Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all 26

Profiles

  • Gabriel Anders Jakobsson Chydenius (1768 - 1809)
    31.1.1783 Gabriel Anders Chydenius 9995. * Siikajoella 12.7.1768. Vht: Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherra, FM Jakob Chydenius 7419 (yo 1748, † 1809) ja hänen 1. puolisonsa Katarina Welin. Ylioppilas Tur...
  • Jakob Chydenius (1732 - 1809)
    Kieltäydyttyään vannomasta valaa Venäjän tsaarille, koska oli aikaisemmin vannonut valan Ruotsin kuninkaalle, pahoinpitelivät venäläiset hänet 1808 niin pahasti että hän kuoli seuraavana vuonna terveht...
  • Anders Esaiasson Ravander (1740 - c.1769)
    sl. 1759 Anders Ravander 8170. * Limingassa 25.7.1740. Vht: Siikajoen kirkkoherra Esaias Ravander 5640 (yo 1728, † 1775) ja hänen 1. puolisonsa Kristina Katarina Monseen. Ylioppilas Uppsalassa 15.10.17...
  • Gabriel Anders Chydenius (1802 - 1843)
    22.3.1821 Gabriel Anders Chydenius 13452. * Lumijoella 19.1.1802. Vht: Lumijoen kappalainen Gabriel Anders Chydenius 9995 (yo 1783, † 1809) ja Brita Magdalena Pelander tämän 1. avioliitossa. Vaasan tri...
  • Lars Gabrielinpoika Lithovius (1680 - 1748)
    Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Henkilötiedot: sl. 1700 Lars Lithovius Laurentius Gabrielis, Ostrobotniensis 4571. * noin 1680. Vht: Limingan kappalainen Gabriel Lithovius 1407 (yo (1660)) ja Maria Jend...

Kaikki paikkakunnalla syntyneiden, asuneiden, jotenki vaikuttaneiden ja kuolleiden henkilöiden historiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita liittymään projektiin yhteistyöntekijöiksi
Projektiin voi liittää täällä vaikuttaneiden pappien, kirkkoherrojen, ylimääräisten pappien ja kappalaisten henkilöiden profiileja sekä valokuvia ja dokumentteja. Lisänä muu kirkkohenkilökuntaan kuuluvat, kanttorit.

Lumijoki

Perustettiin Limingan kappeliksi 1640-luvulla, ensimmäinen kirkko oli rakennettu ennen vuotta 1647. Kappeliksi 1655 ja emäseurakunnaksi 1899, toteutui 1919.

Kirkko paloi ukkosentulesta 14/6 1882, samana päivänä kuin Oulunsalon kirkko. Pappilan palossa 17/1 1902 tuhoutui miltei koko arkisto, mm. historiakirjat v:sta 1725, tilikirjat v:sta 1675. Tarkennus: Pappilan palossa 17/1 1902 tuhoutui koko arkisto, mm. historiakirjat v:sta 1858. Kun A. H. Snellman, Oulun kihlakunta: Muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä (Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja IX), Helsinki 1887, s. 278, huomauttaa: "Mitään näkyviä kirkollisia muistoja, köyhää arkistoa lukuunottamatta ei täällä ole, sillä kirkon ja kaiken sen omaisuuden poltti ukontuli kesäkuun 14 p. vuonna 1882", niin tarkoittanee se, että tämä, ennen v. 1708 Limingan kappeliksi perustetun seurakunnan vanhin arkistokin jo hävisi tässä kirkon palossa tuhoutuakseen lopullisesti pappilan mukana 1902 mm. rippikirjoja v:sta 1726, historiakirjoja v:sta 1725, tilikirjoja v:sta 1675 ja pitäjänkokouksen pöytäkirjoja v:sta 1744. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Genos 3(1932). Täydennys VIII. Genos 15(1944)]

Lumijoen pappila paloi arkistoineen vuonna 17.01.1902. Uusi pappila valmistui vuodenvaihteessa 1903 - 1904. Sakariston ja alttarien lattiat maalattiin kesällä 1906. Teräksinen kirkonkello asennettiin v. 1907.
Lähde: Etukansi Lumijoki > rippikirja, 1901-1910 > 3: Lumijoen Kirkonkirja 1901-1910 seurakunnan historiaa Muokkaa AP_I I Aa:1
http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=28052&pnum=3

Lumijoen projektit

Huom!

Huom! Ethän poista pappisluettelosta alkuperäistä nimeä. Linkin profiiliin laitamme valmiin alkuperäisen nimen alle.

Pappisluettelo - Lumijoki

Kirkkoherrat

  • Matti Hiltula (1919-25)
  • Mauri Juhana Kokko (1926-31)
  • Juhana Pietari (Hannu) Koskimies (1932-42)
  • Aarre Immanuel Nenye (1943-56)
  • Matti Johannes Salokannel (1956-63)
  • Esko Sakari Jaatinen (1965-68)
  • Matti Antero Vainikainen (1970-)
  • Markku Tölli
  • Erja Oikarinen

