Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Kanervalan kartano (Särkisalo, Finland)

« Back to Projects Dashboard

view all

Profiles


Projekti kerää Särkisalossa, nykyisessä Salon kaupungissa, sijaitsevan Kanervala-nimisen (Ljungberga) kartanon ja sen päärakennuksen Merilinnan kanssa tekemisissä olleiden, omistajien, rakentajien, työntekijöiden ja vieraiden geni-profiileita. Projekti kerää tietoa ja kuvia myös aiheeseen liittyvästä Harjulan lepokodista. (Projekti perustettu 15.8.2019.)

Kaivataan myös tietoa kolmen täysihoitolan vieraskirjojen
tämänhetkisestä sijainnista. Täsihoitolat ovat siis Kanerva-
lan lepokoti, ja sitä edeltäneet Ljungbergan täysihoitola ja
Harjulan lepokoti.






//s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/f1/d0/db/6b/5344484e012339d4/1_original.jpg

Kanervalan kartano ja sen päärakennus Merilinna




photos.geni.com/p13/47/97/9d/e4/5344484dfc26bfa7/huippukuva_original.jpgKanervala vuonna 2019. Edessä päärakennus Merilinna ja oikealla huvimaja Vilpola.
.

Mikä Kanervala on?

Kanervala ei ole varsinainen kartano, vaan se on Särkisalon Norrbyn kylään 1800-luvun lopussa syntynyt 7 tilaa käsittänyt huvilayhdyskunta, josta yhteisen omistajan myötä muodostui 30 hehtaarin kartanotyyppinen kokonaisuus. Puiset huvilat olivat nimeltään Ljungberga, Strömnäs (Koivula), Grunni (Lehtola) ja veneenveistäjien torppa Rantala (myöh. Ainola).

Ljungbergan puuhuvila paloi 1914 ja se korvattiin 1915 suurella kivisellä Merilinnalla, josta tuli Ljungbergaksi kutsutun yhdistyneen tilan päärakennus. Samalla valmistui myös tilanhoitajalle kivirakennus Furumo (Mäntylä) sekä kivisiä ja puisia talousrakennuksia. Myöhemmin rakennusten määrä lisääntyi jonkin verran. Vuonna 1947 alettiin Ljungbergan tilaa kutsua Kanervalaksi.


photos.geni.com/p13/ef/31/a9/a3/5344484ffd718588/3_original.jpgKanervala 2019. Merilinna Lehmuskujan päässä. Vasemmalla Lehtola ja oikealla Koivula. Ainola on lipputangoista oikealle puiden takana. Mäntylä kuvan ulkopuolella oikealla takaviistossa. Merellä, ylhäällä oikealla, on alusta asti tilaan kuulunut Pässisaari.

Ennen Kanervalan syntyä

Ennen huviloiden rakentamista oli koko Kanervalan alue Gustaf Wilhelm Bjurin omistuksessa. Hän omisti tuolloin Ylöstalon, Alestalon ja muita alueita jakaen ne myöhemmin neljälle pojalleen. Bjurit olivat aikanaan tulleet Ruotsista. Bjurien sukulegenda ei kerro suoraan Kanervalan alueesta, mutta ensimmäisen Bjurin asettumisesta Suomeen 1600-luvulla:

"Ruotsin kuningas purjehti laivallaan Turun saaristossa, se oli Nagu Krampen:issa. Nousi hirveä myrsky, ja ränni oli kapea. Bjur seisoi ruorissa. Hädän ollessa suurin ilmoitti Bjur kuninkaalle, että nyt ei auttanut mikään muu kuin heittää ankkuri. Kuningas suuttui tästä niin että antoi Bjurille korvapuusteja. Kuinka ollakaan, Bjur kokosi itsensä korvatillikoiden takia niin että suuressa hädässä ja ahdistuksessa onnistui ohjaamaan laivan turvalliseen paikkaan myrskystä ja kaikista vaanivista vaaroista huolimatta. Nyt katui kuningas äkkinäistä vihaansa ja alkoi palkita Bjuria mitä anteliaimmin. Hän sai kaksi rusthollia Galtarbynlahden pohjukasta, nimeltään Pörtsnäs, ikuisella omistusoikeudella, ja sen lisäksi Magsholmin käytettäväksi hevossiittolana."

Bjurit kokivat Isonvihan aikana kovia joutuessaan jopa maanpakoon Ruotsiin. Palattuaan takaisin he joutuivat alkamaan alusta ja hankkimaan uusia maa-alueita itselleen. Moni heistä menestyi sitkeällä yrittämisellä, kuten Gustaf Bjur myöhemmin.

1800-luvun alkupuolella Kanervalan alue oli pelkkää metsää. Ensimmäinen rakennus oli Rantala, nykyinen Ainola, jonka norrbyläinen Gustaf August Karlsson rakensi 1860-luvulla veneenveistäjien tauko- ja asuintaloksi, jotta työntekijöiden ei tarvitsisi käydä kylällä syömässä ja lepäämässä. Veneveistämöä ja Rantalan tienoota kutsuttiin aluksi 'Uudeksi rannaksi' (Nya Stranden).

Gustaf Karlssonia ja hänen isoveljeään Karl Karlssonia alettiin kutsua Rantaloiksi, kun he olivat myöhemmin itse muuttaneet Rantalaan asumaan. He alkoivat viljellä aluetta, josta myöhemmin tuli Kanervalan puutarha. Rantalassa Gustaf rakensi itselleen mm. ison kuunarin. Isoveli Karl Johan Karlsson Rantala kasvatti siellä suuren perheen. Gustaf laajensi Rantalan torppaa ja rakensi itselleen pienen koillissiiven.

Ernst Lampén kuvaa särkisalolaisia 1910-luvulla, että he osaavat jokainen ihan kaikkea. Särkisalolainen kulki merellä ulkomaita myöten, kalasti, veisti veneet ja purjelaivat, hoiti karjaa ja viljeli maata. Lampén havaitsi alkavan muutoksen, jossa ammatit eriytyivät aikaisempaa selvemmin. Yksi viljeli, toinen kulki merellä ja kolmas pelkästään kalasti. Lisäksi merenkulku oli suuressa muutoksessa, ja särkisalolaisten oli siirryttävä merenkulusta maanviljelykseen.

