Heikki Yrjönpoika Ståhlberg

• s: Kurun seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1775-1834, jakso 211, sivu 432-433: 1834 09 födde ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12573741
• Kurun seurakunnan arkisto - Rippikirjat 1830-1837, jakso 138, sivu 130: Lähdekorpi Torp; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12529545

  ---

Heikki Yrjönpoikka muutti Kurusta Tampereelle 3.11.1851 käyttäen sukunimenä Ståhlberg.

Venäjän keisari Aleksanteri II (1818-1881) vieraili Tampereen kaupungissa 28.3.1856. Kerrotaankin, että keisari vieraili von Nottbeckien luona. Nottbeckien kartanolle olikin kaupungilta tilattu lisää tarjoilijoita keisarin kunnikasi järjestettyä päivällisiä varten. Yksi näistä tarjoilijoista oli nuori Heikki Ståhlberg. Tarjoilessaan keisarille kastiketta, kaatoi Heikki vahingossa kastikkeet keisarin syliin. Keisari lähti yläkertaan vaihtamaan pukua ja muu seurue jäi odottamaan hermostuneena alakertaan. Tovin kuluttua keisari palasikin takaisin nauraen ja työnsi onnettoman tarjoilijan käteen 60 ruplaa ja pian olikin mieliala jälleen korkea. Tästä tapauksesta Heikki saikin kantaa koko elämänsä ajan soosi-Heikin nimeä.

Lähde: Tampere - Tutkimuksia ja kuvauksia IV, Tampereen historiallisen seuran julkaisuja VIII (1950).

Aamulehti nro. 46, 24.2.1907

- Kuollut. Eilen kuoli täällä Tampereen yleisen sairaalan entinen taloudenhoitaja, taloustirehtööri Henrik Ståhlberg 72 vuoden vanhana. Ståhlberg oli syntyisin Kurun pitäjästä. Jo nuorena muutti hän Tampereelle, aloittaen uransa täällä tohtori Idman-vainajan palveluksessa. Jonkun vuoden kuluttua siirtyi hän tehtaanomistaja von Nottbeck-vainajan liikkeeseen, hoitaen useat vuodet m.m. vanhan puuvillatehtaan lukuisia työväenasuntotaloja. W. 1864 pääsi Ståhlberg Tampereen yleisen sairaalan taloudenhoitajaksi, josta virasta vasta viime vuonna, heikentyneen terveyden takia erosi. Taloustirehtöörin arvonimen sai vainaja noin 10 vuotta sitten. Hoitamansa toimet vaativat Ståhlberg-vainajalta melkein kaiken ajan, niin että hän ainoastaan hyvin vähän tilaisuudessa ottamaan osaa kunnalliseen elämään. Kaupungin kiinteimistön ja irtaimiston tarkastajana käytettiin hänen asiantuntemustaan monena vuonna. Siinä piirissä, jossa vainaja enemmän seurusteli, oli hän yleisesti pidetty. Paitsi puolisoa ja kahta poikaa, jotka poismennyttä lähimpinä omaisina kaipaavat, muistelee häntä lukuisa tuttavapiiri Tampereella ja lähiseudulla.

(Lähde: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/609152?term=H... )

Jaana Härmän facebook päivitys 28.3.2020 (https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=2611220249166725&...):

28.3.1856 ’SOOSI-HEIKKI JA KEISARIN UUDET PÖKSYT’

Henrik ’Heikki’ Yrjönpoika Lähdekorpi syntyi syyskuun 2. päivänä vuonna 1834 Lähdekorpi-nimisessä Hatanpään torpassa Kurussa. Isänsä oli Yrjö Simonpoika Lähdekorpi (s.1794) ja äiti Greetta Liisa Erkintytär Suutarila (s.10.10.1792). Henrik oli perheen kuopus ja torpassa hääri hänen lisäkseen kolme veljeä ja yksi sisar. Isä Yrjö suoritti Hatanpään lampuotitaloon Paappaselle raskaita verotyöpäiviä ja kesäaikaan myöskin taksvärkkiä kartanoon.

