Follow
Perustettu 16.9.2020
Projektin tarkoituksena on kerätä yhteen Kaaraslahden kylällä syntyneiden, kuolleiden tai asuneiden henkilöiden Geni-profiileja ja rakentaa yhteistä sukupuuta.
Projekti täten toimisi myös työkaluna tallentamiseen ja olemassaolevien tietojen tarkistamiseen
- Päällekäisyyksien löytämiseksi suositellaan käyttämään normalisoituja nimiä ja kieliväliehtiä
- Toivotaan, että profiilit liitettäisiin samalla Savo- ja Suomi ja Karjala -projekteihin
Kuopion / Nilsiän / Siilinjärven kyläprojekti - Kaaraslahti (Karaslax, Kareslax, Kaaraslax, Karaslaks, Kaaraslaks)
Teksi lainattu kokonaisuudessaan täältä: http://ondruska.fi/documents/Kaaraslahdenkyla.htm
Anja Gustafsson
KAARASLAHDEN KYLÄ
Kaaraslahti nimistä kylää ei enää löydy Nilsiästä tai Siilinjärveltä, joista sukututkija sitä kirkonkirjojen perusteella ensinnä lähtee etsimään. Kaikuja siitä, että se kerran oli olemassa, kuuluu kyllä silloin tällöin vieläkin seudun asukkaiden puheissa. Juurusvedellä on esimerkiksi Kaaraslahden kalastuskunta. Juurusvedelle päästään Siilinjärvestä Jysänkosken kautta. Entinen Kaaraslahti jaettiin Nilsiän ja Siilinjärven kesken, kun Siilinjärven kunta perustettiin 1925.
Kaaraslahden kylä oli yksi Pohjois-Savon vanhimpia asutuksia Juurusveden latvoilla, sen itä- ja pohjoisrannoilla. Se käsitti niin laajan alueen, että kirkko jakoi sen aikoinaan kolmeksi kinkeripiiriksi, nimittäin Kuuslahden, Hannonmäen ja Kinahmin. Kuntajaossa Kinahmi ja joitain taloja Hannonmäestä jäin Nilsiään ja loput eli Kuuslahti ja valtaosa Hannonmäestä liitettiin Siilinjärveen. Siilinjärven nykyisistä kylistä ainakin Hannonmäki, Koivumäki, Hukkakangas, Kuuslahti ja Vaivionniemi ovat entistä Kaaraslahtea.
Kaaraslahti oli niitä kyliä[1], jotka syntyivät 1500-luvulla Kustaa Vaasan uudisasutuspolitiikan seurauksena. 1560-luvulla Kaaraslahden tienoilla sanotaan olleen kaksi taloa[2]. Kummankaan asukkaana ei vielä tuolloin ollut Ruuskasia, vaikka Tavinsalmella (Kuopion pitäjän vanha nimi) oli ainakin yksi Ruuskanen (Ruuskasen perhe) jo v. 1548[3]. Nämä asuivat ehkä Kasurilassa, joka oli toinen alue, minne Ruuskasia asettui uudisasukkaiksi. Muiston Ruuskasten asettumisesta Juurusveden rannoille löytää vieläkin kartalta. Jysänkoskesta pohjoiseen, Juurusveden itärannalla on paikka nimeltä Ruuskansalo.
Pohjois-Savon uudisasukkaat olivat pääosin kotoisin Rantasalmelta ja Juvalta sekä myös Karjalasta[4]. Ruuskasia on asunut ennen Savon uudisasutusta erityisesti juuri Rantasalmella. Ehkäpä Kaaraslahden Ruuskasten juuret ovat siellä. Mahdotonta ei ole sekään, että juuret löytyvät Karjalasta, sillä Ruuskanen on venäläis-karjalaisesta ristimänimestä Ondruska johdettu sukunimi[5]. Ruuskaset näyttävät asettuneen Kaaraslahteen 1600-luvun kuluessa. Manttaaliluettelo (eli luettelo kruunulle henkirahaa maksaneista) vuodelta 1652 kertoo, että Kaaraslahdessa oli kaksi Ruuskasille kuulunutta taloa. Isännät olivat Paavo ja Heikki Ruuskanen. Ruuskasia asettui lisäksi eniten Kuopion pitäjän, nykyisen Siilinjärven Kasurilaan.
