Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

  • Armas Järnefelt (1869 - 1958)
    Armas Järnefeltin seura ry Biografiskt lexikon för Finland 2 Wikipedia Svenskt biografiskt lexikon Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1954 / Adelsvapens genealogi Wiki
  • Anders Amandus Johansson (1826 - d.)
    Från ses att hans mamma är Eva Johansdotter Angelniemi, hinderlöshesintyg från Finby 1850
  • Sofia Wilhelmina Röök (aft.1860 - aft.1944)
    Tosiasioita Neiti Sofia Röök oli helsinkiläinen liikenainen, joka omisti Ljungbergan huvilan Särkisalon Norrbyssä. Hän osti huvilan 1909 eversti Sebastian Branderilta, ja myi sen 1914 Severin Avellan...
  • Hjördis Anna Elisabeth Ahlström (1884 - 1929)
    Avioliitto lehdessä. Hjördis Dahlberg, född Ahlström & Erkki Calonius. Hufvudstadsbladet 27.05.1928, no 143, sidan 8. Kuolinilmoitus Hufvudstadsbladet 23.2.1929

Projekti kerää Särkisalossa, nykyisessä Salon kaupungissa, sijaitsevan Kanervala-nimisen (Ljungberga) kartanon ja sen päärakennuksen Merilinnan kanssa tekemisissä olleiden, omistajien, rakentajien, työntekijöiden ja vieraiden geni-profiileita. Täysihoitola-aikana olivat monet särkisalolaiset ja lähiympäristön nuoret Kanervalassa kesätöissä. Monet ovat nyt jo eläkkeellä ja ehkä mukana genissä. (Projekti perustettu 15.8.2019.)




. . . . . . . . . . . . . . . s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/f1/d0/db/6b/5344484e012339d4/1_original.jpg

Kanervalan kartano ja sen päärakennus Merilinna



s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/4d/02/bc/24/5344484e00fe649b/1_original.jpg
Kanervala vuonna 2019. Edessä päärakennus Merilinna ja oikealla huvimaja Vilpola.


Mikä Kanervala on?

Kanervala ei ole varsinainen kartano, vaan se on Särkisalon Norrbyn kylään 1800-luvun lopussa syntynyt huvilayhdyskunta, josta yhteisen omistajan myötä muodostui 30 hehtaarin kartanotyyppinen kokonaisuus. Puiset huvilat olivat nimeltään Ljungberga, Strömnäs (Koivula), Grunni (Lehtola) ja veneenveistäjän torppa Rantala (myöh. Ainola).

Ljungbergan puuhuvila paloi 1914 ja se korvattiin 1915 suurella kivisellä Merilinnalla, josta tuli Ljungbergaksi kutsutun yhdistyneen tilan päärakennus. Samalla valmistui myös tilanhoitajalle kivirakennus Furumo (Mäntylä) sekä kivisiä ja puisia talousrakennuksia. Myöhemmin rakennusten määrä lisääntyi jonkin verran. Vuonna 1947 alettiin Ljungbergan tilaa kutsua Kanervalaksi.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/c6/cc/dd/d9/5344484e00fe649c/2_original.jpg
Kanervala 2019. Merilinna Lehmuskujan päässä. Vasemmalla Lehtola ja oikealla Koivula. Ai-
nola on lipputangoista oikealle puiden takana. Mäntylä kuvan ulkopuolella oikealla takaviis-
tossa. Merellä, ylhäällä oikealla, on alusta asti tilaan kuulunut Pässisaari.


Ennen Kanervalan syntyä

1800-luvun alkupuolella Kanervalan alue oli ilmeisesti pelkkää metsää. Ensimmäinen rakennus oli Rantala, nykyinen Ainola, jonka norrbyläinen Gustaf Karlsson rakensi 1860-luvulla veneenveistäjien tauko- ja asuintaloksi, jotta työntekijöiden ei tarvitsisi käydä kylällä syömässä ja lepäämässä. Veneveistämöä ja Rantalan tienoota kutsuttiin aluksi 'Uudeksi rannaksi' (Nya Stranden).

Gustaf Karlssonia alettiin kutsua Rantalaksi, kun hän oli myöhemmin itse muuttanut Rantalaan asumaan. Hän alkoi viljellä aluetta, josta myöhemmin tuli Kanervalan puutarha. Rantalassa hän rakensi itselleen mm. ison kuunarin.

Ernst Lampen kuvaa särkisalolaisia 1910-luvulla, että he osaavat jokainen ihan kaikkea. Särkisalolainen kulki merellä ulkomaita myöten, kalasti, veisti veneet ja purjelaivat, hoiti karjaa ja viljeli maata. Lampen havaitsi alkavan muutoksen, jossa ammatit eriytyivät aikaisempaa selvemmin. Yksi viljeli, toinen kulki merellä ja kolmas pelkästään kalasti. Lisäksi merenkulku oli suuressa muutoksessa, ja särkisalolaisten oli siirryttävä merenkulusta maanviljelykseen.

Rantalan Karlsson oli varmaankin vielä niitä kaikenosaajia. Seuraava Rantalan asukas oli Karl August Degerholm ja hänen jälkeensä K. Vesterlund.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/83/fd/14/d9/5344484e99c6d879/22_original.jpg
Karl ja Lovisa Degerholm Rantalan (myöh. Ainola) edustalla vuonna 1914 tai aikaisemmin. Talon oi-
kealla puolella pilkottaa aitta. (Kuva, Lampen: Finby)

Sitten alueelle alkoi nousta huviloita, joista ensimmäinen ennen vuotta 1895 oli Strömnäs (Koivula, erotettu Alestalosta). Seuraavaksi valmistui 1896 puinen Ljungberga (lohkottu Ylöstalosta) ja sen jälkeen suuri venevaja (joka on kunnostettuna edelleen toiminnassa) sekä Grunni (Lehtola) vuoden 1896 jälkeen.


Kanervalan alkuaika - Engblom ja Brander

Kanervalan kartano sai alkunsa vuonna 1896, kun särkisalolainen merikapteeni Karl Engblom osti Gustaf Bjurilta Särkisalon Norrbyn kylästä komealla paikalla olleen tontin ja aloitti Merilinnaa edeltäneen puisen huvilan, Ljungbergan, rakentamisen. Bjur omisti Ylöstalon, Alestalon ja muita alueita.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/9e/e0/cf/c0/5344484e924d87c8/1_original.jpg
Ljungbergan huvila meren puolelta 1914. (Kuva, Lampen: Finby)

Engblom joutui parin vuoden kuluttua n. 1898 myymään vesikattoon saadun huvilan. Eversti Sebastian Brander osti sen lehti-ilmoituksen nähtyään. Brander viimeisteli Ljungbergan huvilan ja muokkasi ympäristöä. Hän hankki omistukseensa Strömnäsin (Koivula) ja todennäköisesti Grunninkin (Lehtola) ja kunnosti ne.

Eversti Brander komensi vanhan väen Tarkk'ampujapataljoonaa. Hän kuului Suomen itsenäistymiseen tähtäävään isänmaalliseen Voimaliittoon, joka kätki aseita ympäri maata vuonna 1906 hankittuaan niitä Sveitsistä. Ljungberga olisi ollut hyvä kätköpaikka, mutta yleensä aseet kätkettiin kaupunkien keskustoihin.

Ernst Lampen kertoo kirjoituksissaan monia tarinoita suosikkihahmostaan, jo vanhasta mutta hyväkuntoisesta merikarhusta "Fribacken":ista, joka päivittäin vieraili sanomalehteä lainaamassa. Kun eversti Brander oli ostanut myös Strömnäsin (Koivulan), hän olisi halunnut vanhasta rannasta ostaa Fibackenilta hänen verkkojenkuivatuspaikkansa ja -majansa. Vaikka Fribacken oli ilmoittanut ettei myy paikkaa mistään hinnasta, yritti eversti silti puhua ukkoa ympäri nostamalla muutaman kerran hintaa. Lopuksi Fribacken hermostui "Olet sitten eversti, insinööri tai mikä muu paska tahansa, verkkopiha on minun!" Lampenin mukaan Fribacken ei ajatellut pahaa ihmisistä, ja siksi hänen konstailemattomuudestaan pidettiin.

Norrbyn kylän lapset muistivat myöhemmin hauskaa aikaa, kun juoksivat auton äänen kuullessaan avaamaan everstin "Kunniaporttia" ja saivat vierailtakin aina kolikon. Jos portti oli jäänyt auki, lapset sulkivat sen kiireesti voidakseen sitten taas avata. Everstin nimeämä Kunniaportti on otettu talteen ja varastoitu.

Branderien halukkuus luopua Ljungbergasta saattoi johtua heidän samoihin aikoihin sattuneesta avioerosta.

Vuonna 1909 Ljungbergan osti helsinkiläinen liikenainen Sofia Röök.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/bd/43/45/ad/5344484e99c6d876/1_original.jpg
Sofia Röök herraseurassa Ljungbergan parvekkeella 1909-1914. Herra saattaa olla Elis
Karimo/Bjur. Elis on muissa kuvissa yleensä jo vanhempi, mutta poskipäät, niiden alla ole-
va pystyjuonne, viikset ja leukaparta taitavat paljastaa hänet. (Kuva yksityisestä kokoel-
masta.)


Sofia Röök ja Ernst Lampen tuttavineen

Ljungbergassa ja muissa nykyisen Kanervalan alueen huviloissa viihtyivät monet merkkihenkilöt tuoden kesäisin mukanaan omia tuttaviaan. Sofia Röökin tuttava Ernst Lampén vietti vuosikausia kaikki kesänsä Koivulassa (Strömnäs). Hän asui ensin Ljungbergassa, sitten Lehtolassa (Grunni) ja myöhemmin KoivuIassa (Strömnäs). Hän kirjoitti 1914 Finby-nimisen kirjasen ja muita kertomuksia, joissa on Norrbyn kylään ja Särkisaloon liittyvää tarinaa. Keskiössä on Kanervalan emätilaan ja sen isäntään Gustaf Bjur:iin liittyvää sukututkimusta ja historiikkia. Lampenin teksti on osoitus hänen rakkaudestaan särkisalolaisia kohtaan.

