Carl Helenius

• Yläne syntyneet 1749-1786 (AP I C:2) Sivu 98 1784-1785 ; SSHY http://digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=26061&pn... / Viitattu 02.11.2020
• Laitila vihityt 1809-1853 (AP I Eb:5) Sivu 22 1812/1813 ; SSHY http://digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php? bid=19672&pnum=14 / Viitattu 02.11.2020
• Pöytyä rippikirja 1819-1825 (JK77) Sivu 264 Prästegården ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1714... / Viitattu 13.02.2021
• Pöytyä kuolleet 1846-1872 (MKO158-160) Sivu 28-29 30.8.1855-6.3.1856 ; SSHY http://digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=22041&pn... / Viitattu 02.11.2020
• Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Helenius. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11755>. Luettu 1.9.2020.
• Yliopp. (bor.) Turun lukiosta 18.6.1803. Vih. papiksi Turussa 14.12.1808 ja määrättiin Laitilan kirkkoherranapul:ksi. Fil.maist. 6.7.1810. Teol.kand. 27.11.1812. Pastoraalitutkinto 17.12. s.v. 1 suom. jääkärirykmentin ylim. pataljoonansaarnaaja 24.12.1813. Uudenkaupungin sijaiskirkkoherra ja pedagogion tarkastaja 29.3.1815-1.5.1818. Teol.lis. 19.12.1818. Pöytyän sijaiskirkkoherra 23.12.1818, kirkkoherra 23.2.1824. Rovasti 30.12.1829. Teol.tohtori 25.3.1830. Suomen kielen ja suomalaisen runouden harrastaja, julkaisi Turun Viikko-Sanomissa ja sitten erikseen arkkivirsinä eräitä »huvittavaisia lauluja» (1825, 1826). Ahkera virsien sepittäjä ja suomentaja, lähetti omia virsiehdotuksiaan 1817 asetetulle virsikirjakomitealle; kutsuttiin 1828 virsikirjakomitean jäseneksi. julkaisut: »Uudet Suomalaiset Kirkko-Wirret» (1826), »Uusi suomalaisen virsikirja», täydellinen suomennos Ruotsin (J. O. Wallinin) virsikirjasta (1837), »Suomalainen ja ruozalainen sana-kirja» (1838). J. A. 3 1841.
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Helenius
• https://www.genealogia.fi/genos-old/31/31_65.htm

Pataljoonansaarnaaja

1. suomalaisen jääkärirykmentin ylimääräinen pataljoonansaarnaaja 24.12.1813.
Anomuksen virkaan on Carl Heleniuksen osalta päivätty 06.11.1812. Vuonna 1812 Carl Helenius haki Turun pataljoonansaarnaajan virkaa. Anomuksessaan Helenius ilmoitti aikovansa suorittaa pastoraalitutkinnon kyseisen vuoden marraskuussa. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että toisen hakijan, Cumeniuksen pastoraalitutkintoa ja aikaisempaa kokemusta pataljoonan saarnaajana pidettiin suurempana ansiona kuin Heleniuksen filosofian maisterin tutkintoa, sillä Cumenius tuli valituksi kyseisen pataljoonan saarnaajaksi (Vappula 1982, s.30, 32-33).

Sotilaspappien virkajärjestelyjä jouduttiin hoitamaan uudelleen jo vuonna 1813. Tällöin tehtiin ensimmäistä kertaa ylimääräistä (extra ordinarie) pataljoonansaarnaajan virkaa koskeva ratkaisu. Helenius, tultuaan syrjäytetyksi täytettäessä Turun pataljoonan virkaa, anoi vuonna 1813 ylimääräistä saarnaajanvirkaa kyseisestä pataljoonasta. Anomukseensa Heleniuksella oli nyt liittää todistus pastoraalitutkinnon suorittamisesta (Vappula 1982, s. 33; Wirilander 1950, s. 159-163).

Ruotujakoisen sotaväen papistoon värvättyyn väkeen Carl Helenius (1813 - 1824) kuului Turun pataljoona / 1. jääkärirykmentti 1812 - 1819 ja 1. Turun pataljoon / 1. jalkaväkirykmentti 1819 - 1827 (Vappula 1982, s. 316).

Laitilan aika

Entistä Laitilan vt. kirkkoherraa Carl Heleniusta syytettiin siitä, että hän oli päästänyt Untamalan eräitä asiakirjoja häviämään (Koivisto 1976, s. 282).

Kiistan aikaan Pöytyän kirkkoherrana toiminut ja rovastin arvon saanut Helenius väitti Untamalan asukkaitten kirjelmää "luonteettoman" henkilön mielenilmaisuksi. Kirjelmä oli J. Aspegrenin laatima. Helenius totesi papiston kyllästyneen erityis- ja lisävelvollisuuksiin (Koivisto 1976, s. 282).

Laitilankin osalta voi arvella papiston ja kansan 1800-luvun alkupuolella jossain määrin vieraantuneen toisistaan (Koivisto 1976, s. 282).

Erilaista maanviljelystä

Omalaatuinen muisto Mynämäen 1840-luvun viljelyhistoriasta on tieto silkinviljelystä. Suomessa oli jo 1760-luvulla yritetty kasvattaa silkkiäispuuta (Laitakari, Silkin viljelyksestä Suomessa, Teknillinen Aikakauslehti 1926, s. 29). Kokeita oli tehty Turussa, Askaisten Louhisaaressa, Maskun Kankaisissa, Eurassa, Porvoon Gummelgårdissa ja Mäntsälän Frugårdissa. Mynämäkeä ei silloin mainita. Puutarhuri Andreas Lindgren väitti, että silkkimatojen hoito oli hyvin yksinkertaista, niin että kuka tahansa saattoi niitä Suomessakin kasvattaa. Jonkun vuosikymmenen päästä voitaisiin ehkä tavata suomalaisia pukeutuneina kotimaisiin silkkikankaisiin..
Suomen Talousseura arvioi silkin olevan hienompaa kuin itämainen ja italialainen silkki, mutta hiukan heikompaa. Tämä johtui ehkä siitä, että silkkimatoja ruokittiin sikojuuren (Scorzonera) eikä silkkiäispuun (Morus alba) lehdillä. Talousseura oli v. 1846 myöntänyt Lindgrenille vuotuisen 20 ruplan avustuksen silkkimatojen kasvattamista varten. Tarkoitus oli levittää tietoa laajemmalle.

Lindgren oli jakanut silkkimadon munia 13 eri henkilölle viljelykokeita varten. Näiden joukossa oli Saaren kartano, Tyrvään nimismies P.W. Gallen ja Pöytyän rovasti Kaarle Helenius sekä eräitä Lemun ja Mietoisten tilallisia.(Perälä 1963, s. 323 - 324).Tässä vaiheessa Carl Helenius omisti Rymättylässä Viljainen-nimisen kartanon, joten tilaa oli yrittää.

KIRJALLISUUS
Koivisto 1976: Olavi Koivisto, Laitilan historia II. Vammala 1976.
Perälä 1963: Väinö Perälä, Mynämäki 1260 – 1960. Turku 1963.
Vappula 1982: Kari Vappula, Sotilaspapin virka Suomen ruotujakoisessa sotaväessä 1812-1880. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 123. Helsinki 1982.
Wirilander 1950: Kaarlo Wirilander, Suomen upseeristo 1700-luvulla. HTutk. 34. Helsinki 1950.