Klaudia Korkatsu

Kutoja. Kauhava.

Kotoisin: Valeinkylä, Suojärvi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Klaudia Korkatsu (Korkatševa) syntyi Suojärven Valeinkylässä 28.08.1925.

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1925: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1925: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1925 г.:

Nro 7. synt. 29.8.1925, kast. 13.9.1925. Klaudia. Vanhemmat: Aunuksen l. Povenetskin kihl. Porajärven seur. Porajärven kylästä Talollinen Jegor Leontin p. Korkatsoff, 32 v. ja hänen vaimonsa Jeudokia Jaakon tr 24 v, molemmat kr. kat., ensimäisestä molempain avioliitosta. Kummit: Evaniemen kylästä talollisen vaimo Anastasia Leontin tr Kanervo ja Varpakylästä työmies Nikolai Jaakon p. Minin.

Huom! Hautakivessä on syntymäpäiväksi mainittu 28.08.1925.

Kuolema / Death / Смерт:

Klaudia Korkatsu kuoli Joensuussa 03.05.2001. Hänet on haudattu Valtimon ortodoksiselle hautausmaalle. Kuva hautamuistomerkistä.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Talvisota

Jegor ja Jeudokia Korkatsun talo Suojärven Valeinkylässä oli aivan rajan pinnassa. Jegor oli laukkukauppias ja teki paljon myös metsätöitä, Jeudokia oli keittäjänä Suojärven Jehkilän koululla. Lapsia pirtissä oli 15. Yksi lapsista, Mikko, oli jo sodassa etulinjassa ja toinen lapsista, Veera, Helsingissä piikomassa. Kaikki muut vielä asuivat kotona. [1, 2, 3]

Klaudia oli 14-vuotias, kun talvisota syttyi 30.11.1939. Syksy oli kaunis ja aurinkoinen Suojärvellä. Vaikka elämässä kaikki oli hyvin, kaikkea varjosti sodan pelko. Lapset kävivät koulua ja vanhemmat kulkivat töissä. Elonkorjuu oli juuri saatu tehtyä, kun miehiä alettiin kutsua rintamalle. Vaikka kaikilla oli miehiä ikävä, niin kaikki olivat samaa mieltä, että omaa maata on puolustettava. Yöllä, kun maa oli kovaa, ikkunan takaa kuului kärryjen jyrinä. Uni ei tullut silmään, Klaudia katseli ikkunasta lohdutonta näkyä. Näky oli sydämeen koskeva, hevos- ja miesjono oli loppumaton. Varmaan samaan aikaan moni vanhus istui myös ikkunassa vuodattaen kyyneleitä ja toivoen pojilleen Jumalan siunausta. Vaikka miehet menivät armeijan riveihin, arkisen elämän täytyi jatkua. Naisväki sai yhteisvoimin syystyöt tehtyä. Kun lunta satoi maahan ja pakkanen nipisteli nenänpäätä, kyläläiset alkoivat valmistautua evakkoon lähtöön. Ajatus oman rakkaan kodin jättämisestä tuntui katkeralta. Klaudia ajatteli, vaikka nyt tästä on luovuttava, joku päivä otamme kaiken takaisin. [1, 2, 3]

Niin tuli marraskuun viimeinen päivä vuonna 1939 ja talvisota alkoi. Venäläiset olivat tulleet rajalle ja kello seitsemältä rajalta alkoi kuulua tykkien jyske ja konekiväärien papatus. Hirvitti, kun tykkitulet loimusivat taivaan rannalla. Jokainen koitti joutua matkaan, osan oli jäätävä kotiin, kun hevosia ei ollut. Kylässä oli vain kaksi hevosta, joiden kyytiin koitettiin sovittaa lapsia ja vanhuksia. [1, 2, 3]

