Vilho (Vasili) Mauranen-Mavrojev

Vilho suoritti Repolan seminaarin. Hän työskenteli Nurmeksen Kauppa Oy:ssä setänsä Paavo Maurasen palveluksessa pää- ja sivuliikkeissä vuosina 1920-1938. Sotien jälkeen hän oli Kaukas Oy:n palveluksessa ja mm. torikauppiaana Nurmeksessa. Vilho ja Sirkku Mauranen asuivat Nurmeksessa Kirkkokadulla "Myllypihassa".

Syntymä- ja kuolinajat hautakivestä.

"Suomessa varauduttiin talvisodan jälkeen uuteen sotaan. Kenraalimajuri Axel Airo valmisteli Mannerheimille ehdotuksia Suomen mahdollisista itärajan vaihtoehdoista. Suur-Suomen vaihtoehto oli yksi mahdollisuus. Eversti Erkki Raappanan toimialueella tavoitteena oli vähintään Rukajärven valtaaminen. Alueelle perustettiin 14. divisioona, jonka komentajaksi määrättiin Raappana vastuualueenaan raja- alueen vartiointi Kuhmosta Lentiiraan. Suomessa määrättiin täydellinen liikekannallepano 17.6.1941. Raappanan divisioonaan kuului kolme jv.rykmenttiä, kenttätykistörykmentti ja erillisosastoina polkupyörä- ja rajajääkärikomppania. Prikaatin komentajaksi määrättiin eversti Urho Tähtinen. Isäni Wasili Mauranen ja hänen veljensä Vihtori Mauranen määrättiin asevelvollisina kuuluviksi Tähtisen jalkaväkirykmentti 10 joukkoihin. Veljekset olivat nyt matkalla kohti entistä kotiseutuaan Tuulivaaran ja Koropin kylien kautta Repolaan. Tiistaina heinäkuun 8. päivänä oltiin perillä toteamassa, että Kolvasjärven kylän ja Repolan kirkonkylän talot oli vihollinen sytyttänyt tuleen paetessaan. Hyökkäyksen toinen päätavoite oli saavutettu joskin surullisissa merkeissä. Suomen lippu heilui jälleen kunnantalon salossa, josta se oli laskettu alas vuoden 1920 Tarton rauhanteon seurauksena. Päämajan käskystä hyökkäyksen jatkaminen Rukajärvelle aloitettiin 10.7. Luutnantti Pentti Perttulin kahden joukkueen tiedusteluosasto kiersi Lieksajärven kohtaamatta vihollista. Virran kylän vesistökapeikon kohdalla oli puna-armeija vastassa eversti Tsurilovin johdolla. Suomalaiset motittivat vihollisen Omelien kylään. Tsurilov yritti murtautua motista Rukajärven tielle Roukkulan järven yli ja onnistui pelastamaan nahkansa ja kunniansa parin sadan miehen kanssa. Taistelua kesti neljä vuorokautta. Tsurilovin rykmentti menetti motissa noin tuhat miestä, joista kaatuneina noin 600. Raappanan miehistä kaatui 150 miestä ja haavoittui 130. Sankarihautajaisia oli tiedossa myös Suomen puolella. Sotasaalis oli komea: haupitseja, kanuunoita, kranaatinheittimiä, ilmatorjuntakonekivääreitä, tusinan verran vetotraktoreita. Kenraali Gorelenko ärähti Tsuriloville: "Toveri on laiminlyöntiensä vuoksi menettänyt koko rykmenttinsä kalustoineen päivineen." Omelia oli Raappanalle välitavoite ja edessä oli pitkä marssi Rukajärvelle Tiiksan ja Ontrosenvaaran kautta. Sitkeiden taistelujen ansiosta osa puna-armeijan JR 337:stä tuhottiin. Viidestäsadasta miehestä sata pääsi pakenemaan, kaksisataa kaatui tai hukkui. Saman verran otettiin vangiksi. Ontrosenvaaran valtauksessa kaatui myös setäni Vihtori Mauranen 11.8.1941. Vastassa oli Jevgeni Korsunovin 27. punadivisioona ja suomalaisten tappio oli tosiasia. Ontrosenvaara oli Raappanan divisioonalle pettymys. Tappiot olivat viisikymmentä kaatunutta joukossa setäni. Taistelut jatkuivat majuri Majewskin johdolla kohti Rukavaaraa. Neljäntenä päivänä Rukajärven kauppala oli suomalaisten hallussa. 13.9.1941 pidettiin voitonparaati Rukajärven urheilukentällä. "

   LÄHDE: Erkki Mauranen: Kohti Repolaa ja Omeliaa & Rukajärven tie. Repola-Seura r.y. Repolainen 42. Jäsentiedote 1/2007, sivut 9-10. Verkossa: http://repola-seura.net/repola_aineisto/repolainen/R_42/Repolainen_...