Rantalat olivat varmaankin vielä niitä kaikenosaajia. Seuraava Rantalan asukas oli Karl August Degerholm ja hänen jälkeensä Karl Fredrik Westerlund. Rantalan torppa oli viimeistään 1914 menettänyt kaikki peltonsa Ljungbergan puistolle. Rantalan rantarinteessä säilyi pienimuotoinen viljely.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/83/fd/14/d9/5344484e99c6d879/22_original.jpgKarl ja Lovisa Degerholm Rantalan (myöh. Ainola) edustalla vuonna 1914 tai aikaisemmin. Talon oikealla puolella pilkottaa aitta. (Kuva, Lampén: Finby, 1914)

Sitten alueelle alkoi nousta muita rakennuksia, joissa Ljungbergaa lukuunottamatta asui aluksi Bjurien maatilojen työntekijöitä. Omistajavaihdosten ja rakennusten kunnostamisen ja laajentamisen myötä niistä tuli huviloita. Ensimmäinen oli vuonna 1895 Bjurien rakennuttama Strömnäs (Koivula, erotettu Alestalosta 30.9.1895). Seuraavaksi valmistui Engblomin 1896 rakennuttama suuri puinen Ljungberga (lohkottu Ylöstalosta) ja sen jälkeen n. 1897 suuri venevaja (joka sekin on kunnostettuna edelleen toiminnassa) sekä n. 1897 Bjurien rakennuttama Grunni (Lehtola). On myös mahdollista, että Strömnäs ja Grunni ovat hieman vanhempia, ja kirjatut päivämäärät kuvaavat lohkomisia, ts. myyntiä huviloiksi tai aikomusta myydä.


Kanervalan alkuaika - Gustaf Bjur, Karl Engblom ja Sebastian Brander

Kanervalan kartano sai alkunsa vuonna 1896, kun särkisalolainen merikapteeni Karl Laurent Engblom osti Gustaf Wilhelm Bjurilta Särkisalon Norrbyn kylästä komealla paikalla olleen tontin ja aloitti Merilinnaa edeltäneen puisen huvilan, Ljungbergan, rakentamisen.


photos.geni.com/p13/93/ed/42/10/534448501a0754af/fgggggg_original.jpgLjungbergan huvila meren puolelta 1914 tai aikaisemmin. (Kuva, Lampén: Finby, 1914)

photos.geni.com/p13/44/b5/e1/42/5344485019ebba42/fgggggg_original.jpgLjungbergan huvila maan puolelta 1914 tai aikaisemmin. (Kuva, Lampén: Finby, 1914)

Engblom joutui parin vuoden kuluttua n. 1899 myymään vesikattoon saadun huvilan. Eversti (Ernst Fredrik) Sebastian Brander osti sen lehti-ilmoituksen nähtyään. Brander viimeisteli Ljungbergan huvilan ja muokkasi ympäristöä. Hän osti Bjureilta myös Strömnäsin (Koivula) ja Grunnin (Lehtola) ja kunnosti nekin.

Eversti Brander komensi vanhan väen tarkk'ampujapataljoonaa. Hän kuului Suomen itsenäistymiseen tähtäävään isänmaalliseen Voimaliittoon, joka oli urheiluseuraksi naamioitu aseellinen järjestö ja joka kätki aseita ympäri maata vuonna 1906 hankittuaan niitä Sveitsistä. Ljungberga olisi ollut hyvä kätköpaikka, ja aseita siellä on voinut ollakin, mutta yleensä aseet kätkettiin kaupunkien keskustoihin.

Ernst Lampén kertoo kirjoituksissaan monia tarinoita suosikkihahmostaan, jo vanhasta mutta hyväkuntoisesta merikarhusta "Fribacken":ista, joka päivittäin vieraili Lampénin luona sanomalehteä lainaamassa. Kun eversti Brander oli ostanut myös Strömnäsin (Koivulan), hän olisi halunnut vanhasta rannasta ostaa Fribackenilta hänen verkkojenkuivatuspaikkansa ja -majansa. Vaikka Fribacken oli ilmoittanut ettei myy paikkaa mistään hinnasta, yritti eversti silti puhua ukkoa ympäri nostamalla muutaman kerran hintaa. Lopuksi Fribacken hermostui "Olet sitten eversti, insinööri tai mikä muu paska tahansa, verkkopiha on minun!" Lampénin mukaan Fribacken ei ajatellut pahaa ihmisistä, ja siksi hänen konstailemattomuudestaan (okonstlad) pidettiin.

Norrbyn kylän lapset muistivat myöhemmin hauskaa aikaa, kun juoksivat auton äänen kuullessaan avaamaan everstin "Kunniaporttia" ja saivat vierailtakin aina kolikon. Jos portti oli jäänyt auki, lapset sulkivat sen kiireesti voidakseen sitten taas avata. Everstin nimeämä Kunniaportti on otettu talteen ja varastoitu.

Branderien halukkuus luopua Ljungbergasta saattoi johtua heidän samoihin aikoihin sattuneesta avioerosta. Suomen suuriruhtinaskunnan oman armeijan viimeinenkin yksikkö oli lopetettu 1905, ja työttömät upseerit hakeutuivat muihin töihin. Eversti Branderinkin suunnitelmat muuttuivat varmasti.

Vuonna 1909 Ljungbergan, Strömnäsin (Koivula) ja Grunnin (Lehtola) osti helsinkiläinen liikenainen Sofia Wilhelmina Röök.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/bd/43/45/ad/5344484e99c6d876/1_original.jpgSofia Röök herraseurassa Ljungbergan parvekkeella 1909-1914. Sofia polttaa sikaria. Hänen Helsingin Aleksanterinkadulla sijainnut pukineliikkeensähän oli vain korttelin päässä 1800-luvulla aloittaneesta Havanna-sikariliikkeestä. Herra saattaa olla Elis Karimo/Bjur. Elis on muissa kuvissa yleensä jo vanhempi, mutta poskipäät, niiden alla oleva pystyjuonne, viikset ja leukaparta taitavat paljastaa hänet. (Kuva yksityisestä kokoelmasta.)

Sofia Röök ja Ernst Lampén tuttavineen

Ljungbergassa ja muissa nykyisen Kanervalan alueen huviloissa viihtyivät monet merkkihenkilöt tuoden kesäisin mukanaan omia tuttaviaan. Sofia Röökin tuttava Ernst Lampén vietti vuosikausia kaikki kesänsä Koivulassa (Strömnäs). Hän asui ensin Ljungbergassa, sitten Lehtolassa (Grunni) ja myöhemmin KoivuIassa (Strömnäs). Hän kirjoitti 1914 Finby-nimisen kirjasen ja muita kertomuksia, joissa on Norrbyn kylään ja Särkisaloon liittyvää tarinaa. Keskiössä on Kanervalan emätilaan ja sen isäntään Gustaf Bjur:iin liittyvää sukututkimusta ja historiikkia. Lampénin teksti on osoitus hänen rakkaudestaan särkisalolaisia kohtaan.

Lampénin luona Särkisalossa on käynyt lukemattomia ihmisiä, mutta useimmista ei ole jäänyt kirjallista todistetta. Lampén oli lehtimies, kirjailija, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli paitsi lempeä ja kansaa rakastava matkakirjailija myös vapaa-ajattelija ja ajoi uskonnonvapautta ja siviilirekisterin perustamista. Hän oli kuulunut mm. Elisabet Järnefeltin kirjalliseen salonkiin ja Lauri Kivekkään johtamaan suomenmieliseen KPT-ryhmään. Särkisalossa hänen vieraitaan olivat ainakin Juhani Aho, Ilmari Kianto, Joel Lehtonen, Jean Sibelius, Antti Favén, Woldemar Toppelius ja Marga Kiseleff. Woldemar Toppeliuksen maalaama meritaulu roikkui ainakin vielä 1970-luvulla Merilinnan salin seinällä. Myös Favén harrasti meriaihetta.

