Vilho (Vasili, "Sašan Vas'a) Markkola

Is your surname Markkola?

Research the Markkola family

Vilho (Vasili, "Sašan Vas'a) Markkola's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Vilho (Vasili, "Sašan Vas'a) Markkola (Markov, Markow)

Birthdate:
Birthplace: Kaitajärvi, Suojärvi, Finland
Death: July 03, 1957 (66)
Kuopion lääninsairaala, Kuopio, Finland
Place of Burial: Leppävirta, Finland
Immediate Family:

Son of Aleksanteri Vasileinpoika Markoff and Martta (Marfa) Andreintytär Markow
Brother of Veera Happo; Jelena Markova; Anastasia Mämmi; Maria Markova; Jeudokia Markova and 8 others

Managed by: Reijo Mitro Savola, Geni Curator
Last Updated:

About Vilho (Vasili, "Sašan Vas'a) Markkola

Kansakoulunopettaja, koulunjohtaja.

Välikylä, Kaitajärvi, Suojärvi.

Moisseinvaaran, Jehkilän, Vegaruksen, Leppäniemen ja Kaitajärven koulut Suojärvellä.

Nimenmuutos 05.09.1919 Vasili Markow > Vilho Markkola

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1891: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1891: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1891 г.:

Nro. 6 - synt. 31.12.1890, kast. 25.01.1891. Vasilij. Vanhemmat: Kaitajärven kylän talollinen Aleksandr Vasiljev Markov ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Marfa Andrejeva, molemmat uskonnoltaan ortodokseja, ensimmäisessä avioliitossa. Kummit: Kaitajärven kylän talollisen poika Ilja Andrejev ja talollisen pojan Matfei Vasiljev Markovin tytär, neito Tatjana.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4111917]

Kuolema / Death / Смерт:

Vilho Markkola kuoli Kuopiossa 03.07.1957.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Vasili Markov syntyi lampuoti Aleksanteri Vasileinpoika Markovin ja hänen vaimonsa Marfa Andreintytär o.s. Jehkosen perheeseen Suojärven Kaitajärvellä vanhimpana poikana vanhan ajanlaskun mukaan vuoden viimeisenä päivänä 1890. [1]

Kaitajärvi - "Puoli Pietaria"

Kaitajärven kylä sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä virstaa. Kylän kautta kulki maantie Porajärvelle. Kylä sai ensimmäiset asukkaat 1700 –luvun alussa. Vuonna 1711 näet annettiin ukaasi, mikä antoi luvan muuttaa asumattomalle alueelle. Kaitajärvelle alkoikin tulla väkeä Aunuksen puolelta. Ensimmäiseksi tuon luvan perusteella muutti Kaitajärvelle vuonna 1675 syntynyt Grigorei Stepaninpoika perheineen. Vuoden 1727 maakirjan mukaan kylässä oli jo viisi taloa. [2, 3]

Asukkaiden määrä lisääntyi vähitellen. Kaitajärven rannat täyttyivät taloista. Myös Riuhtovaara asutettiin. 1805 taloja oli 14 ja 1800-luvun lopussa 30. Isojaon jälkeen taloluku kasvoi, kun valtion maille sai perustaa uudistiloja. Sillä tavalla saivat alkunsa Hirviselkä, Hakoselkä, Parppienselkä ja Retkanselkä. Ennen sotia talojen määrä nousi yli sadan. [2, 3]

Seurakuntakouluista kansakouluihin

Ennen kuin oli kansakouluja, seurakunnat huolehtivat kansanopetuksesta. Suojärvellä aloitti 1840-luvulla seurakuntakouluja. Suojärveläiset oppivat lukemaan. Kun Salmin lahjoitusmaa, mukaanlukien Suojärvi, siirtyi Venäjän vuorihallitukselle, omistaja ei enää osoittanut samaa mielenkiintoa koulua kohtaan kuin Gromovit. Seurakunta sai itse suorittaa kustannukset. Koulu oli kiertävä, johon ei oltu tyytyväisiä. Vaikutusaika yhdessä koulupiirissä oli kovin lyhyt. Vuonna 1871 koulu sijoitettiin vakituisesti Varpakylään. [4, 3] Vuonna 1883 Suojärvellä ja ortodoksisessa Karjalassa uudistettiin lasten opetus. Suojärvellä seurakunnan kokous päätti perustaa kaksi lastenkoulua, toisen kiinteäan ja toisen kiertävän. [5, 3]

