Vilho Rättö

Maanviljelijä, autoilija, tuotantomies. Anjala.

Syntyisin: Uusikirkko VpL, myöhemmin Kanneljärvi.

Mannerheim-ristin ritari. Ensimmäinen miehistöön kuulunut ritari.

Syntymä / Birth / Рождение:

Viipurin läänin Uudenkirkon evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1913: Uusikirkko (Viipuri province) Evangelical Lutheran Parish, Marriages year 1913: Уусикиркко (Выборгская губерния) евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1913 г.:

Seurakunta Uusikirkko Kirkonkirja Syntyneiden ja kastettujen luettelo Sidos 1913 Sivu 220 Rivi 25 Syntymäaika 10.3.1913 Asuinpaikka Häme 1 Etunimi Vilho Sukunimi Rättö Sukupuoli mies Kastepäivä 30.3.1913 Kasteen vahvistuspäivä 0.0.Vuosi ei tiedossa Pääkirjan sivu 122 Isän ikä 0 Isän syntymävuosi 0 Äidin ammatti Tal.t. Äidin etunimi Heleena Äidin patronyymi Juhanant. Äidin sukunimi Rättö Äidin ikä 26 Äidin syntymävuosi 1887 Vihkipäivä 0.0.Vuosi ei tiedossa Aviosynty Avioliiton ulkopuolella Yliviivattu Ei

Katiha ‒ Karjala-tietokantahaku [https://katiha.xamk.fi/View.action?item=0592S19130050105&register=S...]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Vilho Rättö avioitui Sylvi Lahja os. Inkisen kanssa.

Kuolema / Death / Смерт:

Vilho Rättö kuoli Anjalankoskella 21.02.2002.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Vilho Rättö syntyi Viipurin läänin Uudessakirkossa Karjalan kannaksella 10. päivänä maaliskuuta vuonna 1913. Hänen äitinsä oli Helena Rättö, yksinhuoltaja. Syntymäpaikka oli Kanneljärveä myöhemmin. [1, 3, 2]

Kanneljärvi oli läntisen Kannaksen henkinen keskus, joka tunnettiin kirkoistaan ja kansanopistoistaan, mutta myös lukuisista kaskunkertojistaan. Kanneljärveä sanottiinkin Iloisten uk­kojen kyläksi. [3, 2]

Vilho Rättö kävi Kanneljärven Hämeenkylän kansakoulun ja jäi tätinsä maatilalle töihin. Lapsia tilalla vilisteli toistakymmentä. [3, 2]

Asevelvollisuutensa Rättö suoritti maineikkaassa everstiluutnantti Kaarlo Kylmä-Kalle Heiskasen Polkupyöräpataljoona 1:n toisessa komppaniassa. PPP 1 majaili Terijoella, Kanneljärven naapurissa. Rätölle annettiin aseellisen taistelulähetin koulutus. Hän suoritti myös valioampujan merkin. [3, 2]

Ennen talvisotaa Vilho Rättö lähti leivän hakuun ja suunnisti Kannaksen toiselle puolelle, Käkisalmelle, joka tuolloin oli voimakkaasti teollistuva kaupunki. Rättö sai työpaikan Waldhof-yhtymän Käkisalmen sellutehtaalla. [3, 2]

Talvisota

Talvisota syttyi 30. päivänä marraskuuta vuonna 1939, kun Neuvostoliitto aikaisin aamulla häikäilemättömästi hyökkäsi Suomeen. Sotaväen organisaatio oli muutettu alueelliseksi ja niinpä Käkisalmella asuva taistelulähetti Vilho Rättö määrättiin Laatokan rannikkotykistöön. [3, 2]

Rättö taisteli Koveron ja myöhemmin Kaarnaojan rannikkolinnakkeen patteristossa Taipaleen lohkolla kuusituumaisen Canet-tykin lukkomiehenä. Tehtävänä oli tukea Taipaleen maarintamaa, jossa tykistöstä oli huutava pula, ja lisäksi ampua Laatokan merimaaleja. Talvisodan kovien torjuntataistelujen aikana Rättö oppi tuntemaan tykin rakenteen perusteellisesti. Jääkäripataljoonan taistelulähetistä oli tullut oikea tykkimies. [3, 2]

Talvisodan jälkeen Rättö joutui evakkoon Tampereelle, jossa hän oli puolustuslaitoksen leivissä kirvesmiehenä. Täältä hän muutti Valkeakoskelle töihin kenraali Rudolf Waldenin Yhtyneille Paperitehtaille. [3, 2]