Lampen oli sosiaalinen ja monipuolinen ihminen. Särkisalossa ovat hänen luonaan käyneet lukemattomat ihmiset, mutta useimmista ei ole jäänyt kirjallista todistetta. Lampen oli lehtimies, kirjailija, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli paitsi lempeä ja kansaa rakastava matkakirjailija myös vapaa-ajattelija ja ajoi uskonnonvapautta ja siviilirekisterin perustamista. Hän oli kuulunut mm. Elisabet Järnefeltin kirjalliseen salonkiin ja Lauri Kivekkään johtamaan suomenmieliseen KPT-ryhmään. Särkisalossa hänen vieraitaan olivat ainakin Juhani Aho, Ilmari Kianto, Joel Lehtonen, Jean Sibelius, Antti Favén, Woldemar Toppelius ja Marga Kiseleff. Woldemar Toppeliuksen maalaama meritaulu roikkui ainakin vielä 1970-luvulla Merilinnan salin seinällä. Myös Favén harrasti meriaihetta.

Strömnäsin (Koivula) ja Grunnin (Lehtola) rakentajista ja ensimmäisistä omistajista ei ole tätä kirjoitettaessa vielä tietoa. Strömnäshän oli ainakin muutaman vuoden Ljungbergaa vanhempi, siis rakennettu ennen vuotta 1895. Jonkun kirjoituksensa Lampen on allekirjoittanut "Ernst Lampén, Strömnäsin tilan omistaja, 1914". Omistiko Lampén Strömnäsin n. 1911-1914? Severin Avellan teki jo 1914 alueen kokonaissuunnitelman. Ostiko Avellan Strömnäsin Lampenilta 1914?

Lampenin kiintymys Särkisaloon sai hänet ostamaan Norrbyn rantarinteestä Elis Karimolta (ent. Bjur) parin hehtaarin suuruisen maa-alueen. Hän kaivautti sinne haudan itselleen ja ympäröi sen ojalla. Hänet haudattiin tosin muualle. mutta aiottu leposija jäi Norrbyhyn ja on siellä edelleen muistomerkiksi erotettuna. Kotiseutuyhdistys 'Meripirtin kerho' on kiinnittänyt paikalle pronssisen muistolaatan. Vieressä on Iso-Keisari-niminen vuokramökki. Lampen nimittäin otti itselleen sukunimen Iso-Keisari.

Neiti Röök myi Ljungbergan vuonna 1914 viipurilaiselle asianajajalle, varatuomari Severin Avellanille.



s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/2a/bc/76/4f/5344484e920403f6/5_original.jpg
Uimareita Ljungbergan (myöh. Kanervala) laiturin vieressä 1914. Vasemmalla Rantala (myöh. Aino-
la). Tie oikealla vie Ljungbergan puuhuvilalle joka paloi samana vuonna 1914. Keskellä puiden taka-
na häämöttävä paviljonki on Avellanin käyttämän arkkitehti Olefeldtin suunnittelema. Kuva osoittaa,
että Avellan on ostanut Ljungbergan jo 1914. Myös laivalaituri on yleensä laitettu Avellanin nimiin.
(Kuva, Lampen: Finby, painettu 1914)


Severin Avellan rakentaa Merilinnan v. 1915

Severin Avellan ryhtyi heti kohennustöihin. Puuhuvila Ljungberga kuitenkin paloi 1914 kesken korjauksen, ja tilalle rakennettiin nykyinen kivinen Merilinna. Myös ympäristön, varsinkin valtavan kiviterassin, rakentaminen oli suuri ponnistus. Kyläläisten hevoset eivät riittäneet töihin, vaan niitä hankittiin etäämmältäkin. Yhtäaikaa oli töissä 50 hevosta. Maata tuotiin Uusiniityltä, ja terassin kivipaasit Kuivastolta jäätä myöten talvella 1914/1915.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/50/01/9a/19/5344484e9310580f/1_original.jpg
Merilinna on kuvattu juuri valmistuneena 1915. Erkkeri lasitettiin myöhemmin. Se oli alunperin avokuisti. Kuvan
mies on todennäköisesti Merilinnan arkkitehti Olefedt. Hän sunnitteli myös puistot, tiet, lehmuskujan, paviljong-
in, suihkulähteellä koristellun uima-altaan, terassin sekä harmaatiilisen Mäntylän (Furumo) ja harmaatiiliset ta-
lousrakennukset. (Kuva yksityisestä kokoelmasta.)



s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/e9/27/72/9c/5344484e99c6d878/11pieni_original.jpg
Merilinnan vastavalmistunut kiviterassi 1915. Kuvassa todennäköisesti arkkitehti Olefeldt.
(Kuva yksityisestä kokoelmasta.)

Norrbyläiset iloitsivat kun Avellanin ansiosta saivat sähköt jo 1910-luvulla. Kanervalan laiturissa pysähtyivät tarvittaessa höyrylaivat, ja siitä tuli oikeastaan Norrbyn satama. Tästedes tila tarjosi kyläläisille myös työpaikkoja.

