Sallan taistelut olivat osa Suomen ja Neuvostoliiton välistä talvisotaa. Puna-armeija oli saanut käskyn edetä Sallan läpi Kemijärvelle ja Sodankylään ja sieltä Rovaniemelle parissa viikossa. Rovaniemeltä hyökkäystä oli tarkoitus jatkaa Tornioon ja katkaista tällä tavalla Suomi kahtia. Suomalaisjoukot onnistuivat kuitenkin pysäyttämään hyökkäyksen Kemijärven itäpuolella.
Sallassa oli vain muutamia suomalaisosastoja neuvostojoukkojen hyökätessä. Erillinen 17. pataljoona (Er.P 17), ns. ”Sallan pataljoona” oli mukana luomassa edellytyksiä sissitoiminnalle Sallan suunnalla perustamalla maastoon muona- ja ampumatarvikekätköjä. Pääosa sotatarvikkeista saatiin Rajavartiolaitokselta. Suomalaisjoukot olivat osa Lapin Ryhmää, jota johti kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius.
Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pakotti suomalaisjoukot perääntymään aina Kemijoelle asti. Eteneminen joen yli ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten sitkeän puolustuksen vuoksi. 13. tammikuuta 1940 Neuvostoliiton 9. armeija käski 122. divisioonan vetäytyä Märkäjärven kylään. Tämän jälkeen ei käyty enää suurempia taisteluita, vaan tilanne muuttui asemasodaksi.
Tähän projektiin on tarkoitus kerätä kaatuneet henkilöt tuolta edeltä mainituilta ajanjakson taisteluiden seurauksena ja myös tammikuun 1940 jälkeiseltä asemasodan ajalta. Sallan suunnan taisteluissa olevat sotilaat mahdollistivat sen että voimme nauttia kauniista Kemijärven maisemista. Projektissa on mukana myös kaatuneita henkilöitä jotka kuolivat sodan seurauksena eikä itse taisteluissa mm. saksalaisten asettamiin miinoihin yms.