Follow
Sunikkariikonen oli yksi kuudesta kylästä (Hannukkariikonen, Iiliälä, Meskala, Montola ja Vasikkala), jota kutsuttin yhteisellä nimellä Ylikuunu, nimi johtui siitä että se sijaitsi Kuunjoen yläjuoksun varrella, kun joen alajuoksun seudun asutusaluetta nimitettin Alakuunuksi. Nimet ovat hyvin vanhoja Ylikuunu mainitaan ensikerran vuonna 1557, jolloin siellä oli 38 taloa. Se todistaa, että asutus palautuu keskiaikaan, ehkäpä esihistorialliseen aikaan, sillä Montola, Meskala ja Iiliälä lienevät pakanuudenaikaisia nimiä.
Sunikkariikonen oli 1600-luvun puolivälissä läänitetty eversti Frans von Knorringille. Ennen Knorringin omistusta oli tila ollut Maunu Veijalaisen hallussa, minkä lisäksi Nuuti Poikselkä oli siellä asunut ainakin nimellisesti hyvin lyhyen aikaa eräällä autiotilalla. Isonvihan aikana 1700-luvun alussa talo joutui Veijalaisilta Inkisille ja toinen tila vähää myöhemmin Rantalaisille, kolmannen kylän tiloista edelleen olessa viljelemättä. Rantalaisia seurasivat 1750-luvulla Kuismat, jotka siellä asuvat parikymmentä vuotta. Vuosisadan lopulla tai 1800-luvun alussa siirtyivät Tommiset kyvään. Ahokkaat olivat olleet alkuaan Inkisen yhtiömiehiä, jotka maan tavan mukaan perivät oman osuutensa tilasta.
Kylän viimeiset talot ja omistajat
Torvola, Matti Virolainen perilliset
Koskela, Juho Koskilinna
Toivola, Toivo Kykkänen
Marttila, Heikki Inkinen perilliset
Harju, Matti ym. Ahokkaat
Pekkola, Juho Nyqvist
Säppäälä, Väinö Ovaska
Ristola, Vilho Näveri
Lähteet: Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954