Lampén seurusteli mielellään paikallisten tilallisten, kalastajien ja merikarhujen kanssa ja kuunteli myös kertomuksia menneistä ajoista. Hän oli lumoutunut ajasta, jolloin Norrbyn vanhat miehet olivat olleet nuoria ja voimakkaita ja ottaneet joskus yhteenkin. Kaikki olivat uskomattoman hyväkuntoisia kun Lampén tutustui heihin, Bjur (Gustaf Wilhelm) ja Fribacken olivat 87-vuotiaita ja Bastböle 88 1/2. Kaksi edellistä ainakin olivat vielä ketteriä ja pystyivät kaikkiin töihin. Nuorena oli Fribacken ollut niin vahva ettei häntä vastaan uskaltanut kukaan särkisalolainen ruveta, paitsi tietysti Bjur. He olivat melko tasaväkisiä; Fribacken oli vahvempi mutta Bjur nopeampi.

Lampen liikkui Särkisalossa ahkerasti polkupyrällä. Hän kuului lukemattomiin harrasteyhdistyksiin, ja tietenkin myös Suomen Syklistiliittoon. Liiton kokouksessa 1902 oli läsnä Lampén, ja puhetta johti Ljungbergan myöhempi omistaja parikymppinen Erkki Calonius.

Lampénin kiintymys Särkisaloon sai hänet ostamaan (1915?) Norrbyn rantarinteestä, muutamia satoja metrejä Strömnäsistä etelään, Elis Karimolta (ent. Bjur) parin hehtaarin suuruisen maa-alueen. Hän kaivautti sinne haudan itselleen ja ympäröi sen ojalla. Hänet haudattiin tosin muualle, mutta aiottu leposija jäi Norrbyhyn ja on siellä edelleen muistomerkiksi erotettuna. Kotiseutuyhdistys 'Meripirtin kerho' on kiinnittänyt paikalle pronssisen muistolaatan. Vieressä on Iso-Keisari-niminen vuokramökki. Lampén nimittäin otti itselleen sukunimen Iso-Keisari sukunsa kotipaikan mukaan.

Jonkun kirjoituksensa Lampén on allekirjoittanut "Ernst Lampén, Strömnäsin tilan omistaja. Armon vuonna 1914". Manttaalikirjojen mukaan Lampen ei ollut Strömnäsin (Koivula) omistaja, vaan se oli Röök vuosina 1909-1914. Lampénin ostama tontti erotettiin Strängnäsistä. Olisiko sana Strängnäs tulkittu tekstissä väärin Strömnäsiksi? Silloin tonttikaupat olisi tehty viimeistään 1914.

Neiti Röök myi Ljungbergan, Strömnäsin (Koivula) ja Grunnin (Lehtolan) vuonna 1914 viipurilaiselle asianajajalle, varatuomari Severin Avellanille.



s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/2a/bc/76/4f/5344484e920403f6/5_original.jpgUimareita Ljungbergan (myöh. Kanervala) laiturin vieressä 1914. Vasemmalla Rantala (myöh. Ainola). Tie oikealla vie Ljungbergan puuhuvilalle joka paloi samana vuonna 1914. Keskellä puiden takana oleva paviljonki on Avellanin arkkitehdin Olefeldtin suunnittelema. Kuva osoittaa Avellanin ostaneen Ljungbergan jo 1914. Laivalaiturikin on tavallisesti laitettu Avellanin nimiin. Uimarit saattavat olla Avellanien porukoita. Kuva on varmaankin otettu laiturille pysähtyneen höyrylaivan kannelta. (Kuva, Lampén: Finby, painettu 1914)


Severin Avellan rakentaa Merilinnan v. 1915

Severin Avellan ryhtyi heti kohennustöihin. Puuhuvila Ljungberga kuitenkin paloi 1914 kesken korjauksen, ja tilalle rakennettiin nykyinen kivinen Merilinna. Myös ympäristön, varsinkin valtavan kiviterassin, rakentaminen oli suuri ponnistus. Kyläläisten hevoset eivät riittäneet, vaan niitä hankittiin kauempaakin. Samanaikaisesti oli töissä 50 hevosta. Maata tuotiin Norrbyn Uusiniityltä, ja terassin reunuksen kivipaasit Kuivastolta jäätä pitkin talvella 1914/1915.


photos.geni.com/p13/f1/61/1b/9f/5344484e96d1f2bd/studio_20190911_205839_original.jpgMerilinna on kuvattu juuri valmistuneena 1915. Erkkeri lasitettiin myöhemmin. Se oli alunperin avokuisti ja sisääntuloväylä, kunnes ehkä jo 1916 rakennettiin nykyinen eteiskäytävä. Kuvan mies on todennäköisesti Merilinnan arkkitehti Olefedt. Hän sunnitteli myös puistot, tiet, lehmuskujan, paviljongin, suihkulähteellä koristellun uima-altaan, terassin sekä harmaatiilisen Mäntylän (Furumo) ja harmaatiiliset talousrakennukset. Kukahan on veistänyt kuvan Pässipatsaan? (Kuva yksityisestä kokoelmasta.)


photos.geni.com/p13/41/9a/06/1b/5344484e99c6d877/11_original.jpgMerilinnan vastavalmistunut kiviterassi 1915. Kuvassa varmaankin arkkitehti Olefeldt. Hänestä ei tiedetä mitään. Ehkä hän oli ulkomaalainen, tai sitten kuoli nuorena. Nimikin on voinut kopioitua väärin ja olla vaikkapa Ollefeldt tai Ole/Olle Feldt. (Kuva yksityisestä kokoelmasta.)

photos.geni.com/p13/4c/d6/99/cc/5344484e96d1f2be/studio_20190911_200227_original.jpgLehmuskujaa ja puutarhaa istutetaan 1915. Rantala (myöh. Ainola) oikeassa reunassa. Arkkitehdiltä hieno ratkaisu antaa Merilinnan julkisivulle sekä klassinen symmetrinen hahmo kaukaa katsottuna että epäsymmetrinen jugend-ilme läheltä katsottuna. (Kuva yksityisestä kokoelmasta.)

Norrbyläiset iloitsivat kun Avellanin ansiosta saivat sähköt jo 1910-luvulla. Kanervalan laiturissa pysähtyivät tarvittaessa höyrylaivat, ja siitä tuli oikeastaan Norrbyn satama. Tästedes tila tarjosi kyläläisille myös työpaikkoja.

