Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Kanervalan kartano (Särkisalo)

« Back to Projects Dashboard

view all

Profiles

K A N E R V A L A

Projekti kerää Norrbyn kylässä Särkisalossa, nykyisessä Salon kaupungissa, sijaitsevan Kanervala-nimisen (Ljungberga) tilan omistajien, rakentajien, työntekijöiden ja vieraiden geni-profiileita. Projekti kokoaa myös tietoa Kanervalan historiasta. (Projekti perustettu 15.8.2019. Projektissa kaivataan Kanervalan vanhoja vieraskirjoja.)

The project collects Geni-profiles of the owners, builders, employees
and guests of Villa Kanervala (former Ljungberga), which is located
in the village of Norrby in Särkisalo, Salo, Finland. The project also
collects information about the history of the villa. Please, use translater
to read the text.


Sisällysluettelo

  • Mikä Kanervala on?
  • Ennen Kanervalan syntyä
  • Kanervalan alkuaika - Gustaf Bjur, Karl Engblom ja Sebastian Brander
  • Sofia Röök ja Ernst Lampén tuttavineen
  • Severin Avellan rakentaa Merilinnan v. 1915
  • Dahlbergien ja Caloniusten aika - sekä Ljungbergan täysihoitola n. 1931 - n.1936
  • Winckelmannien ja Grönblomien aika
  • Kanervalan täysihoitola 1941 - 2005
    • Alkuaika
    • 1950- ja 1960-luku
    • Kalustus
    • Loppuaika
  • Venäläisen oligarkin aika 2005 alkaen
  • Taas uusi vaihe
  • Kuvat, luettelot, viitteet ja lähteet
    • Kanervalan kuvia
    • Kanervalan/Ljungbergan tilanomistajaluettelo
    • Kanervalan rakennus- ja rakennelmakanta
    • Kanervalan/Ljungbergan täysihoitolat
    • Lähteet




//s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/f1/d0/db/6b/5344484e012339d4/1_original.jpg



photos.geni.com/p13/47/97/9d/e4/5344484dfc26bfa7/huippukuva_original.jpgKanervala vuonna 2019. Edessä päärakennus Merilinna ja oikealla huvimaja Vilpola. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)


Mikä Kanervala on?

Kanervala ei ole varsinainen kartano, vaan se on Särkisalon Norrbyn kylään 1800-luvun lopussa syntynyt huvilayhdyskunta, josta yhteisen omistajan myötä muodostui 8 tilaa käsittänyt yli 30 hehtaarin kartanotyyppinen kokonaisuus. Puiset huvilat olivat nimeltään Ljungberga, Strömnäs (Koivula), Grunni (Lehtola) ja veneenveistäjien torppa Rantala (myöh. Ainola).

Ljungbergan puuhuvila paloi 1914 ja se korvattiin 1915 suurella kivisellä Merilinnalla, josta tuli Ljungbergaksi kutsutun yhdistyneen tilan päärakennus. Samalla valmistui myös tilanhoitajalle kivirakennus Furumo (Mäntylä) sekä kivisiä ja puisia talousrakennuksia. Rakennusten lukumäärä on nykyisin n. 30. Vuonna 1947 alettiin Ljungbergan tilaa kutsua Kanervalaksi.


photos.geni.com/p13/ef/31/a9/a3/5344484ffd718588/3_original.jpgKanervala 2019. Merilinna Lehmuskujan päässä. Vasemmalla Lehtola ja oikealla Koivula. Ainola on lipputangoista oikealle puiden takana. Mäntylä kuvan ulkopuolella oikealla takaviistossa. Merellä, ylhäällä oikealla, on alusta asti tilaan kuulunut Pässisaari. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)


photos.geni.com/p13/69/42/ec/d0/5344484dfb006aa9/original_original.jpgKanervala 2019. Mäntylän rakennukset etualalla. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)


Ennen Kanervalan syntyä

Ennen huviloiden rakentamista oli koko Kanervalan alue Gustaf Wilhelm Bjurin omistuksessa. Hän omisti tuolloin Ylöstalon, Alestalon ja muita alueita jakaen ne myöhemmin neljälle pojalleen. Kaikki tilat, joista Kanervala muodostui, ostettiin Bjureilta. Bjurit olivat aikanaan tulleet Ruotsista. Bjurien sukulegenda ei kerro suoraan Kanervalan alueesta, mutta ensimmäisen Bjurin asettumisesta Suomeen 1600-luvulla:

"Ruotsin kuningas purjehti laivallaan Turun saaristossa, se oli Nagu Krampen:issa. Nousi hirveä myrsky, ja väylä oli kapea. Bjur seisoi ruorissa. Hädän ollessa suurin ilmoitti Bjur kuninkaalle, että nyt ei auttanut mikään muu kuin heittää ankkuri. Kuningas suuttui tästä niin että antoi Bjurille korvatillikoita. Kuinka ollakaan, Bjur kokosi itsensä korvapuustien takia niin että suuressa hädässä ja ahdistuksessa onnistui ohjaamaan laivan turvalliseen paikkaan myrskystä ja kaikista vaanivista vaaroista huolimatta. Nyt katui kuningas äkkinäistä vihaansa ja alkoi palkita Bjuria mitä anteliaimmin. Hän sai kaksi rusthollia Galtarbynlahden pohjukasta, nimeltään Pörtsnäs, ikuisella omistusoikeudella, ja sen lisäksi Magsholmin käytettäväksi hevossiittolana."

Bjurit kokivat Isonvihan aikana kovia joutuessaan jopa maanpakoon Ruotsiin. Palattuaan takaisin he joutuivat alkamaan alusta ja hankkimaan uusia maa-alueita itselleen. Moni heistä menestyi sitkeällä yrittämisellä, kuten Gustaf Bjur myöhemmin.

1800-luvun alkupuolella Kanervalan alue oli pelkkää metsää. Ensimmäinen asuinrakennus oli Rantala, nykyinen Ainola, jonka norrbyläinen Gustaf August Karlsson rakensi 1860-luvulla veneenveistäjien tauko- ja asuintaloksi, jotta työntekijöiden ei tarvitsisi käydä kylällä syömässä ja lepäämässä. Veneveistämöä ja Rantalan (nyk. Ainola) tienoota kutsuttiin aluksi 'Uudeksi rannaksi' (Nya Stranden).

Gustaf Karlssonia ja hänen isoveljeään Karl Karlssonia alettiin kutsua Rantaloiksi, kun he olivat myöhemmin itse muuttaneet Rantalaan asumaan Bjurien ostettua heidän maatilansa. He alkoivat viljellä aluetta, josta myöhemmin tuli Kanervalan puutarha. Rantalassa Gustaf rakensi itselleen mm. ison kuunarin. Isoveli Karl Johan Karlsson Rantala kasvatti siellä suuren perheen. Gustaf laajensi Rantalan torppaa rakentaen itselleen pienen koillissiiven.

Veljekset asuivat Rantalassa ehkä kuolemaansa saakka tai kunnes siirtyivät Bjureille vanhuutta viettämään. Poistuminen Rantalasta on tapahtunut n. 1896, jolloin Gustaf Bjur myi Ljungbergan tontin Engblomille. Todennäköisesti tällöin pellot siirtyivät Ljungbergan puistoksi. Koska Bjur oli ostanut Rantaloiden vanhan sukutilan, ei hän hennonut tehdä muutoksia Rantaloiden olosuhteisiin. Kunnioitus Rantaloita kohtaan saattoi lykätä Ljungbergan kauppoja, joita Engblom oli jo joitakin vuosia ajanut.

Ernst Lampén kuvaa särkisalolaisia 1910-luvulla, että he osaavat jokainen ihan kaikkea. Särkisalolainen kulki merellä ulkomaita myöten, kalasti, veisti veneet ja purjelaivat, hoiti karjaa ja viljeli maata. Lampén havaitsi alkavan muutoksen, jossa ammatit eriytyivät aikaisempaa selvemmin. Yksi viljeli, toinen kulki merellä ja kolmas pelkästään kalasti. Lisäksi merenkulku oli suuressa muutoksessa, ja särkisalolaisten oli siirryttävä merenkulusta maanviljelykseen.