Mannerheim-ristin ritari

Suomalaiset olivat vallanneet Karjalan kannasta takaisin kolmatta päivää sunnuntai-aamuna 3. päivänä elokuuta vuonna 1941. Venäläiset panssarit lähtevät vastahyökkäykseen. Everstiluutnantti Lauri Haanterän joukot löivät hyökkäyksen takaisin ja vihollinen jätti taistelutantereelle kaksi panssarintorjuntatykkiä, tosin ilman suuntauslaitteita. [3, 2]

Toisen tykin kimpussa hääräsi panssarintorjuntamies Vilho Rättö, 28. Venäläinen hyökkäysvaunu lähestyi. Rättö tähtäsi pitkin putkea ja laukaisi. Täysosuma, vaunu syttyi tuleen. Rättö keksi oivallisemman tähtäystavan. Hän kiikaroi maalin putken läpi, löi ammuksen putkeen, täräytti seuraavan täysosuman. Ja kolmannen. Miehet siirtävät vallatun tykin uuteen asemaan ja Rättö tuhosi vielä neljännen vaunun. Suoritus oli Mannerheim-ristin numero 4 arvoinen. Ensimmäiset olivat menneet kahdelle everstille ja yhdelle kenraalille. [3, 2]

Eversti Aaro Pajarin 18. divisioona hyökkäsi torstaina 31. päivänä heinäkuuta kello 12.30 yli Moskovan pakkorauhan rajan Karjalan kannaksella. Pajarin divisioona oli koottu pääasiassa Pohjois-Hämeen sotilasläänistä, Tampereen ja Jyväskylän suojeluskuntapiireistä. Everstiluutnantti Lauri Haanterän Jalkaväkirykmentti 27, Pajarin iskurykmentti, taisteli painopistesuunnassa. Ensimmäisenä tavoitteena oli Ilmeen kylän ja tienristeyksen valtaus. Sotamies Vilho Rättö oli määrätty tykkikomppanian panssarintorjuntaryhmään. [3, 2]

Ennen hyökkäystä suomalaiset ampuivat voimakkaan 20 minuutin tulivalmistelun venäläisten perusteellisesti linnoittamiin asemiin. Sitten lähdettiin. Tulivalmistelusta huolimatta suuri osa vihollisen vahvasti rakennetuista korsuista oli säilynyt. Vihollinen puolustautui sitkeästi ja teki jopa vastaiskuja. Suomalaisten hyökkäys eteni tästä huolimatta vauhdikkaasti. Karjalan kannaksen takaisinvaltaus oli alkanut. [3, 2]

Rykmentin kärjessä hyökkäsi majuri Kauno Turkan kolmas pataljoona. – Pataljoona Turkka mursi kasapanoksilla ja käsikranaateilla vihollisen tulipesäkkeet toinen toisensa jälkeen, eversti Pajari sanoi. – Pataljoona jatkoi kärkikiilana etenemistään veristä jälkeä jättäen ja myös itse verta vuotaen. [3, 2]

Vahvistuksia saanut vihollinen lähti panssarivaunuillaan vastahyökkäykseen sunnuntaiaamuna 3. päivänä elokuuta. Pans­sareiden perässä seurasi jalkaväki. Suomalaiset löivät ensimmäisen hyökkäyksen takaisin. Taistelun aikana Rätön tykkiasemaan putosi kranaatti, joka teki tuhoisaa jälkeä. Useita miehiä kaatui tai haavoittui, heidän joukossaan joukkueenjohtaja ja varajohtaja. Korkein taistelukunnossa oleva herra oli korpraali. [3, 2]

– Tilanne tuntui vähän sekavalta, Rättö sanoo. – Minäkin olin haavoittunut jalkaan, mutta en kuitenkaan lähtenyt joukkosidontapaikalle. Mitä nyt vähän rievulla sidoin. [3, 2]

Paikalle säntäsi posket hehkuen jalkaväen luutnantti Lahtinen. – Tehän osaatte käyttää pst-tykkiä? [3, 2]

Vihollinen oli jättänyt taistelumaastoon pari panssaritorjuntatykkiä ja vihollisvaunut ryhmittäytyivät läheisessä pöheikössä uutta hyökkäystä varten. Suomalainen jalkaväki oli ammattimiesten tarpeessa, omat 20 millimetrin norsupyssyt eivät riittäneet venäläisvaunujen tuhoamiseen. Rättö pyysi korpraaliltaan luvan lähteä ja ilmoittautui Lahtiselle. [3, 2]

Vihollisen jättämä 54 millimetrin panssarintorjuntatykki oli puoliksi hautautunut möyhennettyyn maahan. Miehet kaivoivat sen ripeästi esiin ja Rättö totesi, että pyssy oli käyttökunnossa. Suuntauslaitteet vihollinen oli kuitenkin varmuuden vuoksi vieneet mennessään. Rättö puhdisti hiekassa olevan lukon heinätupolla. Ammuksia oli hujan hajan ympäri maastoa vaikka kuinka paljon. [3, 2]

Vihollispanssareiden äänet kuuluivat noin sadan metrin päästä. Pienen mäenkumpareen vuoksi venäläiset eivät huomanneet suomalaisten touhua. Tykki puhdistettiin ja 500 kilon laite työnnettiin porukassa ylös mäkeä. Kranaatit haalittiin mukaan. Pensaiden suojassa päästiin näköetäisyydelle. Lähin vaunu ammuskeli vain noin kolmenkymmenen metrin päässä. [3, 2]

Rättö tähtäsi pitkin tykin putkea, vähän samaan tapaan kuin haulikolla ampuisi jänistä. Ensimmäinen kranaatti osui ja vaunu syttyi heti tuleen. Nyt Rättö tähtäsi putken läpi. Seuraavakin kranaatti osui ja toinen vaunu oli tulessa. Venäläiset huomasivat suomalaiset ja ryhtyivät ampumaan takaisin. Rättö täräytti helvetillisessä metelissä kolmannen vaunun. [3, 2]

Sitten tykin lukko hajosi. Vähän syrjemmällä oli kuitenkin toinen venäläinen tykki. Sama juttu, tähtäyslaite oli viety. Mutta Rätölle ampumamenetelmä oli jo tuttu. Seuraava vaunu tuli tiheän pusikon kautta ja ampui kohti, mutta tuli oli epätarkkaa. Tämän panssarin tuhoamiseen Rättö tarvitsi jo viisi laukausta. [3, 2]

Urakka oli täysi, venäläiset saivat tarpeekseen ja tienoo hiljeni. – Meinasi tulla kiire, Rättö sanoo. – Mutta löytyi niille sentään kuri. [3, 2]

Taistelun jälkeen tuli nälkä ja miehet olivat syömässä. Paikalle tuli itse herra divisioonankomentaja Pajari. – Kuka tuhosi panssarit? [3, 2]

Everstille osoitettiin Rättöä ja karjaistiin nimi, Pajari oli lähes kuuro. – Sotamies Rättö tänne! Tekö sen teitte? – Kyllä tein, herra eversti. – Tämä ei jää tähän... [3, 2]

Vilho Rättö nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 3. elokuuta 1941. Sotamies Vilho Rätön nimittäminen ritariksi vastasi ylipäällikkö Mannerheimin toivetta kunniamerkistä, jonka voisi ottaa vastaan yhtä hyvin sotamies kuin kenraali. Hän ei pitänyt siitä, että Vapaudenmitali ja Vapaudenristi luokiteltiin sotilasarvojen perusteella. Suomen Senaatti oli perustanut molemmat vuonna 1918. [4, 2]

Sotamies Rätöstä tuli etusivun uutisten aihe ympäri maailman, kun hänet nimitettiin ensimmäisten joukossa. Hän oli nimittäin ensimmäinen rivimiehenä ritarinimityksen saanut sotilas aikana, jolloin ritarimerkit jaettiin poikkeuksetta arvoaseman mukaan. Yhtä aikaa hänen kanssaan nimitettiin eversti Erkki Raappana ja kenraali Paavo Talvela. Viikkoa aiemmin oli nimitetty ensimmäinen ritareista, jääkärieversti Ernst Lagus. [5, 2]

Tiedon nimityksestään Vilho Rättö sai Päämajan sanomalla, joka kuului [5, 2]:

Sotamies Vilho Rätölle, joka taistelussa 3. 8. 41 ripeällä toiminnallaan valtasi vihollisen panssarintorjuntatykin ja tällä suuntauslaitteita vailla olevalla tykillä piipun läpi tähdäten tuhosi neljä vihollisen hyökkäysvaunua miehistöineen, annan urhoollisuudesta ja taistelun aikana osoitetusta erinomaisesta neuvokkuudesta Vapaudenristin II luokan Mannerheim-ristin. Mannerheim. [5, 2]