Henrikin lapsuudesta ja nuoruudesta ei ennen 17. ikävuotta ole isommin hajua. Tuolloin, marraskuun 3. päivänä vuonna 1851 hän karisti Kurun pölyt tallukkaistaan ja muutti Tampereelle. Samalla vaihtui maisemien lisäksi nimi, sillä Lähdekorpi muuttui Ståhlbergiksi. Hän aloitti ’puukhollarin’ pestillä Finlaysonin puuvillatehtaalla ja astui sitten tohtori Idmanin palvelukseen. Kevättalvella vuonna 1856 Henrikin korviin kantautui tieto, että tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeckin kartanolle tarvittiin lisää tarjoilijoita, sillä korkea-arvoinen vieras oli tulossa kaupunkiin…

Maaliskuun 28. päivän vastaisena yönä pyrytti taivaan täydeltä lunta, kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II körötteli reellään Turun suunnalta kohti Tamperetta. Pimeyden keskellä, ohi vierivien talojen ikkunoilla tuikkivat kynttilät ja kirkoista kajasti valo. Marian kirkon luona keisarillinen saattue pysähtyi, Hänen Majesteettinsa nousi reestä ja kuunteli hetken kirkosta yön hiljaisuuteen kantautuvaa urkujen soitantaa, kunnes istuutui jälleen takaisin ja kulkue jatkoi matkaansa. Tällä välin Tampereella joukko asukkaita valvoi ja odotti malttamattomana keisarin saapumista.

Aamu alkoi sarastaa ja Tampereen kaduilla liikkui sakeana kansaa parhaimpiinsa pynttäytyneinä. Sotaväkeä oli asetettu Turun tullille ja siinä lähistöllä tönötti kaupungin kerma pormestarista ja neuvosmiehistä vanhimpiin, ja porvareista virkamiehiin. Talonpojat ja muut maalaiset eivät olleet pekkaa pahempia, vaan ängeksivät hekin paikalla. Kadun ylle rakennettuja kunniaportteja oli kaupungilla kaksi. Ensimmäinen oli laudoista kyhätty, valkeaksi sudittu ja sen keskellä komeili kruunu ja päällä hulmusi 12 sotalippua ja kranssi. Toinen oli Mälttärin vuorella kadun päässä ja sen keskellä suuri A.-kirjain. Näistä porteista keisari sujautti Nottbeckien kartanoa kohti kansan hurratessa. Perille saavuttuaan hän otti ensin vastaan kaupungin silmäätekevät ja sen jäljestä lähdettiin torille katsastamaan sotaväkeä, syynäämään sotalasarettia ja vielä vapriikin koululle lapsia heippaamaan.

Nottbeckin kartanolla oli tällä välin katettu pöytä päivällistä varten. Suuri karhuntalja oli haettu ullakolta ja asetettu salin lattialle käpälät kynnykselle, kuten oli aina keisarillisten vieraillessa tapana ollut. Kurulaisen torpan poika, Heikki Ståhlberg seisoi hermostuneena nuoremman pikentin asussaan, joka oli sinistä verkaa, koristeltu mustalla nyörillä ja kirkkaissa napeissa vilkkuivat Nottbeckin vaakunat. Kaiken ajateltiin olevan pauttiarallaa kohdillaan, kunnes palvelusväen nenät saavutti hirmuinen löyhkä. Kartanon lapset olivat piereskellä pörööttäneet pitkin hienostunutta pytinkiä ja huushollerskalle iski hirmuinen paniikki. Hän kiiti huoneesta toiseen hehkuvien hiilten ja tuoksuvan litkun kera, verkkokalvoillaan kuva päivällispöytään pyörtyä kupsahtavasta keisarista...

