Urho Johannes Ruhanen

Urho Ruhanen (30. kesäkuuta 1907 Lamposaari – 22. kesäkuuta 2001 Petroskoi) oli suomalaissyntyinen Neuvostoliitossa asunut kriitikko, kääntäjä ja kirjailija.

Lappee syntyneet 1903-1912 (MKO68-78 I C:11) Sivu 306 1907 Kesäkuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2172... / Viitattu 19.04.2024

Ruhasen perhe muutti Suomesta Venäjälle vuonna 1913, kun perheen isä sai työtä Nevskaja Dubrovkan sahalta lähellä Pietaria. Ruhanen vietti lapsuutensa Dubrovkan seudulla ja työskenteli koulusta päästyään Dubrovkan sahalla. Vuonna 1922 hän lähti opiskelemaan Petroskoihin ja valmistui opettajaksi Petroskoin opettajaopistosta 1926. Ruhanen jatkoi opintoja Leningradissa Herzenin pedagogisessa instituutissa ja toimi useita vuosia kirjallisuuden opettajana Leningradissa ja Petroskoissa.

Ruhanen oli 1932–1937 Rintama-kulttuurilehden toimittajana ja osallistui Karjalan kirjailijaliiton perustamiskokoukseen vuonna 1934. Hän opetti myös Suomen kirjallisuutta ja länsimaista kirjallisuutta Karjalan opettajakorkeakoulussa. Stalinin puhdistusten aikana suomalaiseksi nationalistiksi syytetty Ruhanen erotettiin opettajan virasta 1937 ja hänet vangittiin 1938 Hatsinassa. Hän joutui työleirille ja pääsi palaamaan Karjalaan vasta sodan jälkeen 1947.

Ruhanen oli sodan jälkeen yhdessä vaimonsa kanssa opettajana Vieljärvellä, mutta hän joutui terveyssyistä luopumaan opettajan työstä ja ryhtyi kääntäjäksi. Vuosina 1961–1968 Ruhanen oli työssä Progress-kustantamon suomenkielisellä osastolla.