Kappalaiset

Ylimääräiset papit

  • Petter Lithovius, kappalaisen apulainen (1735-)
  • Anders Ravander, kappalaisen apulainen (1761-)
  • Erik Johan Snellman, kappalaisen apulainen (-1807)
  • Mikael Österberg, kappalaisen apulainen, armovuodensaarnaaja (1807-12)
  • Julius Abraham Vidgren, välisaarnaaja (1842-43)
  • Karl Jakob Keckman, kappalaisen apulainen (1854)
  • Viktor Vilhelm Wichmann, kappalaisen apulainen, vt. kappalainen (1854-58)
  • Johan Gustaf Snellman, vt. kappalainen (1858)
  • Kaarle Johan Vartiainen, vt. kappalainen (1884-85)
  • Juho Nimrod Johansson, vt. kappalainen (1896-97)
  • Frans Josef Berth, vt. kirkkoherra (1917-18)
  • Antti Leinonen, vt. kirkkoherra (1918-19)
  • Armas Herva, vt. kirkkoherra (1925-26), Limingan pappi.
  • Aatto Aarne Koivisto, vt. kirkkoherra (1931-32)
  • Aarno Uljas Seppo, vt. kirkkoherra ( 1942-43), Siikajoen kirkkoherra
  • Einari Borg, vt. kirkkoherra (1943), Limingan pappi.
  • Kaleva Johannes Ihamäki, vt. kirkkoherra (1956-57)
  • Esko Sakari Jaatinen, vt. kirkkoherra (1963-65)
  • Tuomo Juhani Karanta, vt. kirkkoherra (1968-70)

Lähde: http://hiski.genealogia.fi//srk?CMD=PRIESTS&ID=308&TYPE=HTML&LANG=FI

Kirkkoväärti

Kanttorit Lumijoella

  • Heikki (Henrik) Säisä, (toimi kanttorina 1868 -1921)
    • Heikki Matinpoika Säisä
    • Pitkäaikaisena lukkarina toimi Heikki (Henrik) Säisä 1868-1921, kaikkiaan 53 vuotta. Heikentyneen terveyden vuoksi hänellä oli viimeisen 10 vuoden aikana apulaisena ja sijaisena kirtokoulun opettaja Aappo Juusola. Heikki Säisä oli vuosikymmenet seurakunnan ja kunnan tehtävissä keskeinen henkilö. Uuden kirkon rakennusajan hän hoiti talkootyön organisoinnin.
  • Abraham (Aappo) Matinpoika Juusola Abraham (Aappo) Matinpoika Juusola
    • Syntyi 16.1.1873 Vihannissa, kuoli 12.04.1932 Lumijoella. Toimi aikanaan Lumijoen seurakunnan kanttorina ja kiertokoulun opettajana. Entiset oppilaat muistavat, että hänen opetustapansa oli hyvin havainnolsta."
  • Juho Vilho Kujala (1922-1942)
  • Toivo Paavali Jokinen (1944-1946)
  • Antti Moilanen (1946-1953)
  • Pentti Tapani Leistola (1954-1955)
  • Taru Johannes Mustakallio (1955-1957)
  • Esko Arvi Sutela (1957-1978)
  • Eeva Annikki Siljander Oulusta

Lähde kirjasta: Lumijoki vuosisatojen saatossa,

v. 2018 Lumijoen seurakunta 100v


Historiaa
Lumijoen seurakunnan itsenäisyyden juhlavuosi 1918.
Limingan emäseurakunta purkautui 1600-1800- luvuilla, ja viimeisinä itsenäistyivät Kempele, Lumijoki ja Temmes vuonna 1899 ja Oulun seurakunta itsenäistyi Limingasta vuonna 1605.

Lumijoki kuului Limingan seurakuntaan vuoteen 1684 saakka, jolloin myös perustettiin Lumijoen kappeli. Kappeliseurakuntana Lumijoki toimi aina itsenäistymiseensä saakka. (V. 1867 Lumijoen kunta perustettiin). Itsenäiseksi seurakunnaksi Lumijoki erotettiin 1899, mutta ero toteutui käytännössä vasta vuonna 1917.
Lumijoen kappalaisena oli tuolloin Emil Åström ja oli aloittanut kappalaisena Lumijoella v. 1897. Emil Åström ei kiiruhtanut Lumijoelta pois, jotta seurakunta olisi päässyt itsenäistymään, vaan hän hoiti kappalaisen tehtäväänsä aina vuoteen 1917. Limingan kirkkoherran paikka avautui ja Emil Åström äänestettiin Liminkaan. Itsenäistymisen ehtona oli se, että virassa olevan kappalaisen palkanmaksu lakkautuu.

Limingan kirkkoherrana 1.5.1917.aloitti Emil Åström.
Lumijoen ensimmäiset kirkkoherran vaalit pidettiin 7.10.1917 Matti Hiltula voitti toiset kirkkoherran vaalit marraskuussa 1918 ja näin hänestä tuli Lumijoelle ensimmäinen kirkkoherra. Hän aloitti työnsä Lumijoen ensimmäisenä kirkkoherrana syksyllä 1919.
Åströmin lähdettyä Liminkaan ja ennen varsinaisen kirkkoherran astumista virkaan, tätä kirkkoherran työtä Lumijoella hoitivat: vt. kirkkoherrana Lumijoella F.J.Bergh 1917-1918
vt. kirkkoherrana Lumijoella Antti Leinonen 1918-1919

Kirkkoherrat Lumijoella:'

  • Matti Hiltula (1919-1925)
  • Mauri Juhana Kokko (1926-1931)
  • Juhana Pietari (Hannu) Koskimies (1932-1942)
  • Aarre Immanuel Nenye (1943-1956)
  • Matti Johannes Salokannel (1957-1963)
  • Esko Sakari Jaatinen (1965-1968)
  • Matti Antero Vainikainen (1970- 1995)
  • Markku Mikael Tölli (1995-2018)
  • Erja Helena Oikarinen hoitaa nyt Lumijoella kirkkoherran tehtävää ja hänet on valittu seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi 1.1.2019 alkaen.