Kaitajärvellä koulutyö alkoi 1899. Valistuksen ystävänä tunnettu kauppias Semen Kähkönen saapui syksyllä kylään tiedustelemaan taloa koulua varten. Kyläläiset pitivät tätä ihmeellisenä, sillä olihan tavatonta, että syrjäkylässä alkaisi toimia oikea kansakoulu. Koulu sijoitettiin Timo Pussisen taloon, missä sillä oli käytettävissään tupa luokkahuonetta ja kamari opettajaa varten. Karsaus tulokasta kohtaan haihtui kuitenkin pian, ja koulusta muodostui kylän henkinen keskus. Oppilasmäärä oli kylän kokoon nähden vähäinen, mikä johtui siitä, että niin pitkää koulunkäyntiä pidettiin tuolloin tarpeettomana - oli käsittämätöntä, että työhön pystyvien ja vanhempien avuksi tarvittavien lasten tulisi käydä koulua neljä vuotta. Näin kertoi Vilho Markkola koulun alkuvaiheista. [6, 3]

Kansakoulun käyminen oli vuoteen 1921 asti vapaaehtoista. Se myös näkyi koulunkäynnissä, sillä puolet Suojärven kouluikäisistä lapsista ei käynyt kansakoulua tai jätti koulunsa kesken. Vuonna 1921 annettu oppivelvollisuuslaki yhteinäisti perusopetuksen. Tästä eteenpäin oppivelvollisuuden alaisia olivat 7-13-vuotiaat lapset. Laki myös merkitsi Kaitajärven, Moisseinvaaran, Vuonteleen, Kivijärven, Kotajärven ja Annantehtaan kansakoulupiirien kunnallistamista. [7, 3]

Vilho Markkola opettajana

Vilho Markkola toimi Kaitajärven koulun opettajana vuodesta 1923 alkaen [8, 3]. Hän oli koulun pitkäaikaisin opettaja ja oli kotoisin Kaitajärveltä. Markkola oli käynyt sekä kiertokoulunopettaja- että kansakoulunopettajaseminaarin, vieläpä pappisseminaariakin. Hän pysyttely vanhana poikana koko ikänsä. Markkola oli hillitty, hyväntahtoinen ja kärsivällinen. Yhteinen uskonto hehkutti hänen mieltään toimintaan oman heimon hyväksi. Nuorisotyö, erityisesti opintokerhotoiminta, olivat hänen harrastuksiaan. [6, 3] Moisseinvaarassa Vilho Markkola toimi opettajana 1911-1913. Koulu siellä alkoi Spiridon Makkosen talossa. [9, 3]

Kesällä 1941 uudelleen alkanut sota saattoi suomalaiset jälleen Suojärvelle. Hyökkäys jatkui rajan yli Aunukseen, ja rintamalinja siirtyikin sinne lähes kolmeksi vuodeksi. Sota oli pahoin pidellyt kouluja. Suojärven kunnan 23 koulusta oli ennen sotaa 19:llä oma ajanmukainen koulutalo, useimmat oli näistä rakennettu juuri edellisinä vuosina. Tuholta olivat säästyneet ainoastaan Hautavaaran, Hyrsylän ja Salonkylän koulutalot sekä Ignoilan ja Kalliovaaran koulun vuokrahuoneistot. Suojärven keskuskansakoulu Suvilahdessa oli myös säästynyt. [10, 3]

Ensiksi koulutyö alkoi 05.02.1942 Varpakylässä vuokrahuoneissa. Vilho Markkola ja Elvi Honkala toimivat opettajina ja oppilaita oli 20. Syksyllä, väestön palattua suurempina joukkoina, koulutyö aloitettiin yhä useammissa kouluissa. Lukuvuosina 1942-1944 Suojärven kouluissa tehtiin uutteraa ja ansiokasta työtä, ja vaikka olosuhteet olivatkin puutteelliset, suoritettiin tehtävät innokkaasti ja määrätietoisesti. Siirtolaismatka länteen oli kirkastanut kotiseudun arvon. Syksy 1944 erotti Suojärven, kuten muunkin Raja-Karjalan, Suomesta. Jo kesällä väestön oli lähdettävä vaeltamaan jälleen läntti kohti, uusia asuinsijoja etsimään. Syksyllä siirrettiin opettajat kouluhallituksen toimesta uusiin virkapaikkoihin muualle Suomeen. [10, 3]