Rantalat olivat varmaankin vielä niitä kaikenosaajia. Seuraavat Rantalan asukkaat olivat Karl August Degerholm ja hänen vaimonsa Lovisa (os. Nyman) sekä heidän jälkeensä Karl Fredrik Westerlund. Rantalan rantarinteessä säilyi pienimuotoinen viljely.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/83/fd/14/d9/5344484e99c6d879/22_original.jpgKarl ja Lovisa Degerholm Rantalan (myöh. Ainola) edustalla vuonna 1914 tai aikaisemmin. Talon oikealla puolella pilkottaa aitta. (Kuva: Lampén: Finby, 1914)

Sitten alueelle alkoi nousta muita rakennuksia, joissa Ljungbergaa lukuunottamatta asui aluksi Bjurien maatilojen työntekijöitä. Omistajavaihdosten ja rakennusten kunnostamisen ja laajentamisen myötä niistä tuli huviloita. Ensimmäinen oli vuonna 1895 Bjurien rakennuttama Strömnäs (Koivula, erotettu Alestalosta 30.9.1895). Seuraavaksi valmistui Engblomin 1896 rakennuttama suuri puinen Ljungberga (lohkottu Ylöstalosta) ja sen jälkeen n. 1897 suuri venevaja (joka sekin on kunnostettuna edelleen toiminnassa) sekä n. 1897 Bjurien rakennuttama Grunni (Lehtola). On myös mahdollista, että Strömnäs ja Grunni ovat hieman vanhempia, ja kirjatut päivämäärät kuvaavat lohkomisia, ts. myyntiä huviloiksi tai aikomusta myydä.

Grunni näyttää olevan siis Lehtolan vanha nimi ja esiintyy vieläkin kiinteistörekisterissä. Myös Pässisaari on virallisissa kartoissa nimeltään Grunni. Kartat tuskin valehtelevat, joten Pässisaari on Grunni. On mahdollista ettei Lehtolan vanha nimi olekaan Grunni, jolloin saari olisi lipsahtanut rakennusluetteloon. Tällöin Lehtola olisi alisteinen Koivulalle vanhan nimen ollessa Strömnäs nro "?". Rakennusvuosiarvio pysyy 1897:ssä oli nimi mikä tahansa. Lehtola oli varmasti pystyssä 1909. Motiivi rakentaa Lehtola on ollut vain Gustaf Bjurilla, joka tarvitsi asuntoja työntekijöilleen. Lehtolan tietojen puuttuminen voisi selittyä juuri sillä, että se on vanha ja aina kuulunut Strömnäsiin/Koivulaan.


Kanervalan alkuaika - Gustaf Bjur, Karl Engblom ja Sebastian Brander

Kanervalan kartano sai alkunsa vuonna 1896, kun särkisalolainen merikapteeni Karl Laurent Engblom osti Gustaf Wilhelm Bjurilta Särkisalon Norrbyn kylästä komealla paikalla olleen tontin ja aloitti Merilinnaa edeltäneen puisen huvilan, Ljungbergan, rakentamisen. Engblom oli jo joitakin vuosia ollut kiinnostunut tontista, mutta Bjur lykkäsi kauppoja todennäköisesti kunnioituksesta Rantaloita kohtaan. Vanhat Rantalat saivat asua ja viljellä niin kauan kuin halusivat.


photos.geni.com/p13/f9/22/80/14/53444850391deb99/studio_20191120_203422_original.jpgLjungbergan huvila meren puolelta 1914 tai aikaisemmin. (Kuva: Lampén: Finby, 1914)

photos.geni.com/p13/0e/44/6c/27/53444850391deb98/studio_20191120_204533_original.jpgLjungbergan huvila maan puolelta 1914 tai aikaisemmin. (Kuva: Lampén: Finby, 1914)

Engblom joutui parin vuoden kuluttua n. 1899 myymään vesikattoon saadun huvilan. Eversti (Ernst Fredrik) Sebastian Brander osti sen lehti-ilmoituksen nähtyään. Brander viimeisteli Ljungbergan huvilan ja muokkasi ympäristöä. Hän osti Bjureilta myös Grunnin (Lehtola) sekä Karl Wilhelm Gustafsson Bjur /Carlvik :ilta Strömnäsin (Koivula) ja kunnosti nekin. Brander loi nyt tuntemamme kartanotyyppisen kokonaisuuden toteuttamalla koko alueen käsittänyttä suunnitelmaa.

photos.geni.com/p13/c6/ef/7f/79/534448550bbb51c6/sebastian_brander_original.jpgSebastian Brander (1862-1938) Eversti Brander komensi vanhan sotaväen tarkk'ampujapataljoonaa (Suomen 7. Hämeenlinnan Tarkk'ampujapataljoona). Hän kuului Suomen itsenäistymiseen tähtäävään isänmaalliseen Voimaliittoon, joka oli urheiluseuraksi naamioitu aseellinen järjestö ja joka kätki aseita ympäri maata vuonna 1906 hankittuaan niitä Sveitsistä. Ljungberga olisi ollut hyvä kätköpaikka, ja aseita siellä on voinut ollakin, mutta yleensä aseet kätkettiin kaupunkien keskustoihin. Brander kuului Voimaliiton ydinjoukkoon, ja monet liiton jäsenet ovat varmasti käyneet Ljungbergassa. Ei ole tietoa, olisivatko Voimaliiton perustajiin kuuluneet myöhempi presidentti P. E. Svinhufvud ja senaattori Otto Donner kulkeneet Ljungbergan portista.

Ljungbergan aikaan Brander kirjoitti useita kirjoja ja kirjoituksia (Kansalliskirjasto). Kaksi kirjaa koski Saksan vuoden 1866 liittosotaa sekä Saksalais-Tsekkiläistä kansallisuuskamppailua. Yhdessä kirjassa Brander tekee vertailevan tutkielman edustuksellisen demokratian rakentamisesta.

Ernst Lampén kertoo kirjoituksissaan monia tarinoita suosikkihahmostaan, jo vanhasta mutta hyväkuntoisesta ja teräväpäisestä merikarhusta "Fribacken":ista, joka päivittäin vieraili Lampénin luona sanomalehteä lainaamassa. Kun eversti Brander oli ostanut myös Strömnäsin (Koivulan), hän olisi halunnut vanhasta rannasta ostaa Fribackenilta hänen verkkojenkuivatuspaikkansa ja -majansa. Vaikka Fribacken oli ilmoittanut ettei myy paikkaa mistään hinnasta, yritti eversti silti puhua ukkoa ympäri nostamalla muutaman kerran hintaa. Lopuksi Fribacken hermostui "Olet sitten eversti, insinööri tai mikä muu paska tahansa, verkkopiha on minun!" Lampénin mukaan Fribacken ei ajatellut pahaa ihmisistä, ja siksi hänen konstailemattomuudestaan (okonstlad) pidettiin.

Norrbyn kylän lapset muistivat myöhemmin hauskaa aikaa, kun juoksivat auton äänen kuullessaan avaamaan everstin "Kunniaporttia" ja saivat vierailtakin aina kolikon. Jos portti oli jäänyt auki, lapset sulkivat sen kiireesti voidakseen sitten taas avata. Everstin nimeämä Kunniaportti on otettu talteen ja varastoitu.

Branderien halukkuus luopua Ljungbergasta saattoi johtua heidän samoihin aikoihin sattuneesta avioerosta. Suomen suuriruhtinaskunnan oman armeijan viimeinenkin yksikkö oli lopetettu 1905, ja työttömät upseerit hakeutuivat muihin töihin. Eversti Branderinkin suunnitelmat muuttuivat varmasti.