Lähteenä käytetty myös: https://www.lumijoenseurakunta.fi/uutiset/-/news/42489590

Muut tiedot

  • Lumijoen seurakunta Lumijoen seurakunta
  • "Edeltäjäni, kirkkoherra Matti Vainikainen oli kirkkoherrana 25 vuotta, Olen ollut Lumijoen kirkkoherrana 22.5 vuotta. Markku Tölli siirtyy Limingan seurakunnan apupapiksi maaliskuun 2018 alussa. Limingan seurakuntapastori Marja-Liisa Hautamäki on jäämässä eläkkeelle samoihin aikoihin" Lähde: Markku Töllin haastattelu Rantalakeus -lehti keskiviikkona 10.01.2018 www.rantalakues,fi 42.vsk.

Ukonilmalla salaman sytyttämänä kesäkuussa 1882 sekä Lumijoen että Oulunsalon kirkot paloivat. Lumijokiset rakensivat seurakunnanhistorian kolmannen kirkon, tällä kertaa tiilestä. Arkkitehtina toimi J. L. Lybeck ja kirkko valmistui 1890. Ensimmäisiä rakennuspiirroksia pienennettiin (alkuperäisessä kaavailtiin 1300 paikkaa ja torni oli korkeampi) seurakuntalaisten toiveesta, niin parintuhannen asukkaan Lumijoen kirkko on silti iso. Kirkon sisälle mahtuu kerralla puolet lähitienoon porukasta. Istumapaikkoja on ollut noin 1000 ennen sivupenkkien poistamista!
Täältä lisää kuvia ja tietoa: Kirkkotiellä http://kirkkotiella.blogspot.com/2015/07/lumijoen-kirkko.html

Tietoa:

Uskonnolliset yhteisöt

  • Lumijoella toimii evankelisluterilainen Lumijoen seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on siellä Lumijoen Rauhanyhdistys, johon kuuluu yli 200 jäsentä. Lestadiolaisuuden paikkakunnalle toi vuonna 1867 talollinen Antti Tukki, joka oli myös liikkeen paikallinen johtomies. 1871 oli Ylipään kylässä voimakas herätys. Tukin lisäksi Lumijoella ei ollut omia puhujia, vaan siellä kävi vierailevia saarnaajia. 1880-luvun alussa paikkakunnan lestadiolaisten määräksi arvioitiin 60–100 henkeä, mutta 1890-luvun lopulla siihen ei kuulunut ainakaan kirkollisten tietojen perusteella enää kuin noin 30 henkeä. Paikkakunnalle perustettiin oma rauhanyhdistys eli Lumijoen Rauhanyhdistys vuonna 1945 ja yhdistyksen toimitalo valmistui vuonna 1981 Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lumijoki

Lumijoen kirkko

  • *Sijainti Lumijoki
    • Koordinaatit 64°50′13″N, 025°11′02″E
    • Seurakunta Lumijoen seurakunta
    • Rakentamisvuosi 1886–1889
    • Suunnittelija Johan Ludvig Lybeck
    • Materiaali tiili
    • Istumapaikkoja 1300
    • Haus LennartHell.svg
  • Lumijoen kirkko on Lumijoen luterilaisen seurakunnan kirkko. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Johan Ludvig Lybeck ja se vihittiin kirkoksi vuonna 1890.
  • Johan Ludvig Lybeck. Syntynyt: 08. helmikuuta 1853 Nykarleby, Finland. Kuollut 20. toukokuuta 1925 (72) Turku, Finland. Johan Ludvig Lybeck
  • Lumijoen ensimmäinen kirkko oli rakennettu noin vuonna 1620. Kirkko oli pohjalainen tukipilarikirkko, joka kuitenkin vuonna 1814 purettiin uuden kirkon tieltä. Toinen kirkko oli puinen ristikirkko, joka paloi ukkosmyrskyssä 14. kesäkuuta 1882. Tulipalossa tuhoutui seurakunnan arkisto lähes kokonaan. Samassa myrskyssä paloi naapurikunnan Oulunsalon kirkko. Nykyinen kirkko on rakennettu vuosina 1886–1889. Kirkkoon mahtuu noin tuhat henkeä, mikä on varsin paljon, sillä Lumijoen kunnan väkiluku oli keväällä 2010 hieman yli 2 000 asukasta. Suuren kokonsa vuoksi kirkkoa kutsutaan Lakeuden katedraaliksi.
  • Esineistö
    • Lumijoen kirkkoon hankittiin hopeinen, kokonaan kullattu ehtoolliskalusto vuonna 1751. Työ tilattiin oululaiselta Carl Jakob Melleniltä. Perimätiedon mukaan ehtoolliskalusto varastettiin ennen vuotta 1783 ja vietiin Vienan Karjalaan. Heimosotiin osallistuneet suomalaiset sotilaat löysivät hävinneestä kalustosta nykyisin kirkossa näytteillä olevan ehtoollismaljan vuonna 1918. Malja saatiin takaisin Lumijoen seurakunnalle vuonna 1923. Maljassa on kaiverrus: "Lumijoki Kyrckio Kalk Anno 1751"
    • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lumijoen_kirkko

Kirkkoväärti

Kirkkoväärti oli seurakunnan tärkein luottamustehtävä 1800-luvulle saakka. Kirkkoväärtin tehtäviin kuului seurakunnan taloudesta vastaaminen. Koska seurakunnat huolehtivat ennen kuntajärjestelmän perustamista monista nykyään kunnille kuuluvista tehtävistä, kirkkoväärti oli melkein kuin kunnanjohtaja.

