Follow
Alakuunu muodosti suuren seutukylän 1500-luvun alkupuolella. Sen alue käsitti myöhemmät, Inkilän, Paksujalan, Niukkalan, Eijalan, Kohtamaan, Läylölän, Ihakselan, Haikolan, Kuismalan, Jänikselän ja Paavilanmäen seudut, siis koko Kuunjoen Korsjärvestä ja lännestä Kirkonkylän maista aina Jantulan? (Vorniolan) kylään asti. Alakuunu oli valtakunnan rajaseutua, kun vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha halkaisi koko Kirvun kappeliseurakunnan kahtia.
Kun sitten eräs Karjalan radan pysäkeistä sijoitettiin sen keskustaan, Inkilään, hävisi vanha Alakuunun nimitys lopulta kokonaan käytännöstä. Sitä nimitettiin myös ennen vanhaan Juoinpääksi (Kuujoen pääksi).
Niukkalassa ei isoonjakoon saakka ollut kuin yksi numero. Kylästä olivat kanta-asukkaat Niukkaset vuonna 1639 paenneet jättäen tilansa autioksi toisen ollessa ns. ikivanhaa autiota. Kylä oli ilman asukkaita aina 1700-luvun alkuun, jolloin se soutui Merosille, jotka isovihan aikana lähtivät kylästä. Pikkuvihan aikoina eräs tila oli Yrjö Virolaisella muutaman vuoden ja 1700-luvun puolivälissä sen maita viljeltiin yhdessä Paavilanmäen numero kahden tilojen kanssa. Vuonna 1760 oli Niukkalassa vihdoin vakituinen asukas, Juho Kärpänen perheineen ja kohta hänen jälkeensä tulivat isänniksi pojat Aatami ja Matti, mutta 1818 koko numero oli lautamies Antti Heikinpoika Anttosen hallussa. Isojaon aikana muodostettiin kylän tiloista neljä eri numeroa, joihin asukkaat otettiin hakemuksen perusteella.
Niukkalan talot ja viimeiset omistajat
Paavola, Antti Räihä
Mattila, Paavo Niukkanen, Paavo Patjas
Veislampi, Juho Anttonen perilliset
Lähde Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954