Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all 767

Profiles

  • Pekka Ollinpoika Sivonen (1807 - d.)
    Pekka Ollinpoika Sivonen ja Marketta Ollintytär Tossavainen Ilomantsin ev.lut. srk:n rippikirjassa 1835-1845:
  • Veikko Sallanko (1914 - 1941)
    Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta== Sotilasarvo: korpraali Joukko-osasto: Jääkäripataljoona 7, 2. komppania (2./JP 7) Siviilisääty: naimaton Lapsia: 0 Kansalaisuus: Suomi Kansallisuus: ...
  • Iida Maunontytär Martiskainen (1895 - 1974)
    Pekka Feodorinpoika Martiskaisen II vaimo. Liusvaara, Ilomantsi. Syntynyt Lutikkavaara, Ilomantsi.

Tämä projekti on Ilomantsin Lutikkavaaran kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

Johdanto Lutikkavaaran kylään

Tämä projekti on Ilomantsin Lutikkavaaran kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

Johdanto Lutikkavaaran kylään

Lutikkavaaran tilat siirtyivät vuosina 1850 - 1856 Nils Ludvig Arppen (19.12.1803 - 9.12.1861) omistukseen. Arppe aloitti Ilomantsin maa-alueiden ostamisen ostamalla ensin Ilajan harkkohytin v. 1836. Tämän jälkeen Arppe ja hänen rahoittajansa Johan Hallonblad ostivat laajoja metsäalueita Möhkön, Melaselän, Lutikkavaaran, Ontronvaaran, Vuottoniemen ja Kuolismaan alueella. Maanostoja Arppe perusteli, että niillä turvataan Kuurnan ja Utran sahojen puunsaanti. Arppe hankki, monien mielestä kyseenalaisin keinoin, omistukseensa Ilomantsin itäosien rälssikylät, Kuolismaan, Ontronvaaran ja Vuottoniemen. Isonjaon päättymisen jälkeen 1800-luvun puolivälissä talonpoika sai myydä omistamiaan maitaan ja metsiään. Arppe ja hänen ostomiehet lupasivat maanomistajille, että he saavat viljellä pieniä peltotilkkuja ja ottaa metsistä vuosittain käyttötarvikepuuta. Lupauksiin uskoneet Kuolismaan ja Lutikkavaaran talonpojat myivät rahatalouden ensihuumassa, metsätilojen arvoa ymmärtämättä ja verojen pelossa isiltä perimänsä maat Arppelle. Rahan arvosta ja tilan rahallisesta arvosta heillä ei ollut käsitystä. Esimerkiksi Lutikkavaaralainen Matts Kettunen myi torppansa Arppelle 85 hopearuplalla, kun pelkästään talon arvo oli vähintään 90 hopearuplaa. Edesmennyt mummoni kertoi, että isoukkimme isä oli kutsuttu Möhköön maaomistajien kokoukseen, jossa tilalliset oli illan aikana nauttinut talon tarjoamia väkijuomia. Aamulla isäntä palasi hevosella kotiin tilattomana, sillä tilanomistajaksi oli tullut kokouksen aikana Arppe. Meille Kuolismaan Kettusten jälkeläisille tiloista ei olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä, koska pääosa tiloista jäi neuvostoliiton, nykyisen venäjän alueelle sodan jälkeen. Rälssitilojen lisäksi Arppe hankki omistukseensa useita kruunutiloja hyvien uittoväylien varresta. Hänen ostamansa tilat olivat suuria. Ilomantsissa tilojen keskipinta-ala oli 1800-luvun lopussa 355 ha. Maakaupat joutuivat myöhemmässä vaiheessa senaatin käskystä tutkintaan ja osa tiloista siirtyi valtiolle. Arppe kerkesi kuitenkin hakata metsistä suuria määriä puuta. Senaatti määräsi Arppen maksamaan korvauksia luvatta kaadetuista puista valtiolle. Lisätoimena Ilomantsin itäosiin senaatin määräyksestä palkattiin ylimääräinen nimismies ja ylimääräisiä metsänvartijoita. Arppe lopetti Ilajan harkkohytin toiminnan v. 1847, koska ruukilla oli vaikeuksia saada hyvää järvimalmia Ilajan järvestä ja Luovenjärvestä. Lisäksi raudan laatuongelmat olivat edesauttamassa ruukin loppumista. Arppe ja Hallonblandin perikunta ostivat vuonna 1851 Möhkön rautaruukin ja Käenkosken harkkohytin. Käenkosken harkkohytti suljettiin v. 1860. Möhkön rautaruukki siirtyi myöhemmin uusille omistajille. Arppen Kuoleman jälkeen hänen omaisuus siirtyi hänen pojillensa. Arppen perilliset jatkoivat liiketoimintaa nimellä Aktiebolaget N. L. Arppes Arfingar. Yhtiö lakkautettiin vuonna 1899, jolloin tehdyllä maakaupalla metsämaat siirtyivät Aktiebolaget Wärtsilä Oy:lle, joka myi maat edelleen vuonna 1902 - 03 Ilomantsin Metsäkiinteistö Oy:lle. Ilomantsin Metsäkiinteistö Oy myi maat Enso Gutzeit Oy:lle vuosina 1907 - 1908, jolloin Enso Gutzeit omisti Ilomantsissa 150 000 ha metsämaata, joka oli kolmasosa pitäjän pinta-alasta. Enso Gutzeit Osakeyhtiön nimi oli 1800 - luvun lopulla Aktiebolaget W. Gutzeit & C:o. Lähde: Ilomantsin historia, Björn. koonti: Ensio Kettunen

Mistä Lutikkavaaran nimi on syntynyt?

Lutikka (Cimex lectularius) on lentokyvytön hyönteinen. Se levisi pohjoismaihin 1800-luvun aikana, joten Lutikkavaaran nimi ei ole syntynyt Lutikasta! Lutikkavaaran kylän nimeä on alettu käyttää 1600-luvulla. Nimi lienee perua kylän vieressä olevan Luovejärven nimestä. Luovejärven nimi lienee tullut lappalaisperäisestä sanasta Luovve eli korkealle kannolle sijoitettu riistavarasto ja sanasta loddi eli lintu ja näistä sanoista on muodostunut mahdollisesti Lutikkavaaran nimi. Inarin saamen sanat luoddâ = tie, jälki sekä luovtâstâh = lahdelma, luohtâ = lahti, luovtâš = lahtinen, voisivat olla Lutikkavaaran alkuperäissanoja, koska Lutikkavaara sijaitsee Luovejärven lahdelmassa. Nimen alkuperän selvittäminen on kuitenkin aika vaikeaa, koska siitä ei löydy paikallishistoriasta tietoja. Lutikkavaaran nimi siirtyi Möhkössä olleeseen Lutikkalinna nimiseen rakennukseen, kun sen rakennuspuut siirrettiin eräästä puretusta talosta Lutikkavaaralta. Lutikkalinna paloi 1900-luvun loppupuoliskolla. Lutikkavaarassa asui Kuolismaan Kettusia 1700-luvun alusta aina talvisodan alkuun saakka. Teksti: Ensio Kettunen.

Tämä projekti on Ilomantsin Lutikkavaaran kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

Johdanto Lutikkavaaran kylään