Kello kymmeneltä Klaudia lähti Heikki-veljensä kanssa hiihtämään pakoon. He sulloivat reput täyteen ruokaa. Pienemmät sisarukset ja vanhemmat jäivät taloon. Kaikki rakas oli jätettävä sinne. He olivat hyvin murheellisia. Siina-sisar hyppäsi reen jalaksille yhden jalkansa kanssa. Hänellä oli niin vahvat kädet, että hän pysyi reen jalaksilla. Kun he olivat hiihtäneet Heikin kanssa kaksi kilometriä, koko tie oli mustanaan kansaa. Osa käveli kelkkojen kanssa, osa meni hevosreellä ja osa hiihti. Klaudialla ja Heikillä oli kova kunto ja he hiihtivät 20 kilometriä. Sitten heidät napattiin kuorma-auton kyytiin. Kaikki tiellä kulkijat eivät edes mahtuneet auton kyytiin. He saapuivat myöhään illalla Tolvajärvelle, jossa he olivat yötä koululla. Aamulla he jatkoivat kuorma-autolla matkaa Korpiselkään. Siellä he olivat eräässä talossa kaksi yötä. Kun Klaudia katseli illalla ikkunasta Suojärvelle päin, hän itki katkerasti ja vedet kierivät jokaisen silmissä. Oli kova ikävä kotiin jäänyttä perhettä ja samalla hirveä huoli heistä. Taivaanrannassa rakennukset paloivat ja tykkitulet leiskuivat kuin salamat taivaalla. Klaudia ajatteli niitä katsellessaan, missä ovat hänen sisaruksensa ja vanhempansa ja moni muu Suomen kansalainen, sillä kaikki eivät ennättäneet pakoon. [1, 2, 3]

Aikaisin aamulla he matkasivat Korpiselästä Suonenjoelle. Matkalla oli paljon vaikeuksia, mutta ne voitettiin karjalaisella iloisella luonteella. He olivat tyytyväisiä, kun lopulta pääsivät perille ja majoittuivat eräälle koululle. Siellä oli niin paljon muita nuoria, että valillä huolet ja murheet unohtuivat. [1, 2, 3]

Koitti lopultakin se päivä, jolloin he kuuntelivat radiosta uutisia rauhansopimuksesta sydän jännityksestä pamppaillen. Koulun opettaja yritti parhaansa mukaan lohduttaa heitä. Piti tottua siihen ajatukseen, etteivät he ehkä koskaan näkisi kotiseutua eikä perhettään. [1, 2, 3]

Jatkosota

Kun uusi sota alkoi vuonna 1941, Klaudia ja Heikki asuivat yhdessä Nastoi-tädin ja hänen miehensä Jegora Kanervon kanssa Kauhavalla. Heistä tuli heidän kasvattilapsiaan. [1, 2, 3]

Kun he saivat tietää, että Karjala on saatu takaisin, tuntui ettei murheita ole ollut ollenkaan. He pääsivät takaisin kotitanhuville Suojärvelle joulukuun 4. päivänä 1941. Saavuttuaan junalla Suojärven asemalle, tuntui niin oudolta, kun joka puolella törrötti mustia savupiippuja. Mieli oli iloinen kun he astelivat laulaen pitkin Suojärven teitä. Illalla he olivat perillä omassa talossa, kotona. Pakkanen nipisteli. Kaikki huoneet olivat kylmiä ja likaisia. Muun perheen kohtalosta heillä ei ollut mitään tietoa. [1, 2, 3]

Elämä oli hankalaa alussa - ei ollut karjaa eikä hevosia. Maitopuolikin oli tiukkaa. Hymyssä suin he korjasivat paikkoja ja siivosivat yhdessä sisarusten ja kasvatusvanhempien kanssa. He selvisivät talvesta hyvin, mutta kevät toi uusia ongelma. ei ollut työmiehiä eikä hevosia, ne olivat sodassa. Kaikki piti aloittaa alusta yhteisvoimin. Vähitellen jokaiseen perheeseen kertyi karjaa. Elämä meni eteenpäin kovasti töitä tehden. Kotikylä oli täynnä elämäniloa ja vilskettä. [1, 2, 3]

Sota-ajan jälkeen

Klaudia Korkatsu oli hyvin tomera, määrätietoinen ja hauska ihminen. Hän pärjäsi hyvin elämässä ja työskenteli Kauhavalla ompelimossa ja välillä kutomossa. Klaudia oli kaunis, mustatukkainen, pieni ja siro nainen. Hän oli kova nauramaan ja puhumaan. Omia lapsia hänellä ei ollut, joten veljan lapset olivat hänelle kuin omia. [2, 3]

Heikki-veljen lapsilla oli aina hauskaa, kun Klaudia tuli lomalla Valtimon Rasimäelle. Hän auttoi paljon veljen vaimoa kaikissa töissä. He olivat veljensä kanssa läheisiä, kun yhteinen elämän alkutaival oli ollut niin raskas. Heikin vaimo sanoi, että koko maailma valaistui, kun Klasu tuli kylään. Kaikkien Korkatsujen kiinnekohdaksi tuli Rasimäen asutustila, jonka Nastoi-täti ja Jegor saivat. Rasimäki on Suomen suurin kylmään korpeen raivattu Suojärven siirtolaisten kylä. Kanervot saivat tilan korkeasta iästä huolimatta, koska heillä oli kaksi virallista kasvatuslasta, Heikki ja Klaudia. Heikki jäi sitten jatkamaan tilan pitoa. [2, 3]