Merilinnan ja sen ympäristön puistoineen ja rakennuksineen on suunnitellut arkkitehti Olefeldt (tai Ole/Olle Feldt) vuonna 1914/5. Olefeldt on ollut toteuttamasa uudistuksia jo 1914 ennen Ljungbergan palamista. Tulipalon jälkeen arkkitehtiinsa tyytyväinen Avellan uskalsi ryhtyä jättiurakkaan, ja Olefeldt sai suunnitellakseen kookkaan kivihuvilan ja suuren kiviterassin.



s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/ae/55/87/26/5344484e99dbf69f/33_original.jpg
Lehmuskujaa ja puutarhaa istutetaan 1915. Rantala (myöh. Ainola) oikeassa reunassa. Arkki-
tehdiltä hieno ratkaisu antaa Merilinnan julkisivulle sekä klassinen symmetrinen hahmo kau-
kaa katsottuna että epäsymmetrinen jugend-ilme läheltä katsottuna. Olefeldt on tehnyt niin
kaunista, hillittyä ja täydellistä työtä, että ihmettelee miksi hänestä ei juuri mitään tiedetä. Eh-
kä hän oli ulkomaalainen, tai sitten kuoli nuorena. (Kuva yksityisestä kokoelmasta.)

Avellanin aikaan tiedetään Merilinnassa vierailleen ainakin Woldemar Toppelius ja Antti Faven, jotka olivat Lampenin vanhoja ystäviä ja vierailleet aikaisemminkin. He ovat todennäköisesti maalanneet tienoon maisemia. Näitä maalauksia olisi mukava nähdä lisää. Ainakin yksi Toppeliuksen maalaus oli aikoinaan Merilinnan seinällä.

Ei ole tietoa miksi Avellanit luopuivat Ljungbergasta. Tavallisimpia syitä luopumiselle, kuten kuolemantapaukset ja avioerot, ei myynnille ollut. Ehkäpä joku Avellanien suvun hallussa pidempään ollut "sukulinna" voitti, ja uusimmasta hankinnasta luovuttiin. Mutta tämä on vain arvailua.


Dahlbergien ja Caloniusten aika sekä Ljungbergan täysihoitola n. 1931 - n.1936

Konsuli Torsten Dahlberg osti huvilan Avellanilta 1921 kirjailija Arvid Lydeckenin avustuksella. Dahlberg kuoli marraskuussa 1926 ja hänen leskensä, A. Ahlströmin tytär Hjördis meni 27.5.1928 naimisiin lääk.lis. Erik Caloniuksen kanssa. 1929 kuoli Hjördiskin. Tri Calonius ryhtyi pitämään täysihoitolaa, jonka nimi oli Ljungberga. Ljungbergan mainoksissa mainittiin omistajana ja isäntänä tri E. Calonius. Johtajatar (föreståndarinna) oli vuoden 1935 esitteessä omistajan tytär neiti laborantti Kaarina Calonius.

Vieraina tiedetään olleen ainakin säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltin perhe.


Winckelmannien ja Grönblomien aika

Tri Calonius kuoli vuonna 1936, ja 1937 Kanervalan osti konsuli George Winckelmann. Hän teki runsaasti muutos- ja korjaustöitä, mikä saa ihmettelemään tilan nopeaa uudelleenmyyntiä Grönblomille. Kun tietoa ei ole, tulee vain mieleen että ostaja nosti hinnan niin korkeksi ettei Winckelmannin kannattanut kieltäytyä.

Turkulainen kauppaneuvos Gunnar Grönblom lensi vuonna 1939 koneella Särkisalon yli. Hänen vaimonsa huomasi yläilmoista kauniin merenrantapaikan ja ilmoitti tahtovansa sen itselleen. Kauppaneuvos yllätti vaimonsa ostamalla hänelle Ljungbergan joululahjaksi.

Kauppaneuvos ei kuitenkaan elänyt jouluun saakka vaan kuoli purjehduskilpailussa 7.8.1939 Ruotsin Sandhamnissa. Hänen leskensä Greta Grönblom Bolinder myi huvilan pitkien neuvottelujen jälkeen 25.4.1941 Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle. Greta Grönblom oli pelännyt Kanervalassa Hangon tykkien jylyä. Sota-aika sai hänet haluamaan sijoittaa rahansa muualle.

Kauppaneuvos Grönblom oli myös kilpapurjehtija. Olivatkohan Kanervalassa myöhemmin olleet vikla-luokan purjeveneet hänen teettämiään? Vikla-luokka oli perustettu 1931. Viklassa on 2-henkinen miehistö, ja sen pituus on 4,7 metriä ja paino alle 200 kg. Veneitä oli kaksi, Lou ja hieman vanhempi Mummo. Lou luki vielä veneen keulassa. Mummo oli lempinimi hieman samalta kuullostavan oikean nimen pyyhkiydyttyä pois lakkauksessa. Tapa kuivattaa herkät luonnonmateriaalipurjeet Merilinnan vintillä oli ehkä peräisin Grönblomilta.

