Is your surname Attila?

Research the Attila family

K. H. Attila's Geni Profile

Records for Kaarlo Attila

11,615 Records

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Share

Kaarlo Herman Attila (MATTILA)

Birthdate:
Birthplace: Tyrvää, Suomi
Death: Died in Orimattila, Etelä-Suomi, Suomi
Place of Burial: Orimattila, Finland
Immediate Family:

Son of Matts Mattsson Mattila and Caisa Lisa Henricsdotter Mattila
Husband of Anna Sofia Attila
Father of Armas Attila; Sulo Attila; Eine Rauha Attila; Veikko Attila; Kaino Attila and 6 others
Brother of Henric Wilhelm Mattsson Mattila; Johan Matts Mattsson Teeri (Seppä, Mattila); Oscar Malachias Mattsson Leiponen; Anders Adolf Mattsson Mattila; Christian Mattsson Mattila and 4 others

Occupation: Tehtailija
Managed by: Erkki Tapio Attila
Last Updated:
view all 23

Immediate Family

About K. H. Attila

Orimattilan Villatehtaan perustaja

http://www.orimattila.fi/kirjasto/kotiseutu/kuvagal/attila.htm

K. H. Attila ja Orimattilan Villatehdas

Uudenaikaisen teollistuvan yhteiskuntamuodon saapuessa vähitellen maahamme viime vuosisadan loppuvuosikymmeninä suurien näkävuosien jälkeen ei Orimattilakaan, niin perinteellinen maanviljelyspitäjä kuin olikin, jäänyt osattomaksi tästä kehityksestä. Puutavaranhankkijat, jotka työskentelivät porvoolaisten toiminimien Askolinin ja Eklöfin laskuun, olivat jo pitkän aikaa kierrelleet pitäjässä. Orimattilahan oli juuri Porvoon seudun sahoja ajatellen sopivassa paikassa, kuljetusmatkat olivat lyhyet ja Porvoonjoki tarjosi sopivan uittoväylän. Lukuunottamatta suhteellisen pieniä kotitarvesahoja ei pitäjään itseensä kuitenkaan puutavara teollisuutta syntynyt; sillä oli huomattavasti paremmat edellytykset rannikolla, josta valmis puutavara saatettiin lastata suoraan laivoihin maailman markkinoille vietäväksi.

Paitsi puunjalostus- ja sahateollisuutta olivat maassamme suosituimmat teollisen toiminnan muodot konepaja- ja kangasteollisuus, ja jälkimmäinen teollisuudenhaara löysi tiensä myös Orimattilaan.

Vuonna 1875 saapui Orimattilan Kirkonkylään, jalkapatikassa kuten kerrotaan, värjärinkisälli Karl Herman Mattlin, Turussa kisällinarvonsa saavuttanut Mattilan talon poika.1 Hän ryhtyi harjoittamaan värjärinammat- tiaan aluksi Palojoen rannalla olevassa pienessä saunarakennuksessa, mutta kun sauna jo saman vuoden syksynä paloi, oli löydettävä uusi paikka. Tällöin Mattlin lienee siirtynyt nykyisen Orimattilan Villatehtaan tienoille, johonkin siellä jo pystyssä olleeseen vanhaan rakennukseen. Värjärin liikettä sukunimensä Mattlinin Attilaksi J. H. Erkon kehoituksesta suomentanut käsityöläinen harjoitti ilmeisen menestyksellisesti, sillä vuonna 1882 hän saattoi toteuttaa jo parin vuoden takaisen suunnitelmansa täydellisen villankehruu- ja kutomatehtaan perustamisesta.2 Kuluneina vuosina on Attilan täytynyt onnistua voittamaan orimattilaisten luottamus, mikä ei aina suinkaan ollut vieraspaikkakuntalaiselle helppoa, sillä kun hän tehdasta perustaessaan tarvitsi tuhannen markan lainaa kunnalta, myöntyi kunnallislautakunta sen hänelle suomaan. Nähtävästi kunnanisät ajattelivat täten kotiseutunsa saavan lisää vaurautta ja työtilaisuuksia. Toisaalta myös lainan takaajat olivat pitäjässä tunnettuja ja arvostettuja miehiä, nimittäin Karl Henrik Tuiskunen Luhtikylästä ja Leander Ringblom Kirkonkylästä.3

