Lindell, Lintelli vai jotain muuta?

Lindell vaikuttaisi oikealta kirjoitustavalta.

Lindell on oikea.

nykyisin normi lienee Lindell, :-), varmaan Ruotsin vallan aikana on on ollut Lindell. Kirkonkirjoissa näkee usein kirjauksia, joissa nimet on kirjoitettu niin, kuin ne maalla ja murteissa on lausuttu - vt. Fridolf / Vritolffi. Jos 1800-luvulla on kirjattu kirjaan Vritolffi, niin voi olla, että mulla ei ole mitään todistetta siitä, millä nimellä miestä on kutsuttu, ja mikä on ollut myöhemmin virastonimi. Se on saattanut olla Kalle.
Toiset vaatii kirkonkirkoissa olevia muotoja käytettäväksi, oli puhekielessä sitten mikä vaan, toiset on valmiita joustamaan nykypäivään ja ottamaan omat vaihtoehtonsa suometus/ruotsitus-vaihteoehdoista, minusta kaikki muodot on hyvä olla jotenkin näkyvissä, jotta hakukoneet löytää kaikki versiot..

huomasin, että on ainakin yksi profiili, jossa syntymäsukunimeksi on laitettu Lintelli, ja näkyväksi nimeksi Lindell. Se on ihan hyvä vaihtoehto. Lintelli, saattaa näin maailmanpuussa löytyä myös esim. Italiasta.

Profiilissa on tosiaan useita paikkoja sukunimelle, joita voi hyödyntää. Lindell on looginen vaihtoehto "viralliseksi" sukunimeksi, muita nimiä voi lisätä esim. "Tunnetaan myös nimellä" kohtaan.

Hyvä juttu. Korjasin Lindelliksi Manun ja tyttärensä Miinan, joiden profiilit olin tehnyt. Säilytin "tunnetaan myös nimellä" -kohtaan Lintellin. Ilman sitä en olisi löytänyt rippikirjoja Ruoveden kirkonkirjahausta.Käytän paljon sitä hakua.

Aika hyvä yksimielisyys tuntuu vallitsevan, eikä Lindell-muodon käyttö herätä ainakaan pikaista vastustusta. Korjaan siis omat jälkeni niin, että Lintelli siirtyy "tunnetaan myös nimellä" -kohtaan.

Näin jokamiehen järjellä ajateltuna, Lindell on todellakin kirjoihin merkittävä. Muistan kuulleenni Lintellistä, ja sehän on tyypillinen kutsumanimi, minkälaisia on yleisesti käytetty.

Samanlainen oli Pihlajalahdella Albiinus Nenosen kutsumanimi "Piinus" jne.

Suuri muutos sukunimien/talonnimien/erityisnimien käytössä tapahtui sen jälkeen, kun keisari Aleksanteri II oli antanut 1863 asetuksen suomen kielen hyväksymisestä toiseksi virkakieleksi. Päätös antoi seurakunnallekin luvan käyttää suomea. Ksoka pakkoa ei ollut, muutokset tapahtuivat paikallisesti, lähinnä kirkkoherran kielipolittiisen näkemyksen mukaan. "Käännöstyö" oli aluksi haparoivaa, mistä Lindell -> Lintelli on hyvä esimerkki. Molemmat olivat "oikeita" muotoja. Sirkka Paikkalan mukaan herätteitä suomalaiselle sukunimikeskustelulle 1800-luvun puolivälissä tai sitä ennen antoivat esimerkiksi kielentutkija Antti Sjögren, kansaperinteen kerääjä H. A. Reinholm, virkakielen kehittää Frans Ahlman, sanomalehtimies Paavo Tikkanen, piirilääkäri Wolmar Schildt, joka käytti kirjailijanimeä Kilpinen. Suomalaisuuden ja suomalaisten nimien esikuviksi nousivat Georg Zacharias Forsman (aateloituna Yrjö-Koskinen) ja julkisuudessa kiivassanaisesti suomalaisten sukunimien puolesta puhunut August Ahlqvist, kirjailijanimeltään Oksanen. Huomattavin muutos tapahtui vähin äänin, kun papit, opettajat, virkamiehet ja muut alkoivat toimia omalla kentällään.
Lähde: https://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm