Follow
Varaingvuonon historiaa... Tämä on pieni tiivistelmä alueesta.Tarkoituksenani on valaista tuota Nessbyn kuntaa, kuitenkaan unohtamatta koko Varaingvuonoa ja Finnmarkin lääniä.Olen liittänyt joukon kuvia juttuun mukaan.Nämä kuvat on etupäässä tuolta Nessbyn kunnasta.Kunnan nini on nykyisin Unjarga-Nesseby.Suomeksi Uuniemi. Keskus on nimeltään Varangerbotn.
Suurin vaikutin alueeseen on Mathias Ylläsjärvi joka eli ja kuoli alueella 22.2.1874,Messklevin kylässä.Muutamissa kuvissa tämä paikka on merkitty.Tällä hetkellä etsin enempi tietoja Mathiaksen ja Ulrikan elämästä.Tämä alue on suhteellisen pimennossa vielä.Jotakin tietoja on,muttei paljon.Sama koskee Alesander Lompolojärven ja Kristiina Piltto:n elämää.Aleksander oli Mathiaksen vanhin poika,joka muutti nimen Ylläsjärvestä Lompolojärveksi.Olisi tämäkin asia hieno saada selville,koska tämä virallisesti tapahtui.
Ensimmäiset ihmiset asettuivat varaingvuonoon asumaan heti viimeisen jääkauden jälkeen.Alueen vanhin dokumentoitu elämisen merkki on lähellä Stuorravuonoa 10000 eKr..Rantaviivan siirtymisen jälkeen, jääkausi on merkinnyt sitä, että vanhimmat asuinpaikat siirtyivät 60-70 m merenpinnan yläpuolelle edellisistä asuinpaikoista.Nämä kylät mukautuivat elämisen ehtoihin tällä alueella. Ensimmäiset ihmiset olivat kalastajia ja keräilijöitä.Alkaen n. 1000 eKr., voimme tunnistaa kulttuuripiirteistä saamelaisia.Merien luonnonvarat ovat aina olleet keskeisellä sijalla ihmisten elämiselle tällä alueella.Se on myös hyödyntänyt kaupankäyntiä ja antanut lisä resusseja alueelle.1600 puolivälistä alkaen oli syntynyt poronhoidosta saamelaisten oma erikoistunut ala.Porotaloudesta oli tullut yksi tärkeimmistä pääelinkeinoista alueella.Maataloudella oli myös tärke sija koko alueella varsinkin vuonna 1400 ja 1500 luvulla.Maataloutta kehitettiin ja rakennettiin yhdessä kalastuksen ja metsästyksen ohessa.
Alue Maisema aina Vuoreijan lähelle asti on lähinnä alavaa, karua rantaa, jonka harmauteen tuovat kesäaikana eloa keltakukkaiset niityt. Paulaharjun runollisin sanoin: "On lähivierillä kapea kallioinen ranta, ja siinä siellä täällä, pitkin rantaa ja rantamutkia, ryhmittäin ja yksittäin, kalastajien mökkejä, köyhien merensoutajien turvekattoisia pesiä. Ja kallioiden välissä on pieniä, viheriäisiä niittytilkkuja, jotka parhaina päivinään paistavat kullankeltaisina. Pienet leiniköt, kullerot ja rentukat ovat Ruijanrannan suuria satuseppiä. Ne kutovat kultaa köyhille kalliorannoillekin."
Vaihteleva Sää
Kirkas auringonpaiste - piiskaava sade - peilityyni maisema - sankka sumu - vihaiset tuulet - kunnon myrsky - hiljalleen satava lumi. Säätila Varangilla saattaa vaihdella nopeastikin. Yhtenä hetkenä on helteinen kesäpäivä ja pari tuntia myöhemmin mereltä nousee jäätävä sumu, joka ajaa ihmiset uimarannoilta koteihinsa.
Nopeat säätilan vaihtelut leimaavat Varangin arktista ilmastovyöhykettä. Parhaassa tapauksessa voit kokea neljä vuodenaikaa muutamassa tunnissa. Useimmiten kesä saapuu Varangille hieman myöhemmin kuin etelään, mutta loppukesä puolestaan hemmottelee matkailijoita pitkine kuumine hellejaksoineen. Talven myrskyt alkavat yleensä joulukuussa ja laantuvat tammikuun aikana. Kirkas taivas, luminen maisema ja avoin meri leimaavat talvea. Talviset lumimysrkyt saattavat silti saapua nopeastikin ja pistää elämän sekaisin rannikon pienissä kaupungeissa ja kylissä. Kun lumityöt on tehty, elämä jatkuu ennallaan.
