1600-luvun lopulla tunnettiin tämä nimi Inkerinmaalla, josta se 18:nen vuosisadan alussa levisi Suomeen ja Viroon. Onko suku saksalaista alkuperää, mikä kyllä tuntuu todennäköiseltä, on vaikea saada selville. Se haara sukua, joka suuren pohjan sodan aikana pakeni Helsinkiin ja mikä miespuolelta pian kuoli, on tässä [asiakirjassa] mainittu pääsuvun lisänä, sen alkuperää ei ole todettu, mutta luultavaa on, että nämä Zilliacukset ovat sen Lilienhoganin kartanon tilanhoitajan, Henrik Zilliacuksen jälkeläisiä, joka myöhemmin oli tilanhoitajana everstiluutnantti Georg von Rohrin kartanossa Briskovan hovissa Gubanitzissa, ja joka oli naimisissa (1685) Domossevan tilanhoitajan Mårten Larssonin (kuoll. helmik. 1679) ja Brita Eriksdotterin tyttären kanssa. Erikoiset kirjeet, joita säilytetään suvun tilalla Ruokolahdella, osoittavat, että Helsingissä olevan suvun jäsenet ovat olleet läheisissä sukulaisuussuhteissa Berendt Johan Zilliacuksen kanssa ... , joka 1740-luvulla muutti Suomeen ja josta tuli täällä tunnetun suvun kantaisä. Sitäpaitsi on Venäjällä lukuisia henkilöitä, joilla on tämä nimi (myös Z. von Weissenfeldt), ja jotka kaikki lienevät Lanlasman tilan omistajan ja Baltischfortini pormestarin, luutnantti Martin Friedrich Ivanovitsch von Zilliacuksen jälkeläisiä (joka mahdollisesti on Johan Heinrich Z. nuor. poika ... ) ja joka oli naimisissa Helena von Scharenburg gew. Schorlemmerin kanssa ja jossa avioliitossa syntyivät pojat: Georg Gottlieb (synt. helmik. 12 p. 1772) Andreas Hermann (synt. jouluk. 2 p. 1775) Andreas Gottlieb (synt. syysk. 20 p. 1780) ja Ludvig Reinhold (kast. tammik. 18 p. 1782).
- Släktbok. 1, 2 / Atle Wilskman., 1914, s. 149–162 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu:19.05.2024