Eversti Joppe Karhunen, joka nimitettiin Marskin ritariksi vuotta ja kuukautta myöhemmin kuin Rättö, kuvasi Vilho Rättöä kirjassaan Taistelujen miehet [5, 2]:

Syntymäaika 10. 3. 1913 kertoo kyseessä olevan kypsyneen miehen eikä minkään intomielisen nuorukaisen, joka olisi taistelun hurmiossa innostunut tekemään ihmeitä. Kanneljärveläinen 28-vuotias sotamies oli tehnyt harkittua työtä, täyttänyt taistelijana hänelle annetun tehtävän ja samalla yltänyt mittavaan taistelutekoon." "On muistettava, ettei Vilho Rättö ollut mikään ammattisotilas, puhumattakaan koulutetusta tankintappajasta eikä hänellä ollut edes omaa panssarintorjunta-asettakaan. Ennen talvisotaa Waldhofin Käkisalmen tehtaalla työskennellyt kirvesmies tempaisi työkalunsa viholliselta. [5, 2]

Pajarin divisioona jatkoi hyökkäystään. Rättö ehti tuhota vielä viidennenkin panssarin, tällä kertaa kotimaisella Tampellan tykillä. Elokuun puolivälissä joukot saavuttivat Vuoksen ja 1. päivänä syyskuuta vanhan rajan. Sotamies Rättö sai suoraan alikersantin natsat, korpraalin arvo jätettiin väliin. Divisioona ryhmittäytyi puolustukseen. [3, 2]

Vilho Rättö meni jatkosodan alussa naimisiin Sylvi Lahja o.s. Inkisen kanssa. Pariskunta sai viisi lasta. Kersantiksi Rättö ylennettiin vuoden 1944 marraskuussa. [3, 2]

Sodan jälkeen

Jatkosodan jälkeen Rättö työskenteli aluksi tätinsä maatilalla Peräseinäjoella. Tämän jälkeen Rätöt muuttivat Kymenlaaksoon. [3, 2]

– Aloitin isieni ammatilla vuokratilallisena Anjalan Ummeljoella ja jatkoin omalla pientilalla kymmenkunta vuotta, Rättö sanoo. [3, 2]

Peltopinta-alaa oli kuusi hehtaaria. Mutta sota oli vienyt Rätön terveyden. [3, 2]

– Tämä Korvenkylän viljelyspuuha kävi ylivoimaiseksi, terveys reistaili jatkuvasti. Maan tonkijan ammatti on paljon kovempi kuin kaupunkilaiset kuvittelevat. Oli pakko myydä tila ja hankkia pelkkä asunto. [3, 2]

Rättö hankki omakotitalon Anjalan keskustasta Kymijoen varrelta ja ryhtyi päätoimiseksi taksiautoilijaksi. [3, 2]

– Olin aikaisemmin maanviljelyksen lisäksi toiminut alalla. Työ oli huomattavasti kevyempää ja kestin sen. [3, 2]

Rättö vaihtoi vielä kerran ammattia. Vuodesta 1966 hän toimi tuotantomiehenä Neste Oy:n Sköldvikin jalostamolla. [3, 2]

Vuonna 1968 Rättö ylennettiin ylikersantiksi. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1975. Rättö muutti vuonna 2000 vaimonsa kanssa Kymijoen toiselle puolelle viihtyisään palvelutaloon Anjalankosken Inkeroisiin. Vilho Rättö kuoli vuoden 2002 tammikuussa. [3, 2]

Viitteet:

• [1] Viipurin läänin Uudenkirkon ev.lut. seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Robert Brantberg: Sotasankarit. Revontuli 2000.
• [4] Antero Raevuori: Suomen sankarit. Seura 1712.2012. [https://seura.fi/ilmiot/historia/suomen-sankarit/]
• [5] Kari Norkola: Mannerheim-ristin ritari Vilho Rättö - Sotamies kunnostautui tuhoamalla panssarivaunuja. Helsingin Sanomat 27.01.2002. [https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000004027446.html]

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Uudenkirkon, VpL, paikkakuntaprojekti
• Kanneljärven paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 226. viikkoprofiili (05.04.2020-11.04.2020).