Paralithodes Camtschaticus
Varangin kuningasrapu (paralithodes camtschaticus) on maailman suurin rapulaji. Suurin Varangin vuonolla pyydetty rapu painoi kokonaista 15 kiloa ja oli halkaisijaltaan lähes 2 metriä. Kuningasravun alalajeja esiintyy myös Pohjoisella Tyynellämerellä, Beringinmerellä sekä Kalifornian rannikolla. Venäjällä kuningasrapua kutsutaan Kamtchatkanravuksi. Varangilla esiintyvän kuningasravun englanninkielinen nimitys on "red king crab". Varangin kuningasrapu kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin serkkunsa maailman muilla merialueilla. Alaskassa pyydettyjen kuningasrapujen keskipaino on 2-3 kiloa ja Varangilla pyydetyn ravun keskipaino asettuu 4-5 kilon välille.
Kuningasravun pyyntikausi Norjan aluevesillä alkaa lokakuussa ja päättyy joulukuun lopussa. Pyyntikauden alkua juhlistetaan joka vuosi lokakuun puolivälissä järjestettävillä Polar Spctacle-kuningasrapufestivaaleilla. Hummerin ohella kuningasrapu on hinnaltaan Norjan arvokkain kalastustuote. Varangin kuningasrapu on valittu yhdeksi pääraaka-aineeksi Bocuse d’Or kokkikilpailuissa Ranskassa tänä vuonna. Vastapyydetty kuningasrapu illallispöydässä takaakin kaikille hyvän ruoan ystäville unohtumattoman gourmet-elämyksen.
Nessby
900 asukkaan Nesseby on pieni kunta asukasluvun suhteen, mutta suuri pinta-alaltaan. Jokaisella asukkaalla on käytössään noin 1,5 neliökilometriä. Varangerbotn sijaitsee Varanginvuonon perukoilla ja on kunnan hallinnollinen keskus.
Laajoine luonnontilaisine alueineen ja luonnonrikkauksineen on luonnollista, että kunnan elinkeinotoiminta perustuu näiden hyödyntämiseen. Kalastus ( saaliina mm. kuningasrapu, turska ja sei) sekä porotalous miittaamattoman laajoilla porojen laidunmailla ovat Nessebyn tärkeimmät elinkeinot.
Nesseby on myös merkittävä kulttuurikunta, joka pyrkii monin keinoin tuomaan esiin saamelaistaustansa. Varangin saamelaismuseo(Varjjat Sami Musea) esittelee kalastajasaamelaisten 10 000 vuotta vanhaa historiaa ja Mortensnesin kulttuurimuistoalue johdattaa vierailijat mystiseen Varangin alueen saamelaishistoriaan.
Mathias Ylläsjärvi In Memorian 22.2.1874 "Mesklev / Nessby Nykyisin:Unjárga-Nesseby (Uuniemi)
Pilton perheen käräjöintiä
Yksi Rounalan lapinkylän merkittävimmistä suvuista oli Pilttojen suku, joka vaikutti nykyisen Ruotsin puolella Roston alueella. Piltot olivat melko hyvin toimeen tulevia poronhoitajasukukuntaa, joilla oli normaalia korkeampi taipu-mus päätyä käräjille riitelemään tai asioita selvittelemään. 1700-luvun alkupuolella suvun jäsenet olivat ahkeria käräjillä esiintyviä henkilöitä, jonka vuoksi heidän elämäänsä on melko helppoa ja mielenkiintoista seurata.
Käräjäkirjojen tekstien perusteella saadaan selville, että Pilttojen suku polveutuu Suorojen kanssa samasta kantaisästä, sillä Per Perinpoika Suoron pojan mainitaan ottaneen sukunimeksi nimen Piltto. Tämän Antti Perinpojan (Anders Persson Pilto) poika, Per Antinpoika Piltto (Per Andersson Piltto), ilmaantuu ensimmäisen kerran Enontekiön käräjille vuonna 1725, jolloin hänen perheensä oli joutunut riitaan Ombivuoman asuinpaikasta Blindin perhekunnan kanssa. Vielä tuolloin Perin Antti isän mainitaan olleen elossa.