Avellanin aikaan tiedetään Merilinnassa vierailleen ainakin Woldemar Toppelius ja Antti Faven, jotka olivat Lampénin vanhoja ystäviä ja vierailleet aikaisemminkin. He ovat todennäköisesti maalanneet tienoon maisemia. Näitä maalauksia olisi mukava nähdä lisää. Ainakin yksi Toppeliuksen maalaus oli aikoinaan Merilinnan seinällä.

Ei ole tietoa miksi Avellanit luopuivat Ljungbergasta. Tavallisimpia syitä luopumiselle, kuten kuolemantapaukset ja avioerot, ei myynnille ollut. Ehkäpä joku Avellanien suvun hallussa pidempään ollut "sukulinna" vapautui, ja uusimmasta hankinnasta luovuttiin. Mutta tämä on vain arvailua.


Dahlbergien ja Caloniusten aika sekä Ljungbergan täysihoitola n. 1931 - n.1936

Konsuli Torsten Dahlberg osti huvilan Avellanilta 1921 kirjailija Arvid Lydeckenin avustuksella. Dahlberg kuoli marraskuussa 1926 ja hänen leskensä, A. Ahlströmin tytär Hjördis meni 27.5.1928 naimisiin Hämeenlinnan kunnanlääkäri Erkki (Erik) Caloniuksen kanssa. 1929 kuoli Hjördiskin.

Tri Calonius muutti Helsinkiin ja ryhtyi kesäisin pitämään Ljungbergan täysihoitolaa. Sen mainoksissa mainittiin omistajana ja isäntänä tri E. Calonius. Johtajatar (föreståndarinna) oli vuoden 1935 esitteessä omistajan tytär neiti laborantti Kaarina Calonius. Ljungbergan täysihoitolan vieraina tiedetään olleen ainakin säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltin perhe.

Erkki Calonius oli taiteen keräilijä, ja hänen nimensä, kuten hänen lastensakin nimet, esiintyvät monien merkittävien maalausten, erityisesti Schjerfbeckien, provenienssiluetteloissa. Calonius oli myös Helene Schjerfbeckin ystävä ja merkittävä taloudellinen tukija varsinkin molempien asuessa Hyvinkäällä. Vahvistamattoman tiedon mukaan Schjerfbeckin Hyvinkään talon omisti nuori Erkki Calonius. Schjerfbeck päätti polttaa koko laajan kirjeenvaihtonsa ja oli menossa polttamaan, kun Erkki tuli vastaan. Erkki sai Schjerfbeckin luopumaan aikeestaan. Schjerfbeck antoi kirjeet Erkille, ja ne ovat nyt tutkijoiden käytössä. Schjerfbeckin mahdollisista vierailuista Ljungbergan täysihoitolassa ei ole mitään tietoa. Hän olisi muuten ollut varma vieras, mutta huono liikkuminen ja terveys on voinut olla esteenä.

Tytär Kaarina Calonius oli taiteen kerääjä ja asiantuntija.

Erkki Calonius oli Ernst Lampenin tavoin innokas pyöräilijä ja johti nuorena miehenä puhetta 1902 Suomen Syklistiliiton vuosikokouksessa, johon Lampenkin osallistui.


Winckelmannien aika

Tri Calonius kuoli vuonna 1936, ja 1937 Kanervalan osti konsuli George Winckelmann. Hän teki runsaasti muutos- ja korjaustöitä, mikä saa ihmettelemään tilan nopeaa uudelleenmyyntiä Grönblomille. Ehkä ostaja nosti hinnan niin korkeksi ettei Winckelmannin kannattanut kieltäytyä.

Winckelmann oli vuodesta 1933 lähettiläänä sekä Madridissa että Lissabonissa, missä hänen sanotaan pysyneen Espanjan sisällissodan ajan 1936-1939. Hän on kuitenkin ollut myös Kanervalassa tuona aikana. Kun olot Espanjassa rauhoittuivat, hänet nimitettiin 1940 Madridin lähettilääksi.

Winckelmann harrasti intohimoisesti tennistä. Hän sai nauttia Ljungbergan tiilimurskaisesta tenniskentästä, joka mainitaan jo edeltäneen täysihoitolan mainoksissa.

Grönblomien aika

Turkulainen kauppaneuvos Gunnar Grönblom lensi vuonna 1939 koneella Särkisalon yli. Hänen vaimonsa huomasi yläilmoista kauniin merenrantapaikan ja ilmoitti tahtovansa sen itselleen. Kauppaneuvos yllätti vaimonsa ostamalla hänelle Ljungbergan joululahjaksi.

Kauppaneuvos ei kuitenkaan elänyt jouluun saakka vaan kuoli purjehduskilpailussa 7.8.1939 Ruotsin Sandhamnissa, jossa oli voittanut regatan edellisenä päivänä. Hänen leskensä Greta Grönblom Bolinder myi huvilan pitkien neuvottelujen jälkeen 25.4.1941 Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle. Greta Grönblom oli pelännyt Kanervalassa Hangon tykkien jylyä. Sota-aika sai hänet haluamaan sijoittaa rahansa muualle.

Kauppaneuvos Grönblom oli myös kilpapurjehtija. Olivatkohan Kanervalassa myöhemmin olleet vikla-luokan purjeveneet hänen teettämiään? Vikla-luokka oli perustettu 1931. Viklassa on 2-henkinen miehistö, ja sen pituus on 4,7 metriä ja paino alle 200 kg. Veneitä oli kaksi, Lou ja hieman vanhempi Mummo. Lou luki vielä veneen keulassa. Mummo oli lempinimi hieman samalta kuullostavan oikean nimen pyyhkiydyttyä pois lakkauksessa. Tapa kuivattaa herkät luonnonmateriaalipurjeet Merilinnan vintillä oli ehkä peräisin Grönblomilta.

Gunnar Grönblom osallistui Berlliinin olympialaisiin 1936 purjehduksen 8mR-luokassa tullen viidenneksi. Aluksessa on 7-henkinen miehistö. Grönblom oli veneen kippari.


photos.geni.com/p13/82/9d/17/a0/5344484dfb006aa6/original_3__original.jpgMerilinna, Kanervalan päärakennus, 2019. Etualalla on suihkulähteellä koristeltu uima-allas, joka on turvallisuuden takia täytetty harmaalla hiekalla.

Kanervalan täysihoitola 1941 - 2005

Alkuaika

Tila siirtyi keväällä 1941 taas täysihoitolaksi ja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:n haltuun. Se sai 1947 suomenkielisen nimen Kanervala. Päärakennuksen nimi oli edelleen Merilinna, mutta jostain syystä, todennäköisesti vieraille jaettavan esitteen takia, sitä kutsuttiin tästedes yleensä vain Kanervalan päärakennukseksi. Saikohan Rantalan torppa uuden Ainola-nimen tässä vaiheessa?