Vuoden 1664 verollepanomaakirjan mukaan Kaaraslahdessa oli neljä (kanta)taloa[6]. Näistä taloja nro 1 ja nro 4 pitivät jo varhaisessa vaiheessa Ruuskaset, koska kummankin nimi vielä isonjaon alkaessa 1777 oli Ruuskala. Nimet säilyivät isonjaon jälkeenkin siten, että talo nro 1 oli Ruuskala samoin kuin talo nro 22. Vuoden 1662 manttaaliluettelon mukaan talolliset olivat nimeltään Paavo ja Heikki Ruuskanen, todennäköisesti samat, jotka oli merkitty luetteloon jo kymmenen vuotta aiemmin. Muut Kaaraslahden talolliset olivat Olli Lemettinen ( Olof Clemetinen), Matti Laakkonen (Matts Lackoinen) ja Tapani Pekkarinen (Stephan Peckarinen)[7]. Talojen lukumäärä säilyi maakirjoissa (ja kirkonkirjoissa) neljänä 1700-uvun loppupuolella tapahtuneeseen isojakoon asti. Todellisuudessa talojen lukumäärä kasvoi, sillä taloja jaettiin omavaltaisesti, ts. vastoin lain säännöksiä, jotka kielsivät talojen jakamisen. Tämä tulee selvästi näkyviin juuri kirkonkirjoissa, joihin seurakuntalaiset merkittiin taloittain. Suurin talonnumero Kaaraslahdessa oli 4, mutta talollisia oli kylässä moninkertainen määrä. Kun sitten isojaossa talot rekisteröitiin varsinaisille omistajilleen, nimettiin ja numeroitiin uudelleen, Kaaraslahteen tuli 26 taloa.
Nilsiässä ja erityisesti Kaaraslahdessa asuneiden sukujen selvittämisen tekee vaikeaksi monet seurakuntajaot. Nilsiä erotettiin Kuopion maaseurakunnasta omaksi itsenäiseksi seurakunnakseen v. 1816. Sitä ennen Nilsiä oli emäseurakunnan rukoushuonekunta vuodesta 1738 ja kappeliseurakunta vuodesta 1767. Niinpä sukututkija, joka lähtee tiedosta, että suku on kotoisin Nilsiästä, ei välttämättä löydä tarvitsemiaan kirkonkirjoja Nilsiästä. Esimerkiksi juuri Kaaraslahden kohdalla seurakuntajako johti siihen, että osa kylän taloista kuuluin Nilsiän kappeliin ja osa edelleen Kuopion msrk:aan. Kun kappeliseurakunta piti yllä kirkonkirjoja vain omista seurakuntalaisistaan, Kaaraslahtea tutkivan on käytävä läpi molempien seurakuntien kirjat. Näyttää siltä, että Kinahmin kinkeripiiri kuului Nilsiän kappeliin, Kuuslahti ja Hannonmäki Kuopion msrk:aan.
Tutkijan vaikeuksia lisää vielä se, että vaikka seurakuntajako oli toteutunut 1816, entinen emäseurakunta jatkoi kirkonkirjojen pitoa Kaaraslahden osalta vielä monta vuotta. Syy lienee ollut rippikirjojen pito. Rippikirjat sisälsivät tavallisesti kymmenen vuoden tiedot, joten selvintä oli aloittaa uuden seurakunnan kirjat tasavuodesta. Vuodesta 1820 Kaaraslahden kirkonkirjat löytyvät Nilsiästä. Sama ongelma tulee vastaan Nilsiän pohjoisosien kylien kohdalla, joissa seurakuntajako Iisalmen maaseurakunnan kansa toteutui samalla tavoin. Esimerkiksi Nilsiään kuuluneen Lukkarilan kylän rippikirjat pidettiin Iisalmessa (ainakin) vuoteen 1820 asti.Sukututkija joutuu tietysti penkomaan myös monien muiden kylien kirjoja, sillä ihmiset menivät naimisiin ja muuttivat sen takia muualle. Pois kotikylistään muuttivat myös työtä etsineet, torppareiksi, piioiksi ja rengeiksi lähteneet ja palveluspaikkaa vaihtaneet. Muuttaneita on joskus vaikea jäljittää, sillä muuttaneiden luetteloita ei ole säilynyt kuin ajoittain. Myös muuttaneiden jäljittämisessä on tärkeää tietää seurakuntajaot, eli missä vaiheessa tietty kylä on kuulunut tiettyyn seurakuntaan.
Kuopion msrk:sta vuonna 1767 erotetun Nilsiän kappelin lisäksi siitä erotettiin Karttula, myös 1760-luvulla, Maaninka ja Tuusniemi 1781. Tutkijan kannalta tämä tarkoittaa, että ennen näitä vuosia myös niiden asukkaat kuuluivat Kuopion msrk:aan. Sitten 1900-luvulla näistä uusista pitäjistä ja seurakunnista erotettiin kyliä silloin muodostettuihin Varpaisjärven (1910), Vehmersalmen (1920) ja Siilinjärven (1924[8]) seurakuntiin ja kuntiin. Luettelen tässä Siilinjärveen liitetyt kylät, sillä ne ovat keskeisiä Ruuskasten sukututkimuksen kannalta. Siilinjärveen liitettiin Kuopion msrk:sta Kasurila, Koivusaari, Kolmisoppi, Räimä, Rissala, osa Hakkaralaa ja osa Toivalaa, Maaningasta Pöljä ja osa Hamulaa ja Nilsiästä Kuuslahti, Koivumäki, osa Kaaraslahdesta ja osa Pajujärvestä.