Kirkkoherra

  • Kirkkoherra (lyhenne khra on seurakunnan johtajana toimivan papin virkanimike sekä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa että Suomen ortodoksisessa kirkossa.
    • Nimitys on peräisin ruotsin kielen sanasta kirkiohärra eli kyrkoherre, joka myöhemmin on muutettu muotoon kyrkoherde. Latinan pastor-sanaan viittaava kyrkoherde, "paimen", ei siis ole kirkkoherra-sanan pohjana, kuten usein virheellisesti väitetään.
  • Suomen evankelis-luterilainen kirkko
    • Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkoherra valitaan suorassa kansanvaalissa, jossa äänioikeutettuja ovat seurakunnan täysi-ikäiset, konfirmoidut jäsenet. Kirkkoherran viran kelpoisuusehtona on suoritettu pastoraalitutkinto sekä seurakuntatyön johtamisen perustutkinto (Kirjo I). Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherralta, eli tuomiorovastilta, vaaditaan myös suoritettu ylempi pastoraalitutkinto ja käytännössä myös suoritettu seurakunnan johtamisen jatkotutkinto (Kirjo IIA). Jälkimmäisen myös kaikki muut kirkkoherrat ovat velvoitettuja suorittamaan valituksi tulemisensa jälkeen elleivät ole sitä jo aikaisemmin suorittaneet.
    • Kirkkoherranvaali eli papinvaali on viranhaltijavaalina pitkä prosessi, jossa hakuajan päättymisestä vaalipäivään menee yleensä noin 6 kuukautta. Joskus vaali on kestänyt lähes kaksi vuotta, jos oikaisuvaatimuksia on tehty sekä hakijoiden kelpoisuutta että seuraavassa vaiheessa heidän asettamistaan varsinaisille tai ylimääräisille vaalisijoille koskeviin päätöksiin. Valitusprosessi voi edetä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Viime aikoina valitukset ovat jonkin verran yleistyneet. Pääsyynä on se, että kirkkoherranvaali poikkea merkittävästi perinteisestä suorasta kansanvaalista, jossa kaikki ehdokkaat lähtevät vaaliin samoin valituksi tulemisen edellytyksin. Tuomikapitulin kanta ratkaisee hyvin pitkälle sen, ketkä ehdokkaista saavat todellisen mahdollisuuden tulla kansanvaalissa valituksi, jos päteviä ehdokkaita kirkkoherran virkaan on enemmän kuin kolme.
    • Hakuajan päätyttyä tuomiokapituli tutkii hakijoiden kelpoisuuden kirkkoherran virkaan. Ensisijaisesti tuomiokapituli tutkii, täyttävätkö virkaa hakeneet kirkkojärjestyksessä säädetyt kelpoisuusehdot eli että hänellä on tarvittavat tutkinnot (pastoraalitutkinto ja seurakuntatyön johtamisen tutkinto) ja että hänellä on kyseisessä seurakunnassa tarvittava kielitaito. Hakija ei ole kelpoinen virkaan, mikäli tuomikapituli arvioi, että häneltä esimerkiksi kypsyneisyytensä, nuhteettoman käytöksensä, aiemman kokemuksensa, tai terveydentilansa perusteella ilmeisesti puuttuvat viran hoitamiseen tarvittavat edellytykset. Lisäksi hakijan tulee täyttää perustuslaissa säädetyt yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin eli hänellä tulee olla taitoa, kykyä ja koeteltua kansalaiskuntoa.
    • Seuraavaksi tuomiokapituli asettaa kelpoisiksi toteamistaan hakijoista ehdolle varsinaisille vaalisijoille enintään kolme. Vaalisijajärjestykseen vaikuttavat mm. virkauran pituus, johtamiskoulutuksen laajuus, aikaisemman kirkkoherrakokemuksen määrä, johtamistaito ja seurakunnan viralle asettamat paikkakuntakohtaiset erityiset tarpeet. Mikäli kelpoisia hakijoita on enemmän kuin kolme, tuomiokapituli päättää keitä se ei tässä vaiheessa aseta vaaliehdolle. Näiden osalta tuomiokapituli ainoastaan toteaa, että he ovat päteviä hoitamaan hakemaansa kirkkoherran virkaa eli ylimääräisiksi vaaliehdokkaiksi kelpoisia.
      • Hakijaa, jonka tuomiokapituli on todennut "ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi kelpoiseksi", on seurakuntalaisilla oikeus heti tuomiokapitulin päätöksen saatua lainvoiman pyytää erikseen "asetettavaksi ehdolle ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi". Kirkon vaalijärjestys toteaa (§ 25): "Vähintään kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä saa pyytää virkaan kelpoiseksi todettua hakijaa, jota ei ole asetettu ehdolle, ylimääräiseksi ehdokkaaksi. Pyyntö, jossa on ilmoitettava ehdokkaan nimi, on tehtävä kirjallisesti ja jätettävä kirkkoherranvirastoon viimeistään viimeisen vaalinäytteen jälkeisenä keskiviikkona ennen kello 16." Ylimääräiselle vaalisijalle asetetaan siis vaaliehdolle vain, mikäli seurakuntalaiset ko. henkilön ehdokkuutta erikseen pyytävät. Varsinaisille vaalisijoille asetettujen kohdalla seurakuntalaisten esittämää "kutsua virkaan" ei edellytetä.
    • Kirkkoherra valitaan seuraavaksi kansanvaalilla siten, että varsinaisilla vaalisijoilla olevista enimmät äänet saanut tulee suoraan valituksi, ellei joku ylimääräiselle vaalisijalle seurakuntalaisten pyynnöstä asetetuista ehdokkaista ylitä kirkkolain hänelle asettamaa varsinaisilla vaalisijoilla olevia korkeampaa äänikynnystä. Kirkkolaki toteaa (§ 8:1): "Tullakseen valituksi [ohi varsinaisella vaalisijalla olevan] ylimääräisen vaaliehdokkaan on saatava vähintään yksi kymmenesosa koko seurakunnan äänistä [eli seurakunnan äänioikeutettujen yhteismäärästä] ja enemmän kuin puolet annetuista äänistä."
    • Kirkkoherran vaalitapa muutettiin vuonna 2014 siten, että kirkkoherra valitaan edelleen ensijaisesti välittömällä vaalilla, mutta on myös mahdollista, että kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran. Päätöksen tästä tekee tuomiokapituli kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä. Ylimääräisiä ehdokkaita ei enää ole.

