Veikko Paavo Arvid Pihlajamäki

Veikko Pihlajamäki kuului legendaariseen ”Mäkelän piiriin”, joka kokoontui Tampereen Vanhalla kirjastotalolla. Piiriin kuuluivat myös mm. runoilija Lauri Viita sekä kirjailija Väinö Linna. Pihlajamäen ehdotuksesta Linna päätti vaihtaa alun perin ”Sotaromaaniksi” nimeämänsä teoksen nimeksi ”Tuntematon sotilas”. Muutti rippikouluikäisenä Tampereelle.

Wikipedia: Veikko Paavo Arvid Pihlajamäki (25. kesäkuuta 1921 Karkku – 20. joulukuuta 2006) oli tamperelainen kirjailija, ja viimeinen elossa ollut ns. Mäkelän piirin jäsen. Hänen tuttaviinsa kuuluivat muun muassa Väinö Linna ja Lauri Viita. Pihlajamäen ehdotuksesta Väinö Linnan Sotaromaani nimettiin Tuntemattomaksi sotilaaksi.

Teoksia Omat teokset Mustaa valkoisella, romaani. WSOY 1955, Porvoo. Jetron aapinen, tekijät Veikko Pihlajamäki ja Maija-Liisa Pitkäranta. SLEY-kirjat 1981, Helsinki. ISBN 951-617-513-9. Kuvapoika: kuvitelmia kiveä kovemmasta, romaani. Tyrvään Sanomat 1984, Vammala. ISBN 951-9352-12-0. Egyptiläinen Jörö-Jukka / 999. painoksesta suomeksi riimitellyt Veikko Pihlajamäki., satukirja. 1993. ISBN 952-90-4902-1. Lysti kirjasto Tampereella: juttuja Tammerkoski-lehdestä. Tampere-Seura 1997, Tampere.

Teoksia muiden kanssa Tusina kertojaa Vammalan seudulta. Toimittanut Brita Santala. Tyrvään Sanomat 1976, Vammala. ISBN 951-9352-01-5. Veikko Pihlajamäki ja Aarne Mustanoja: Muistoja Sammaljoelta ja Vaunujoen varsilta. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXX, 1989, Vammala. ISBN 951-9279-25-3. Että iloni olisi tuuli joka kantaa. Toimittanut Terttu Härkönen. Mummon Kammari 2004, Tampere. ISBN 951-97039-2-6. Suomennoksia Heinrich Hoffmann: Prinss' Grünewald ja Helmikki ja rakas aasi Lemmikki: kuvitettu satu Jörö-Jukan tekijältä. Marras Workshop 2004, Vammala. ISBN 952-99050-2-5.

”Veikko Pihlajamäki, Karkussa syntynyt maalaispoika, oli muuttanut Tampereelle samana vuonna kuin Väinö Linna - olivat lähes ikätovereitakin. Hän oli kirjallisuuden sytyttämä jo lapsesta saakka, oli lukenut sekä kirjoittanut, lapsena jo lastenlehtiin, saanut myös varhaisen Dostojevski-herätyksen. Hänen henkilöstään ei juuri tavanomaisuutta löytynyt: räiskähtelyä ja kipinöintiä, innostumista ja liikuttumista - laaja lukeneisuus, omaperäisiö löytöjä kirjallisuudesta. Juuri lukijana hän oli erityisen luova, tulkitseva ja tarkkanäköinen. Hänen läsnäolonsa oli ilmapiiriä tihentävä ja osuutensa Mäkelän piirin hengen luomisessa suuri. Näin jälkeenpäin voi todeta, että hän omasi kirjailijana paljon suuremmat resurssit kuin mihin suppeaksi jäänyt tuotanto viittaa.”

Lähde: Jaakko Syrjä: ”Muistissa Väinö Linna 1” (WSOY 2004)