Talvisota muun perheen näkökulmasta

Talvisodan sytyttyä Jegor ja Jeudokia jäivät muiden lapsiensa kanssa Suojärvelle sodan keskelle omaan taloon. Jeudokia on kertonut, että yöksi hän laittoi lapset nukkumaan pirtin ikoninurkkaukseen. Mummon ajatuksena oli että, jos pommi iskee taloon, niin koko porukka menee kerralla. Korkatsujen perhe vietiin Interposolkaan vankileirille helmikuussa 1940. Sieltä heitä ei kotiutettu Suomeen, niin kuin suurin osa Interposolkan väestä. Se saattoi johtua siitä, että alun perin he ovat olleet Porajärven pakolaisia. Ja myös siitä, että ihan Venäjän rajalle jäi paljon perheitä, joita ei ehditty evakuoida. [2, 3]

Jälleennäkeminen

Suomessa asuville on jäänyt hyvin hämäräksi perheen vaiheet Neuvostoliiton puolella, mutta Suomessa asuvat lapset saivat tavata äitinsä 1960-luvulla. Jeudokia pääsi lapsiaan tapaamaan Suomeen. Heikin vaimo oli luullut, että heitä tulee tapaamaan pieni ja kurja mummo, mutta Jeudokia oli hyvin vahva henkisesti ja fyysisesti. Pitkä ja kaunis, joka lauseen välissä oli nauranut. Niiden ominaisuuksien takia hän varmasti selviytyi niin hyvin. Nastoi-tätä oli katsellut häntä ja tuuminut: "On se kehno vielä vahva." [2, 3]

Mummo oli kulkenut Rasimäellä pitkin tietä ja kutonut sukkaa kävellessään. Hän oli käynyt Rasimäellä tervehtimässä vanhoja tuttuja joka talossa. Venäjälle jääneiden Korkatsujen lopullinen asuinpaikka oli Venäjällä Porajärvi. Mummo oli kertonut, että Siperiassa, jossain Uralin lähellä, heillä oli ollut olosuhteisiin nähden hyvät oltavat. Siellä oli ollut hyvin vehreä luonto ja paljon luonnon antimia. Kesät olivat olleet kuumia ja talvet kylmiä. Siellä he olivat itse kasvattaneet perunat ja juurekset. Siperiassa oli mummon mielestä ollut paremmat elinolosuhteet kuin Porajärvellä. He olivat eläneet Siperiassa melko normaalia perhe-elämää, vaikka suuri huoli ja epätietoisuus Suomessa olevista lapsista oli ollut koko ajan. Mummo eli 90-vuotiaaksi ja kuoli Porajärvellä omien lasten ja lastenlasten hoivissa. [2, 3]

Perhe kahden puolen rajaa

Viisi Korkatsua - Klaudia, Heikki, Siina, Veera ja Mikko - elivät Suomessa pitkän elämän. Mummon 19 lapsesta viisi lasta Venäjän puolella eli vanhaksi. Muut lapset kuolivat varhain eri sairauksiin ja onnettomuuksiin. Nuorin sisaruksista, Vieno, on vielä hengissä ja asuu perheineen Azerbaidžanissa. Hän oli syntynyt Interposolkan vankileirillä. [2, 3]

Suomessa ja Neuvostoliitossa olevat sisarukset tapasivat vasta 50 vuoden päästä toisensa. Heikki ja Klaudia matkustivat Porajärvelle 1990-luvulla ja asuivat siellä sukulaisten luona koko kesän. Neuvostoliitossa oli silloin vielä elossa veli Jussi ja siskot Siiri, Elsa ja Vieno sekä iso liuta lapsia. [2, 3]

Klaudia kuoli vuonna 2001 ja Heikki 2005. Molemmat lepäävät Valtimon ortodoksisella hautausmaalla. Molemmilla oli positiivinen selvityjän luonne kaikista järkyttävistä kokemuksista huolimatta. [2, 3]

Viitteet:

• [1] Klaudia Korkatsu, kouluaine Ilmajoen kansanopistossa 05.12.1943.
• [2] Ulla Korkatsu: Sukutarina - Tädin muistojen pohjalta. Karjalainen 30.11.2019.
• [3] Kooste Reijo Savola.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Porajärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Valtimon paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 216. viikkoprofiili (26.01.2020-01.02.2020).