Pelagia (Palaga) Feodorintytär Happo

Suojärven Vuonteleen majatalon emäntä, Feodor Davidanpoika Hapon vaimo. runonlaulaja.

Vuontele, Suojärvi.

Kulttuurillinen tausta

Vornasten suvun asuma-alueena oli Raja-Karjalan Korpiselkä, sukukylänään jo 1600-luvun alusta lähtien Tolvajärvi, joskin suku oli levittäytynyt melkeinpä jokaiseen laajan pitäjän kylään. Vornaset hankkivat elantonsa kaskitalonpoikina ja metsästäjinä. Kaskeamista he harjoittivat aina 1900-luvun alkuun, kunnes valtaosaltaan siirtyivät peltoviljelyyn. Suku oli tunnettu suurmetsästäjistään, jotka pyytivät peuroja, hirviä, karhuja, ilveksiä, saukkoja ja lintuja. Suku oli myös runonlaulajien suku. [1, 2]

Vornasten laulama kansanrunous sisältää loitsujen ohella kertovaa- ja tunnelmarunoutta sekä itkuvirsiä. Niistä paljastuu, että heidän elämäänsä hallitsi uskonto - myyttinen elementti - hyvin vahvana. Maailmankuva oli kuitenkin ehjä ja yhtenäinen. Kansanrunoilla oli useita funktioita: opettava kuten kertovilla runoilla ja itkuvirsillä, mentaalihygieninen kuten tunnelmarunoilla ja itkuvirsillä ja elämän arjen runoilla kuten loitsuilla. Runot olivat myös viihdettä. Vornasten suku näyttää hallinneen erityisesti loitsinnan ja Shemeikat kertovien runojen taidon. [3, 2]

Itkuvirret olivat ikivanhaa runoutta, jolla ilmaistiin voimakkaita tunnetiloja kuten surua ja eron haikeutta, toisinsanoen itkuvirsi syntyy itkijän tunne-elämyksistä. Itkuvirren sävelmällä ei ole ensisijaista asemaa ja runomittakin on väljä tai sitä ei ole lainkaan, kun taas alkusointu on runsasta. Itkuvirret olivat naisten perinnettä ja tapakulttuuria. Valkea liina, niinsanottu itkurätti, oli itkijöille luonteenomaista. Itkuvirsiä naiset esittivät häissä, hautajaisissa, äidin saatellessa poikaansa sotapalvelukseen jne. Itkuvirret olivat surutyön ilmaus ja ryhmän kuten perheen ja suvun mielenterveyden hoitoa. [4, 2]

Kesäkuussa 1845 Elias Lönnrot lähetti nuoren D.E.D. Europaeuksen Kajaanista Suomen ja Venäjän Karjalaan keräämään uusia runoja Kalevalan toista painosta varten. Neljä kuukautta kestäneellä runonkeruumatkallaan Pohjois- ja Raja-Karjalassa Europaeus poikkesi Suistamolta Ilomantsiin kulkiessaan myös Korpiselän Tolvajärvelle. Matkan tuloksista ihastunut Lönnrot lähetti Europaeuksen seuraavana keväänä uudelleen Raja-Karjalaan. Näillä matkoillaan Europaeus löysi Korpiselän, Suistamon ja Suojärven kuuluisimmat runonlaulaja- ja tietäjäsuvut Vornaset, Shemeikat ja Sotikaiset. Vornasten maine Korpiselän taitavana runonlaulaja- ja tietäjäsukuna kiiri nopeasti runonkerääjien keskuudessa. Europaeuksen jalanjälkiä seuraten noin 40 kansanrunoudentutkijaa ja -kerääjää on käynyt haastattelemassa Vornasia ja heidän jälkeläisiään. Vornasilta on siis talletettu runoja ja loitsuja usean sukupolven ajan: vuodesta 1846 lähtien 1970-luvulle. Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -teoksessa on runoja ja loitsuja kaikkiaan 28 erinimiseltä Vornaselta tai heidän jälkeläisekseen tunnistetulta. [5, 2]

Loistavat runonlaulajasisarukset

Feodor Vasileinpoika Vornasen tyttäret Pelagia eli Palaga (syntynyt 01.10.1838) ja Marfa eli Marppa (syntynyt 19.08.1849). Kumpikin sisaruksista on osannut runsaasti runoja: SKVR:ssa on Palagan runoja 14 ja Marpan runoja 19. Marpan ominta aluetta olivat lemmennostoloitsut ja erilaiset lasten kylvetysloitsut ja löylyn loitsut, Palagan puolestaan lyriikka, kehtolaulut ja lasten runot. [6, 2, 7]