Vuonna 1909 Ljungbergan, Strömnäsin (Koivula) ja Grunnin (Lehtola) osti helsinkiläinen liikenainen Sofia Wilhelmina Röök.




photos.geni.com/p13/d7/08/e3/02/5344484e96d1f2c8/studio_20190911_194829_original.jpgSofia Röök herraseurassa Ljungbergan parvekkeella 1909-1914. Sofia polttaa sikaria. Hänen Helsingin Aleksanterinkadulla sijainnut pukineliikkeensähän oli vain korttelin päässä 1800-luvulla aloittaneesta Havanna-sikariliikkeestä, jonka asiakkaita Sibeliuskin oli. Herra saattaa olla Elis Karimo/Bjur. Elis on muissa kuvissa yleensä jo vanhempi, mutta poskipäät, niiden alla oleva pystyjuonne, viikset ja leukaparta taitavat paljastaa hänet. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

Sofia Röök ja Ernst Lampén tuttavineen

Ljungbergassa ja muissa nykyisen Kanervalan alueen huviloissa viihtyivät monet merkkihenkilöt tuoden kesäisin mukanaan omia tuttaviaan. Neiti Sofia Röökin tuttava Ernst Lampén vietti vuosikausia kaikki kesänsä Koivulassa (Strömnäs). Hän asui ensin Ljungbergassa, sitten Lehtolassa (Grunni) ja myöhemmin KoivuIassa (Strömnäs). Hän kirjoitti 1914 Finby-nimisen kirjasen ja muita kertomuksia, joissa on Norrbyn kylään ja Särkisaloon liittyvää tarinaa. Keskiössä on Kanervalan emätilaan ja sen isäntään Gustaf Bjur:iin liittyvää sukututkimusta ja historiikkia. Lampénin teksti on osoitus hänen rakkaudestaan norrbyläisiä ja särkisalolaisia kohtaan.

photos.geni.com/p13/d8/b3/39/a3/53444841b65be813/ernst_lampen_original.jpgErnst Lampén (1865-1938) Lampénin luona Särkisalossa on käynyt lukemattomia ihmisiä, mutta useimmista ei ole jäänyt kirjallista todistetta. Lampén oli lehtimies, kirjailija, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli paitsi lempeä ja kansaa rakastava matkakirjailija myös vapaa-ajattelija ja ajoi uskonnonvapautta ja siviilirekisterin perustamista. Hän oli kuulunut mm. Elisabet Järnefeltin kirjalliseen salonkiin ja Lauri Kivekkään johtamaan suomenmieliseen KPT-ryhmään. Kanervalassa hänen vieraitaan olivat ainakin Juhani Aho, Ilmari Kianto, Joel Lehtonen, Jean Sibelius, Antti Favén, Woldemar Toppelius ja Marga Kiseleff. Woldemar Toppeliuksen maalaama meritaulu roikkui ainakin vielä 1970-luvulla Merilinnan salin seinällä. Favén harrasti muotokuvia sekä meriaihetta.

Lampén seurusteli mielellään paikallisten tilallisten, kalastajien ja merikarhujen kanssa ja kuunteli myös kertomuksia menneistä ajoista. Hän oli lumoutunut ajasta, jolloin Norrbyn vanhat miehet olivat olleet nuoria ja voimakkaita ja ottaneet joskus yhteenkin. Kaikki olivat uskomattoman hyväkuntoisia kun Lampén tutustui heihin, Bjur (Gustaf Wilhelm) ja Fribacken olivat 87-vuotiaita ja Bastböle 88 1/2. Kaksi edellistä ainakin olivat vielä ketteriä ja pystyivät kaikkiin töihin. Nuorena oli Fribacken ollut niin vahva ettei häntä vastaan uskaltanut kukaan särkisalolainen ruveta, paitsi tietysti Bjur. He olivat melko tasaväkisiä; Fribacken oli vahvempi mutta Bjur nopeampi. Kerran he tappelivat kolme tuntia yhteen menoon. Tappelu loppui vasta kun Fribacken teki virheen ja kaatui ojaan.

Lampénille selvisi Särkisalossa sanan äidinkieli koko merkitys. Suomen- ja ruotsinkieli olivat saarella yhtä arvostettuja. Suomea puhuvia oli hieman enemmän. Erikieliset menivät usein keskenään naimisiin. Kodin ja lasten kieli määräytyi aina äidin mukaan. Isän kieli oli kakkoskieli. Tämä oli luonnollista kaksikielisyyttä, ilman eturistiriitoja.

Lampén liikkui Särkisalossa ahkerasti polkupyörällä. Hän kuului lukemattomiin harrasteyhdistyksiin ja myös Suomen Syklistiliittoon. Liiton kokouksessa 1902 oli läsnä Lampén, ja puhetta johti Ljungbergan myöhempi omistaja parikymppinen Erkki Calonius.

Lampénin kiintymys Särkisaloon sai hänet ostamaan (1915?) Norrbyn rantarinteestä, muutamia satoja metrejä Strömnäsistä etelään, Elis Karimolta (ent. Bjur) parin hehtaarin suuruisen maa-alueen. Hän kaivautti sinne haudan itselleen ja ympäröi sen ojalla. Hänet haudattiin tosin muualle, mutta aiottu leposija jäi Norrbyhyn ja on siellä edelleen muistomerkiksi erotettuna. Kotiseutuyhdistys 'Meripirtin kerho' on kiinnittänyt paikalle pronssisen muistolaatan. Vieressä on Iso-Keisari-niminen vuokramökki. Lampén nimittäin otti itselleen sukunimen Lampén-Iso-Keisari sukunsa kotipaikan mukaan.

Jonkun kirjoituksensa Lampén on allekirjoittanut "Ernst Lampén, Strömnäsin tilan omistaja. Armon vuonna 1914". Manttaalikirjojen mukaan Lampen ei ollut Strömnäsin (Koivula) omistaja, vaan se oli Röök vuosina 1909-1914. Lampénin ostama tontti erotettiin Strängnäsistä. Olisiko sana Strängnäs tulkittu tekstissä väärin Strömnäsiksi? Silloin tonttikaupat olisi tehty viimeistään 1914.

Neiti Röök myi Ljungbergan, Strömnäsin (Koivula) ja Grunnin (Lehtolan) vuonna 1914 viipurilaiselle asianajajalle, varatuomari Severin Avellanille.



photos.geni.com/p13/26/39/ae/20/53444850391deb9a/studio_20191120_202539_original.jpgUimareita Ljungbergan (myöh. Kanervala) laiturin vieressä 1914. Vasemmalla Rantala (myöh. Ainola). Tie oikealla vie Ljungbergan puuhuvilalle joka paloi samana vuonna 1914. Keskellä puiden takana oleva paviljonki on Avellanin arkkitehdin Olefeldtin suunnittelema. Kuva osoittaa Avellanin ostaneen Ljungbergan jo 1914. Laivalaiturikin on tavallisesti laitettu Avellanin nimiin. Uimarit saattavat olla Avellanien porukoita. Kuva on varmaankin otettu laiturille pysähtyneen höyrylaivan kannelta. (Kuva: Lampén: Finby, painettu 1914)


Severin Avellan rakentaa Merilinnan v. 1915

Severin Avellan ryhtyi heti kohennustöihin. Puuhuvila Ljungberga kuitenkin paloi 1914 kesken korjauksen, ja tilalle rakennettiin nykyinen kivinen Merilinna. Myös ympäristön, varsinkin valtavan kiviterassin, rakentaminen oli suuri ponnistus. Kyläläisten hevoset eivät riittäneet, vaan niitä hankittiin kauempaakin. Samanaikaisesti oli töissä 50 hevosta. Maata tuotiin Norrbyn Uudeltaniityltä, ja terassin reunuksen kivipaasit Kuivastolta jäätä pitkin talvella 1914/1915.


photos.geni.com/p13/f1/61/1b/9f/5344484e96d1f2bd/studio_20190911_205839_original.jpgMerilinna on kuvattu juuri valmistuneena 1915. Erkkeri lasitettiin myöhemmin. Se oli alunperin avokuisti ja sisääntuloväylä, kunnes ehkä jo 1916 rakennettiin nykyinen eteiskäytävä. Kuvan mies ei ole Avellan, vaan todennäköisesti Merilinnan arkkitehti Olefedt. Hän sunnitteli myös puistot, tiet, lehmuskujan, paviljongin, suihkulähteellä koristellun uima-altaan, terassin sekä harmaatiilisen Mäntylän (Furumo) ja harmaatiiliset talousrakennukset. Kukahan on veistänyt kuvan Vuohipatsaan (kiliä imettävä kuttu)? (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)


photos.geni.com/p13/41/9a/06/1b/5344484e99c6d877/11_original.jpgMerilinnan vastavalmistunut kiviterassi 1915. Kuvassa varmaankin arkkitehti Olefeldt. Hänestä ei tiedetä mitään. Ehkä hän oli ulkomaalainen, tai sitten kuoli nuorena. Nimikin on voinut kopioitua väärin ja olla vaikkapa Ollefeldt tai Ole/Olle Feldt. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

photos.geni.com/p13/4c/d6/99/cc/5344484e96d1f2be/studio_20190911_200227_original.jpgLehmuskujaa ja puutarhaa istutetaan 1915. Rantala (myöh. Ainola) oikeassa reunassa. Arkkitehdiltä hieno ratkaisu antaa Merilinnan julkisivulle sekä klassinen symmetrinen hahmo kaukaa katsottuna että epäsymmetrinen jugend-ilme läheltä katsottuna. (Kuva: Meripirtin kerho, Särkisalo)

photos.geni.com/p13/0a/97/dc/3c/53444849ee7672ef/johan_avellan_original.jpgSeverin Avellan (1872-1931) Norrbyläiset iloitsivat kun Avellanin ansiosta saivat sähköt jo 1910-luvulla. Kanervalan laiturissa pysähtyivät tarvittaessa höyrylaivat, ja siitä tuli oikeastaan Norrbyn satama. Tästedes tila tarjosi kyläläisille myös työpaikkoja.

