Follow
Vasikkala oli yksi kuudesta kylästä (Hannukkariikonen, Iiliälä, Meskala, Montola ja Sunikkariikonen), jota kutsuttin yhteisellä nimellä Ylikuunu, nimi johtui siitä että se sijaitsi Kuunjoen yläjuoksun varrella, kun joen alajuoksun seudun asutusaluetta nimitettin Alakuunuksi. Nimet ovat hyvin vanhoja Ylikuunu mainitaan ensikerran vuonna 1557, jolloin siellä oli 38 taloa. Se todistaa, että asutus palautuu keskiaikaan, ehkäpä esihistorialliseen aikaan, sillä Montola, Meskala ja Iiliälä lienevät pakanuudenaikaisia nimiä.
Vasikkala pysyi koko 1600-luvun melko autiona. Muutaman vuoden yritti eräs Erkki Maununpoika 1640-luvulla ja Jaakko Ollinpoika Tulokas vuoden 1666 jalkeen saada maata kannattavaksi, mutta molemmat luopuivat yrityksistään lyhyen ajan kuluttua. Loppupuolella 1680-lukua Vasikkalaan asettui Juho Heikinpoika, todennäköisesti sukunimeltään Junna. Juho Heikinpoika otti näet isonvihan jälkeen Erkki Junnan yhtiömiehekseen, joka usein oli sukulainen. Junnat viljelivät Koivikkomäkeä 1800-luvun alussa. Samoihin aikoihin Junnien kanssa asettuivst kylään myös Mölsät, joiden yhtiömieheksi 1760-luvun lopussa tuli Niilo Rouhiainen. Tämän jälkeläiset olivat 1800-luvun alkupuolella kylässä torppareina. Ennen vuotta 1782 olivat Mölsät tavalla tai toisella luovuttaneet talonsa Akkasille ja tämän yhtiökunppanille Juho Ovaskalle, joiden halussa Vasikkala numero kaksi 1800-luvun alussa vielä oli. Aivan 1600-luvun lopussa siirtyivät Räihät kylään. Neljäs huuto oli 1750-luvun lopussa Matti Niipalla, joka eräästä Veijalaisesta sai yhtiömiehen, jolle jo ennen vuotta 1782 koko Niipan tila oli joutunut. Muistona Niipan olosta Vasikkalassa on mm. Niipankorpi.
Hiitolan ja Rautjärven pitäjien rajalla oleva Vasikkalan, Hannukka- ja Suniriikosen, Keskiselän ja Meskalan kylien saloseudut eli takamaat olivat isojaon aikoihin aivan asumattomia. Siellä kytiin metsäsätämässä ja siellä poltettiin vuosittain suuria kaskia. Myöhemmin ruvettiin seudulla pitämään karjaa ja rakennettiin ns. salosaunoja. Kulku teittömillä mailla oli suoritettava ratsain ja matkaa Keskikylästä kertyi yli 13 kilometriä ja Ylikuunusta peninkulman verran. Rintamailta alkoi sitten vähitellen suurten perheiden pojista yksi ja toinen, tavallisesti nuorin siirtyä salolle taistelemaan petoja, hallaa vastaan ja asutus siten levitä. Loppupuolessa 1880-lukua oli siellä jo seuraavat vakinaiset asujamet: Antti Yrjönpoika Räihä "Hannukka", Heikki Ollikka "Setä-Heikki", Jussi Olikka "Vasikkalaiset", (vaikka talo kuului itse asiassa Meskalan kylään), Matti Veijalainen "Kankaan Niippalaiset", Läksein Pärtty Rampa "Ramman-Pärtty, Yrjö Meski "Meskiläiset", Jussi Karjalainen "Lampilaiset", Matti ja Juho Veijalainen "Vanhan paikan Niippalaiset", Esko Räikkönen "Vellingin Esko", sekä Jussi Saarikoski "Reimaho".
Santeri Ovaska kertoi, että hänen isänsä isoisä Tahvo Ovaska, joka oli kotoisin Keskikylän suurtalosta oli ostanut joltain ylikuunulaiselta Vasikkalan kylästä no 2, 1/2 manttaalia eli yli 500 hehtaaria maata. Tahvo Ovaska lunasti siten kruunulta perinnöksi koko tilan, joten se oli ensimmäinen perinnöksi osto koko pitäjässä. Sen vuoksi ruvettiinkin paikkaa nimittämään "Perintösaloksi".
Vasikkalan talot ja viimeiset omistajat
Ahola, Juho Juhonpoika Soikkeli
Niippa, Hilja Lyydia Paavontytär Rinkinen
Opinto, Tuomas Laalo
Läheoja, Santeri Ovaska
Läheoja, Hanna, Tuomo ja Eino Ovaska
Läheoja, Aatami Räihä
Harjula, Antti Karjalainen perikunta
Hansuo ja Ojanperä, Valpuri Matintytär Seppälä
Hansuo ja Kurkisilta, Eino Kemppainen
Reimaho, Elina Kykkänen
Mattila, Matti Karjalainen
Niemelä, Helvi Veijalainen
Lampila, Eva Karjalainen
Kurkisilta, Antti Brusila
Rasila, Antti Räihä
Männikkö, Vilho Hakio, Matti ja Emil Husu
Kangaslampi ja Ruoppala, Väinö Niittymäki
Mäkelä, Juho Karjalainen
Läheoja, Sylvi Ovaska
Rintala, Tuomas Virolainen
Läheoja ja Lähekorpi, Juho Meronen ja Erkki Karjalainen
Läheoja, Juho Räihä
Päivölä, Aatu Räihä
Mölsäkorpi, Antti Hakio.
Vasikkalan, Ylikuunun puoleiset talot:
Korvenjuono, Juho Räihä
Juononkorpi, Aatami Antinpoika Räihä
Lähteet: Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954