Sodan aikana Kanervala toimi lisäksi monien ryhmien turvapaikkana. Sinne siirrettiin mm. pommitetun helsinkiläisen vanhainkodin asukkaat. Myös hädänalaisia evakkoja majoitettiin runsaasti.


Rautatieläisten lepokotiyhdistys oli perustettu jo 1925. Menetettyään Terijoella Karjalankannaksella sijainneen ja talvisodassa tuhoutuneen muistorikkaan Harjulan (kuului Uusikirkkoon 1925-26 ja Terijokeen 1927-39), lepokotiyhdistys jatkoi toimintaa Kanervalassa.

Harjula oli kreivi Aleksandr Scheremetjeffin (Alexander Sheremetev) entinen huvila. Scheremetjeff oli filantrooppi ja lahjoittaja sekä myös kenraali, säveltäjä ja kapellimestari. Hän johti ensimmäisenä Sibeliusta ja Richard Straussia Pietarissa ja esitteli heidän uusia teoksiaan. Hän oli paennut suomalaisen vaimonsa Maria Heydenin kanssa punaista terroria Terijoen huviloilleen vuonna 1917 menetettyään muun omaisuutensa. 1920-luvulla pariskunta muutti Pariisiin ja kuoli siellä 1930-luvulla rutiköyhinä.

1950- ja 1960-luku

Lepokotiyhdistyksen tehtävä oli tarjota asiakkaille täysihoitoa ja virkistystä. Vieraaksi kelpasi kuka tahansa. Lepokotiyhdistyksen jäseniksi liittyneet Valtionrautateiden työntekijät perheineen saivat hinnoista alennusta. Nyt vieraslista piteni jo useaan sataan kesässä. Kanervalaan syntyi vakiovieraiden ryhmä, jolla oli vakiohuoneet sekä vakiopöydät ruokasalissa vuodesta toiseen.

Monet vanhimmat vakiovieraat olivat 60-luvulla jo iäkkäitä ja vierailivat enää harvoin. Jopa joidenkin Kanervalan aikaisempien omistajien jälkeläiset viettivät siellä kesiä. Osa vanhimmista vieraista oli ljungbergan- ja harjulanaikaisia. Oli joku kenraali sekä myös piispa. Joku heistä kuolikin Merilinnassa omien syntymäpäiväjuhliensa jälkeen, ja ruumisauto kävi hakemassa.

Emäntä Martalla oli alaisinaan joukko paikallisia nuoria naisia. Henkilökunta asui yleensä Mäntylässä. Johtamistehtävät oli jaettu emännän ja isännän kesken. Talonmies asui perheineen Mäntylässä ympäri vuoden. Talonmiehellä oli kesäisin ainakin yksi apulainen.

Juhlia oli Kanervalassa muutama kesässä. Martanpäivät oli heinäkuun loppupuolella, kun emäntä tarjosi Martan nimipäivänä komeat kakkukahvit Merilinnan salissa. Syksymmällä oli rapujuhlat, joihin ei lapsia ja nuoria otettu mukaan.


photos.geni.com/p13/e7/44/ee/63/5344484dfb006a8d/studio_20190814_150817_original.jpgKanervalan päärakennus Merilinna n. 1970. (Kuva Kanervalan esitteestä)

photos.geni.com/p13/f0/bc/11/aa/5344484ffd652519/2_original.jpgKanervalan päärakennuksen Merilinnan sali n. 1970. Vasemmalla avattava korttipöytä ja pelituolit. Oikealla kuvan ulkopuolella suuri savikiekkogramofoni. Peräseinällä vasemmalla Woldemar Toppeliuksen meritaulu ja oikealla tyttöä esittävä taulu, jonka kohdalla oli flyygeli. Emäntä Martan mukaan flyygeli ja tyttö kuuluivat yhteen. (Kuva Kanervalan esitteestä.)

photos.geni.com/p13/b9/b3/f9/c4/5344484ffd65251a/3_original.jpgKanervalan edustan merialuetta n. 1970. Alhaalla laituri, kauempana Pässisaari. Kanervalan kartoissa saaren nimi oli Pässi/Bocken, mutta yleiskartoissa Grunni. Sen takana oikealla on Hevosenkenkäsaari (Svartholma). Taustalla on manner. Kuvan ulkopuolella purjeveneestä vasemmalle on Rågholmen ja sitten Högholmen, ja niiden taustalla Kemiö. Viimeisenä vasemmalla keskellä selkää on lokkiluoto Kalören. (Kuva Kanervalan esitteestä.)

Päivittäin veneiltiin, kalastettiin ja purjehdittiin. Isot kalat kuten hauet, lahnat ja kuhat vietiin Kanervalan keittiöön, ahvenet halstrattiin ja syötiin itse. Soutureissuilla piipahdettiin usein Pässisaaressa. Lokkiluoto (Kalören) kannatti kiertää kauempaa kakkapommituksen pelossa. Kirjaa luettiin veneessä korkean kaislikon sisässä, jonne pääsi ottamalla täydet vauhdit. Kanervalassa oli 2 kpl vikla-tyypin puista purjevenettä ja n. 8 soutuvenettä. Melkein aina oli etelätuuli, ja etelään luovittiin. Pohjoistuuli tiesi myrskyä. Pallopurjeella pääsi vauhdilla takaisin. Viklalla oli nostokölin ansiosta helppoa rantautua niin uimaan ja piknikille kuin myrskyä pitämään.

Pellavapurjeet kuivatettiin Merilinnan vintillä, missä asui lepakkoyhdyskunta. Vintillä liikuttiin varovasti, jotta lepakot eivät pelästyisi ja vahingoittaisi itseään lamppuja ja purjeita päin lentäessään. Valokuvista näkee muutaman ikkunan olleen aina raollaan. Lepakot lentelivät puutarhassa ihmisten nukkuessa. Ystävällisyys noita poikasiaan imettäviä ja lentäviä nisäkkäitä kohtaan kulki perimätietona, jonka olivat mahdollisesti synnyttäneet Ljungbergan täysihoitolan luonnontieteilijävieraat.

Poutapäivinä oltiin sisätiloissa yleensä vain nukkumassa tai syömässä. Ison tilan alueella pystyi tekemään sienestys- ja kävelyretkiä. Tennistä pelattiin paljon. Muutamat nousivat jopa mestaruustasolle. Pariskuntien väliset nelinpelit olivat hyvää harrastajatasoa, ja niissä oli usein katsojia.

Suuria tapauksia oli joka kesä, kun puutavara-alan liikemies Väinö Hakanen, lempinimeltään Puu-Hakanen, saapui vaimoineen Turusta Kanervalaan suurella purjealuksella. Rouva Hakanen oli Turun linnan linnanvouti. Iso joukko oli laiturilla vastassa kun huumorintajuinen Hakanen nousi maihin. Alus oli purjelaiva, ei -vene. Sillä ei päässyt edes Kanervalan laivalaituriin, vaan se oli jätettävä ankkuriin. Hakanen nousi maihin veneellä jota veti aina purjealuksensa perässä. Miehistö asui aluksessa.