Suunnitellessaan villatehdastaan on Attila varmaankin ollut tietoinen Orimattilassa jo aikaisemmin harjoitetusta samanluontoisesta teollisuudesta, Ruhan kartanon verkatehtaasta, josta teoksen edellisessä pääluvussa on kerrottu. Tämä laitos oli tosin ollut jo vuosikymmeniä lakanneena, mutta varmaankin on siitä silti vielä liikkunut tietoja kansan keskuudessa.

Toisaalta ei kukaan teollisuusmies voi perustaa laskelmiaan pelkästään menneisyyden vaikkapa kuinkakin mahtaviin muistoihin. Tuo ajankohta oli sangen edullisesti valittu, sillä lampaanhoito itäisellä Uudellamaalla oli noususuunnassa ja Iitti, suuri lammaspitäjä, oli aivan naapurissa. Myöskin lounaisen Savon lampaanhoitoalueelta saattoi Attila laskea saavansa raaka-ainetta tehtaaseensa. Kun tehtaan toiminta alkuaikana perustui melkein yksinomaa vaihtomenetelmään, siis tehtaassa kehrättiin asiakkaiden villasta lankaa ja kudottiin kangasta, saattoi menekin suhteen olla suhteellisen turvallisella mielellä; jos kerran villaa tuli kehrättäväksi, tuli kyllä myös valmiille tuotteelle menekkiä.

Teollisuushallitukselle jättämässään ilmoituksessa Attila mainitsee tehtaansa perustamispäivämääräksi marraskuun 17. päivän 1882, joten on oletettava, että tänä päivänä oli tehtaan koneisto jo valmiina paikoillaan asennettuna ja työt saattoivat alkaa.4

Kolmen vuoden kuluttua tehtaan perustamisesta on Attila ilmoittanut tehtaansa tuotannon arvoksi 34.000 markkaa, mitä on pidettävä sangen hyvänä saavutuksena, vaikkakin on kysymys tuotannon bruttoarvosta, josta kustannukset piti vähentää, jotta saataisiin selville tuotto. Tänä vuonna (1885) oli tehtaan käyttövoimana viisihevosvoimainen "lokomobiili" eli höyrykone ja villan käsittelemistä varten oli hankittu karstauskone, kehruukone, stamppikone, pörhötyskone, leikkuukone sekä pesu- ja värjäyslaitos. Työväkeä tehtaassa ei tuolloin vielä ollut kovinkaan monta; viisi miestä ja yksi nainen sekä kaksi alle viisitoistavuotiasta poikaa. Kuitenkin oli tehtaassa pystytty valmistamaan erilaista lankaa, verkaa sekä trikoota.5

Kun vertaamme näitä tietoja Uudessa Suomettaressa vuoden 1883 alussa julkaistuun uutiseen, näyttävät mainitut koneet olleen käytössä alusta alkaen. Uutisessa kerrotaan, että Orimattilan Kirkonkylässä on nyt aloittanut toimintansa villankehruu- ja kutomatehdas, johon on hankittu kaikkein uudenaikaisimmat koneet suoraan Chemnitzistä. Nämä "muhkeat" koneet luetellaan seuraavasti; karstakone, kehruukone, kutomakone, edelleen verkatamppi, verankeritys- ja nukanvalmistuskoneet, painin sekä värjäyslaitos. Tehdas käyttää höyryvoimaa.6

Tehtailija Attilan menestystä Orimattilan ensimmäisenä teollisuudenharjoittajana kuvannee parhaiten seuraava asetelma, josta näkyy tehtaan tuotannon sekä sen palveluksessa olleen työväestön määrä:

Orimattilan Villatehdas vuosina 1883-1904:

Vuosi Työntekijöitä Tuotannon

miehiä naisia bruttoarvo

18837 1 20 000

18845 - 17 000

18857 1 34 000

18867 2 39 000

18878 2 38 000

18887 - 43 000

188910 3 52 000

18908 5 36 000

18918 6 49 200

18926 8 44 000

18935 8 66 000

18948 11 88 000

18958 12 98 000

18968 11 100 000

18978 12 120000

18988 12 145000

18998 13 125000

19005 8 70 000

19015 8 74 000

19023 7 40 000

19033 7 27 000

19044 7 49 000

Asetelmaa tarkastellessamme havaitsemme, että Attilalla on alusta pitäen ollut hyvä menestys. Tuotantoluvut nousivat tasaisesti 1880-luvulla aina vuoteen 1889. Seuraavana vuonna tapahtunut huomattava tuotannon lasku ei ole helposti selitettävissä. Osaltaan huonoa tulosta parantaa kylläkin se, että tuona vuonna oli tehtaassa valmistettu vieraita kankaita 4 000 kyynärää, mutta tämän toiminnan arvoa ei oltu laskettu mukaan bruttotuotantoon. Kuitenkin lamakausi Orimattilan Villatehtaassa oli ilmeinen, sillä kolmen vuoden ajan pysytteli tehtaan tuotanto aikaisemman tuotantoennätyksen alapuolella. Nähtävästi selitykseksi jää yleinen lamakausi, mikä villateollisuutta kohtasi 1890-luvun ensi vuosina. Tosin se kohtasi Orimattilaa jo pari vuotta aikaisemmin kuin sen vaikutukset pääsivät tuntumaan koko maan villateollisuudessa, mutta täältä se jo kyettiin myös aikaisemmin voittamaan. Vuosi 1893 oli vielä Suomen villateollisuuden kannalta lamakauden vuosi, mutta Orimattilan Villatehdas saavutti jo silloin uuden tuotantoennätyksen. Kun luemme, että tehtailija Attila vuonna 1891 hankki tehtaaseensa uuden 120 kehrällä varustetun kehruukoneen sekä mekaanisen kutomakoneen,8 täytyy meidän myöntää, että yrittäjämieltä häneltä ei ainakaan puuttunut. Lamakauden aikana suoritettu hankinta kantoi kauniin sadon. Sen näemme tuotantoluvuissa 1890-luvun loppuvuosina, jolloin tehtaan kilpailukyky nähtävästi oli suurimmillaan. Tuotannon bruttoarvo ylitti 100 000 kultamarkan summan, pääsipä huippuvuonna 1898 lähes puoleentoistasataan tuhanteen.

Uusien koneiden hankinta ei pysähtynyt kehruu- ja kutomakoneeseen. Lisääntynyt konekanta ei voinut enää toimia tuolla vanhalla viiden hevosvoiman "lokomobiilillä", joka oli tehdasta palvellut sen perustamisesta saakka. Vuonna 1895 hankittiin tehtaalle uusi 48-hevosvoimainen höyrykone. Sen oli määrä antaa voimaa kuudelle karstakoneelle, kolmelle kehruukoneelle, joissa oli 465 kehrää, sekä kolmelle kutomakoneelle.9 Uusien koneiden avulla saatettiin tuotantoa nyt jatkuvasti lisätä asetelmassa näkyvin tuloksin. Eräänlaisena merkkinä tehtaan ja sen omistajan menestyksestä voinemme pitää sitäkin, että vuonna 1895 ryhdyttiin rakentamaan joen rannalle sillankorvaan uutta taloa. Tämä kaksikerroksinen tiilirakennus, joka vielä nykyäänkin kuuluu Orimattilan kirkonkylän nähtävyyksiin, rakennettiin tehtailija Attilan yksityisasunnoksi ja samalla tehtaan konttoriksi. Sijaitsipa tehtaan myymäläkin tuossa rakennuksessa yli pari vuosikymmentä.10

Kun tarkastelemme asetelmassa työntekijämäärää esittäviä sarakkeita, havaitsemme mitenkä aluksi tehdas toimi miltei kokonaan miestyövoimalla. Tämä johtui nähtävästi työn raskaudesta, ei kai uskottu naisten selviytyvän suurien ja kömpelöiden koneiden käsittelystä. Toisaalta näkyi Orimattilassakin vielä alkuaikoina tuo aikakaudelle tyypillinen ilmiö, lapsityövoiman käyttö. Yksi tai kaksi alle 15-vuotiasta poikaa oli ensimmäisen vuosikymmenen aikana säännöllisesti tehtaan palveluksessa, nähtävästi miesten apuna kevyempiä töitä suorittamassa. Se kuului tuon ajan kuvaan, eikä Orimattilan Villatehdas ollut mikään poikkeus.

Naistyövoiman käyttö tehtaassa lisääntyi 1890-luvulla. Vuonna 1892 ylitti työssä käyvien naisten määrä ensi kerran miespuolisten työntekijöiden määrän, ja tämä asiaintila vallitsikin sittemmin. Koneet olivat tulleet nähtävästi vähemmän voimia kysyviksi, siinä oli ilmeisestikin yksi syy. Toinen syy lienee ollut liiketaloudellista laatua. Naistyövoima oli halvempaa kuin miestyövoima ja niissä tehtävissä, joita villatehtaalla työväen suoritettavina oli, varmastikin yhtä pystyvää ja pätevää kuin miestyövoimakin. Raskaampiin töihin oli luonnollisesti silti käytettävä miehiä, joten heitäkin sentään näkyi tehtaan palkkalistoilla. Työntekijöiden määrä kohosi parhaina vuosina yli kahdenkymmenen, joten siinä suhteessa ei kyseessä ollut sentään mikään suuryritys. Tehtaan vaikutus ei kuitenkaan supistunut vain tähän pieneen piiriin. Se lisäsi vaurautta pitäjässä ja erikoisesti kirkonkylässä paljon enemmän kuin työntekijämäärästä saattaisi päätellä. Olihan tehdas suuri veronmaksaja, toivathan sen asiakkaat muutakin vilkkautta pitäjään ja toisaalta tehtailija Attila edistysrientoja harrastavana oli aulis tukemaan taloudellisesti kaikenlaisia pyrintöjä. Hänen ja hänen vaimonsa nimi esiintyy tässä kirjassa muissakin yhteyksissä kuin pelkästään tehtaasta kertovassa luvussa.

Taulukosta havaitsemme, että tämän vuosisadan alkuvuosina kohtasi tehdasta vakava lamakausi, joka sitten pakottikin tehtailija Attilan luopumaan tehtaansa ohjaksista. Koko maan villateollisuuden historiassa merkitsee vuosi 1900 huippuvuotta, mutta Orimattilassa se merkitsi selvää taantumista. Tähän on osittain syynä se ankara kilpailu, johon Orimattilan villatehdas nyt joutui. Hyvinkäälle oli vuonna 1892 perustettu kehräämö, joka kolme vuotta myöhemmin muodostettiin osakeyhtiöksi ja joka ryhtyi laajentamaan toimintaansa. Sen hankinta ja markkinointialue oli osaksi sama kuin Orimattilan villatehtaalla ja suuremman pääomansa turvin se kykeni nopeasti laajentamaan toimintaansa. Orimattilan tehtaan tuotteiden laadusta ei ollut esitetty moitteita, siinä suhteessa tehdas kyllä oli kilpailukykyinen. Sen tarjoama valikoima tosin oli sangen niukka: kehräämössä kehrättyä lankaa sekä kutomossa valmistettua sarkaa. Vielä 1895 mainitaan valmistetun myös parkkumia, mutta sen tuotanto lopetettiin pian.11 Näin pienellä tuotemäärällä oli vaikeaa enää menestyä. Vuosisadan vaihteen tienoilla villamarkkinat olivat kireät. Yleinen rahan niukkuus aiheutti pakosta hintojen laskua, buurisota aiheutti yhtenä vuonna villan hinnan äkillisen kohoamisen ja seuraavana vuonna yhtä äkillisen laskun. Monet tehtaat, mahdollisesti myös Orimattilan tehdas, joutuivat kärsimään ostettuaan varastoon kallista villaa, jota nyt jouduttiin myymään valmiina tuotteina halvalla. Seuraukset olivat pian nähtävissä. Orimattilan villatehtaan tuotannon arvo laski vuosisadan alkuvuosina sille tasolle, johon oli päästy jo kaksi vuosikymmentä aikaisemmin, Kankaankudonta ei nähtävästi kestänyt kilpailussa, sillä noina vuosina päähuomio näytetään kiinnitetyn langan valmistukseen.

Eräs seikka, joka on kenties sittenkin ollut Orimattilan villatehtaan lamakauden tärkeimpänä aiheuttajana, oli tehtaan johto. Lähes kaksi vuosikymmentä ponnisteltuaan villan parissa oli tehtailija Attila joutunut puolittain vastoin tahtoaan mukaan toisenlaisiin tehtäviin. Kauppias Oxeniuksen konkurssissa joutui hänelle yhtenä takaajista Sommarnäsin kartano, jonka hän vuonna 1903 lunasti muilta ostajilta kokonaan omaan omistukseensa. Kun kartanossa oli paitsi maanviljelystä myös mylly, saha, luujauhotehdas ja tiilitehdas, on luonnollista, ettei tarmokkaankaan miehen aika millään riittänyt kaikkien moninaisten yritysten alalle. Villatehdas sai jäädä toiselle sijalle, ja ohjaavan ja johtavan voiman puute taloudellisten vaikeuksien keskellä kamppailevalle tehtaalle oli liiallinen rasitus. Ei jaksa uskoa, etteikö tehtailija Attila olisi selvinnyt tehtaansa vaikeuksista niin kuin hän aikaisemminkin oli selvinnyt, mikäli hänellä vain olisi ollut riittävästi aikaa paneutua niiden hoitoon. Hänen mielenkiintonsa oli kohdistunut uudelle alalle, kerrotaanpa, että hiljaisena aikana saivat villatehtaan työmiehet työskennellä Sommarnäsin kartanon pelloilla. Vaikka venäläis-japanilainen sota jo vuonna 1904 aiheutti maamme villateollisuudelle voimakkaan nousun, ei siitä paljonkaan näkynyt Orimattilassa. Tämän tehtaan tuotteet olivat tarkoitetut maaseudun väestölle, eikä niillä ollut käyttöä keisarillisessa armeijassa.12

Tehtailija Attila halusi jo itsekin päästä eroon tehtaastaan ja ryhtyi etsiskelemään ostajaa. Sellainen löytyikin, helsinkiläinen insinööri G. G. Elmgren ilmoittautui halukkaaksi ottamaan tehtaan haltuunsa, ja kesäkuun alussa 1905 siirtyi tehdas kaikkineen hänen omistukseensa.

Tehtailija Attila on Orimattilan uusimman historian merkittäviä miehiä. Hänen elämäntyönsä villatehtaan johtajana ja hänen nousunsa köyhästä värjärinkisällistä suuren teollisuuslaitoksen johtajaksi ja omistajaksi ovat kunnioitettavia saavutuksia. Tosin hänen viimeiset toimensa perustamansa tehtaan johdossa olivat omiaan aiheuttamaan ja lisäämään lamakautta, mutta tällöin hänen huomionsa jo oli kiintynyt muihin asioihin.

view all 17

K. H. Attila's Timeline

1849
November 7, 1849
Tyrvää, Suomi
1878
February 1, 1878
Age 28
Orimattila, Finland
1879
April 15, 1879
Age 29
Orimattila, Finland
1880
August 14, 1880
Age 30
Orimattila, Finland
1882
March 15, 1882
Age 32
Orimattila, Etelä-Suomi, Finland
1883
June 1, 1883
Age 33
Orimattila, Finland
1884
September 17, 1884
Age 34
Orimattila, Finland
1886
August 7, 1886
Age 36
Orimattila, Finland