Rovastin arvonimi evankelis-luterilaisessa kirkossa

  • Pitkään palvelleille kirkkoherroille myönnetään usein rovastin arvonimi. Sitä ei tule sekoittaa lääninrovastin tehtävään, jonka rovastikunnan papit ja lehtorit valitsevat rovastikunnan kirkkoherroista kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Lääninrovasti toimii piispan ja tuomiokapitulin apuna rovastikunnan hallinnossa. Rovastin arvonimi myönnetään usein myös muussa kuin kirkkoherran tehtävässä pitkään palvelleille papeille.
    • Kirkkoherran virkanimike venäjäksi on настоятель ja kreikaksi εφημέριος, joissa kielissä nimi tarkoittaa edessä seisovaa korostaen kirkkoherran vastuuta ja asemaa.
    • Kirkkoherraksi voidaan valita Suomen ortodoksisen kirkon pappi, joka on valmistunut ortodoksisesta pappisseminaarista tai yliopistosta ja on saanut vihkimyksen pappeuteen. Hiippakunnan piispa asettaa kirkkoherran virkaa hakeneet vaalisijoille 1, 2, ja 3. Vaalisijojen ulkopuoleltakin voidaan kirkkoherra valita tiettyjen sääntöjen ja huomattavan äänimäärän perusteella.

Rovastin arvonimi ortodoksisessa kirkossa

  • Piispa voi myöntää kirkkoherralle rovastin arvonimen ja hänelle voidaan myös antaa huomionosoituksena epigonation kanto-oikeus. Luostareissa olevalla munkkipapistossa arvonimet ovat erilaisia, rovastia siellä vastaa arkkimandriitta. Venäjällä rovasti voi saada joissain tapauksissa myös mitran kanto-oikeuden, tämä käytäntö ei ole voimassa Suomessa.

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkoherra

Kappalainen

  • Kappalainen (lat. capellanus tai capa / capella; lyhenn kappal. on alun perin kristillisen kappeliseurakunnan pappi.
  • Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa
  • Nykyisin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kappalainen on seurakunnan vakinainen pappi, jota tuomiokapitulilla ei ole oikeutta siirtää tarveharkintaisesti toiseen seurakuntaan. Viran kelpoisuusehtona on suoritetut kappalaisen viran pätevöitymisopinnot eli ns. pastoraalitutkinto Yleensä sen suorittamiseen seurakuntapastorin työn ohessa menee noin neljä vuotta. Kappalaisen virka julistetaan aina haettavaksi ja kappalaisen valitsee seurakunnan kirkkovaltuusto, seurakuntayhtymässä seurakunnan seurakuntaneuvosto.
  • Kappalaisen virkojen vähyys verrattuna seurakuntapastorin virkoihin on perua vanhasta menettelystä, jolla seurakuntakirkkoa tai kappelia kohti oli vain yksi riittävää kokemusta ja suoritettua kirkollista jatkokoulutusta edellyttävä papinvirka, jona toimi juuri kappalaisen virka. Näin turvattiin, että jokaista kirkkoa kohti oli vähintään yksi kokenut pappi.
  • Pääosa kappalaisista toimii hyvin samantapaisissa tehtävissä kuin seurakuntapastorit, mutta erojakin tehtävänkuvissa on. Seuraavassa muutamia:
  • Joissakin seurakunnissa kappalaiset toimivat joidenkin alueiden nimikko- tai vastuupappeina. Tällöin heistä puhutaan alueen kappalaisina, mutta myös nimeä aluekappalainen käytetään seurakuntien tapahtumatiedoissa ja nettisivuilla kaupunginosa- tai seurakuntakotirajoja noudattavien alueiden vastuupapeista. Heillä ei kuitenkaan yleensä ole esimiesasemaa suhteessa muuhun papistoon.
  • Kappalainen voi olla myös pääseurakuntaan kuuluvan kappeliseurakunnan papin virka, jolloin virkaan valitsee kappelineuvosto. Tällöin virkaan voi liittyä myös lähiesimiestehtäviä. Myös seurakunnissa, joissa seurakunnallinen työ on järjestetty seurakuntapiireittäin, kappalaisen virkaa voidaan käyttää alueellisena lähiesimiesvirkana kappeliseurakunnan kappalaisen tavoin.
  • Uudentyyppisen kappalaisen tehtäväkuvan muodostavat 1.1.2009 perustettuihin suurseurakuntiin muodostuneet aluekappalaisen tehtäväkuvalla varustetut kappalaisen virat. Oikeudellisesti myös nämä aluekappalaiset ovat toistaiseksi tavallisen kappalaisen viran haltijoita. Näin, vaikka heille on määrätty johtosäännöllä vahvat seurakuntayhtymän kirkkoherran toimivaltaa vastaavat organisaatio- ja esimiesvastuut. Syynä siihen, että kappalaisen virasta käsin toimitaan näinkin vaativissa seurakunnallisissa esimiestehtävissä on, että nykyinen kirkkolaki ei toistaiseksi tunne muuta (väliportaan) esimiesvirkaa kuin kirkkoherran viran. Koska yhden seurakunnan suurseurakunnassa, toisin kuin seurakuntayhtymässä, ei voi olla kuin yksi kirkkoherran virkanimikeen haltija ainoaksi vaihtoehdoksi niissä on toistaiseksi jäänyt esimiestehtävässä toimivan kappalaisen viran varustaminen ko. valtuuksin.
  • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kappalainen