Gunnar Grönblom osallistui Berlliinin olympialaisiin 1936 purjehduksen 8mR-luokassa tullen viidenneksi. Grönblom oli veneen kippari. 8mR-aluksessa on 7-henkinen miehistö, ja se on n. 15-metrinen ja 9 000-kiloinen.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/bd/7c/a8/01/5344484e06458de3/2a_original.jpg
Merilinna, Kanervalan päärakennus, 2019. Etualalla on suihkulähteellä koristeltu uima-allas, joka
on turvallisuuden takia täytetty harmaalla hiekalla.


Kanervalan täysihoitola 1941 - 2005

Tila siirtyi keväällä 1941 taas täysihoitolaksi ja Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:n haltuun. Se sai 1947 suomenkielisen nimen Kanervala. Päärakennuksen nimi oli edelleen Merilinna, mutta jostain syystä, todennäköisesti vieraille jaettavan esitteen takia, sitä kutsuttiin tästedes yleensä vain Kanervalan päärakennukseksi. Saikohan Rantalan torppa uuden Ainola-nimen tässä vaiheessa?

Sodan aikana Kanervala toimi lisäksi monien ryhmien turvapaikkana. Sinne siirrettiin mm. pommitetun helsinkiläisen vanhainkodin asukkaat. Myös hädänalaisia evakkoja majoitettiin runsaasti.


Rautatieläisten lepokotiyhdistys oli perustettu jo 1925. Menetettyään Terijoella Karjalankannaksella sijainneen ja talvisodassa tuhoutuneen muistorikkaan Harjulan (kuului välillä Uusikirkkoon), lepokotiyhdistys jatkoi toimintaa Kanervalassa. Harjula oli kreivi Aleksandr Scheremetjeffin (Alexander Sheremetev) entinen huvila. Scheremetjeff oli filantrooppi ja lahjoittaja sekä myös kenraali, säveltäjä ja kapellimestari. Hän johti ensimmäisenä Sibeliusta ja Richard Straussia Pietarissa ja esitteli heidän uusia teoksiaan.

Lepokotiyhdistyksen tehtävä oli tarjota asiakkaille täysihoitoa ja virkistystä. Vieraaksi kelpasi kuka tahansa. Lepokotiyhdistyksen jäseniksi liittyneet Valtionrautateiden työntekijät perheineen saivat hinnoista alennusta. Nyt vieraslista piteni jo useaan sataan kesässä. Kanervalaan syntyi vakiovieraiden ryhmä, jolla oli vakiohuoneet sekä vakiopöydät ruokasalissa vuodesta toiseen.

Monet vanhimmat vakiovieraat olivat 60-luvulla jo iäkkäitä ja vierailivat enää harvoin. Jopa joidenkin Kanervalan aikaisempien omistajien jälkeläiset viettivät siellä kesiä. Osa vanhimmista vieraista oli ljungbergan- ja harjulanaikaisia. Oli joku kenraali sekä myös piispa. Joku heistä kuolikin Merilinnassa omien syntymäpäiväjuhliensa jälkeen, ja ruumisauto kävi hakemassa.

Emäntä Martalla oli alaisinaan joukko paikallisia nuoria naisia. Henkilökunta asui yleensä Mäntylässä. Johtamistehtävät oli jaettu Martan ja isäntä Vesamaan kesken. Talonmies asui perheineen Mäntylässä ympäri vuoden. Talonmiehellä oli kesäisin ainakin yksi apulainen.

Ruokatarjoilu tapahtui seisovasta pöydästä neljästi päivässä. Ruokasalin lisäksi oli erkkeritila eli pelihuone otettu ruokailukäyttöön. 1957 rakennettiin iso kuisti kolmanneksi ruokasaliksi.

Juhlia oli Kanervalassa muutama kesässä. Martanpäivät oli heinäkuun loppupuolella, kun emäntä tarjosi Martan nimipäivänä komeat kakkukahvit Merilinnan salissa. Syksymmällä oli rapujuhlat, joihin ei lapsia ja nuoria otettu mukaan.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/91/c4/9d/9c/5344484e00e906db/3_original.jpg
Kanervalan päärakennuksen Merilinnan sali 1970-luvulla. Vasemmalla avattava korttipöytä ja
pelituolit. Oikealla kuvan ulkopuolella suuri savikiekkogramofoni ja lähes kaikki Dallapen savi-
kiekot. Peräseinällä vasemmalla Woldemar Toppeliuksen meritaulu ja oikealla tyttöä esittävä
taulu, jonka kohdalla oli flyygeli. Emäntä Martan mukaan flyygeli ja tyttö kuuluivat yhteen.
(Kuva Kanervalan 1970-luvun esitteestä.)


Päivittäin veneiltiin, kalastettiin ja purjehdittiin. Isot kalat kuten hauet ja lahnat vietiin Kanervalan keittiöön, ahvenet halstrattiin ja syötiin itse. Kanervalassa oli 2 kpl vikla-tyypin puisia purjeveneitä, Lou ja Mummo, sekä n. 8 soutuvenettä. Melkein aina oli etelätuuli, ja etelään luovittiin. Pohjoistuuli tiesi myrskyä. Pallopurjeella pääsi vauhdilla takaisin. Viklalla oli nostokölin ansiosta helppoa rantautua niin uimaan ja piknikille kuin myrskyä pitämään.