Avellanin aikaan tiedetään Merilinnassa vierailleen ainakin taidemaalarit Woldemar Toppelius ja Antti Faven, jotka olivat Lampénin vanhoja ystäviä ja vierailleet aikaisemminkin. Toppelius oli varsinaisesti majuri Suomen kaartissa, mutta oli myös ammattimainen ja erityisesti meriaiheeseen keskittynyt taidemaalari. Toppeliuksen tunnettuja isoserkkuja olivat sekä Zacharias Topelius että kirkkomaalari Michael Toppelius. Favén on noihin aikoihin maalannut sekä meriaihetta että muotokuvia. Ainakin yksi Toppeliuksen merimaalaus oli aikoinaan Merilinnan seinällä. Olikohan sen lähellä ollut muotokuva Favénin maalaama? Taulut olivat ehkä kiitoksia ylläpidosta.

Ei ole tietoa miksi Avellanit luopuivat Ljungbergasta. Tavallisimpia syitä kuten kuolemantapaukset ja avioerot, ei myynnille ollut. Ehkäpä joku Avellanien suvun hallussa pidempään ollut "sukulinna" vapautui, ja uusimmasta hankinnasta luovuttiin.


Dahlbergien ja Caloniusten aika - sekä Ljungbergan täysihoitola n. 1931 - n.1936

photos.geni.com/p13/0a/e2/6a/d5/5344485669fbcef5/studio_20200618_230409_original.jpgHjördis Calonius, Dahlberg os. Ahlström (1884-1929) Konsuli Torsten Dahlberg osti huvilan Avellanilta 1921 kirjailija Arvid Lydeckenin avustuksella. Dahlberg kuoli marraskuussa 1926, ja hänen leskensä, A. Ahlströmin tytär Hjördis, meni 27.5.1928 naimisiin Hämeenlinnan kunnanlääkäri Erkki (Erik) Caloniuksen kanssa. 1929 kuoli Hjördiskin.

Tri Calonius muutti Helsinkiin (Bulevardi 5) ja ryhtyi kesäisin pitämään Ljungbergan täysihoitolaa. Sen mainoksissa mainittiin omistajana ja isäntänä tri E. Calonius. Johtajatar (föreståndarinna) oli vuoden 1935 esitteessä omistajan tytär neiti laborantti Kaarina Calonius. Ljungbergan täysihoitolan vieraina tiedetään olleen ainakin säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltin perhe.

Erkki Calonius oli taiteen keräilijä, ja hänen nimensä, kuten hänen lastensakin nimet, esiintyvät monien merkittävien maalausten, erityisesti Schjerfbeckien, provenienssiluetteloissa. Calonius oli myös Helene Schjerfbeckin ystävä ja merkittävä taloudellinen tukija varsinkin molempien asuessa Hyvinkäällä, missä Schjerfbeck asui Erkin omistamissa puutaloissa monia vuosia, varmuudella ainakin viimeiset vuodet mutta ehkä koko ajanjakson eli yli 20 vuotta. Schjerfbeck päätti polttaa koko laajan kirjeenvaihtonsa ja oli menossa polttamaan, kun Erkki tuli vastaan. Erkki sai Schjerfbeckin luopumaan aikeestaan. Schjerfbeck antoi kirjeet Erkille, ja ne ovat nyt tutkijoiden käytössä. Schjerfbeck kirjoitti kirjepuntin päälle "Får öppnas efter min död". Caloniukset toimittivat puntin aikanaan Gyllenbergin säätiölle.

Schjerfbeckin mahdollisista vierailuista Ljungbergan täysihoitolassa ei ole varmaa tietoa. Hän olisi muuten ollut varma vieras, mutta huono liikkuminen ja terveys on voinut olla esteenä. Eräs aikalainen, joka ei tiennyt Schjerfbeckin ja Caloniuksen ystävyydestä, muisteli 1960-luvulla että Schjerfbeck olisi ollut Kanervalassa, mutta hänkin epäröi kun ei ollut tehnyt muistiinpanoja.

Tytär Kaarina Calonius oli taiteen kerääjä ja asiantuntija.

Erkki Calonius oli Ernst Lampenin tavoin innokas pyöräilijä ja johti nuorena miehenä puhetta 1902 Suomen Syklistiliiton vuosikokouksessa, johon Lampenkin osallistui.


Winckelmannien aika

Tri Calonius kuoli vuonna 1936, ja 1937 Kanervalan osti konsuli George Winckelmann. Hän teki runsaasti muutos- ja korjaustöitä, mikä saa ihmettelemään tilan nopeaa uudelleenmyyntiä Grönblomille. Ehkä ostaja nosti hinnan niin korkeksi ettei Winckelmannin kannattanut kieltäytyä.

Winckelmann oli vuodesta 1933 lähettiläänä sekä Madridissa että Lissabonissa, missä hän pysyi Espanjan sisällissodan ajan 1936-1939. Hän on ollut myös Kanervalassa tuona aikana. Kun olot Espanjassa rauhoittuivat ja Suomen talvisota oli ohi, hänet nimitettiin 1940 Madridin lähettilääksi.

Winckelmann harrasti intohimoisesti tennistä. Hän sai nauttia Ljungbergan tiilimurskaisesta tenniskentästä, joka mainitaan jo edeltäneen täysihoitolan mainoksissa.

Grönblomien aika

Turkulainen kauppaneuvos Gunnar Grönblom lensi vuonna 1939 koneella Särkisalon yli. Hänen vaimonsa huomasi yläilmoista kauniin merenrantapaikan ja ilmoitti tahtovansa sen itselleen. Kauppaneuvos yllätti vaimonsa ostamalla hänelle Ljungbergan joululahjaksi.

photos.geni.com/p13/5b/41/39/8a/534448480c0ed214/gunnar_gronblom_original.jpg(1895-1939) Kauppaneuvos ei kuitenkaan elänyt jouluun saakka vaan kuoli purjehduskilpailussa 7.8.1939 Ruotsin Sandhamnissa, jossa oli voittanut regatan edellisenä päivänä. Hänen leskensä Greta Grönblom Bolinder myi huvilan pitkien neuvottelujen jälkeen 25.4.1941 Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle. Greta Grönblom oli pelännyt Kanervalassa Hangon tykkien jylyä. Sota-aika sai hänet haluamaan sijoittaa rahansa muualle.

Edelläoleva kertomus perustuu aikalaisten muistiinpanoihin. Nyt kun useimmat päivämäärät on tarkastettu, asiat tapahtuvat satumaisella rytinällä. Yksi ratkaisu kertomuksen ongelmiin voisi olla, että Grönblomit olisivat ostaneet Kanervalan jo vuotta aikaisemmin. Ostoaika on nimittäin em. päivämääristä ainoa tarkistamaton. Siis ylilento kesällä 1938, joululahja 1938 sekä kevät ja kesä 1939 Kanervalassa.

Gunnar Grönblom oli kilpapurjehtija ja osallistui Berlliinin olympialaisiin 1936 purjehduksen 8mR-luokassa tullen viidenneksi. Aluksessa on 7-henkinen miehistö. Olympiakisoissa Grönblom oli omistamansa "Cheerion" kippari.