Leikkisä ja herttainen Palaga, Feodor Hapon emäntä, asui Suojärven Vuonteleessa. Marpan kertoman mukaan Palaga oli osannut runoja ja loitsuja. "Kukkon laululta hän nousi, oli uuras ulkotöissä, halonhakkuussa, kaskenvierrossa, miilunpoltossakin, Itse hän rihmat keräsi, kankaat kutoi. Illan tullessa asetti hän lapsen makuulle, lehmät lypsi, illallisen valmisti - kaikki työt raatoi lauleloin hilpeällä mielellä," kertoi Marppa sisarestaan Wartiaiselle [7]. [6, 2]

Hj. Basilier laulatti Palagaa ensimmäisen kerran v. 1884, ja tuolloin Palaga esitti Vornasille yleiset, isänäidiltään oppimansa Koskelta kosinta -runon ja Pistoksen synnyn. Palaga esitti kyseisen loitsun vielä kahdelle kerääjälle: v. 1910 Okkoselle ja 1917 Väisäselle. Loitsu on säilynyt vuodesta toiseen hyvin samantapaisena. Palaga ei ilmeisesti ollut mikään suuri eeppisten runokoosteiden ja loitsujen esittäjä ja kehittelijä kuten Anni. Paremmin hän esitti naisten elämästä kertovia lyyrisiä runoja, kehtolauluja ja lasten viihdytysrunoja. [6, 2]

1900-luvun alussa Palagan luona kävivät vielä Iivo Härkönen ja Eliel Wartiainen. Heille Palaga esitti vielä katkelman Luomisrunosta, yhden metsästysloitsun sekä pari lyyristä runoa. [6, 2]

Marppa avioitui Sergei Tschokkisen kanssa ja sai hoidettavakseen Tšokin kievarinemännän tehtävät. Siellä häntä kävivät haastattelemassa J. Krohn 1884, O. Relander 1895, I. Härkönen 1900, Väisänen 1917 ja Wartiainen 1920-luvulla. Eeppisestä Lunastettavan neidon -runosta hän esitti komean ja täyteläisen, 90-säkeisen toisinnon Väisäselle. [6, 2]

Marppa on kertonut oppineensa lyyriset runonsa ja lastenhoitoon liittyvät loitsut sisareltaan Palagalta. Vaikka hänen repertoaariinsa onkin kuulunut jonkin verran epiikkaa ja lyriikkaa, voi hänen upeasta lemmenkylvetysloitsustaan päätellä, että lemmenkylvetysriitti on ollut hänen erikoisaluettaan ainakin kotipiirissä (VII5 4643, 4644, 4651, 4652, 4653). Hän hallitsi riitin eri vaiheisiin, mm. taikavastan noutamiseen, kylpyveden hakemiseen, riisuutumiseen, vedellä valelemiseen ja pukeutumiseen liittyvät loitsuaihelmat. Lemmenkylvetyksellä torjuttiin Karjalassa "lemmettömyyttä", tautia, joka uhkasi jättää tytön vanhaksipiiaksi. [9, 6, 2]

Darja, laulavista sisaruksista nuorin, avioitui Aleksei Jeskasen kanssa. Eliel Wartiaisen muistiinmerkitsemänä häneltä on SKVR:ssa Raanin loitsu (VII 4 2812) sekä pahaa silmää, ilkeämielisen ihmisen aiheuttamaa tautia torjuva loitsu (VII 4 2969). Nasto eli Anastasija Feodorintytär Vornanen (synt. 1846) esitti runonkerääjille 15 eeppistä runoa ja loitsua, joista osan oli oppinut kertomansa mukaan läheisessä Mutalahden kylässä asuneelta "Natukan Stopalta". Anastasia Feodorintytär Purmonen Nasto oli naimisissa Iivana Purmosen kanssa. [6, 2]

Viitteet:

• [1] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 27.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 31.
• [4] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 101.
• [5] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 53.
• [6] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat - Vornasten suvun runonlaulajat ja kanteleensoittajat. Vornasen sukuseura. Kokkola 1996. s. 63-64.
• [7] Korpiselän ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat.
• [8] Eliel Wartiainen: Taikamaitten kansaa. Sortavala. 1926. s. 16-17.
• [9] Ulla Piela: Lemmennostoloitsujen nainen. Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Helsinki 1990.

  ---

[Rauno Malviniemi: Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot, Iro-neidon pojat s. 76-77]:

Vornanen, Pelagija (Palaga) Feodorintytär, Feodor Hapon vaimo oli "Hapon emäntä", syntyi 1.10.1838 Tolvajärvellä ja kuoli 7.11.1918 Suojärven Vuondelessa. Hänen isänsä oli talollinen Feodor Vasilinpoika Vornanen (1814-1884) ja äitinsä Anna Prokofeintytär (1818-1858), molemmat syntyneet ja kuolleet Tolvajärvellä. Palaga Feodorintytär avioitui v. 1861 ja muutti miniäksi Hapon taloon Suojärven Vuondeleseen. Hapon perheessä runonlaulajia Palagan lisäksi olivat Matroi, Oudotja ja Semoi, joten ympäristö oli suosiollinen runonlaulannalle. Palaga oppi laulamaan runoja isänsä äidiltä Vassa Filimonintyttäreltä (1793-1860). Palaga oli myös itkuvirsien taitaja. Elämäntyönsä hän teki Vuondeleen majatalon emäntänä.

