Lähden kuuntelemaan sunnuntaina Wiipuri yhdistyksen järjestämään (Hki Karjalatalo) Arvo Tuomisen esitelmää ja hyvällä tuurilla voin päästä juttusille jonkun kanssa, joka on osallistunut evakkomatkaan ja saisin jotain uutta tietoa.
Faktoja löytyy, mutta ihmiskohtalot, tarinat miten elettiin, millaisia ajatuksia, tunteita, miten selvittiin, syötiin, vaatteet, kotieläimet ja miten evakkomatka/evakkomatkat menivät. Isovanhemmat ovat edesmenneitä ja kasikymppisillä isällä ja sedällä ei muistia tapahtumista, ym. ole paljonkaan, koska olivat pieniä 2. evakkomatkallaan. Isä muistelee jääneensä härkävaunuun kahden ilmapommituksen tultua muiden juostessa metsään, mutta mikä paikka, mikä päivä, reitti, jne. Muistikuvat ovat hajanaisia. Kuuntelin vuosia sitten ohjelman nimeltään muistaakseni Sodan traumat Ylen jutun tutkimuksesta miten ja miten kauan sota vaikutti sen kokeneisiin ihmisiin ja mikä vaikutus kaikella on jälkipolviin. Isovanhempani lähtivät ensimmäisellä kerralla juuri Tienhaaraan (Viipuri) perustamastaan kodista ja palasivat kahdn pienen pojan kanssa perustaen uuden kodin Viipurin keskustaan. Kaikki jäi sinne ja mummon muistan haikailleen usein Viipuriin, kun siellä oli kaikki hyvin ja kaikkea, elämä. Tänä päivänä ihmettelen sitä karjalaisten (kuten muidenkin sodan kokeneiden suomalaisten) uskomatonta sitkeyttä, sinnikkyyttä millä elämää jatkettiin sotien jälkeen.
Kiitos kirjavinkeistä, saa antaa vinkkejä. Kiitollisuudella otan vastaan. Luen tosi paljon, yhdistelen paikkoja, merkitsen asumuksia karttoihin ja yritän kasata ja tallentaa tarinoita sukututkimukseeni kronologiseen järjestykseen.