Olivatkohan Kanervalassa myöhemmin olleet vikla-luokan purjeveneet hänen teettämiään? Vikla-luokka oli perustettu 1931. 2-purjeisessa viklassa on 2-henkinen miehistö, ja sen pituus on 4,7 metriä ja paino alle 200 kg. Veneitä oli kaksi, Lou ja hieman vanhempi Mummo. Lou luki vielä veneen keulassa. Mummo oli lempinimi hieman samalta kuullostavan oikean nimen pyyhkiydyttyä pois lakkauksessa. Tapa kuivattaa homehtumisherkät luonnonmateriaalipurjeet Merilinnan vintillä oli ehkä peräisin Grönblomilta.




photos.geni.com/p13/7c/4e/d1/21/5344484dfb415e51/thumbnail_1__original.jpgKanervala noin vuonna 1960. Kuvassa päärakennus Merilinna, jonka edessä suihkulähteellä koristeltu uima-allas. (Kuva postikortista.)


photos.geni.com/p13/98/29/a6/eb/53444850ff1d5b36/studio_20191227_005313_original.jpgKanervala 1953. Särkisalo-Turku-linjan Volvo 'Patanokka' saapuu Kanervalan portista sisään. Patanokkaa alettiin valmistaa läheisellä Teijon tehtaalla vuonna 1950. Malli on vuodelta 1938. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Kanervala - lomaparatiisi' / KAVI)


Kanervalan täysihoitola 1941 - 2005

Alkuaika

Tila siirtyi keväällä 1941 taas täysihoitolaksi ja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:n haltuun. Se sai 1947 suomenkielisen nimen Kanervala. Päärakennuksen nimi oli edelleen Merilinna, mutta jostain syystä, todennäköisesti vieraille jaettavan esitteen takia, sitä kutsuttiin tästedes yleensä vain Kanervalan päärakennukseksi. Samalla Rantalan torppa sai uuden Ainola-nimen. (Vapautunut Rantala-nimi annettiin ensin vierasmajaksi muutetulle Akselin mökille ja lopuksi nykyiselle Rantalalle, joka on 2000-luvulla valmistunut isohko vierastalo saunarakennuksineen).

photos.geni.com/p10/4273/8120/53444837fc236804/1859-131_Alexandr_Sheremetev_original.jpgAlexander Sheremetev (1859-1931) Rautatieläisten lepokotiyhdistys oli perustettu jo 1925. Menetettyään Tyrisevän kylässä Terijoella Karjalankannaksella sijainneen ja talvisodassa tuhoutuneen muistorikkaan Harjulan (kuului Uusikirkkoon 1925-26 ja Terijokeen 1927-39), lepokotiyhdistys jatkoi toimintaa Kanervalassa.

Harjula oli kreivi Aleksandr Scheremetjeffin (Alexander Sheremetev) entinen huvila. Scheremetjeff oli filantrooppi ja lahjoittaja sekä myös kenraali, säveltäjä ja kapellimestari. Hän johti ensimmäisenä Sibeliusta ja Richard Straussia Pietarissa ja esitteli heidän uusia teoksiaan. Hän oli paennut suomalaisen vaimonsa Maria Heydenin kanssa punaista terroria Terijoen huviloilleen vuonna 1917 menetettyään muun omaisuutensa. 1920-luvulla pariskunta muutti Pariisiin ja kuoli siellä 1930-luvulla rutiköyhinä.


Sodan aikana Kanervala toimi lisäksi monien ryhmien turvapaikkana. Sinne siirrettiin mm. pommitetun helsinkiläisen vanhainkodin asukkaat. Myös hädänalaisia evakkoja majoitettiin runsaasti. Onko yhteensattumaa että Uudenkirkon väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen Salon seudulle. Särkisaloon sijoitetut terijokelaiset olivat lähes kaikki jo ennestään Suomenlahden kalastajia. Förbyhyn sijoitettiin muutama ruotsinkielinen perhe, joiden suvut olivat muuttaneet Terijoelle Pohjanmaalta.

Lepokotiyhdistyksen tehtävä oli tarjota asiakkaille täysihoitoa ja virkistystä. Vieraaksi kelpasi kuka tahansa. Lepokotiyhdistyksen jäseniksi liittyneet Valtionrautateiden työntekijät perheineen saivat hinnoista alennusta. Nyt vieraslista piteni jo useaan sataan kesässä. Kanervalaan syntyi vakiovieraiden ryhmä, jolla oli vakiohuoneet sekä vakiopöydät ruokasalissa vuodesta toiseen.

1950- ja 1960-luku

Monet vanhimmat vakiovieraat olivat 60-luvulla jo iäkkäitä ja vierailivat enää harvoin. Jopa joidenkin Kanervalan aikaisempien omistajien jälkeläiset viettivät siellä kesiä. Osa vanhimmista vieraista oli ljungbergan- ja harjulanaikaisia. Yksi heistä, eräs kenraali, kuolikin Merilinnassa omien syntymäpäiväjuhliensa jälkeen, ja ruumisauto kävi hakemassa.

Kanervalan johtamistehtävät oli jaettu emännän ja isännän kesken. Emäntä Martalla oli alaisinaan joukko paikallisia nuoria naisia, joista useimmat asuivat Mäntylässä. Talonmies asui perheineen Mäntylässä ympäri vuoden. Hänellä oli kesäisin ainakin yksi apulainen. Särkisalolaiset kesätyöntekijät kulkivat myös polkupyörällä kotoa töihin.

Juhlia oli Kanervalassa muutama kesässä. Martanpäivät oli heinäkuun loppupuolella, kun emäntä tarjosi Martan nimipäivänä komeat kakkukahvit Merilinnan salissa. Syksymmällä oli rapujuhlat, joihin ei lapsia ja nuoria otettu mukaan.


photos.geni.com/p13/e7/44/ee/63/5344484dfb006a8d/studio_20190814_150817_original.jpgKanervalan päärakennus Merilinna n. 1970. Keittiön ovi ja rappuset kuvan oikeassa reunassa. (Kuva Kanervalan esitteestä)

photos.geni.com/p13/f0/bc/11/aa/5344484ffd652519/2_original.jpgKanervalan päärakennuksen Merilinnan sali n. 1970. Vasemmalla avattava korttipöytä ja pelituolit. Oikealla kuvan ulkopuolella suuri savikiekkogramofoni. Peräseinällä vasemmalla Woldemar Toppeliuksen meritaulu ja oikealla tyttöä esittävä taulu, jonka kohdalla oli flyygeli. Emäntä Martan mukaan flyygeli ja tyttö kuuluivat yhteen. (Kuva Kanervalan esitteestä.)

photos.geni.com/p13/b9/b3/f9/c4/5344484ffd65251a/3_original.jpgKanervalan edustan merialuetta n. 1970. Alhaalla laituri, kauempana Pässisaari. Kanervalan kartoissa saaren nimi oli Pässi/Bocken, mutta yleiskartoissa Grunni. Sen takana oikealla on Hevosenkenkäsaari (Svartholma). Taustalla on manner. Kuvan ulkopuolella purjeveneestä vasemmalle on Rågholmen ja sitten Högholmen, ja niiden taustalla Kemiö. Viimeisenä vasemmalla keskellä selkää on lokkiluoto Kalören. (Kuva Kanervalan esitteestä.)

Päivittäin veneiltiin, kalastettiin ja purjehdittiin. Isot kalat kuten hauet, lahnat ja kuhat vietiin Kanervalan keittiöön, ahvenet halstrattiin ja syötiin itse. Soutureissuilla piipahdettiin usein Pässisaaressa. Lokkiluoto (Kalören) kierrettiin kauempaa kakkapommituksen pelossa. Kirjaa luettiin veneessä korkean kaislikon sisässä, minne päästiin ottamalla soutaen täydet vauhdit. Kanervalassa oli 2 kpl vikla-tyypin puista purjevenettä ja n. 8 soutuvenettä. Melkein aina oli etelätuuli, ja etelään luovittiin. Pohjoistuuli tiesi myrskyä. Pallopurjeella pääsi vauhdilla takaisin. Viklalla oli nostokölin ansiosta helppoa rantautua niin uimaan ja piknikille kuin myrskyä pitämään. Hevosenkenkäsaari (Svartholma) pelasti kerran kovaan myrskyyn jääneen vikla-miehistön.

Pellavapurjeet kuivatettiin Merilinnan vintillä, missä asui lepakkoyhdyskunta. Vintillä liikuttiin varovasti, jotta lepakot eivät pelästyisi ja vahingoittaisi itseään lamppuja ja purjeita päin lentäessään. Valokuvista näkee muutaman ikkunan olleen aina raollaan. Lepakot lentelivät puutarhassa ihmisten nukkuessa. Ystävällisyys noita poikasiaan imettäviä ja sokeita nisäkkäitä kohtaan kulki perimätietona, jonka olivat mahdollisesti synnyttäneet Ljungbergan täysihoitolan luonnontieteilijävieraat.