Kanttori

  • Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
  • Kanttori (lyhenne kantt. johtaa seurakunnan musiikkityötä erityisesti jumalanpalveluksissa, häissä ja hautajaisissa. Kanttori säestää ja esilaulaa virret, johtaa kuoroa sekä soittaa alku-, väli- ja loppusoitot. Tehtäviin kuuluu lisäksi seurakunnan musiikkikasvatus esimerkiksi rippikouluissa sekä seurakunnan soitinhuolto. Isoissa seurakunnissa voi olla erikseen laulava kanttori ja säestävä urkuri.
  • Kanttorit voivat myös pitää omia kirkkokonserttejaan ja järjestää konsertteja muille muusikoille. Joissakin suurissa seurakunnissa on kanttorin lisäksi erillinen urkurin virka.
  • Kanttorin virkaan vaadittavan tutkinnon voi suorittaa Oulun seudun ammattikorkeakoulussa, Tampereen ammattikorkeakoulussa (niin sanottu muu piispainkokouksen hyväksymä tutkinto) tai Suomen ainoassa musiikkiyliopistossa Sibelius-Akatemiassa joko Helsingissä tai Kuopiossa (ylempi korkeakoulututkinto tai laaja yliopistotutkinto). Kanttorin koulutus kestää tyypillisesti 5–6 vuotta.
  • Kanttorin virat jaotellaan A-, B- ja C-luokkiin. Luokka A on laajaa yliopistotutkintoa edellyttävä virka. Luokka B on ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävä virka. Luokka C on muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä virka. Luokka vaikuttaa palkan suuruuteen
  • Suomen ortodoksinen kirkko
    • Ortodoksisessa kirkossa kanttori johtaa jumalalanpalveluksissa laulavaa kuoroa. Suomessa ortodoksiseksi kanttoriksi opiskellaan teologian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa, jossa opiskellaan teologisia aineita, musiikkia sekä käytännön kuorojohtoa Ortodoksisessa seminaarissa.
  • Lähde:https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanttori

Lukkari

  • Tämä artikkeli käsittelee seurakunnan työntekijää.
  • Lukkari (alk. ruotsin klockare) oli alun perin seurakunnan kellonsoittaja ja myöhemmin kirkonvartija, kirkonpalvelija ja lasten opettaja, joka toimi ns. papin apulaisena], Kellojen soittamiseen viittaakin nimitys, joka on lainaa ruotsin sanasta klockare, joka tulee sanasta klocka, "kello".[2][3] Lukkarin muut tehtävät kuuluvat nykyään pääosin suntiolle.
  • Lukkari-sanan merkitys kuitenkin muuttui vähitellen, ja se käytettiin pitkään merkityksellä kanttori, mutta silläkin merkityksellä se on jo pitkään vanhentunut.[1] Kantorilla oli tehtäviä esimerkiksi kinkereillä[4][2] ja silloin sitä nimenomaan kutsuttiin yleensä lukkariksi. Sanan merkitys siis muuttui vähitellen alkuperäisesta kellonsoittajasta ja tarkoitti ensin myös kirkonpalvelijaa ja sitten myös lasten opettajaa. Kun rooli kasvoi muussa kansanopetuksessa kuten kinkereillä, työn teki useimmiten kanttori,[4][2] mutta nimitys jäi.
  • Unilukkariksi kutsuttiin leikillisesti suntiota tai muuta kirkonpalvelijaa, joka pitkällä kepillä herätteli nukahtaneita jumalanpalvelukseen osallistujia. Tämä tehtävä oli kirkonpalvelijalla siihen aikaan kun seurakuntalaisten kirkossa käyminen ja siellä jumalansanan kuuleminen oli velvollisuus.
  • Suomalaisen kirjallisuuden tunnettu lukkarihahmo on Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä. Hänen luokseen veljekset hakeutuivat saadakseen seurakuntalaisen tarvitseman vähimmäissivistyksen: lukutaidon, sitä kautta rippikoulun ja tärkeimmän – akanottoluvan. Tässä kohdin Kivi kuvaa lukkarin ankarana opettajana, joka kohtelee veljeksiä jopa sadistisesti. Lopulta nämä pakenevatkin hänen luotaan. Romaanin lopulla lukkari on arvostettu sovittelija ja puhemies veljesten ja Toukolan poikien välillä; hän toimii myös auktoriteettina Juhanin ja Venlan kihlautumista pohdittaessa.
  • Lähde:https://fi.wikipedia.org/wiki/Lukkari

Kirkon työntekijät

Kirkko on monen ihmisen työpaikka. Kirkossa on paljon erilaisia tehtäviä. Seurakunnasta voi saada myös työharjoittelupaikan.
Pappi

Papin työtä on opettaa ihmisille Jumalasta. Pappi johtaa kirkossa jumalanpalvelusta, johon seurakunta osallistuu. Pappi kastaa niitä, jotka liittyvät kirkkoon, vihkii pariskuntia avioliittoon ja siunaa kuolleita. Papille voi puhua vaikeista asioista, eikä pappi kerro sinun asioistasi muille.
Kirkkoherraksi sanotaan pappia, joka on seurakunnan johtaja


Diakoniatyöntekijä
Diakonia tarkoittaa auttamista. Diakoni ja diakonissa ovat työntekijöitä, jotka auttavat muita. He järjestävät tapahtumia, kuten retkiä ja kerhoja, joissa voi tavata muita ihmisiä. He auttavat myös hoitamaan esimerkiksi raha-asioita.