…päivällinen oli hyvässä vauhdissa kun Henrik Ståhlberg lähestyi keisaria kastikekulhon kanssa. Ennen kuin Henrik ehti kissaa sanoa, oli kulho lipsahtanut otteestaan ja kastikkeet valuivat hyvää vauhtia keisarin housujen etumustalla. Mahtoivat siinä lusikat seisahtua ja lauseet katkeilla, kun keisari nousi ja harppoi portaikkoon. Kotvan kuluttua hän laskeutui alakertaan uusi tyylikäs puku yllään, nauraa tyrskyen työnsi 60 ruplaa surkean Henrikin käteen ja sitä myöten lähti päivällisväen pulssikin laskuunsa.

Kello oli vartin yli kolme iltapäivällä, kun vapriikin työväki oli asettunut sisääntulotien kahta puolta, miehet oikealle, naiset vasemmalle. Hurraa-huudot raikuivat, kun keisari lasketteli reellään kujaa pitkin, kaarsi kaupungin halki ja mutkaista tietä näkymättömiin kohti Hämeenlinnaa. Keisarin vierailu ei hetkeen lipsunut ihmisten mielistä, eikä sitä Henrikin harmiksi tehnyt kastikekulhokaan. Hän kantoi Soosi-Heikin pilkkanimeä koko lopun ikäänsä.

Henrik siirtyi töihin Nottbeckin liikkeeseen, hoitaen vuosia mm. puuvillatehtaan työväenasuntotaloja. Hän meni vihille Anna Blomin (s.16.4.1847) kanssa ja he saivat neljä lasta. Myöhemmin hän omisti Nalkalan torin reunalla talon, johon sijoitettiin Tampereen kaupungin ensimmäinen sairaala, ’lasareetti’. Vuodesta 1864 Ståhlberg toimi sairaalan taloudenhoitajana, kuten myös lukuisissa kaupungin luottamustehtävissä. Hän sai taloustirehtöörin arvonimen kymmenisen vuotta ennen siirtymistään ajasta iäisyyteen.

Henrik ’Soosi-Heikki’ Ståhlberg kuoli helmikuun 23. päivänä vuonna 1907 Tampereella.

Lähteet:

Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia IV. Tampereen Historiallinen seura. 1950.

Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia V. Tampereen Historiallinen seura. 1957.

Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot.

Kirkonkirjat, SSHY

’Kreivi’ A.-H.

GEDCOM Note

<p>Henrikin vanhemmat: Yrjö Simonpoika Lähdekorpi e. Paappanen, Nygårdin renki, Kurun Petäjälammin Ala-Paappasen Lähdekorven torppari., s. 27.05.1794 Kuru, Petäjälammi, k. 01.10.1875 Kuru, Petäjälammi, Ala-Paappanen ja Reetta Liisa Erkintytär Lähdekorpi o.s. Suutari II eli Mäkelä, Mäkelän tytär, Nygårdin piika, Lähdekorven torpan emäntä, s. 16.10.1792 Kuru, Riuttaskorpi, k. 25.07.1863 Kuru, Petäjälammi, Ala-Paappanen. </p> <p>Henrik syntyi Lähdenkorven Torpassa. Torppa oli Kurun ja Ruoveden välisen maantien varressa. Myöhemmin Henrik muutti Tampereelle. Hän työskenteli Finlaysonilla ja Nottbeckeillä erilaisissa tehtävissä,kerran mm.tarjoilijana. Silloin hän kaatoi kastikekulhon suoraan keisarillisen vieraan syliin ja sai "Soosi-Heikki" nimen. Finlaysonnin palvelusvuosien jälkeen hän oli sairaalan isännöitsijä ja kruunun lasaretti oli hänen talossaan. Yksi hänen pojistaan, Hugo Albert valmistui lääkäriksi.</p> <p>v. 1997 teimme sukuretken "Soosi-Heikin- jäljillä" Lähdekorven torpan raunioille,josta oli vain muutama kivi kivijalasta jäljellä. Kävimme myös Toikon talolla ja Vammalassa.</p>

