Lammasahon kautta Keuruun kirkolle. Mutta kun postin tulo kasvoi ja samalla hänellä oli toimitettavanaan pitäjäläisten kauppa-asioita, hän alkoi tehdä nuo matkat hevosella. Hän asioi näillä matkoillaan myös kuulutuskirjat Keuruun pappilassa.

Ahkerana kirkonmiehenä hän oli myös tunnettu. Eipä juuri tullut sellaista keliä, ettei hän olisi ottanut keppiään ja lähtenyt tuolle 8 km:n matkalle Pihlajaveden uudelle kirkolle, kulkien kesäisin polkua pitkin, joka kulki Siltasen ja Lepikon välitse Mäenpäähän ja taas Kanervan kohdalta maantielle. Vanhempana kun nuo matkat alkoivat olla hänelle ylivoimaisia, hän vietti sunnuntaipäivät kotona lukien ääneen päivän saarnan ”postillastaan”.

Hän oli niitä, joille työnteko oli yhtä välttämätöntä kuin ravinto. Luonteeltaan hän oli hyvin toisten kanssa sopeutuva. Hänen alamaisuuttaan talon isäntää (Herman Leppälä) kohtaan todistaan hänen sanansa ”jos Leppälän ukko olisi väittänyt, että kaappi on valkoinen, niin olisin sen myöntänyt”. Muuten hän oli puhelias kertoillen vanhempana nuoruutensa muistoja ajoilta, jolloin hän oli paimenpoikana taloissa.

Hän kuoli äkkiä sydänkohtaukseen vuonna 1919. Vain pari vuotta tuntien voimiensa vähentyneen. Kuollessaan hän oli 77 vuoden ikäinen. Hänen viimeinen leposijansa on Pihlajaveden vanhalla hautausmaalla.

Lähdeaineisto kirjoitettu 1932 sinikantiseen vihkoon nimimerkillä VK. Muistion kirjaillut 1993 Herman Aleksanterinpojan jälkeläinen neljännessä sukupolvessa Inkeri Kostamo omaa sukua Kaijanaho. [2]

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/2d/9b/95/62/53444849035b88c8/kaijanaho_large.jpgKaijanahon torppa noin vuonna 1915 eli hieman sen jälkeen kun se oli lunastettu itsenäiseksi tilaksi (1913) ja nelisen vuotta ennen Herman Kaijanahon kuolemaa (1919). Kuvassa on Hermannin poika Eemeli Kaijanaho (aikuisista keskimmäinen) Maria-vaimoineen ja lapsineen sekä tunnistamaton mieshenkilö Eemelin vasemmalla puolella.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/a7/82/17/1e/5344484cc123455e/r0433072_large.jpg s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/c4/75/fe/30/5344484cc123455f/r0433075_large.jpg Maanviljelijä Herman Kaijanahon hauta Pihlajaveden vanhalla hautausmaalla. Kuvat: Heikki Siltala 2017.


Lähteet ja lisätietoa

[1] Kirkonkirjalähteet

Kastekirja

Vihittyjen kirja

Rippikirjat

Kansallisarkisto

SSHY

[2] Inkeri Kostamo: Elämää entisaikaan Pihlajavedellä - Herman Aleksanterinpojan aikaan, julkaistu Aisapuu-lehden joulunumerossa 1993

Herman Kaijanahon profiilikuvan omistaja: Jukka Kaijanmäki.


Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 26. viikkoprofiili (24.6. - 30.6.2019).

view all

Herman Aleksanterinpoika Kaijanaho's Timeline

1842
November 30, 1842
Kaijanmäki, Pihlajavesi, Keuruu, Finland
1867
November 6, 1867
Pihlajavesi, Finland
1869
October 29, 1869
Kaijanaho, Pihlajavesi, Finland
1871
May 3, 1871
Pihlajavesi, Finland
1873
April 16, 1873
Pihlajavesi, Finland
1876
June 8, 1876
Pihlajavesi, Finland
1878
January 14, 1878
Pihlajavesi, Finland
1919
December 7, 1919
Age 77
Pihlajavesi, Finland
????
Pihlajaveden vanha hautausmaa, Pihlajavesi, Finland