Jon Hannunpoika Blind (Jon Hansson Blind) oli valittanut käräjillä, että Anders ja hänen poikansa Per Piltto olivat yrittäneet ajaa häntä pois Ombivuoman asuinpaikaltaan, johon hänellä oli yhtäläinen oikeus Pilttojen kanssa. Tämän vakuuttivat myös oikeaksi lautamies Olli Perinpoika Heikka (Tolfmannen Olof Persson Heika), kirkkoväärti Juho Hannunpoika (Kyrkiowärden Johan Hansson) ja Hannu Laurinpoika Gunnar (Hans Larsson Gunnare). Oikeus päätyi asiassa maan tavan mukaiseen päätökseen, jonka mukaan Blind sai pitää kotapaikkaansa Ombivuomassa, eikä kumpikaan sen asukkaista saanut toistaan häiritä lain säätämän sakon uhalla. Asian johdosta käräjät määräsivät kolme edellä mainittua uskottua miestä suorittamaan alueella katselmuksen, jotta saataisiin selville, jos kyseessä olisikin aihetta epäillä toisen maalle tunkeutumisesta. Näin, mikäli riidan osapuolet eivät saisi asiaa sovituksi keskenään ja pystyisi elämään naapureina ja ystävinä alueella.
Kahdeksaksi vuodeksi riita Ombivuomasta jäi pois käräjiltä, mutta palasi siis Enontekiön käräjillä vuonna 1733 riitaisana takaisin. Vanha riita palasi käräjien käsittelyyn yhdessä Kummavuoman laidunalueen kanssa. Tapahtumat olivat saaneet alkunsa toukokuun alussa vuonna 1732, jolloin Piltto oli saapunut laidunalueille Kummavuomaan, Blindin jo siellä ollessa poroelonsa kanssa. Seurauksen saattaa jo arvata, porot sekaantuivat keskenään. Lindin Elin-vaimo oli saapunut asiaa Pilttojen kotaa selvittelemään. Vaimot olivat keskustelleet asiasta kaikessa rauhassa, mutta vain siihen asti kun Per Antinpoika Piltto itse saapui paikalle. Yhtäkkiä Piltto oli ottanut käteensä kepin ja lyönyt sillä Jon Hannunpoika Blindin Elin Juntintyttär -vaimon (hustru Elin Jönsdotter) kasvoille. Asiaa oli todistamassa useat paikalla olleet henkilöt. Hetkessä tilanteesta oli kehkeytynyt yleinen joukkotappelu. Yhtä mieltä käräjillä oltiin siitä, että kaiken taustalla ja röttelöiden alkuna oli ollut riita Kummavuomasta.
Oikeus paneutui pohtimaan tapahtunutta ja havaitsi, että vuoden 1725 käräjillä ehtona ollutta katselmusta ei alueella ollut suoritettu. Oikeus ei suostunut antamaan aiheesta minkäänlaista ratkaisua, ennekuin katselmus oli Pilttojen ja Blindien mailla suoritettu. Tappelun aloittajana Piltto jouti kuitenkin vastuuseen teoistaan ja jouti maksamaan sakot, vahingonkorvaukset että korvaukset kivusta ja särystä Blindille ja tämän Elin-vaimolle. Tietoa ei ole ratkaistiinko asiaa koskaan, sillä ainakaan säilyneissä tuomiokirjoissa asiaa ei enää mainita. Saattaa olla, että suvut olivat päässeet keskenään asiasta sopimukseen.
Palataan Pilttojen käräjöinnissä takaisin kronologiseen järjestykseen ja vuoden 1726 Enontekiön käräjille. Tässä asiakirjassa Per Piltto esiintyy myös hieman epäkunnioittavassa valossa häntä itseään kohtaan. Yhdessä kahden muun miehen kanssa Pilton mainitaan kello kolmen aikana sunnuntaiaamuna rähinöineen ja metelöineen lautamies Maunu Erkinpojan (Måns Eriksson) tuvassa. Asian laitaa pahensi myös se, että samaisessa talossa asusteli rovasti, joka oli seudulla kiertämässä rovastintarkastusta. Hänen yöllinen leponsa oli mekkalasta johtuen häiriintynyt pahasti. Vaikka miehet puolustautuivat sillä, että he olivat olleet päissään, juotuaan erään ylitorniolaisen myymää viinaa, ei heidän rangaistuksensa lieventynyt. He saivat istua kahtena sunnuntaina jalkapuussa ja suorittaa kirkolle hyvityksen teoistaan.
Vaikuttaa siltä, että Per Piltto oli melko riidanhaluinen mies, sillä hän jouti aikanaan riitoihin ja välienselvittelyihin useiden eri henkilöiden kanssa. Vuonna 1727 Piltto oli puolestaan nostanut kaksi eri kannetta Jon Amundinpoika Labbaa (Jon Amundsson Labba) vastaan. Toinen kanteista koski Pilton omistamaa porohärkää, jonka hän kertoi käräjillä hukanneensa neljä vuotta aikaisemmin. Labba oli kuitenkin hänen puheidensa mukaan omistellut samaa poroa jo kahden vuoden ajan. Hän kertoi myös, että poro oli merkitty uudelleen Labban korvamerkillä. Labba oli samaiseen käräjäistuntoon saapunut kiistanalaisella porohärällä, minkä vuoksi Piltto vaati oikeutta katsastamaan poron korvamerkinnän, sillä vanhan korvamerkin muuttaminen oli helppo havaita korvasta.