Poutapäivinä oltiin sisätiloissa yleensä vain nukkumassa tai syömässä. Ison tilan alueella pystyi tekemään sienestys- ja kävelyretkiä. Tennistä pelattiin paljon. Muutamat nousivat jopa suomenmestaruustasolle. Pariskuntien väliset nelinpelit olivat hyvää harrastajatasoa, ja niissä oli usein katsojia. Joskus lehmuskujaa edestakaisin juoksi valmentamaton nuorimies, jonka ennätys 100 metrillä oli tasan 11 sekuntia.

Suuria tapauksia oli joka kesä, kun puutavara-alan liikemies Väinö Hakanen, lempinimeltään Puu-Hakanen, saapui vaimoineen Turusta Kanervalaan suurella purjealuksella. Rouva Hakanen oli Turun linnan linnanvouti. Iso joukko oli laiturilla vastassa kun huumorintajuinen Hakanen nousi maihin. Alus oli purjelaiva, eikä sillä päässyt edes Kanervalan laivalaituriin, vaan se oli jätettävä ankkuriin. Hakanen nousi maihin veneellä jota veti aina purjealuksensa perässä. Miehistö asui aluksessa.

Muistikuvan mukaan Hakanen oli hyvää pataa Suomen pankin silloisen pääjohtajan Klaus Wariksen kanssa, joka viipyi Kanervalassa yleensä korkeintaan viikon kerran kesässä. Vakiovieraissa oli kaikkien alojen ihmisiä perheineen. Mukana oli myös rautateiden päällikkö- ja johtotasoa.

photos.geni.com/p13/ca/6a/93/d7/5344485669a857f6/pentti_linnosvuo_1964_original.jpgPentti Linnosvuo (1933-2010) Pistooliammunnan tuore olympiavoittaja Pentti Linnosvuo teki vaikutuksen poikiin pystyttyään ampumaan pistoolilla lentävän linnun liikkuvasta veneestä. Pentti oli seurallinen mutta vaatimaton. Ampumalla hän halusi vain sytyttää kipinän ampumaurheiluun. Pentin oma ampumaharrastus oli saanut vauhtia kun Kanervalan emäntä oli palkannut nuoren Pentin kavereineen ampumaan puutarhan rastaita. Pentin isä Akseli Linnosvuo oli rautateiden Helsingin asemapäällikkö ja monien hauskojen tarinoiden kertoja. Tarinoita kuultiin enimmäkseen löylyhuoneessa.

Jokakesäinen vieras vaimoineen oli Suomen ensimmäinen multimiljonääri ja suurlahjoittaja Vaskio. Hänessä oli omaperäisyyttä. Lehdistä ja televisiouutisista saatiin tietää Vaskioiden monista lahjoituksista, mm. 10 miljoonaa markkaa juuri perustetulle Suomen Lääketieteen Säätiölle vuonna 1960. Hän sanoi kerran lapsille "Markka on miljoonan alku!"

Väinö Hakasen huvipurren lisäksi Kanervalan edustalla, "niemen" kohdalla, oli usein ankkurissa toinenkin purjelaiva, puinen vanha kaljaasi. Se oli kiehtova kuin merirosvolaiva. Kaljaasityyppi (galeas) kehitettiin jo 1600-luvulla kauppatavaran merikuljetuksiin, ja se poistui käytöstä vasta 1900-luvun alkupuolella. Soudettavat laivat tehtiin juuri kaljaasimallista lisäämällä aukot airoille ja kaleerisoutajille. Kanervalassa purjeita ei enää loppuvaiheessa nostettu, vaan alus liikkui moottorilla. Kaljaasi katosi Kanervalasta 1960-luvulla.

Kanervalan suuri laituri oli ollut laivalaituri. Avellanin rakennettua Merilinnan oli laiturista tullut Norrbyn kylän satama, jonne höyrylaivat poikkesivat kun nimikyltti vedettiin narusta ylös tankoon merkiksi siitä että matkustajia oli tulossa. Ilmeisesti 1950-luvun alussa laiturin laivaliikenne loppui. Linja-auto kävi Kanervalassa kerran viikossa viikonlopun vaihtopäivänä. 1960-luvun alkupuolella alkoi useimmilla perheillä olla oma auto. Rautatieläiset tulivat usein junalla Perniöön ja sieltä Kanervalaan linja-autolla tai Ruohosen taksilla.

photos.geni.com/p13/0d/fa/1b/72/5344484e35cd09f4/1958_ford_custom_ruohonen_sarkisalo_original.jpgTaksiautoilija Ruohonen nojaa uuteen autoonsa, Särkisalo 1958 Kanervalan teinit kävivät Perniön Kisakallion lavatansseissa. Joskus mukana oli myös muutama Kanervalassa töissä ollut nuori. Matka tehtiin aina Särkisalon ainoalla taksilla. Taksiautoilija Ruohonen oli Särkisalon koulun vahtimestari ja asui koululla. Ruohosessa oli jotain hohtoa, hän oli hyvin suoittu. Osasyy oli iso amerikanrauta, valkosininen Ford Custom 1958, johon mahtui suuri lukumäärä teinejä. Kisakallion tansseissa tytöt olivat kaikki pakkautuneet orkesteria lähellä olevalle seinustalle. Kun tango alkoi, lähti poikien tiivis muuri vastakkaiselta seinustalta liikkeelle kohti tyttöjä. Usein jouduttiin toteamaan että "tuli väärä käteen".

Paikallinen nuoriso suosi vielä 1960-luvulla tangoa, kun kanervalalaiset pitivät rokista ja popista. Mutta kaupunkia ei haluttu tuoda maalle. Teinit kävivät mielellään lavatansseissa ja kuuntelivat sadepäivinä ikivanhoja iskelmiä 78:n kierroksen savikiekoilta. Radio-ohjelmien suosikkeja oli Metsäradio. Sadepäivinä pelattiin korttia, koronaa ja pingistä. Pimeinä syyskesän iltoina nuoret pitivät jopa spiritistisiä istuntoja, mitkä olivat olleet muotia Merilinnan alkuaikoina.

Puutarha tuotti marjoja yli tarpeen, ja niitä sai syödä mielin määrin vaikka suoraan pensaista. Punaisia ja mustia viinimarja- tai karviaispensaita oli vaikea ohittaa pysähtymättä hetkeksi herkuttelemaan. Kerran henkilökunnalta tuli viesti, että isot pojat olivat yöllä varastaneet porkkanoita kasvimaalta. Anteeksi pyydettiin, mutta samalla syntyi henkilökunnan harmiksi jokakesäinen perinne. Porkkanavarkaudet pidettiin etukäteen salassa. Sovittuna yönä sitten vedettiin nippu porkkanoita Kanervalan lipputankoon merkiksi tapahtumasta. Seuraavana aamuna kaikki näkivät porkkanat ja hekottivat "Nuoret olivat viime yönä porkkanavarkaissa!"

Kanervalan nuorista tuli monen alan asiantuntijaa ja toimitusjohtajaa, sekä ministeri ja maaherra. Yksi tyttö valittiin Miss Euroopaksi. Kanervalasta moni nuori löysi seurustelukumppanin ja puolison.

Kalustus

Merilinnan lepokotiajan kalustus saattoi olla lähes alkuperäinen. Kalusteet olivat vain vaihtaneet paikkaa täysihoitolatoiminnan takia. Ruokasalin suuri biedermeyer-ruokapöytä korvattiin useilla ravintolapöydillä. Suuri ruokapöytä siirtyi terassiaulaan ”seisovaksi pöydäksi”. Piironki seurasi mukana. Asiakasmäärän kasvaessa otettiin ensin erkkeritila lisäruokasaliksi. Erkkeritila oli ollut aluksi avokuisti ja sisääntuloväylä, sitten lasitettuna pelihuone, sitten talvipuutarha ja lopuksi ruokasali. 1957 Merilinnaan rakennettiin suuri kuisti kolmanneksi ruokasaliksi. Lehtolan kuistista tuli uusi pelihuone, jonne sadepäivinä juostiin.

Yläkerran työhuone muutettiin vierashuoneeksi, ja aulaan siirrettin suuri työpöytä jonka päällä olivat tenniskentän ja saunan varauslistat. Aulan keskellä aikaisemmin sijainnut pyöreä biedermeyer-pöytä oli alkuperäiskaluste. Se sijoitettiin aulan takan viereen.