Teoksia
Vuosisadan pyörteissä, muistelmateos. 1987
Syytettynä suomalainen 1989

RUHANEN URHO on syntynyt 30. kesäkui fa 1907 Lappeen Lamposaaressa sahatyöläisen perheeseen. Urhon ollessa kuusivuotias perhe muutti Suomesta Verjäjälle ja asettui Dubrovkan tehdasasutukseen lähelle Pietarja. Käytyään kuusi vuotta koulua Urho meni 1921työhön sahalle. Samana vuonna hän liittyi nuorisoliittoon. Vuonna 1922 Dubrovkan nuorisolittojärjestö lähetti Urho Ruhasen opiskelemaan Petrosköin opettajaopistoon. Opiston käytyään hän työskenteli kaksi vuotta opettajana ja hakeutui Leningradin Herzenille nimettyyn kasvatusopilliseen korkeakouluun, jossa peruskurssin suoritettuaan luki myös aspirantuurissa vuoteen 1933 asti.
Opiskluaikanaan Ruhanen osallistui Leningradin proletaaristen kirjailijain yhdistyksen suomalaisen jaoston Siffiintaan ja kirjoitteli kirjallisuusarvosteluja. Vuonna 1932 Urho Ruhanen nimitettiin kaunokirjallisen aikakausjulkaisun Rintaman toimittajaksi. Joulukuussa 1933 Ruhanen kutsuttiin Petroskoihin Suomen kirjallisuuskouluun. Samaan aikaan Rintamakin siirrettiin Petroskoihin. Urho Ruhanen luennoi Suomen ja lännen kirjallisuutta korkeakoulussa, jatkoi työtään Rintamassa,kirjoitti kirjallisuuden oppikirjoja ja laati lukemistoja Karjalan ja Inkerin kouluja varten Lukuisissa kirjallisuus arvosteluissaanhän tarkasteli Karjalan alkavan kirjallisuuden kehitystä. Urho Ruhanen osallistui Karjalan Kir-jailijaliiton perustamiseen 1934 ja oli yksi sen ensimmäisen konferenssin alustajista.Urho Ruhanen tutki ensimmäisenä Neuvostoliitossa Aleksis Kiven, Juhani Ahon,Minna Canthin,Kaarlo Kramsun ja muiden Suomenkirjallisuuden klassikkojentuotteita. 1930-luvulla hän teki suomalaiselle lukijakunnalle tunnetuksi Venäjän klassillista ja neuvostokirjallisuutta ja kehotti kirjailijoita jatkamaan tämän kirjallisuuden perinteitä. Vuonna1937 Ruhanen erotettiin työstä kun suomenkielinen opetus ja toiminta lakkautettiin Karjalassa. Ruhanen siirtyi Leningradiin, jossa hänet vangittiin 1938 ilman minkäänlaisia syitä ja perusteita. Vankilassa ja leirillä hänjoutui viettämään kandeksan vuotta. Vapauduttuaan 1946 hän matkusti karkotettuna olleen perheensä luokse Krasnojarskinaluepiiriin. Sieltä hän tuli Karjalaan. Vuodesta 1947 Ruhanen toimi Vieljärven keskikoulun opettajana ja johtajana ja vuonna1961 siirtyi Progress-kustantamori suomenkieliseen toimitukseen,jossatyöskenteli vuoteen 1968.
Urho Ruhanen on tehnyt paljon käännöstyötä, hänen suomennoksiaan ovat mm. Berdy Kerbabajevin Atsoitan vaikean kullan maasta, Vitali Zakrutkinin Uiva stanitsa, Vladimir Beljajevin Vanha linna, Ethel Voinichin Paarma, Jakub Kolasin Polesjen sydänmailla ja Syvällä Polesjessa, Aleksandr Lebedenkon Kasvoista kasvoihin, Vasil Bykovin Obeliski ja Toivo Vähän Suomalaiset punikit, ym.
Vuonna 1987 häneltä ilmestyi kirja Vuosisadan pyörteissä (muistelmia ja esseitä). Ruhanen osallistuu aktiivisesti kirjailijajärjestön elämään. Hän on Karjalan Kirjailijaliiton tarkastuskomitean puheenjohtaja ja aikakausjulkaisu Punalipun toimitusneuvoston jäsen. Ansioistaan Karjalan kirjallisuuden kehittämisessä Urho Ruhanen on palkittu Venäjän Federaation Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön kunniakirjalla, kolmella Karjalan Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön kuriniakirjalla, NKP:n Karjalan aluekomitean ja Karjalan Ministerineuvoston kunniakirjoilla sekä mitalilla Työuljuudesta V. 1. Leninin syntymän 100-vuotispäivän merkeissä. Vuonna 1977 hänelle myönnettiin Karjalan ASNT:n ansioittuieen kulttuurityöntekijän kunniariimi.
Urho Ruhanen on NKP:n jäsen vuodesta i959 ja SNTL:n Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1934 1ähtin
Neuvosto-Karjalan kirjailijat , Petroskoi (1989)

Opettaja ja kirjailija Urho Ruhanen kuoli myöhään juhannusaattoiltana 22. kesäkuuta Petroskoissa viikkoa ennen 94-vuotispäiväänsä. Ruhanen oli molemmin puolin Suomen itärajaa tunnettu kulttuuripersoona.

Ruhanen syntyi 1907 nykyisessä Lappeenrannassa Lappeen Lamposaaressa. Kun hän oli kuusivuotias, perhe muutti Pohjois-Inkeriin Dubrovkaan.

Nuorena miehenä Ruhanen opiskeli Petroskoin suomenkielisessä opettajaopistossa ja valmistuttuaan jäi opistoon opettajaksi. Tämän jälkeen hän siirtyi opetustöihin Leningradin kasvatusopilliseen korkeakouluun.

30-luvun alussa inkeriläissyntyisen Lilja Inkin kanssa avioitunut Ruhanen toimi ensin Leningradissa, sitten Petroskoissa ilmestyneen kirjallisuuslehti Rintaman (myöhemmin Punalippu ja Carelia) päätoimittajana. Hän pysyi lehden toimitusneuvoston jäsenä kuolemaansa asti.
https://www.kaleva.fi/opettaja-ja-kirjailija-urho-ruhanen-kuollut/2...

Urho Ruhanen, SYYTETTYNÄ SUOMALAINEN - Urho ja Lilja Ruhasen tarina, 1989

Eila Lahti-Argutina, OLIMME JOUKKO VIERAS VAAN - Venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun. Siirtolaisuusinstituutti 2001, s. 455 // 10.8.2022

✓ syntyi 1907 Viipurin läänin Lappeessa,
✓ asui Leningradin alueella,
✓ Hatsinan opettajaopiston dosentti
✓ vangittiin 26.6.1938, tuomittiin 5.12.1939, vapautettiin 16.8.1946 ja rehabilitoitiin (maine palautettiin) 6.3.1956