Muistikuvan mukaan Hakanen oli hyvää pataa Suomen pankin silloisen pääjohtajan Klaus Wariksen kanssa, joka viipyi Kanervalassa yleensä korkeintaan viikon kerran kesässä. Vakiovieraissa oli kaikkien alojen ihmisiä perheineen. Mukana oli myös rautateiden päällikkö- ja johtotasoa.

Pistooliammunnan tuore olympiavoittaja Pentti Linnosvuo teki vaikutuksen poikiin pystyttyään ampumaan pistoolilla lentävän linnun liikkuvasta veneestä. Pentti oli seurallinen mutta vaatimaton. Ampumalla hän halusi vain sytyttää kipinän ampumaurheiluun. Pentin oma ampumaharrastus oli saanut vauhtia kun Kanervalan emäntä oli palkannut nuoren Pentin kavereineen ampumaan puutarhan rastaita. Pentin isä Akseli Linnosvuo oli rautateiden Helsingin asemapäällikkö ja monien hauskojen tarinoiden kertoja. Tarinoita kuultiin enimmäkseen löylyhuoneessa.

Jokakesäinen vieras vaimoineen oli Suomen ensimmäinen multimiljonääri ja suurlahjoittaja Vaskio. Hänessä oli omaperäisyyttä. Lehdistä ja televisiouutisista saatiin tietää Vaskioiden monista lahjoituksista, mm. 10 miljoonaa markkaa juuri perustetulle Suomen Lääketieteen Säätiölle vuonna 1960. Hän sanoi kerran lapsille "Markka on miljoonan alku!"

Kanervalan teinit kävivät Perniön Kisakallion lavatansseissa. Joskus mukana oli myös muutama Kanervalassa töissä ollut nuori. Matka tehtiin aina Särkisalon ainoalla taksilla. Taksiautoilija Ruohonen oli Särkisalon koulun vahtimestari ja asui koululla. Ruohosessa oli jotain hohtoa, hän oli hyvin suoittu. Osasyy oli iso amerikanrauta, valkosininen Ford Custom 1958, johon mahtui suuri lukumäärä teinejä. Kisakallion tansseissa tytöt olivat kaikki pakkautuneet orkesteria lähellä olevalle seinustalle. Kun tango alkoi, lähti poikien tiivis muuri vastakkaiselta seinustalta liikkeelle kohti tyttöjä. Usein jouduttiin toteamaan että "tuli väärä käteen".

Paikallinen nuoriso suosi vielä 1960-luvulla tangoa, kun kanervalalaiset pitivät rokista ja popista. Mutta kaupunkia ei haluttu tuoda maalle. Teinit kävivät mielellään lavatansseissa ja kuuntelivat sadepäivinä ikivanhoja iskelmiä 78:n kierroksen savikiekoilta. Radio-ohjelmien suosikkeja oli Metsäradio. Sadepäivinä pelattiin korttia, koronaa ja pingistä. Pimeinä syyskesän iltoina pidettiin jopa spiritistisiä istuntoja, mitkä olivat olleet muotia Merilinnan alkuaikoina.

Kerran henkilökunnalta tuli jobinpostia kun isot pojat olivat yöllä varastaneet porkkanoita kasvimaalta. Anteeksi pyydettiin, mutta samalla syntyi henkilökunnan harmiksi jokakesäinen perinne. Porkkanavarkaudet pidettiin etukäteen salassa. Sovittuna yönä sitten vedettiin nippu porkkanoita Kanervalan lipputankoon merkiksi tapahtumasta. Seuraavana aamuna kaikki näkivät porkkanat ja hekottivat "Nuoret olivat viime yönä porkkanavarkaissa!"

Kanervalan suuri laituri oli ollut laivalaituri. Avellanin rakennettua Merilinnan oli laiturista tullut Norrbyn kylän satama, jonne höyrylaivat poikkesivat kun nimikyltti vedettiin narusta ylös tankoon merkiksi siitä että matkustajia oli tulossa. Ilmeisesti 1950-luvun alussa laiturin laivaliikenne loppui. Linja-auto kävi Kanervalassa kerran viikossa viikonlopun vaihtopäivänä. 1960-luvun alkupuolella alkoi useimmilla olla oma auto. Rautatieläiset tulivat usein junalla Perniöön ja sieltä Kanervalaan linja-autolla tai Ruohosen taksilla.

Kalustus

Merilinnan lepokotiajan kalustus saattoi olla lähes alkuperäinen. Kalusteet olivat vain vaihtaneet paikkaa täysihoitolatoiminnan takia. Ruokasalin suuri biedermeyer-ruokapöytä korvattiin useilla ravintolapöydillä. Ruokapöytä siirtyi terassiaulaan ”seisovaksi pöydäksi”. Piironki seurasi mukana. Yläkerran työhuone muutettiin vierashuoneeksi. Asiakasmäärän kasvaessa otettiin ensin erkkeritila eli pelihuone lisäruokasaliksi. 1957 rakennettiin suuri kuisti kolmanneksi ruokasaliksi. Lehtolan kuistista tuli uusi pelihuone, jonne sadepäivinä juostiin.

Merilinnan salin parhaat ja arimmat huonekalut siirrettiin kerrosta ylemmäs yläkerran aulaan: suuri laiskanlinna ja kustavilaistyyppinen pöytäryhmä sekä kustavilainen nojatuoli. Saliin siirretty sekatyylinen pallobarokkikalustus oli ehkä ollut pelihuoneessa ja työhuoneessa: korttipöytä, 4 pelituolia, pöytä, 6 irtotuolia ja 3 penkkiä. Pelihuoneen huonokuntoisesta biljardipöydästä luovuttiin. Salin loput esineet olivat jääneet paikoilleen: piano, taulut, sohva, 3 nojatuolia, kukkapylväs, radiokaappi ja gramofonikaappi.

Kanervalan hyvälaatuinen iso 78:n kierroksen gramofoni sekä äänilevyt oli varmaan hankittu Ljungbergan täysihoitolaan. Sekä Ljungbergan että Harjulan mainoksissa mainitaan 1930-luvulla gramofoni. Flyygelin alkuperä ei ole tiedossa, mutta emäntä Martta korosti että tyttötaulun on aina oltava pianon päällä. Kukahan on tuo taulun tyttö?

Aulan alkuperäiskaluste oli sen keskellä aikaisemmin sijainnut pyöreä biedermeyer-pöytä. Aulaan siirrettiin työhuoneesta suurikokoinen työpöytä, jonka päällä olivat tenniskentän ja saunan varauslistat. Työhuoneen kirjakaappi taas sijoitettiin yläkerran aulaan.

