
Riikola ei vanhimmissa maakirjoissa mainita eri kylänä. Riikosen sukua sensijaan tavataan Keskikylässä (Keskiselässä) ja Ylikuunussa, mistä kylistä joku suvun jäsenistä todennäköisesti on siirtynyt Tamjärven taakse ja sen mukaan koko kylä on saanut nimen.
Vuonna 1629 erär Heikki Ollinpoika Riikosen siirtyi viljelemään yhtä kylän tiloista, mikä sitten oli hänen hallussaan kaksikymmentä vuotta ja josta hän suoritti ratsupalvelusta, s.o. ylläpiti ratsua ja hevosta. Köyhyyden takia Riikosen oli tilasta luovuttava. Vuonna 1641 asukkaana on Olli Antinpoika Komonen, Sittenmmin Paavo Ovaskasta kirkonkylästä tuli tilan uusi haltija, hänen erottuaan veljestään Niilo Ovaskasta ja yhteisestä talosta. Paavo Ovaskalla tila oli vuoteen 1670, jolloin hän siirtyi Rätykylään viljellen osaa entisestä maastaan. Osa tilaa oltua kaksi vuotta autiona sai se uuden yrittäjän Tahvo Juhonpoika Kultamiehestä. Hänen jälkeläisillään tila oli pikkuvihaan asti. Sen jälkeen sinne muuttivat Ollikat, joista kulmakunta Ollikka 1, Salo-Ollikka on saanut nimensä. Hekään eivät asuneet kauempaa kuin vähän yli kymmenen vuotta kylässä, jonne heidän jälkeensä saapuivat Lankiset. Lankisilla oli vuonna 1818 koko toinen Riikolan numero hallussaan.
Juuri ennen pikkuvihaa 1730-luvulla joutui eräs kylän tiloista Virolaisille, joita vielä vuonna 1944 asui yhdessä talossa. Lisäksi oli eräitä vuosia 1700-luvulla kylässä asukkaina, Hartikainen, Munukka ja Pirhonen, vain Pirhoset asuivat kylässä vielä vuonna 1818.
Riikolan talot ja viimeiset omistajat
Seppälä, Matti Puha
Heinjoki, Pietari Matinpoika Tiippana
Piesala, Matti Tahvonpoika Bragge
Ihala, Reinhold Ferdinand Buchert, Antti Hyväkkä
Alanko, Antti Veijalainen
Ollikka, Elli Lankinen, Katri Kontra
Uussija, Pietari Jaatinen
Ojala, Juho Puha perilliset
Rauhala, Paavo Vepsä
Onnela, Antti Kykkänen
Nurmela-Konu, Tuomas Haakana
Vuorela, Johannes Salli
Rintala, Yrjö Salli
Heinlampi, Juho Haakana perilliset
Vehnäpelto, Juho Pulli perilliset
Lamminrinta, Antti Haakana perilliset
Päivärinta, August Juhana Tengvall
Järvelä, Pietari Ovaska
Lähde Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954