Ivan Filipinpoika Shemeikka

Kuva: Muuanto. Suistamo.

Talollinen. Shemeikan kylä, Suistamo.

Karhunkaataja, tietäjä.

Kun Europaeus kävi Shemeikassa v. 1845 ja v. 1846, olivat suvun päämiehinä Iivana ja hänen veljensä Jaakko.

Europaeuksen tapaamia Jaakko Hilipanpoikaa ja hänen veljeänsä Iivanaa pidettiin etevinä tietäjinä ja karhunkaatajina. He olivat viralliselta nimeltään jo Semäginejä. (Kuusi, 1949 luvussa Leea Virtanen: "Suistamo ja Korpiselkä" teoksessa (toim.) Pertti Virtaranta & al.: Karjalan laulajia, 1968.)

Eliel Vartiainen kirjoittaa:

Pedri Shemeikan koko nuoruuden ajan elivät vielä Iivana ja Joakoi, molemmat kuuluja runo- ja loitsumahdistaan. UIljaita metsänkävijöitäkin olivat he aikoinaan olleet. Joakoissa ilmeni ehkä selvempänä suvun henkinen voima. Iivanassa sen ohella toinenkin Shemeikkain ominaispiirre, peloton metsästäjäluonne yhtyneenä ruumiin voimaan ja ryhdikkääseen kookkauteen. (Eliel Vartiainen, Shemeikka, 1923.)

Runonkerääjää odotellessa Iivana ja Joakoi aprikoivat, kuka ja millainen mies kerääjä mahtaa olla. Lytsyn Ondreikin on kuulemma tälle laulanut. Iivana uskoo, että loitsu kadottaa voimansa, jos sitä tarpeettomasti käyttää. Myöhemmin Iivanakin innostuu virren vierätykseen, kun Joakoi huudahtaa ”Iivana hoi, käykäme me ukot virttä vierittämähän, Lemminkäistä lasettamahan”.

Runojen esittämisestä Vartiainen kirjoittaa: (…)Joakoin Pedri kävi nyt jatkamaan. Runonkerääjä pyysi häneltä ”Karhun lukua”. Mutta Pedri ei sitä lukenut. Oli näet metsämies eikä tahtonut mahtiaan toiselle antaa. Lauloin sen sijaan ”Hiidenhirven”. Sitten ”ison tammen virren” ja ”Kanteleen synnyn”. Sitä laulaessa saapui ukko Iivanakin. Istahti pöydän ääreen, vastapäätä runonkerääjää, tarkaten huvittuneena tämän työtä. Puuttuipa itsekin joskus runoon. Sen päätyttyä hän Pedrin kanssa lauloi katkelman Kullervorunosta(…). Vielä saneli Joakoi uudelleen Lemminkäisrunon ja lopuksi ukot yhdessä lauloivat lovettaresta, kuinka se synnytti maailman pahennukseksi yhdeksän poikalasta(…). (Eliel Vartiainen: Shemeikka, 1923)

Merkintöjä rippikirjoissa: Suistamon ortodoksisen seurakunnan arkisto - Rippikirjat
1786-1799 (I Aa:1), jakso 28, v.1786: Muuanto, henkilö 580, 25 v. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3832679 / Viitattu 26.3.2021
1786-1799 (I Aa:1), jakso 66, v.1787 Muuanto, 26 v, puoliso, ei lapsia, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3832715 / Viitattu 26.3.2021
1786-1799 (I Aa:1), jakso 104, v.1791 Muuanto; ikä 30 v. puoliso, lapset Ivan 3, Sidor 1 ja Melania 4, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3832751 / Viitattu 26.3.2021
1800-1817 (I Aa:2), jakso 131, v.1800 Muuanto, 39 v. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3833130
1800-1817 (I Aa:2), jakso 79: v,1804 Muvando; 43 v..http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3833062
1800-1817 (I Aa:2), jakso 23, v,1810 Muuanto; leski 48v. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3833009 / Viitattu 26.3.2021
Rippikirjat 1845-1850 (I Aa:7), jakso 391, sivu 390: Muuanto; ruokakunta 131, henkilö nro 887, ikä 91 vuotta, yliviivattu, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3835352 / Viitattu 26.3.2021

Kuollut 27.3.1851, haudattu 30.3.1851 tsasounan hautausmaalle. Suistamon ortodoksisen seurakunnan arkisto - Metrikka 1850-1851 (I Ca:9), jakso 204: 1851 Haudatut; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4126576 / Viitattu 26.3.2021

Merkintöjä henkikirjoissa: Kansallisarkisto, Viipurin läänin henkikirjat, Suistamo, Muuanto
Henkikirja 1818-1818 (Vi:2), jakso 4281, sivu 4304-4305: Muuanto; http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=332391 / Viitattu 13.3.2021
Henkikirja 1845-1845 (Vi:53), jakso 1212, sivu 1212: Muuanto, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=360907 / Viitattu 13.3.2021
Henkikirja 1850-1850 (Vi:63), jakso 1497, sivu 1497:Muando; http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=365783 / Viitattu 13.3.2021