Kanttori
Kanttori on kirkon musiikkityöntekijä. Kirkossa musiikki on tärkeää.
Kun kirkossa lauletaan yhdessä, kanttori soittaa urkuja tai muita soittimia. Kanttori voi johtaa seurakunnan kuoroa ja lauluryhmiä.

Suntio
Suntio huolehtii siitä, että kirkko on valmis jumalanpalvelukseen. Suntio sytyttää kynttilät ja ripustaa virsien numerot tauluun.
Suntio myös auttaa, jos kirkkoon tulija tarvitsee apua. Suntio on kirkon vahtimestari.

Kirkonpalvelustyön syvät juuret

Edellä kuvaamani historia osoittaa, että kirkonpalvelustyöllä on syvät juuret. Kirkonpalvelijaa on tarvittu jo Vanhan testamentin ajoista lähtien. Yllättävästi monet vanhan liiton ajan tehtävistä ovat edelleen uuden liiton kirkonpalvelijoiden työnkuvassa. Ne ovat siis säilyneet vuosituhansien ajan, vaikka moni asia on muuttunutkin. Erityisesti sotienjälkeinen aika merkitsi perinteisen kirkon työn muuttumista. Uudet työmuodot ja sen myötä uudet työntekijäryhmät tulivat osaksi seurakuntien elämää. Toimintaedellytysten kasvu mahdollisti muutoksen ja merkitsi samalla myös toimitilojen, koulutuksen, työvälineiden ja -menetelmien ajanmukaistumista.

Kirkonpalvelijan merkitystä kirkon työn kokonaisuudessa vahvistaa tieto siitä, että usein suntion virka periytyi kauan samassa suvussa. Historiasta tunnetaan tietyn suvun hoitaneen saman seurakunnan kirkonpalvelijan virkaa jopa lähes parinsadan vuoden ajan. Usein voi todeta kirkonpalvelijoiden olleen myös syvästi kirkon uskon sisäistäneitä ja siihen sitoutuneita työntekijöitä. Nimensä mukaan he ovat olleet kirkon palvelijoita ja hoitaneet omalla tavallaan myös kirkon hengellistä tehtävää, olkoonkin, että anttolalainen sananlasku sanoo, että "suntion rengin kaima on viimeinen mies hengellistä säätyä".

Suntion historia kertoo vaiheista luottamusmiehestä seurakunnan työntekijäksi. Tämä kaikki puhuu siitä, että kirkonpalvelijalla on ollut oma korvaamaton paikkansa kirkon työn kokonaisuudessa.

Pyhakoulu
Lapsi- ja nuorisotyöntekijät
Kirkko tekee paljon työtä lasten ja nuorten kanssa. Sitä tekevät lastenohjaajat, lapsityönohjaajat ja nuorisotyönohjaajat.

Muut tehtävät seurakunnassa
Kirkossa on töissä paljon muitakin ihmisiä, kuten siivoojia, keittäjiä ja puutarhureita sekä toimistotyöntekijöitä.
Lähde: https://selko.evl.fi/tietoa-kirkosta/toinen-alasivu/

Suntion viran kehitys
Kirkonpalvelijan tehtävät siis ajan myötä muuttuivat, vaikka tietyt perustehtävät ovat säilyneet. omassa traditiossamme ja suntion viran kehityksessä. Kansatieteilijät ja kielentutkijat katsovat suntion nimen johtuneen slaavilaisten kielten oikeudenjakajaa ja tuomaria merkitsevästä sanasta. Muinaissuomalaiset tarkoittivat suntiolla tuomarin tehtäviä hoitavaa miestä, joka nautti muiden luottamusta ja jolla oli taito erottaa oikea väärästä. Hän oli kansan keskuudestaan valitsema pitäjäntuomari, jota tarvittiin selvittämään riita-asioita. Kun maa 1400-luvulla jaettiin oikeudenhoitoa varten kihlakuntiin (häradeihin), nimitettiin niitä varten tuomarit (domare) kansaa kuulematta. Näin talonpoikien valitsemat suntiot menettivät vähitellen tehtävänsä.

Nimitys jäi kuitenkin käyttöön ja siirtyi kirkollisen luottamusmiehen nimeksi. Seurakunnalla oli tavallisesti kaksi luottamusmiestä (kyrkiovärjande, kirkonpalvelija tai kyrkiovärd, kirkonisäntä). Suntio oli toinen heistä ja toimi kirkonvartijana ja kirkon omaisuuden hoitajana. Suntio oli siis seurakunnassakin alkuaan korkea luottamushenkilö, kirkonisäntä.

Kirkkoherran palvelijana ja apulaisena oli lukkari, joka toimi nimensä mukaisesti mm. kellonsoittajana (klockare). Hän oli papin apuna jumalanpalveluksessa ja hänen hallussaan olivat kirkon avaimet ja kynttilät. Hän kantoi myös kolehdin ja herätteli uneen vaipuneet sanankuulijat. Sen vuoksi häntä kutsuttiin joskus unilukkariksi. Hän huolehti myös kirkon siivoamisesta, alttarin vaatettamisesta, kynttilöiden sytyttämisestä, vihkiveden tuomisesta jne. Lukkaria pidettiin alun perin nimenomaan papin henkilökohtaisena apulaisena. Tehtäviin kuului papin saunan lämmitystä, virkatalon syystöitä, syysteurastuksesta huolehtimista ja jopa pappilan juhlaoluen panoa. Täältä lieneekin peräisin sananlasku "lukkari on papin plakkari ja lukkarin muori on papin plakkarin fuori" tai "lukkari, papin passari".