Pellavapurjeet kuivatettiin Merilinnan vintillä, missä asui suuri lepakkoyhdyskunta. Vintillä liikuttiin varovasti, jotta lepakot eivät pelästyisi ja vahingoittaisi itseään lamppuja tai purjeita päin lentäessään. Lepakkoystävällisyys kulki perimätietona, jonka olivat mahdollisesti synnyttäneet Ljungbergan täysihoitolan luonnontieteilijävieraat.

Poutapäivinä oltiin sisätiloissa yleensä vain nukkumassa tai syömässä. Ison tilan alueella pystyi tekemään sienestys- ja kävelyretkiä. Tennistä pelattiin paljon. Muutamat nousivat jopa mestaruustasolle. Pariskuntien väliset nelinpelit olivat hyvää harrastajatasoa, ja niissä oli usein katsojia.

Suuria tapauksia oli joka kesä, kun puutavara-alan liikemies Väinö Hakanen, lempinimeltään Puu-Hakanen, saapui vaimoineen Turusta Kanervalaan suurella purjealuksella. Rouva Hakanen oli Turun linnan linnanvouti. Iso joukko oli laiturilla vastassa kun huumorintajuinen Hakanen nousi maihin. Alus oli purjelaiva, ei -vene. Sillä ei päässyt edes Kanervalan laivalaituriin, vaan se oli jätettävä ankkuriin. Hakanen nousi maihin veneellä jota veti aina purjealuksensa perässä. Miehistö asui aluksessa.

Muistikuvan mukaan Hakanen oli hyvää pataa Suomen pankin silloisen pääjohtajan Klaus Wariksen kanssa, joka viipyi Kanervalassa yleensä korkeintaan viikon kerran kesässä. Vakiovieraissa oli kaikkien alojen ihmisiä perheineen. Mukana oli myös rautateiden päällikkö- ja johtotasoa.

Pistooliammunnan tuore olympiavoittaja Pentti Linnosvuo teki vaikutuksen poikiin pystyttyään ampumaan pistoolilla lentävän linnun liikkuvasta veneestä. Pentti oli seurallinen mutta vaatimaton. Ampumalla hän halusi vain sytyttää kipinän ampumaurheiluun. Pentin oma ampumaharrastus oli saanut vauhtia kun Kanervalan emäntä Martta oli palkannut nuoren Pentin kavereineen ampumaan puutarhan rastaita. Pentin isä Akseli Linnosvuo oli rautateiden Helsingin asemapäällikkö ja monien hauskojen tarinoiden kertoja. Tarinoita kuultiin enimmäkseen löylyhuoneessa.

Jokakesäinen vieras vaimoineen oli Suomen ensimmäinen multimiljonääri ja suurlahjoittaja Vaskio. Hänessä oli omaperäisyyttä, ehkä ripaus Roope Ankkaa.. Hän sanoi kerran lapsille "Markka on miljoonan alku!"

Kanervalan teinit kävivät Perniön Kisakallion lavatansseissa. Joskus mukana oli myös muutama Kanervalassa töissä ollut nuori. Matka tehtiin aina Särkisalon ainoalla taksilla. Taksiautoilija Ruohonen oli Särkisalon koulun vahtimestari ja asui koululla. Ruohosessa oli jotain hohtoa, hän oli hyvin suoittu. Osasyy oli iso amerikanrauta, valkosininen Ford Custom 1958, johon mahtui suuri lukumäärä teinejä. Paikallinen nuoriso suosi vielä 1960-luvulla tangoa, kun kanervalalaiset pitivät rokista ja popista. Mutta kaupunkia ei haluttu tuoda maalle. Teinit kävivät mielellään lavatansseissa ja kuuntelivat sadepäivinä ikivanhoja iskelmiä 78:n kierroksen savikiekoilta. Radio-ohjelmien suosikkeja oli Metsäradio. Sadepäivinä pelattiin korttia, koronaa ja pingistä. Pimeinä syyskesän iltoina pidettiin jopa spiritistisiä istuntoja, mitkä olivat olleet muotia Merilinnan alkuaikoina.

Kerran henkilökunnalta tuli jobinpostia kun isot pojat olivat yöllä varastaneet porkkanoita kasvimaalta. Anteeksi pyydettiin, mutta samalla syntyi henkilökunnan harmiksi jokakesäinen perinne. Porkkanavarkaudet pidettiin etukäteen salassa. Sovittuna yönä sitten vedettiin nippu porkkanoita Kanervalan lipputankoon merkiksi tapahtumasta. Seuraavana aamuna kaikki näkivät porkkanat ja hekottivat "Nuoret olivat viime yönä porkkanavarkaissa!"

Kanervalan suuri laituri oli ollut laivalaituri. Avellanin rakennettua Merilinnan oli laiturista tullut Norrbyn kylän satama, jonne höyrylaivat poikkesivat kun nimikyltti vedettiin narusta ylös tankoon merkiksi siitä että matkustajia oli tulossa. Ilmeisesti 1950-luvun alussa laiturin laivaliikenne loppui. Linja-auto kävi Kanervalassa kerran viikossa viikonlopun vaihtopäivänä. 1960-luvun alkupuolella alkoi useimmilla olla oma auto. Rautatieläiset tulivat usein junalla Perniöön ja sieltä Kanervalaan linja-autolla tai Ruohosen taksilla.