Harjulasta oli sodan liekeistä pelastettu ehkä vain Kanervalan iso ruokakello, jonka ääni kuului tyynellä säällä koko Kanervalan alueelle, joskus aivan kevyellä etelätuulella jopa Pässisaareen. Joku kesätöissä ollut tyttö kysyi kerran lapsilta, että arvatkaa mistä kello on kotoisin. Mieleen on jäänyt sana Karjula, mutta hän on mahdollisesti puhunut Harjulasta ja Karjalasta.

Loppuaika

Kanervalan suosio laski ja kukoistusaika oli ohi. 1987 Kanervala siirtyi 'Valtionrautateiden urheilun tuki'-säätiön omistukseen. Aika oli ajanut yhteisöllisen kesänvieton ohi. Kaikilla oli oltava oma mökki ja oma pikku sauna. On selvää että vakiovieraat tulevat aina muistelemaan Kanervalaa. Lapsuuttaan tai nuoruuttaan siellä viettäneille se on osa alitajuntaa.

Ylöstalon matkailutila, joka oli Kanervalan alueen aikanaan ensimmäiselle omistajalle myynyt, piti tiloissa niiden arvoon hyvin sopivaa juhla-, pito- ja matkailupalvelua vuosina 2001-2005.

Kanervalan historiassa omistajat ja vieraat vaihtuivat, mutta norrbyläiset pysyivät. Norrbyläiset ovat samalla kertaa Kanervalan fyysisiä synnyttäjiä ja sen henkisiä perillisiä.


Venäläisen oligarkin aika 2005 alkaen

Kanervalan kannattamattomuuden takia Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiön oli pakko myydä tila. Venäläisen oligarkin, Putinin neuvonantajan sekä entisen ministeri Mihail Lesinin edustama taho osti tilan 27.12.2005 2 miljoonalla eurolla ja kunnosti 10 vuodessa sen ja useimmat rakennukset hienoon kuntoon.

Lesin on kunnioittanut tilan alkuperäistä asetelmaa ja rakennuksia. Tunnelma on kuin ensimmäisten asukkaiden aikana. Istutukset, puut ja harvennukset on tehty huolella. Lopputulos on yksinkertainen ja ihana, vaikka helppohoitoisuus luo vaikutelman asumattomuudesta. Entisellä lentopallokentällä on nyt puutarhan jatke. Lehmuskujan lehmukset eivät voisi olla kauniimmin muotoiltuja. Vesitornista näkee koko idean. Se on täsmällisesti alkuperäisen näköinen.

Upeassa suunnittelussa on yhteensopimattomia poikkeuksia. Laituri on vaatimaton, ja terassin näköalaa osittain peittävät pusikot ovat karsimatta. Omistajatahot ovat ilmeisesti halunneet pysyä huomaamattomina. Lesinillä on ollut taitava puutarhuri, joka olisi varmaan halunnut sijoittaa puutarhaan puita ja pensaita. Miksi puutarha on suuri helikopterikenttä? Tilan aitaaminen ja vartiointi on ollut ylimitoitettua.

Kanervalan eri rakennusten sisustukset on tehty täysin moderneiksi, mikäli vanhat järjestykset eivät ole palvelleet tätä päivää. Oli nerokasta tehdä Lehtolan kuistista ruokasali ja avokeittiö. Kunnostetussa Mäntylässä asuu nykyisinkin tilanhoitaja. Koivulan kunnostaminen jäi kesken. Sen väritys on hieno. Parasta on hieman liilaan päin sävytetyt kattotiilet. On ehkä haettu alkuperäistä Koivulaa, tai sitten kokeiltu Merilinnan tulevia sävyjä. Ainolan pihapiiri ei ole koskaan näyttänyt niin hyvältä kuin nyt. Ainolan torppa on muutettu sisältä kuntosaliksi.

Merilinnan sisustusta voi pitää jopa alkuperäistä huomattavasti tyylikkäämpänä. Lesinin sveitsiläinen sisustusarkkitehti on tuonut Merilinnaan oman tyylinsä, jossa on niin jugendia kuin klassisia asetelmiakin sekä muistumia talossa eri aikoina olleista asioista. Uusi sisustus on täysiveristä tyyliltään, eikä sitä voi luonnehtia sekoitukseksi eri tyylejä. Esimerkiksi pallobarokki on läsnä pallomaisissa kuvioissa tuolien ja pöytien reunoissa. Entiset tuolit ovat antaneet tuolinjaloille poikkipuut. Entiset kulmakaapit ovat antaneet idean rakentaa kiinteät kulmakaapit ruokasalin kaikkiin neljään nurkkaan, jne.


photos.geni.com/p13/cf/ac/17/5b/5344484dfb006a9f/original_10__original.jpgMerilinnan sali vuonna 2019. Taustalla ruokasali.

photos.geni.com/p13/d8/19/88/f0/534448501a614887/1122_original.jpgMerilinnan ruokasali 2019. Oikealla näkyy sali, vasemmalla terassiaula ja keittiö.

Suurin osa Merilinnan tiloista on palautettu alkuperäiseen tarkoitukseen. Loistelias ruokasali on salin takana keittiön yhteydessä. Julkisivun erkkerin takana on pelihuone kuten 100 vuotta aikaisemmin. Sali ja aula ovat paikoillaan mutta uudessa röyhkeässä loistossaan. Isosta keittiöstä on nyt otettu puolet naisten ja miesten kylpyhuoneiden käyttöön. Alkuperäinen työhuone oli ruokasalin yläpuolella. Oli kuitenkin hieno idea tehdä kuistista työhuone. Tilasta ei olisi mataluuden takia saatu muihin tiloihin yhteensopivaa salia. Ja kuistia vasten oli aikaisemmin aulassa juuri iso raskas työpöytä.


photos.geni.com/p13/82/93/5a/91/5344484e058b8cf6/b_original.jpgMerilinnan työhuone ja näkymä aulaan, 2019.

Läpi talon kulkeva tarina pääovelta työhuoneen ja aulan kautta terassin ovelle kertoo omistajan myönteisestä itseriittoisuudesta. Hän valloittaa vanhoilla laivoilla maita ja maanosia myrskyjä uhmaten. Ehkä hän kuvittelee olevansa salainen agentti 007, mutta onkin tämän vihollinen valkoisine kissoineen. Oligarkeista ei tule ensin mitään hyvää mieleen. Mutta Merilinna rakennuksena on onnellinen, että vielä löytyi mies jolla oli samat intressit kuin alkuperäisellä rakennuttajalla.


photos.geni.com/p13/ac/c4/90/9e/5344484dfb006a9e/original_11__original.jpgMerilinnan eteisaula vuonna 2019. Vasemmalta oikealle: portaat yläkertaan, työhuoneen valkoiset lasiovet, käytävä pääovelle sekä pelihuone. Oikealle jää sali. Pyöreä pöytä oli alkuperäisessäkin sisustuksessa keskellä aulaa, ja sen päällä oli aina suuri kukka-asetelma. Pöytä sijaitsi kymmeniä vuosia parin metrin päässä oikealla seinustalla. Pääovelle johtavalla käytävällä näkyy naisten pienen wc:n ovi. Wc muutettiin 1960-luvun alussa puhelinkopiksi. Toinen samanlainen wc oli käytävällä ulko-oven lähellä.

photos.geni.com/p13/6e/92/0b/d0/5344484e058b8cf7/c_original.jpgMerilinnan portaat ja terassille vievä käytävä, 2019. Portaista vasemmalle: miesten ja naisten kylpyhuoneet sekä viimeisenä keittiö.

