Follow
Tervetuloa projektiin, jonka tarkoituksena on koota yhteen Suomen postilaitoksessa työskennelleiden profiileja postitalonpojista posteljooneihin ja postinjakajiin, johtajista postivirkailijoihin ja postiautonkuljettajiin.
Postilinja-auto Lapissa, Postimuseo
Ensimmäiset postikonttorit perustettiin ja postinkuljetus aloitettiin Suomessa vuonna 1638 kenraalikuvernööri Pietari Brahen määräyksestä kaksi vuotta sen jälkeen, kun kuningatar Kristiinan oli antanut postinkuljetusta ja postikonttoreita koko Ruotsin valtakunnassa koskevan asetuksen. Ensimmäinen postitaksa Tukholmasta itään lähtevälle reitille vahvistettiin 6. syyskuuta 1638, ja sitä pidetään Suomen postilaitoksen perustamispäivänä.
Postinkuljetuksesta vastasivat valan tehneet, mielellään luku- ja kirjoitustaitoiset postitalonpojat, jotka vero- ja maksuhelpotuksia vastaan kuljettivat postia jalan tai hevoskyydillä postitalojen välillä. Postireittejä oli alkuun vain muutamia. Vanhin kulki Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun, sieltä Viipuriin ja Nevanlinnan kautta Narvaan. Turusta kulki myös reitti Pohjanmaan rantatietä pitkin Ouluun, jonne yhtyi reitti Viipurista Savonlinnan ja Kajaanin kautta. Oulusta reitti jatkui Pohjanlahden ympäri Tukholmaan. Viranomaiskirjeiden lisäksi vain varakkaimmilla kansalaisilla oli mahdollisuus lähettää postia, sillä postimaksut olivat korkeita.
Suomen suurruhtinaskunnan aikana perustettiin nykymuotoinen postilaitos postihallintoineen. Postinkuljetus vaihtui vuonna 1846 postitalonpoikajärjestelmästä kestikievarikyytejä käyttävään postiljoonijärjestelmään, jossa postilaukku kulki kestikievarista toiseen, ja kaikkiin postikonttoreihin oli määrättävä yksi postiljooni. Vuonna 1852 Suomessa oli 37 postikonttoria. Kirjeiden lisäksi oli mahdollista lähettää myös paketteja. Postimerkit ja kirjelaatikot otettiin käyttöön 1856 ja 1858 lähtien aloitettiin kirjeiden ja sanomalehtien kotijakelu, jonka hoitivat postiljoonit.
Postitoimistot, joista ensimmäinen perustettiin 1860, olivat postikonttoreita halvempi vaihtoehto, ja se mahdollisti valtakunnanpostin linjoja yhä syrjäisemmille seuduille. Postilähetykset piti maaseudulla kuitenkin itse hakea postitoimistoista.
Maalaiskirjeenkanto alkoi vuonna 1890. Maalaiskirjeenkantajan tuli kuljettaa maaseudulla tavallisia lähetyksiä postilinjan varrella oleviin taloihin sekä niistä lähimpään postitoimipaikkaan. 1891 käyttöön otettiin postitoimistoja halvempia postipysäkkejä. Ne oli tarkoitettu palvelemaan kirjeenkantoa ja postimerkkien myyntiä. Vuonna 1885 perustettiin Postisäästöpankki, jonka konttoreina toimivat kaikki postikonttorit ja postitoimistot.
Postinkuljetus nopeutui höyrylaivojen ja rautateiden myötä. Ensimmäinen postiauto otettiin käyttöön 1911 ja Suomen itsenäistyttyä postilinja-autot alkoivat kulkea ympäri maata alkaen Lapin reiteistä. Postimaksut halpenivat vasta 1930-luvulla, jonka jälkeen myös kaikkein köyhimmällä väestönosalla oli varaa lähettää kirjeitä.
Toimivan postilaitoksen tärkeydestä yhteiskunnalle kertoo se, että myös poikkeustilanteissa on postinkulku varmistettu. Sisällissodan aikana valkoisilla ja punaisilla oli omat postinsa. Talvi- ja jatkosodan aikana kenttäposti toimi yhteistyössä postin toimipaikkojen kanssa.
Lähteet:
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_postilaitoksen_historia
- http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Posti-_ja_lenn%C3%A4tinkonttorit
Projektikuva: finna.fi
Postilinja-auto Lapissa: Muonio-Enontekiö-Kautokeino (?) -linjan postilinja-auto. Lapinpukuinen postinkantaja Matin Oula Palojärvi ottamassa postia vastaan tai antamassa postia linja-auton autopostimiehelle Jouni Yliniemelle.
http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/4.0/deed.fi