GEDCOM Note

Web content link:<LinkURL>http://www.digihakemisto.appspot.com/edit?kuid=24652118&amp;kuvanum...</LinkURL><LinkName>Tampereen tuomikirkkoseurakunnan rippikirjat 1867-1877</LinkName>

GEDCOM Note

<p style="mso-margin-top-alt: 0cm; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm;">8.3.1856 ’SOOSI-HEIKKI JA KEISARIN UUDET PÖKSYT’</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Henrik ’Heikki’ Yrjönpoika Lähdekorpi syntyi syyskuun 2. päivänä vuonna 1834 Lähdekorpi-nimisessä Hatanpään torpassa Kurussa. Isänsä oli Yrjö Simonpoika Lähdekorpi (s.1794) ja äiti Greetta Liisa Erkintytär Suutarila (s.10.10.1792). Henrik oli perheen kuopus ja torpassa hääri hänen lisäkseen kolme veljeä ja yksi sisar. Isä Yrjö suoritti Hatanpään lampuotitaloon Paappaselle raskaita verotyöpäiviä ja kesäaikaan myöskin taksvärkkiä kartanoon.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Henrikin lapsuudesta ja nuoruudesta ei ennen 17. ikävuotta ole isommin hajua. Tuolloin, marraskuun 3. päivänä vuonna 1851 hän karisti Kurun pölyt tallukkaistaan ja muutti Tampereelle. Samalla vaihtui maisemien lisäksi nimi, sillä Lähdekorpi muuttui Ståhlbergiksi. Hän aloitti ’puukhollarin’ pestillä Finlaysonin puuvillatehtaalla ja astui sitten tohtori Idmanin palvelukseen. Kevättalvella vuonna 1856 Henrikin korviin kantautui tieto, että tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeckin kartanolle tarvittiin lisää tarjoilijoita, sillä korkea-arvoinen vieras oli tulossa kaupunkiin…</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Maaliskuun 28. päivän vastaisena yönä pyrytti taivaan täydeltä lunta, kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II körötteli reellään Turun suunnalta kohti Tamperetta. Pimeyden keskellä, ohi vierivien talojen ikkunoilla tuikkivat kynttilät ja kirkoista kajasti valo. Marian kirkon luona keisarillinen saattue pysähtyi, Hänen Majesteettinsa nousi reestä ja kuunteli hetken kirkosta yön hiljaisuuteen kantautuvaa urkujen soitantaa, kunnes istuutui jälleen takaisin ja kulkue jatkoi matkaansa. Tällä välin Tampereella joukko asukkaita valvoi ja odotti malttamattomana keisarin saapumista.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Aamu alkoi sarastaa ja Tampereen kaduilla liikkui sakeana kansaa parhaimpiinsa pynttäytyneinä. Sotaväkeä oli asetettu Turun tullille ja siinä lähistöllä tönötti kaupungin kerma pormestarista ja neuvosmiehistä vanhimpiin, ja porvareista virkamiehiin. Talonpojat ja muut maalaiset eivät olleet pekkaa pahempia, vaan ängeksivät hekin paikalla. Kadun ylle rakennettuja kunniaportteja oli kaupungilla kaksi. Ensimmäinen oli laudoista kyhätty, valkeaksi sudittu ja sen keskellä komeili kruunu ja päällä hulmusi 12 sotalippua ja kranssi. Toinen oli Mälttärin vuorella kadun päässä ja sen keskellä suuri A.-kirjain. Näistä porteista keisari sujautti Nottbeckien kartanoa kohti kansan hurratessa. Perille saavuttuaan hän otti ensin vastaan kaupungin silmäätekevät ja sen jäljestä lähdettiin torille katsastamaan sotaväkeä, syynäämään sotalasarettia ja vielä vapriikin koululle lapsia heippaamaan.