Taas uusi vaihe

Mihail Lesin kuoli vuonna 2015 epäselvissä olosuhteissa Yhdysvalloissa, missä häneen liitettyä suuren luokan rahanpesua viranomaiset parhaillaan tutkivat. Venäjän mediaministerinä hän oli ollut päävastuussa lehdistön ja median vaimentamisessa. "Perikunnan nimissä" tilaa myydään nyt 6,5 miljoonalla eurolla. Myytävä kokonaisuus on sama minkä Lesin osti.

Tarja Halosen kaudella Suomi myi paljon strategisesti tärkeitä alueita venäläisille. Valtio myi omien säätiöidensä kautta kaikki rautatieläisten lomakohteet, mm. täysihoitola Rantalinnan Ruokolahdella sekä Vuokatin ja Airiston mökkiryhmät. Airiston Helmen ratsian jälkeen kaikki kohteet tulivat kerralla myyntiin, mutta myynti vaikuttaa näennäiseltä.


Täällä paljon Kanervalan kuvia

  • KUVIA
  • Liity projektiin ja lisää omia kuviasi! Tarinoita ja tietoja voi aluksi lisäillä esim. kuvien yhteyteen.


Kanervalan/Ljungbergan tilanomistajat, omistajan kotipaikka, hankintavuosi ja omistuksen kesto vuosissa

Kanervalan rakennus- ja rakennelmakanta arvioidussa valmistumisaikajärjestyksessä

  • 1860-luku
    • Ainola (nimi oli aluksi Rantala, ja vuodesta 1947 alkaen Ainola), hirsitalo, aluksi veneenveistäjien tauko- ja asuintalo, sitten torppa, sitten vierasmaja, nyt kuntosali
    • Ainolan aitta, pieni hirsirakennus
  • 1895
    • Koivula (Strömnäs), erotettu Alestalosta, puinen huvila
    • Koivulan aitta, puinen, isohko, ikkunallinen, on voinut olla myös asuinkäytössä
  • 1896
    • Ljungberga, lohkottu Ylöstalosta, puinen iso huvila, paloi 1914, korvattiin Merilinnalla
  • n. 1897
    • venevaja ramppeineen, kunnostettu 2000-luvulla
    • Lehtola (Grunni), puinen huvila
  • 1914
    • laivalaituri, höyrylaivan pysäkki
    • paviljonki (Vilpola)
    • suihkulähteellinen uima-allas
  • 1915
    • suuri kiviterassi, Merilinnan näköalatasanne merelle päin
    • Merilinna, kivinen huvila, yhdistyneen tilan päärakennus
    • Pässipatsas, Merilinnan edustalla
    • maakellari, 3-ovinen, harmaatiilinen, Merilinnan vieressä
    • kalastusväline- ja airovaja, 2-ovinen, harmaatiilinen, laivalaiturin vieressä
    • Mäntylä (Furumo), harmaatiilinen tilanhoitajan asuintalo
    • navetta, harmaatiilinen alaosa, puinen ylinen, Mäntylässä
    • kanala?, harmaatiilinen, Mäntylässä
    • iso vaja, Mäntylässä
    • kasvihuone, lasi ja harmaatiili, kiviportaat, Mäntylässä
    • lehmuskuja
    • puutarha kukkineen, omenapuineen ja marjapensainneen
    • sähköt kaikkiin rakennuksiin
    • vesijohtoverkko useimpiin rakennuksiin
    • vesitorni, Mäntylässä
  • n. 1921
    • pukuhuone ja sauna, puinen pieni rakennus laivalaiturin vieressä, toimi saunan siirryttyä n. 1950 muualle pitkään pöytätennistilana (pingiskoppi)
  • n. 1931
    • tenniskenttä, tiilimurska, 1960-luvun lopusta alkaen kova alusta
    • tuuligeneraattori ja pyörivä ropeli, Mäntylän vesitornin vieressä. Asennusajankohdasta ei mitään tietoa. Tarvittiinko sitä vesitornin veden pumppaamiseen sähkökatkojen aikana? Loiko täysihoitolatoiminta paineita välttää vesijohdon palvelukatkoksia? Tanko ja ropeli on myöhemmin purettu.
  • n. 1950
    • sauna, iso musta hirsirakennus jossa iso ja pieni sauna. Pienen saunan kiuas tuotu yllämainitusta vuoden 1921 saunasta. Koko rakennus rakennettiin samoista hirsistä uudeleen ja laajennettiin 2000-luvulla.
    • lentopallokenttä, Merilinnan vieressä, muutettu 2005 puistoksi
    • iso puusee, lentopallokentän alapuolella terassin muurin takana, purettu
    • pieni puusee, saunatien ja tenniskentän polun risteyksessä, purettu
    • tikkakoppi, puinen pieni työkaluvarasto Koivulan lähellä, seinässä tikkataulu
  • 1957
    • Merilinnaa laajennettiin isolla kuistilla. Sitä tarvittiin lisäruokasaliksi. Muutettu työhuoneeksi 2005 jälkeen
  • n. 1964
    • Rantala, puinen vierasmaja. Sai nimen Rantalan torpan mukaan. Torppahan oli ajattelemattomasti aikanaan uudelleennimetty Ainolaksi.
    • pienoisgolfrata, Lehtolan pohjoispuolella, purettu
  • 2005-2015
    • tilan aitaus
    • porttirakennus
    • tilojen peruskorjausta, käyttötarkoitusten muutoksia, ajanmukaistamista sekä sisustamista
    • puistot kunnostettu ja yksinkertaistettu
    • sauna (vuodelta 1950) rakennettu uudelleen ja laajennettu 2013, ilmeisesti samoista hirsistä
    • kaksi puista isohkoa vierasmajaa t. asuintaloa saunoineen, "niemen" itäpuolella


Kanervalan/Ljungbergan täysihoitolat

2 täysihoitolaa omistajittain ja nimittäin

  • omistaja Erkki Calonius
    • Ljungbergan täysihoitola (pensionat), n.1931-1936
  • omistaja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry 1941-1987, Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiö 1987-2005
    • Ljungbergan lepokoti (vilohem), 1941-1947, Kanervalan lepokoti (vilohem), 1947-2005


Lähteitä:

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/5e/3a/37/86/5344484e012339d5/2_original.jpg