Sukututkimusta tehdessään tutkija joutuu aika usein pettymään, toivottuja tietoja kun ei kerta kaikkiaan löydy. Kirkonkirjoja on tuhoutunut sodissa ja tulipaloissa. Joskus tiedot löytyvät, mutta niiden ristiriitaisuus hämmentää. Silloin on epäiltävä virhettä ja pyrittävä löytämään jostain toisesta lähteestä selitys. Vähitellen oppii myös sen, että kirkonkirjoissakin on virheitä, kirjoitus- ja huolimattomuusvirheitä. Isäni veli on esimerkiksi kastettu Paaviksi, mikä oli ilmiselvä kirjoitusvirhe, sillä kasteesta alkaen häntä kutsuttiin Paavoksi. Mutta pappien virheet muuttuvat helposti tosiasioiksi. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun eräs toimittaja oli väestötietojen perusteella tehnyt luettelon omituisimmista lapsille annetuista nimistä, ja olihan hän löytänyt nämä Paavitkin.
Kirkonkirjojen pito tuli pakolliseksi v. 1686, mutta vasta 1700-luvun alkukymmeninä niiden pito vakiintui. Kuopion msrk:n kirkonkirjoja on säilynyt joitakin 1600-luvun puolelta, mutta vasta vuodesta 1724 alkaen täydellisemmin. 1700-luvun alun kirjojen häviämisen syynä on useassa tapauksessa Suuri Pohjan sota eli isoviha. Nilsiän kirjat alkavat vuodesta 1767.
Savolaisia sukuja tutkiva on länsisuomalaisten taustoja tutkivaan verrattuna paremmassa asemassa sikäli, että sukunimet olivat Itä-Suomessa käytössä jo ainakin 1500-luvulla, mikä helpottaa eri sukuihin kuluvien erottamista toisistaan. Toisaalta samannimisiä henkilöitä oli paljon, sillä etunimiä oli varhaisempina aikoina käytössä nykyistä vähemmän. Vaikeuksia tuottaa tämän vuoksi esimerkiksi se, että usein poika kastettiin isänsä kaimaksi. Ennen kuin kirkonkirjoihin alettiin merkitä henkilön syntymävuosi, eri sukupolvien erottaminen niissä on vaikeaa. Heikki näyttää olevan muuten yleisin miehennimi Ruuskasen suvussa. Heikki Heikinpoikakin löytyy suuri määrä. Tutkimusta helpottaa sukunimen käytön lisäksi myös se, että nainen säilytti oman sukunimensä naimisiin mentyäänkin. 1800-luvun lopulla kirkonkirjoissa alkaa näkyä tapauksia, joissa vaimo on omaksunut miehensä nimen. Pakolliseksi miehen nimen ottaminen tuli vasta 1920-luvulla annetun sukunimilain mukana.
Omat vaikeutensa sukututkimukseen tuovat kirkonkirjojen kieli ja mitä kauemmas taaksepäin ajassa mennään sitä vaikeammaksi käyvät käsialat. Papit olivat ruotsinkielisiä aivan 1800-luvun lopulle saakka, myös Savossa, minkä vuoksi kirkonkirjojen pidossa oli omaksuttu tapa kirjoittaa suomalaisetkin etunimet ruotsalaisessa muodossa. Niinpä Paavo oli Påhl, Matti Matts, Stiina Christina jne. Kirkonkirjat kirjoitettiin tietysti käsin. Jotkut on kirjoitettu hyvin selkeällä käsialalla, mutta jotkut ovat tuskastuttavan epäselviä, joskus lähes mahdottomia lukea. Vanhimpia kirjoja saa lukea vain mikrofilmeiltä. Filmaus on joissakin tapauksissa epätarkka, ylivalottunut aivan valkoiseksi, jolloin tekstistä ei saa selvää, tai sitten niin musta että tulos on sama.
Lähteet:
[1] Vielä 1500-luvulla Pohjois-Savossa ei ollut ”virallista” kylänjakoa, kruunun ja kirkon verotusta varten alue oli jaettu neljännes- ja kymmen(ys)kuntiin. Kyläjakoon siirryttiin 1600-luvulla. Antti Rytkönen (toim.): Kuopion pitäjän kirja, Kuopio 1975 s. 91
[2] Arvo M. Soininen: Pohjois-Savon asuttaminen Keski- ja Uuden ajan vaihteessa. Helsinki 1961
[3] Kauko Pirinen: Savon historia II:1 s. 196
[4] Rytkönen s. 89
[5] Nissilä: Suomalaista nimistöntutkimusta s. 144
[6] Rytkönen s. 90
[7] KA Kuopion pitäjän manttaaliluettelo v. 1662 mikrofilmillä LT 1203
[8] Siilinjärven seurakunta aloitti toimintansa vuonna 1924 ja kunta vuoden 1925 alusta.