Merilinnan salin parhaat ja arimmat huonekalut siirrettiin kerrosta ylemmäs yläkerran aulaan: suuri laiskanlinna ja kustavilaistyyppinen pöytäryhmä sekä kustavilainen nojatuoli. Saliin siirretty sekatyylinen pallobarokkikalustus oli ehkä ollut pelihuoneessa ja työhuoneessa: korttipöytä, 4 pelituolia, pöytä, 6 irtotuolia ja 3 penkkiä. Pelihuoneen huonokuntoisesta biljardipöydästä luovuttiin. Salin loput esineet olivat jääneet paikoilleen: piano, taulut, sohva, 3 nojatuolia, kukkapylväs, radiokaappi ja gramofonikaappi.

Kanervalan hyvälaatuinen iso 78:n kierroksen gramofoni sekä äänilevyt oli varmaan hankittu Ljungbergan täysihoitolaan. Sekä Ljungbergan että Harjulan mainoksissa mainitaan 1930-luvulla gramofoni. Laaja levykokoelma sisälsi 30-, 40- ja 50-lukujen iskelmiä sekä muutamia kokonaisia oopperalevytyksiä. Gramofonissa oli automaattinen levynvaihtaja, ja sen putkivahvistimessa oli bassoa ja potkua. Oopperan kuuntelu oli mahdollista aurinkoisina päivinä, jolloin Merilinnassa sai olla aivan yksin. Flyygelin alkuperä ei ole tiedossa, mutta emäntä Martta korosti että tyttötaulun on aina oltava pianon päällä. Kukahan on tuo taulun tyttö?

photos.geni.com/p13/86/4a/fd/f6/53444850ff3c58e0/studio_20191227_010501_original.jpgKanervala 1953. Pianomusiikkia Merilinnassa. Arvaus: taulu on Antti Favenin? vuonna 1915? maalaama ja esittää nuorta Mia Avellania?. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Kanervala - lomaparatiisi' / KAVI)

Harjulasta oli sodan liekeistä pelastettu ehkä vain Kanervalan iso ruokakello, joka muistutti kirkonkelloa ja jonka ääni kuului tyynellä säällä koko Kanervalan alueelle, joskus aivan kevyellä etelätuulella jopa Pässisaareen. Joku kesätöissä ollut tyttö kysyi kerran lapsilta, että arvatkaa mistä kello on kotoisin. Mieleen on jäänyt sana Karjula, mutta hän on mahdollisesti puhunut Harjulasta ja Karjalasta.

Loppuaika

Kanervalan suosio laski ja kukoistusaika oli ohi. 1987 Kanervala siirtyi 'Valtionrautateiden urheilun tuki'-säätiön omistukseen. Aika oli ajanut yhteisöllisen kesänvieton ohi, ainakin toistaiseksi. Kaikilla oli oltava oma mökki ja oma pikku sauna.

Ylöstalon matkailutila, joka oli Kanervalan alueen aikanaan ensimmäiselle omistajalle myynyt, piti tiloissa niiden arvoon hyvin sopivaa juhla-, pito- ja matkailupalvelua vuosina 2001-2005.

On selvää että vakiovieraat tulevat aina muistelemaan Kanervalaa. Lapsuuttaan tai nuoruuttaan siellä viettäneille se on osa alitajuntaa. Kanervalan historiassa omistajat ja vieraat vaihtuivat, mutta norrbyläiset pysyivät. Norrbyläiset ovat samalla kertaa Kanervalan fyysisiä synnyttäjiä ja sen henkisiä perillisiä.


Venäläisen oligarkin aika 2005 alkaen

Kanervalan kannattamattomuuden takia Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiön oli pakko myydä tila. Venäläisen oligarkin, Putinin neuvonantajan sekä entisen ministeri Mihail Lesinin edustama Prime Deck Ltd osti tilan 27.12.2005 2 miljoonalla eurolla ja kunnosti 10 vuodessa sen ja useimmat rakennukset hienoon kuntoon.

Lesin on kunnioittanut tilan alkuperäistä asetelmaa ja rakennuksia. Tunnelma on kuin ensimmäisten asukkaiden aikana. Istutukset, puut ja harvennukset on tehty huolella. Lopputulos on yksinkertainen ja ihana, vaikka helppohoitoisuus luo vaikutelman asumattomuudesta. Entisellä lentopallokentällä on nyt puutarhan jatke. Lehmuskujan lehmukset eivät voisi olla kauniimmin muotoiltuja. Vesitornista näkee koko idean. Se on täsmällisesti alkuperäisen näköinen.

Upeassa suunnittelussa on yhteensopimattomia poikkeuksia. Laituri on vaatimaton, ja terassin näköalaa osittain peittävät pusikot ovat karsimatta. Omistajatahot ovat ilmeisesti halunneet pysyä huomaamattomina. Lesinillä on ollut taitava puutarhuri, joka olisi varmaan halunnut sijoittaa puutarhaan puita ja pensaita. Miksi puutarha on suuri helikopterikenttä? Tilan aitaaminen ja vartiointi on ollut ylimitoitettua.

Kanervalan eri rakennusten sisustukset on tehty täysin moderneiksi, mikäli vanhat järjestykset eivät ole palvelleet tätä päivää. Oli nerokasta tehdä Lehtolan kuistista ruokasali ja avokeittiö. Kunnostetussa Mäntylässä asuu nykyisinkin tilanhoitaja. Koivulan kunnostaminen jäi kesken. Se näyttää hieman torsolta, mutta väritys on hieno. Parasta on hieman liilaan päin sävytetyt kattotiilet. On ehkä haettu alkuperäistä Koivulaa, tai sitten kokeiltu Merilinnan tulevia sävyjä. Ainolan pihapiiri ei ole koskaan näyttänyt niin hyvältä kuin nyt. Ainolan torppa on muutettu sisältä kuntosaliksi.

Merilinnan sisustusta voi pitää jopa alkuperäistä huomattavasti tyylikkäämpänä. Lesinin sveitsiläinen sisustusarkkitehti on tuonut Merilinnaan oman tyylinsä, jossa on niin jugendia kuin klassisia asetelmiakin sekä muistumia talossa eri aikoina olleista asioista. Uusi sisustus on täysiveristä tyyliltään, eikä sitä voi luonnehtia sekoitukseksi eri tyylejä. Esimerkiksi pallobarokki on läsnä pallomaisissa kuvioissa tuolien ja pöytien reunoissa. Entiset tuolit ovat antaneet ruokasalin tuolinjaloille poikkipuut. Entiset kulmakaapit ovat antaneet idean rakentaa kiinteät kulmakaapit ruokasalin kaikkiin neljään nurkkaan, jne.


photos.geni.com/p13/cf/ac/17/5b/5344484dfb006a9f/original_10__original.jpgMerilinnan sali vuonna 2019. Taustalla ruokasali. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

photos.geni.com/p13/d8/19/88/f0/534448501a614887/1122_original.jpgMerilinnan ruokasali 2019. Oikealla näkyy sali, vasemmalla terassiaula ja keittiö. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Suurin osa Merilinnan tiloista on palautettu alkuperäiseen tarkoitukseen. Loistelias ruokasali on salin takana keittiön yhteydessä. Julkisivun erkkerin takana on pelihuone kuten 100 vuotta aikaisemmin. Sali ja aula ovat paikoillaan mutta uudessa röyhkeässä loistossaan. Isosta keittiöstä on nyt otettu puolet naisten ja miesten kylpyhuoneiden käyttöön. Alkuperäinen työhuone oli ruokasalin yläpuolella. Oli kuitenkin hieno idea tehdä kuistista työhuone. Tilasta ei olisi mataluuden takia saatu muihin tiloihin yhteensopivaa salia. Ja juuri kuistia vasten oli aikaisemmin aulassa iso raskas työpöytä.


photos.geni.com/p13/82/93/5a/91/5344484e058b8cf6/b_original.jpgMerilinnan työhuone ja näkymä aulaan, 2019. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Seinämaalaukset muistuttavat tyyliltään Enki Bilalin kuvia. Läpi talon kulkeva tarina pääovelta työhuoneen ja aulan kautta terassin ovelle kertoo omistajan myönteisestä itseriittoisuudesta. Hän valloittaa vanhoilla laivoilla maita ja maanosia myrskyjä uhmaten. Ehkä hän kuvittelee olevansa salainen agentti 007, mutta onkin tämän vihollinen valkoisine kissoineen. Oligarkeista ei tule ensin mitään hyvää mieleen. Mutta Merilinna rakennuksena on onnellinen, että vielä löytyi mies jolla oli samat intressit kuin alkuperäisellä rakennuttajalla..