Lukkarin asemassa tapahtui kuitenkin 1600-luvulla merkittävä käänne. Hänelle uskottiin silloin lasten opettaminen ja virsilaulun johtaminen. Lukkarilta vaadittiin nyt enemmän kuin ennen, minkä vuoksi myös hänen palkkansa parani. Lukkarin aseman kohoaminen johti puolestaan suntion tehtävien muuttumiseen, sillä monet lukkarin velvollisuudet siirtyivät vähitellen hänelle. Suntiosta tuli kirkonvartija eli vähtäri tai vehtari (väktare), jolle kuului järjestyksen ylläpitäminen, mutta myös monet palvelutehtävät. Hän sai tehtävikseen mm. kolehdin kannon ja unilukkarin eli väkkärin (väckare) velvollisuudet.

Luottamusmies-suntiosta oli siis aikojen saatossa tullut kirkonvartija-suntio. Tehtävä ei ollut aina kiitollinen, sillä siihen liittyi kirkkokurin ylläpitämisvelvollisuuksia. Entisten yleisluottamusta nauttivien talollisten asemesta valittiinkin suntioksi usein entisiä sotilaita tai muita köyhiä ja karskeja järjestyksen ylläpitoon luontuvia miehiä. He eivät enää olleet seurakunnan luottamusmiehiä, vaan toimihenkilöitä, joille palkkakin saatettiin ottaa .jalkapuusta päästämisrahoista., kuten Maskussa sovittiin 1669. Muuten suntion palkkaus muodostui yleensä viljakapasta taloa kohden. Luottamusta osoitti se, että tämän palkan lisäksi suntio sai toisinaan vapaaehtoisia lahjoja viljapalkan lisäksi. Tosin paikkakunnittain tilanne vaihteli, esimerkiksi Nivalassa vielä 1900-luvun alkupuolella suntio kantoi joulukirkossa toisen haavin itselleen. Tulos oli joskus niin runsas, että suntion piti välillä käydä sakastissa tyhjentämässä kukkaro. Mutta useimmiten kyse oli perin arkisesta työstä. Suntion tuli pitää silmällä niitä, jotka jumalanpalveluksen aikana nukkuivat, juorusivat, menivät ulos kirkosta, seisoskelivat ulkona ja juopottelivat. Hänen velvollisuuksiinsa kuului panna rikolliset jalkapuuhun. Halikosta tiedetään, että hänen tehtäviinsä kuului tuoda piiskat eli raipat kirkon ovelle. Tehtävistä johtuen suntiota helposti halveksittiin. Muun muassa Houtskarin piispantarkastuksessa 1709 varoitettiin seurakuntalaisia pilkkaamasta väkkäriä. Pilkkatieto suntion pätevyysvaatimuksista kiersi suusta suuhun: hänen oli osattava potkaista koiraa yhtaikaa molemmin jaloin. Koirien kirkosta karkottaminen kuuluikin suntion velvollisuuksiin.

Lukkarin virka muuttui jälleen 1800-luvulla. Lukkari oli ollut pääasiallisesti esilaulaja ja lasten opettaja, joskus myös välskäri, rokottaja, postinkantaja ja seurakuntalaisten asiamies. Nyt kirkkoihin alkoi ilmestyä urkuja ja lukkarista tuli kanttori-urkuri. Ennen hän oli johtanut veisuuta lukkarin penkistä kirkon edestä, mutta nyt hänen oli siirryttävä urkuparvelle kirkon takaosaan. Esilaulajan lisäksi hänen piti osata soittaa urkuja ja johtaa myös kuoroa. Kun kansakoulut vähensivät hänen opetustehtäväänsä, muuttui lukkari kirkkomuusikoksi.

Suntion tehtävät puolestaan vakiintuivat. Niihin liitettiin jälleen aiemmin lukkarille kuuluneita tehtäviä, muun muassa lasten kuulustelu kinkereillä. Sananparsi Rääkkylästä toteaakin: "Myö papit, sano suntijo ku kylänlukusissa ruuvale ruvettiin". Vanha vuoden 1686 kirkkolaki tunsi kirkonpalvelijoista vain lukkarin, mutta vuoden 1869 kirkkolaki tunsi myös kanttorin ja urkunistin sekä kirkonvartijan, kellonsoittajan ja haudankaivajan. Useimmiten sama henkilö hoiti näitä kaikkia tehtäviä. Näin vähitellen suntion virka oli muotoutunut. Esimerkkinä käy Jyväskylän pitäjänkokouksen päätökset suntion tehtävistä 1800-luvun puolivälistä. Suntion tulee pitää kirkko siistinä, olla papistolle apuna jumalanpalveluksissa, toimia haudankaivajana, pitää huolta haudoista, kantaa kolehti, lakaista kirkko kerran viikossa, johdattaa kirkon pesua, lapioida tiet kirkkoon ja haudalle, seurata papistoa ja lukkaria lukusilla, olla apuna rippi- ja laiskankoulussa, sulkea ja avata kirkon ovet sekä soittaa kirkonkelloilla aamukellot, yhteensoitto ja läppääminen. Nämä tehtävät ovat pääosin säilyneet tavalla tai toisella kirkonpalvelijoiden hoidossa yhä edelleen.
http://www.kirkonpalvelijat.fi/artikkelit/kirkonpalvelija-kirkon-tyon-kokonaisuudessa
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=17024

Aiheeseen liittyvät projektit

Projektin pappien profiileja on lueteltu myös koko maan kattavaan Finlands präster genom tiderna ~ Suomen papit kautta aikojen ~ Finnish priests of all time -projektiin ja sen alla oleviin vuosisatakohtaisiin projekteihin.

Projekti aloitettu 11.09.2017. Huom! Älä poista päivämäärää.