Isak Rantanen(Lindholm)

(Kopioitu Aulis Saarisen tekemästä sukututkimuksesta.)

Syntynyt 1.1.1871 Eurajoella. Sydänmaa, Vanha-Uola, Lindholm. Kuollut 26.9.1938 Eurajoella. Torppari. Muutti torpan kontrahtiriitojen seurauksena Eurajoen Sydänmaan Vanha-Uolan Lindholmin torpasta syksyllä 1918 Turajärven rannassa sijaitsevaan Sydänmaan Uusi-Uotilan Bohmin torppaan. Isak lähti punakaartilaisten mukana pakenemaan Eurajoelta. Hänet vangittiin 1.5.1918 Lahden tienoilla ja lähetettiin Eurajoelle, jossa hän oli vangittuna Lavilan suulissa. Hänet oli määrä ampua Kainun suohon muiden mukana, mutta hän oli sairaana piiloutunut pahnakasan alta lattian alle, eivätkä ampujat löytäneet häntä. Kesäkuun alussa hänet lähetettiin Turun sotavankileirille, jossa häntä 3.7. kuulusteltiin. Kuulusteluissa selvisi, että hän osaa lukea ja huonosti kirjoittaa. Hän liittyi helmikuun puolivälissä Eurajoen sekatyöväen ammattiosastoon, mutta ei ole liittynyt punakaartiin. Helmikuun loppupäivinä oli Eurajoen asemalla vahdissa Isak Suominen. Tämä oli pyytänyt Isak Rantaasta olemaan puolestaan vahdissa, johon pyyntöön syytetty oli suostunut ja ollut vahdissa yhteensä kuusi tuntia saaden Isak Suomiselta palkkaa yhden markan tunnissa. Eurajoen suojeluskunnan esikunta antoi 17.7. lausunnon, jossa kerrotaan, että Isak oli huonoissa varoissa. Hän on ollut kiivas bolshevikki ja saarnojen pitäjä sekä paikallinen torppari. Hän on ollut yhtenä päivänä aseittenhakuretkellä ja ohjannut Tampereen punakaartin viljanryöstöretkeä Eurajoella. Vaikka asuu kaukana metsällä, on ollut myymässä 56 syltä Vuojoki-yhtiön halkoja punakaartin laskuun Vuojoen asemalla. Hän on saanut Lahden vankileirissä kuuluisalta rosvolta Karkun Saariselta kirjeen, missä oli neuvottu rahojen kätköpaikkoja. (eräs Vihtori Virta oli kirjeestä nähnyt vain sen verran, että siinä käskettiin tasata rahat Saarisen vaimon ja Rantasen kesken. Sitäpaitsi oli kirjeessä käsketty kostaa lahtareille, Malo, Lahdenranta ym.) Isak oli myös kiihottanut miehiä punakaartiin sekä hommannut otettavaksi talollisia siihen. Vaarallinen vapautettavaksi. Turun Valtiorikosoikeuden syyttäjä syytti Isakkia avustamisesta kapinaan toimimalla punakaartilaisen puolesta vahtimiehenä, olemisesta kapinallisten puolesta myymässä Vuojoki-yhtiön halkoja sekä muuten, kuten asiakirjat osoittavat, työllä ja toiminnalla esiintynyt paikkakunnalla kapinaliikkeen avustajana. Syytetty Iisakki myönsi kuulustelupöytäkirjan oikeaksi, mutta kielsi ensin suojeluskunnan esikunnan lausunnon kokonaan. Myönsi lopulta olleensa erään kapinallisten asettaman komitean puolesta olleensa myymässä Vuojoen halkoja. Siihen hän ei voinut antaa selitystä, miksi hän lähti pakomatkalle Lahteen. Turun VRO tuomitsi 1.8.1918 Iisakin avunannosta valtiopetokseen neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan seitsemän vuotta ilman kansalaisluottamusta. Isakki anoi armoa Valtiorikosylioikeudelta ja ilmeisesti sai, koska vapautui Turun vankilasta 1919.