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right:0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Nottbeckin kartanolla oli tällä välin katettu pöytä päivällistä varten. Suuri karhuntalja oli haettu ullakolta ja asetettu salin lattialle käpälät kynnykselle, kuten oli aina keisarillisten vieraillessa tapana ollut. Kurulaisen torpan poika, Heikki Ståhlberg seisoi hermostuneena nuoremman pikentin asussaan, joka oli sinistä verkaa, koristeltu mustalla nyörillä ja kirkkaissa napeissa vilkkuivat Nottbeckin vaakunat. Kaiken ajateltiin olevan pauttiarallaa kohdillaan, kunnes palvelusväen nenät saavutti hirmuinen löyhkä. Kartanon lapset olivat piereskellä pörööttäneet pitkin hienostunutta pytinkiä ja huushollerskalle iski hirmuinen paniikki. Hän kiiti huoneesta toiseen hehkuvien hiilten ja tuoksuvan litkun kera, verkkokalvoillaan kuva päivällispöytään pyörtyä kupsahtavasta keisarista...</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">…päivällinen oli hyvässä vauhdissa kun Henrik Ståhlberg lähestyi keisaria kastikekulhon kanssa. Ennen kuin Henrik ehti kissaa sanoa, oli kulho lipsahtanut otteestaan ja kastikkeet valuivat hyvää vauhtia keisarin housujen etumustalla. Mahtoivat siinä lusikat seisahtua ja lauseet katkeilla, kun keisari nousi ja harppoi portaikkoon. Kotvan kuluttua hän laskeutui alakertaan uusi tyylikäs puku yllään, nauraa tyrskyen työnsi 60 ruplaa surkean Henrikin käteen ja sitä myöten lähti päivällisväen pulssikin laskuunsa.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Kello oli vartin yli kolme iltapäivällä, kun vapriikin työväki oli asettunut sisääntulotienkahta puolta, miehet oikealle, naiset vasemmalle. Hurraa-huudot raikuivat, kun keisari lasketteli reellään kujaa pitkin, kaarsi kaupungin halki ja mutkaista tietä näkymättömiin kohti Hämeenlinnaa. Keisarin vierailu ei hetkeen lipsunut ihmisten mielistä, eikä sitä Henrikin harmiksi tehnyt kastikekulhokaan. Hän kantoi Soosi-Heikin pilkkanimeä koko lopun ikäänsä.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Henrik siirtyi töihin Nottbeckin liikkeeseen, hoitaen vuosia mm. puuvillatehtaan työväenasuntotaloja. Hän meni vihille Anna Blomin (s.16.4.1847) kanssa ja he saivat neljä lasta. Myöhemmin hän omisti Nalkalan torin reunalla talon, johon sijoitettiin Tampereen kaupungin ensimmäinen sairaala, ’lasareetti’. Vuodesta 1864 Ståhlberg toimi sairaalan taloudenhoitajana, kuten myös lukuisissa kaupungin luottamustehtävissä. Hän sai taloustirehtöörin arvonimen kymmenisen vuotta ennen siirtymistään ajasta iäisyyteen.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Henrik ’Soosi-Heikki’ Ståhlberg kuoli helmikuun 23. päivänä vuonna 1907 Tampereella.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Lähteet:</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm;margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia IV. Tampereen Historiallinen seura. 1950.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia V. Tampereen Historiallinen seura. 1957.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Kirkonkirjat, SSHY</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">’Kreivi’ A.-H.</p> <p style="mso-margin-top-alt: 4.5pt; margin-right: 0cm; margin-bottom: 4.5pt; margin-left: 0cm; orphans: 2; -webkit-text-stroke-width: 0px; word-spacing: 0px;">Vasen yläkuva: Keisari Aleksanteri II</p> <p>Mustavalkokuvat oikealla kirjasta Wilhelm von Nottbeck ja Finlayson. Kyllikki Helenius.
/Nottbeckien 'kartano'/Kotkankallion muistolaatat keisarien vierailuista</p>