Eliel Wartiainen on kuvannut viehättävällä tavalla Palaga Feodorintytärtä: "Palaga osasi runoja ja lauluja, niitä lapsilleenkin neuvoi, paranteli ruohutuksia, puheli puunvihoja, raudanvihoja, tulen- ja kivenvihoja. Siunaten hän asetti lapset leikkimään, nukkumaan, matkalle lähetti. - Kun itkuvirsiin rupesi, ei ollut sitä silmää, joka ei kyyneltynyt. - Vuondeleen majatalossa liikkui paljon vieraita. Kaikki Palaga hyvitteli sulille mielille, sanat kun hänellä olivat ylen leikkisät, mukavat, luonto hyvä ja herttainen".

Palagalta saadut runot: Luomisruno, VII 1 45; Ilmarisen taonta, ansiotyöt, ennen naidun naisen tappo, VII 1 487 ja siihen jatko VII 1 650; Ilmarisen miekan taonta, VII 1 650a; Iso tammi (alku), VII 1 695; Iso tammi ja Päivän päästö, VII 4 2707, 2708 ja 2709; Huoli ja kova osa, VII 2 2282; Tuutulaulu, VII 2 3759; Tuutulaulu, VII 2 3598; Tuutulaulu, VII 2 3614; Kaunon kalanpyynti (Kalavirzi), VII 2 984, Metsästysloitsu, VII 5 3223; Suut' en kullatta kulutua, kielt' en pieksä penningittä, VII 2 1689, 1690 ja 1691; Revon itku, VII 3 3881; Nättijä likkoja naia pitää, SKS:n kansanrunousarkisto, Härkönen, n:o 237, v. 1900 ja Vain minä olen tässä kylässä, SKS:n kansarunousarkisto n:o 238, v. 1900, Kalavirsi, VII 2 985 ja Kosissa käynti, VII 2 995.

Ks. Anastasija Feodorintytär Vornanen, Daria Feodorintytär Vornanen ja Marfa Feodorintytär Vornanen, jotka olivat Pelagija Feodorintyttären runonlaulajasisaria.

SKVR VII1 487. Suojärvi. Basilier n. 79. 30/3 84.

Vuondele. Palaga Vornanen, 45 v. Syntynyt Tolvajärvessä, jossa tyttönä oli oppinut laulamaan isänsä äidiltä.

[Ilmarisen taonta - Ansiotyöt: nuora ruumenista; ennen naidun naisen tappo.] On se seppä Ilmollini, Tagoja iäniguni, Tagoob' on taputteloo Pajass' on papittomass', 5 Ilman on ikkunattomass', Kysyy kynnyksien tagana: "Tules, neitoni, minulle!" Neito varsin vastajeli: "Ammu tähti taivoselta 10 Ilman oigeatta käettä, Vasemmetta peigalotta!" Se on seppo Ilmollini, Tagoja ianiguni Ampu tähen taivoselta 15 Ilman oigeatta käettä, Vasemmetta peigalotta, Kysys kynnyksien tagana: "Tuletkos, neitoni, minulle?" "Punos nuora ruumenista, 20 Aganoista peä alota,#1 Ilman oigeatta käettä, Vasemmetta peigalotta!"#2 Kysys kynnyksien tagana: "Tules, neitoni, minulle!" 25 Neito varsin vastajeli: "Tapa naises ennen naitu, Tapa lapses ennen soavut, Tapa entiset eläjät, Äsken mie tulen sinulle." 30 Se oli seppo Ilmollini, Tagoja iäniguni Tappo naisen ennen naiun, Tappo lapset ennen soavut, Tappo entiset eläjät. 35 Kysys kynnyksien tagana: "Tuletkos, neitoni, minulle?" Neito varsin vastajeli: "En minä tule sinulle, Tapo(i)t#3 naises ennen naiun, 40 Tapoit lapses ennen soavut, Tapoit entiset eläjät, Tapathan sinä minunkin." Se oli seppo Ilmollini Huogajeli hengein peällä: 45 "Voi minuu poigua poloista#4, Kuulin huoran huikutuksen, Pahan vaimon vaikutuksen, Kuin tapoin naisen ennen naiun, Tapoin lapset ennen soavut, 50 Tapoin entiset eläjät, Voi minuu poigua poloista, Toiseksi polonalaista!"

1. 1 alo|i|ta : a.
2. 2 Tekstissä seuraa: (Puno nuoran ruumenista j.n.e. unhotti laulaja.)
3. 3 alla:?
4. 4 polosta : poloista.