Labba nousi kuitenkin Pilton syytöksiä vastaan kertomalla oikeudelle, että hän oli omistanut kyseisen poron jo neljän vuoden ajan, sillä tuolloin poro oli langennut hänen omistukseensa hänen tyttärensä kuoleman jälkeen pidetyssä jaossa. Hänen mukaansa jaossa oli tullut myös muita poroja hänen omistukseensa, jotka hän oli myöhemmin tavan mukaisesti merkinnyt uudelleen omalla poromerkillään. Kaikesta päätellen kyseessä olivat ilmeisesti myötäjäiset, jotka kuningas Kristofferin maanlain 12. luvun perusteella palautuivat saajan kuollessa lapsettomana niiden antajalle.
Oikeus hyväksyi Pilton vaatimuksen korvamerkintöjen tarkastamisesta ja niitä tutkittaessa todettiin kaikkien kolmen, Pilton, Labban ja tämän vävyn, korva-merkkien eroavan toisistaan. Tutkimuksen suorittaneet lautamiehet Olli Perinpoika Heikka (Olof Persson Heikka), Juho Juhonpoika (Johan Johansson), Henrik Laurinpoika Vasara (Hinrik Larsson Vasara) ja Antti Perinpoika Jounus (Anders Persson Jounus) totesivat kyseessä olevan poron kuuluvan Piltolle nojautuen antamiinsa kuuteen eri perusteeseen. Labba tuomittiin täten korvamerkin muuttamisesta 40 markan sakkoon ja poro tuomittiin Piltolle kuuluvaksi.
Samoilla Enontekiön käräjillä vuonna 1727 käsiteltiin myös toinen Pilton ja Labban välinen riita, joka sekin koski eläintä, nimittäin lehmää. Lappalaisten ollessa jutaamismatkallaan kesällä Norjassa, Piltto ja Labba olivat molemmat ilmoittaneet ostavansa eräältä köyhältä norjalaiselta tämän lehmän. Labba oli kuitenkin ehättänyt ennen Pilttoa ostamaan lehmän, jonka johdosta viimeksi mainittu oli saanut aihetta syyttää Labbaa varkaaksi. Pilton mukaan tästä suivaantuneena Labba oli lyönyt häntä, jonka Labba kuitenkin kiisti jyrkästi. Hän kertoi vain sanoneensa Piltolle, että tämä kyllä ansaitsisi kyllä tulla lyödyksi hampaisiin, jotta olisi merkki näyttää käräjillä, kuitenkaan lyömättä Pilttoa. Epäselvä asia kuitenkin päätettiin oikeudessa jättää todistajien etsimiseksi seuraavien käräjien ratkaistavaksi. Seuraavan vuoden käräjillä kunnollisia todistajia ei asiaan ollut hankittu, joten käräjät päättivät jättää asian asianomaisten keskenään ratkaistavaksi.
Vuonna 1729 Per Piltto asteli jälleen kerran käräjien eteen nostaen kanteen Henrik Niilonpoika Blindiä (Hinrik Nilsson Blind) vastaan. Kanteen mukaan Blind oli merkinnyt omakseen Pilton vasikan ja tämän lisäksi piiskannut häntä. Blind kielsi kuitenkin omistamasta mitään vasikkaan, saati sitten piiskanneensa Pilttoa. Jos vertailee muita käräjäkirjoja tuolta ajalta, joissa Blind esiintyy, hänen sanallaan ei liene ollut kovinkaan paljon painoa oikeuden edessä. Hänet tunnettiin kotikylällään melkoisena varkaana, tappelijana ja rumienpuhujana. Oikeus tuomitsi vasikan Piltolle kuuluvaksi, jonka tuli hankkia todistajat syytteidensä tueksi, jos meinasi syyttää vielä Blindiä vasikkansa uudelleen merkitsemisestä. Vuoden 1730 käräjillä nimismies Per Laurinpoika Guttorm (Per Larsson Guttorm) tiesi vakuuttaa asian sovituksi.