Merilinnan salin sekatyylinen pallobarokkikalustus ei emäntä Martan mukaan ollut alkuperäinen. Se ei ilmeisesti ollut tullut Harjulasta, koska tällöin emäntä olisi asian varmasti maininnut. Se oli todennäköisesti periytynyt aikaisemmasta Ljungbergan täysihoitolasta, tai sitten tullut vaihdossa jostain toisesta valtion kiinteistöstä. Kalustus sopi mainiosti kovaan kulutukseen.

Merilinnan salin entisiä kalusteita olivat yläkerran aulaan sijoitettu suuri laiskanlinna ja kustavilaistyyppinen pöytäryhmä. Muita alkuperäiskalusteita olivat aulan pyöreä biedermeyer-pöytä sekä ruokasalin suuri biedermeyer-ruokapöytä, joka toimi "seisovana pöytänä". Voidaan olettaa että salissa ollut Woldemar Toppeliuksen meriaiheinen taulu perittiin myös Merilinnan mukana. Alkuperäiskalusteita saattoivat olla myös seisovan pöydän vieressä ollut suuri piironki, jotkin ruokapöydäntuolit, aulan kulmakaappi ja aulan työpöytä.

Harjulasta oli sodan liekeistä pelastettu ehkä vain Kanervalan iso ruokakello, jonka ääni kuului tyynellä säällä koko Kanervalan alueelle, joskus jopa Pässisaareen. Joku kesätöissä ollut tyttö kysyi kerran lapsilta, että arvatkaa mistä kello on kotoisin. Mieleen on jäänyt sana Karjula, mutta hän on mahdollisesti puhunut Harjulasta ja Karjalasta.

Kanervalan hyvälaatuinen iso 78:n kierroksen gramofoni sekä äänilevyt oli varmaan hankittu Ljungbergan täysihoitolaan. Sekä Ljungbergan että Harjulan mainoksissa mainitaan 1930-luvulla gramofoni. Flyygelin alkuperä ei ole tiedossa, mutta emäntä Martta korosti että tyttötaulun on aina oltava pianon päällä. Kukahan on tuo taulun tyttö?

Kanervalan suosio laski ja kukoistusaika oli ohi. 1987 Kanervala siirtyi 'Valtionrautateiden urheilun tuki'-säätiön omistukseen. Aika oli ajanut yhteisöllisen kesänvieton ohi. Kaikilla oli oltava oma mökki ja oma pikku sauna. On selvää että vakiovieraat tulevat aina muistelemaan Kanervalaa. Lapsuuttaan siellä viettäneille se on osa alitajuntaa.

Ylöstalon matkailutila, joka oli Kanervalan alueen aikanaan ensimmäiselle omistajalle myynyt, piti tiloissa niiden arvoon hyvin sopivaa juhla-, pito- ja matkailupalvelua vuosina 2001-2005.

Kanervalan historiassa omistajat ja vieraat vaihtuivat, mutta norrbyläiset pysyivät. Norrbyläiset ovat samalla kertaa Kanervalan fyysisiä synnyttäjiä ja sen henkisiä perillisiä.


Venäläisen oligarkin aika 2005 alkaen

Kanervalan kannattamattomuuden takia Valtionrautateiden urheilun tuki-säätiön oli pakko myydä tila. Venäläinen oligarkki, Putinin neuvonantaja sekä entinen ministeri Mihail Lesin osti tilan vuonna 2005 2 miljoonalla eurolla ja kunnosti 10 vuodessa sen ja useimmat rakennukset hienoon kuntoon.

Lesin on aidosti kunnioittanut tilan alkuperäistä asetelmaa ja rakennuksia. Tunnelma on kuin ensimmäisten asukkaiden aikana. Istutukset, puut ja harvennukset on tehty niin huolella, että lopputulos on yksinkertainen ja ihana. Lentopallokentällä on nyt puutarhan jatke. Lehmuskujan lehmukset eivät voisi olla kauniimmin muotoiltuja. Viljasiilosta / vesitornista näkee koko idean. Se on täsmällisesti alkuperäisen näköinen.

Upeassa suunnittelussa on yhteensopimattomia poikkeuksia. Laituri on vaatimaton, ja terassin näköalaa osittain peittävät pusikot ovat karsimatta. Omistajatahot ovat ilmeisesti halunneet pysyä huomaamattomina. Lesinillä on ollut taitava puutarhuri, joka olisi varmaan halunnut sijoittaa puutarhaan puita ja pensaita. Miksi puutarha on suuri helikopterikenttä? Tilan aitaaminen ja vartiointi on ollut ylimitoitettua.