photos.geni.com/p13/ac/c4/90/9e/5344484dfb006a9e/original_11__original.jpgMerilinnan eteisaula vuonna 2019. Vasemmalta oikealle: portaat yläkertaan, työhuoneen valkoiset lasiovet, käytävä pääovelle sekä pelihuone. Oikealle jää sali. Pyöreä pöytä oli alkuperäisessäkin sisustuksessa keskellä aulaa, ja sen päällä oli aina suuri kukka-asetelma. Pöytä sijaitsi kymmeniä vuosia parin metrin päässä oikealla seinustalla. Pääovelle johtavalla käytävällä näkyy naisten pienen wc:n ovi. Wc muutettiin 1960-luvun alussa puhelinkopiksi. Toinen samanlainen wc oli käytävällä ulko-oven lähellä. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

photos.geni.com/p13/6e/92/0b/d0/5344484e058b8cf7/c_original.jpgMerilinnan portaat 2019. Vasemmalla terassiaula, jossa miesten ja naisten kylpyhuoneet sekä viimeisenä keittiö. (Kuva: Kenneth Katter, Sotheby's)

Taas uusi vaihe

Mihail Lesin kuoli vuonna 2015 epäselvissä olosuhteissa Yhdysvalloissa. Tilaa myydään nyt 6,8 miljoonalla eurolla. Välittäjä on Sotheby's / Kenneth Katter. Myytävä kokonaisuus on sama minkä Lesinin edustama taho osti.



Kuvat, luettelot, viitteet ja lähteet




Täällä Kanervalan kuvia

  • KUVIA
  • Liity projektiin ja lisää omia kuviasi! Tarinoita ja tietoja voi aluksi lisäillä esim. kuvien yhteyteen.


Kanervalan/Ljungbergan tilanomistajat, omistajan kotipaikka, hankintavuosi ja omistuksen kesto vuosissa

Kanervalan rakennus- ja rakennelmakanta arvioidussa valmistumisaikajärjestyksessä

  • 1860-luku
    • Ainola (nimi oli aluksi Rantala, ja vuodesta 1947 alkaen Ainola), hirsitalo, aluksi veneenveistäjien tauko- ja asuintalo, sitten torppa, sitten vierasmaja, nyt kuntosali
    • Ainolan aitta, pieni hirsirakennus
    • Ainolan vaja, puinen rakennus Ainolan lähellä rannan tuntumassa, saattoi olla Ainolaakin vanhempi, purettiin huonokuntoisena 1960-luvun lopulla
  • ?
    • Akselin mökki, pieni puinen asuinrakennus. Toimi täysihoitola-aikana Rantala-nimisenä vierasmajana. Sai nimen Rantalan torpan mukaan, joka oli uudelleennimetty Ainolaksi. Nykyinen Rantala taas on 2000-luvulla valmistunut isohko vierastalo. Akselin mökkiä ei pidetä erityisen vanhana, vaikka se näyttää vanhalta sotilastorpalta, tässä tapauksessa venemiehen (båtsman) torpalta, joista monet rakennettiin jo 1600-luvun lopussa.
  • 1895
  • 1896
    • Ljungberga, lohkottu Ylöstalosta, puinen iso huvila, paloi 1914, korvattiin Merilinnalla
  • n. 1897
  • 1914
    • laivalaituri, höyrylaivan pysäkki
    • paviljonki (Vilpola)
    • suihkulähteellinen uima-allas
  • 1915
    • suuri kiviterassi, Merilinnan näköalatasanne merelle päin
    • Merilinna, kivinen huvila, yhdistyneen tilan päärakennus
    • Vuohipatsas, Merilinnan edustalla, kuvaa kiliä imettävää kuttua
    • maakellari, 3-ovinen, harmaatiilinen, Merilinnan vieressä
    • kalastusväline- ja airovaja, 2-ovinen, harmaatiilinen, laivalaiturin vieressä
    • Mäntylä (Furumo), harmaatiilinen tilanhoitajan asuintalo
    • navetta, harmaatiilinen alaosa, puinen ylinen, Mäntylässä
    • kanala?, harmaatiilinen, Mäntylässä
    • iso vaja, Mäntylässä
    • kasvihuone, lasi ja harmaatiili, kiviportaat, Mäntylässä
    • lehmuskuja
    • puutarha kukkineen, omenapuineen ja marjapensainneen
    • sähköt kaikkiin rakennuksiin
    • vesijohtoverkko useimpiin rakennuksiin
    • vesitorni, Mäntylässä
  • n. 1921
    • pukuhuone ja sauna, puinen pieni rakennus laivalaiturin vieressä, toimi saunan siirryttyä n. 1950 muualle pitkään pöytätennistilana (pingiskoppi)
  • n. 1931
    • tenniskenttä, tiilimurska, 1960-luvun lopusta alkaen kova alusta
    • tuuligeneraattori ja pyörivä ropeli, Mäntylän vesitornin vieressä. Asennusajankohdasta ei mitään tietoa. Tarvittiinko sitä vesitornin veden pumppaamiseen sähkökatkojen aikana? Loiko täysihoitolatoiminta n. 1931 alkaen paineita välttää vesijohdon palvelukatkoksia? Ropeli ja sen teline on myöhemmin purettu.
  • 1939-1940
  • n. 1950
    • sauna, iso musta hirsirakennus jossa iso ja pieni sauna. Pienen saunan kiuas tuotu yllämainitusta vuoden 1921 saunasta. Koko rakennus rakennettiin samoista ja lisähirsistä uudelleen ja laajennettiin 2000-luvulla.
    • lentopallokenttä, Merilinnan vieressä, muutettu 2005 puistoksi
    • iso puusee, lentopallokentän alapuolella terassin muurin takana, purettu
    • pieni puusee, saunatien ja tenniskentän polun risteyksessä, purettu
    • tikkakoppi, puinen pieni työkaluvarasto Koivulan lähellä, seinässä tikkataulu
  • 1957
    • Merilinnaa laajennettiin isolla kuistilla. Sitä tarvittiin lisäruokasaliksi. Muutettu työhuoneeksi 2005 jälkeen
  • n. 1964
    • pienoisgolfrata, Lehtolan pohjoispuolella, purettu
  • 2005-2015
    • tilan aitaus
    • porttirakennus
    • tilojen peruskorjausta, käyttötarkoitusten muutoksia, ajanmukaistamista sekä sisustamista
    • puistot kunnostettu ja yksinkertaistettu
    • sauna rakennettu uudelleen ja laajennettu 2013, ilmeisesti samoista vuoden 1950 saunan hirsistä
    • kaksi puista isohkoa vierasmajaa t. asuintaloa (joista toinen on perinyt vanhan Rantala-nimen) saunoineen, "niemen" itäpuolella
    • Vuonna 2006 kiinteistörekisterin mukaan tilaan kuuluivat seuraavat Norrbyn kylän rakennukset (nimet usein vanhentuneita mutta rekisterikäytössä):
      • Grunni RN:o 2:3, kiinteistötunnus 784-418-2-3,
      • LjunberGA RN:o 1:3 kiinteistötunnus 784-418-1-3, ala 2,610 ha
      • Strömnäs RN:o 2:11 kiinteistötunnus 784-418-2-11, ala 10,700 ha
      • Strömnäs I RN:o 2:4 kiinteistötunnus 784-418-2,4, ala 0,1600 ha
      • Strömnäs II RN:o 2:9 kiinteistötunnus 784-418-2,9, ala 0,1300 ha
      • Furumo RN:o 1:20 kiinteistötunnus 784-418-1-20, ala 15,830 ha
      • Strömnäs IV RN:o 2:12 kiinteistötunnus 784-418-2-12. ala 0,1500 ha
      • Strömnäs V RN:o 2:42 kiinteistötunnus 734-787-2-42, ala 0,4270 ha


Kanervalan/Ljungbergan täysihoitolat

2 täysihoitolaa omistajittain ja nimittäin

  • omistaja Erkki Calonius
    • Ljungbergan täysihoitola (pensionat), n.1931-1936
  • omistaja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry 1941-1987, Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiö 1987-2005
    • Ljungbergan lepokoti (vilohem), 1941-1947, Kanervalan lepokoti (vilohem), 1947-2005


Lähteet:

photos.geni.com/p13/05/94/a5/6c/53444851fc29542f/studio_20200124_134526_original.jpgMerilinnan parvekkeen kaide illalla