Oman ennätyksensä Piltto taisi vuotuisissa käräjäasioissa tehdä vuonna 1737, jolloin hänet mainitaan oikeuden edessä peräti neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Piltto itse jouti vastaamaan jukkasjärveläisen Hannu Laurinpoika Gunnarin (Hans Larsson Gunnar) kanteeseen. Riita oli saanut alkunsa viime juhannuksena, jolloin Piltto oli poikineen ja vävyineen ollut palaamassa Jäämeren rannalta ja pannut poronsa aitaukseen, jota kutsuttiin kaarteeksi. Piltto kertoi, että hänen porojen joukossa oli ollut yksi Gunnarin kosatus eli viiden vuoden ikäinen urosporo, jonka hän oli yrittänyt poikansa Antin (Anders Piltto) ja vävynsä Per Jounuksen (Per Jounus) kanssa ajaa ulos kaarteesta. Piltto jatkoi kertomustaan, että kosatus oli juossut tuolloin suoraan aidanseipääseen ja jouduttu lopettamaan. Nyt Gunnar vaati korvausta menetetystä porostaan, jonka oikeus tuomitsikin. Oikeus käytti perusteenaan rakennuskaaren 22. lukua, jonka nojalla se totesi, että poroa oli yritetty ajaa kaarteesta, eikä taljassa havaittava reikä vaikuttanut aidanseipään vaan puukon tekemältä.
Gunnar ja Piltto joutivat toisessakin asiassa vastatusten. Tällä kertaa puolestaan Piltto oli nostanut kanteen Gunnaria vastaan. Piltto kertoi Gunnarin tunkeutuneen luvatta hänen veromailleen Vädjemattoon (Weiomatto). Tunkeutumisen seurauksena Piltto oli menettänyt monenlaista tavaraa ansoilta ja pyyntipaikoilta, jonka lisäksi vielä Gunnar oli kaatanut Pilton alueella villipeuroja, aiheuttaen näin Piltolle suurta vahinkoa. Tästä kaikesta Piltto vaati Gunnarilta ainakin 10 vieon (wåg) eli 20 kuparitaalarin korvausta.
Gunnar kiisti Pilton esittämät väitteet ja kertoi todellisen tarinan olevan oman kertomansa mukainen. Gunnar kertoi olleensa yhdessä Amund Labban kanssa vuoden 1737 syksyllä Pilton kylään hakeakseen sieltä erään Gunnarilta karanneen poron. Heidän ollessaan ylittämässä Pilton Vädjematon veromaata, he olivat Kummajärven rannalla huomanneet yksinäisen villipeuran. He olivat ampuneet kohti villipeuraa, tietämättä kuitenkaan kummankaan osuneet poroon. Jonkun matkan päästä he olivat kuitenkin tavoittaneet villipeuran maasta tuupertuneena, jolloin Piltto oli saapunut paikalle. Gunnar kertoi kertoneensa heidän tarinansa Piltolle, jonka jälkeen peura oli jaettu kolmeen osaan, sillä sekä Labban että Gunnarin laukaukset olivat osuneet peuraan ja maa oli Pilton omistama.
Kyseisillä käräjillä Piltto oli puolestaan nostanut aiheeksi neljä vuotta vanhan tapahtuman samaisella veromaalla. Tuolloin Gunnar oli kaatanut Vädjematossa yhden vaatimen eli naarasporon villipeuralauman joukosta. Tähän syytteeseen Gunnar vastasi kertomalla, että hän oli löytänyt vaatimen rykimäaikana syksyllä vuonna 1733 pahoin haavoittuneena. Tämä jälkeen hän oli nylkenyt poron, toimittanut taljan Piltolle sekä ilmoittanut lihojen olevan säilössä Pilton apen Guttorm Suoron aitassa. Samalla Gunnar esitti todistajat puolustukselleen.
Tämä kuultuaan oikeus ei katsonut Gunnarin tahallaan ja vartavastisella tarkoituksella tunkeutuneen Pilton veromaalle tai surmanneensa omaa hyötyä tavoitellakseen Pilton vaatimen. Koska asian kerrottiin sovitun jo viisi vuotta aikaisemmin, oikeus katsoi oikeaksi vapauttaa Gunnarin Pilton esittämistä korvausvaatimuksista.
Lähde: Genealaogos sukututkimus
Linkit:
[http://www.nesseby.kommune.no/[, [http://fi.wikipedia.org/wiki/Varangerbotn[, [http://fi.wikipedia.org/wiki/Finnmarkin_l%C3%A4%C3%A4ni[, [http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuniemi[,[http://www.varjjat.com/web/?lan=finnish[,
Saamelaismuseo ”Saiva”(Nessby): [http://varanger.com/index.php?lang=fin&cid=actors&aid=48[
Samisk tro og mytologi (Saiva): [http://www.saivu.com/[