Kanervalan eri rakennusten sisustukset on tehty täysin moderneiksi, mikäli vanhat järjestykset eivät ole palvelleet tätä päivää. Oli nerokasta tehdä Lehtolan kuistista ruokasali ja avokeittiö. Mäntylässä asuu tilanhoitaja. Koivulan kunnostaminen jäi kesken. Sen väritys on hieno. Parasta on hieman liilaan päin sävytetyt kattotiilet. Koivula on ainoa, jonka väritys on muuttunut. On ehkä haettu alkuperäistä Koivulaa, tai sitten kokeiltu Merilinnan tulevia sävyjä. Ainolan pihapiiri ei ole koskaan näyttänyt niin hyvältä kuin nyt. Ainolan torppa on muutettu sisältä kuntosaliksi.

Merilinnan sisustusta voi pitää jopa alkuperäistä huomattavasti tyylikkäämpänä. Lesinin sveitsiläinen sisustusarkkitehti on tuonut Merilinnaan oman tyylinsä, jossa on niin jugendia kuin muistumia talossa eri aikoina olleista asioista. Uusi sisustus on täysiveristä tyyliltään, eikä sitä voi luonnehtia sekoitukseksi eri tyylejä. Esimerkiksi pallobarokki on läsnä pallomaisissa kuvioissa tuolien ja pöytien reunoissa. Entiset tuolit ovat antaneet tuolinjaloille poikkipuut. Entiset kulmakaapit ovat antaneet idean rakentaa kiinteät kulmakaapit ruokasalin kaikkiin neljään nurkkaan, jne.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/11/6a/1c/ce/5344484e00e41912/3_original.jpg
Merilinnan sali vuonna 2019. Taustalla ruokasali.

Suurin osa Merilinnan tiloista on palautettu alkuperäiseen tarkoitukseen. Loistelias ruokasali on salin takana keittiön yhteydessä. Julkisivun erkkerin takana on pelihuone kuten 100 vuotta aikaisemmin. Sali ja aula ovat paikoillaan mutta uudessa röyhkeässä loistossaan. Keittiö oli ennen valtava. Puolet siitä on nyt otettu naisten ja miesten kylpyhuoneiden käyttöön. Alkuperäinen työhuone oli ruokasalin päällä, ikkunat puistoon ja terassille. Oli kuitenkin hieno idea tehdä kuistista työhuone. Tilasta ei olisi mataluuden takia saatu muihin tiloihin yhteensopivaa salia. Ja kuistia vasten oli aikaisemmin aulassa juuri iso raskas työpöytä.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/b3/b8/34/09/5344484e06458de4/3a_original.jpg
Merilinnan työhuone ja näkymä aulaan, 2019.

Läpi talon kulkeva tarina pääovelta työhuoneen ja aulan kautta terassin ovelle kertoo omistajan myönteisestä itseriittoisuudesta. Hän valloittaa vanhoilla laivoilla maita ja maanosia myrskyjä uhmaten. Ehkä hän kuvittelee olevansa salainen agentti 007, mutta onkin tämän vihollinen valkoisine kissoineen. Oligarkeista ei tule ensin mitään hyvää mieleen. Mutta Merilinna rakennuksena on onnellinen, että vielä löytyi mies jolla oli samat intressit kuin alkuperäisellä rakennuttajalla.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/06/96/8d/4d/5344484e00e41913/4_original.jpg
Merilinnan eteisaula vuonna 2019. Vasemmalta oikealle: portaat yläkertaan, työhuoneen val-
koinen ovi, käytävä pääovelle sekä pelihuone. Oikealle jää sali. Keskelläoleva pyöreä pöytä
on Merilinnan alkuperäiskaluste ja sijaitsi kymmeniä vuosia parin metrin päässä nykyisestä
sijainnista oikealla seinustalla. Pöytä oli alkuperäisessäkin sisustuksessa keskellä aulaa. Sen
päällä oli aina suuri kukka-asetelma.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/55/c3/28/b6/5344484e06458de5/4a_original.jpg
Merilinnan portaat ja terassille vievä käytävä, 2019. Portaista vasemmalle: miesten ja naisten
kylpyhuoneet sekä viimeisenä keittiö.


Taas uusi vaihe

Mihail Lesin kuoli vuonna 2015 epäselvissä olosuhteissa Yhdysvalloissa, missä häneen liitettyä suuren luokan rahanpesua viranomaiset parhaillaan tutkivat. Venäjän mediaministerinä hän oli ollut päävastuussa lehdistön ja median vaimentamisessa. "Perikunnan nimissä" tilaa myydään nyt 6,5 miljoonalla eurolla. Myytävä kokonaisuus on sama minkä Lesin osti.

Tarja Halosen kaudella Suomi myi paljon strategisesti tärkeitä alueita venäläisille. Valtio myi omien säätiöidensä kautta kaikki rautatieläisten lomakohteet, mm. täysihoitola Rantalinnan Ruokolahdella sekä Vuokatin ja Airiston mökkiryhmät. Airiston Helmen ratsian jälkeen kaikki kohteet tulivat kerralla myyntiin, mutta myynti vaikuttaa näennäiseltä.


Täällä paljon Kanervalan kuvia

  • KUVIA
  • Liity projektiin ja lisää omia kuviasi! Tarinoita ja tietoja voi aluksi lisäillä esim. kuvien yhteyteen.


Lähteitä:

ooooooooooooooooooooo

. .s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/5e/3a/37/86/5344484e012339d5/2_original.jpg