Vilho Markkola tunnettiin hyvänä opettajana, joka huolehti myös tarvittavasta kurista koulussa. Paavo Harakka kertoi seuraavan tarinan karjalaksi Vilho Markkolasta Valtimo-kotiseututeoksessa [11]:

Šašan Vaša opasti lapsie Kaijanjärven školassa. Hiän oli hyvä opastaja. Pidi brihačut kurissa. Konza kuin ei sana riittän, hiän andoi plikun oččah. Se ei ollun mitahto plikku. Ken kuin sen lieno suanun, ga loppuiän muisti.
Vaša iski plikun keskimäzellä sormella. Se andoi tozi ńapoin. Hiän pani keskisormen edusormen ual da siit platškai. No, erähičči brihačut ruvettih borčuimah välitunnilla. Allus leikilleh ga siit jo tozissah pidi oppie, kumbazella on enämbi vägie. Rožat algoi russota da anikko vai brihačut ei torevuttu.
Vaša ku dogadii brihaččuloin borčan, nossaldah brihačut pystyh. Andau kumbazelgi plikun oččah da vie kyzyy:
- Täs troššizel, täs onnikkazel. Viego pidäy?
Troššin Impolla da Onnikan Väinöllä rubei putilleh oččua vohoistamah. Sillä kerdua borčča jiäy sih.

Tarina kuuluu suomeksi näin [12]:

Sašan Vas'a opetti lapsia Kaitajärven koulussa. Hän oli hyvä opettaja. Piti pojat kurissa. Milloin sana ei riittänyt, hän antoi luunapin otsaan. Se ei ollut mikä tahansa luunappi. Hän, joka sen lienee saanut, muisti sen loppuikänsä.
Vas'a iski luunapin keskimmäisellä sormella. Se antoi tosi napauksen. Hän pani keskisormen etusormen alle ja sitten läiskäytti. No kerran pojat alkoivat painia välitunnilla. Aluksi leikillään, mutta sitten jo tosissaan piti koettaa kummalla on enemmän voimaa. Posket alkoivat punottaa ja vähältä piti, etteivät pojat riitautuneet.
Kun Vas'a huomaa poikien painin, hän nostattaa pojat seisomaan. Antaa kummallekin luunapin otsaan ja vielä kysyy:
-Tässä Troššiselle, tässä Onnikkaselle. Vieläkö pitää?
Troššin Impolla ja Onnikan Väinöllä alkoi otsaa jomottaa kovasti. Sillä kertaa paini jää siihen.

Paavo Harakka [13] kertoi myös, että Vilho Markkola jutteli taloissa vieraana ollessaan aina karjalaksi, mutta opettajan roolissaan hänen piti puhua suomeksi.

Viitteet:

  • [1] Suojärven ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat.
  • [2] Paavo Harakka: Kaitajärvi - Puoli Pietaria. Suojärven Kaitajärven kyläprojekti
  • [3] Kooste Reijo Savola.
  • [4] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Pieksämäki 1966. ss. 110-111.
  • [5] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Pieksämäki 1966. s. 115.
  • [6] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Pieksämäki 1966. ss. 138-139.
  • [7] Tapio Hämynen (toim.): Omal mual vierahal mual - Suojärven historia III. Suojärven Pitäjäseura 2011. ss. 184-185.
  • [8] Oma Suojärvi kuvina 1991 s. 104.
  • [9] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Pieksämäki 1966. s. 142.
  • [10] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Pieksämäki 1966. ss. 150-152.
  • [11] Paavo Harakka: Šašan Vašan plikku. Valtimo: Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994.
  • [12] Käännös [11]:sta varsinaiskarjalasta suomeksi Tarja Pussinen.
  • [13] Paavo Harakka 12.02.2019.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 166. viikkoprofiili (10.02.2019-16.02.2019).

view all

Vilho (Vasili, "Sašan Vas'a) Markkola's Timeline

1890
December 31, 1890
Kaitajärvi, Suojärvi, Finland
1957
July 3, 1957
Age 66
Kuopion lääninsairaala, Kuopio, Finland
????
Nikkilänmäen hautausmaa, Leppävirta, Finland