Pierre Quesnay - Euroopan yhdistymisn isä

The Times 9.9.1937:
M. Quesnay, joka hukkui lähellä Poitiersia eilen 41 vuoden iässä, oli merkittävässä osassa sodan jälkeisen rahoitus- ja talouselämän historiassa. Hän oli yksi sodan jälkeen pystytetyn liennytyksen arkkitehdeistä, ja vaikka rakennus romahti kriisin puhjettua vuonna 1931, hänen työnsä, kuten Mr. Montagu Normanin työ (Bank of England), muistetaan aina. Hän oli sotakorvauskomission jäsen ja Itävallassa varainhoidon apulaiskomissaari vuosina 1922–1925 ja Kansainliiton taloussihteeristön jäsen. Hän siirtyi Ranskan keskuspankkiin vuonna 1926, jossa hän toimi kolme vuotta ja solmi läheiset ja luottamukselliset suhteet tärkeimpien keskuspankkien johtajiin.
Vuonna 1930 hänet nimitettiin International Bank for Settlementsin pääjohtajaksi.

Pierre Quesnay syntyi Evreukissa 12. lokakuuta 1895. Hän opiskeli kirjallisuutta
ja filosofiaa Sorbonnessa ja väitteli tohtoriksi politiikasta ja taloustieteestä.

Vuodesta 1916 lokakuuhun 1919 hän oli asepalveluksessa, ja heti sodan päätyttyä hän liittyi sotakorvaustoimikuntaan. Hänen osaamistaan tarvittiin jatkuvasti, kun Saksan korvauksista tuli keskustelua, ja vuonna 1926 hänet nimitettiin Youngin konferenssin Ranskan valtuuskunnan pääsihteeriksi. Kun hän liittyi Kansainväliseen järjestelypankkiin, hänen toiveensa kansainvälisen taloudellisen yhteistyön toteuttamisesta saavutti täyden ulottuvuuden. Hänen uskonsa Britannian vakauteen säilyi pimeinäkin päivinä 1931. Alkuvuodesta 1932 hän sanoi, että "ei kestä kauan, kun Englanti pystyy jälleen toimimaan luottojen myöntämiskeskuksena". Mutta hän jatkoi, että rahallista solidaarisuutta ei voi olla ilman talousarvioiden, tullipolitiikan sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojen poliittista koordinointia. Poliittisten rajojen yli olisi luotava uusi maailma. He osoittivat nyt sellaisen maailman tarpeellisuuden esittämällä kaikki vanhan nimissä tehdyt virheet. Uuden ja vanhan välisen siirtymäkauden aikana heidän olisi epäilemättä pakko tehdä asioita, jotka eivät olisi järkeviä muuten. Hänen kuolemansa myötä poistuu yksi kyvykkäimmistä ranskalaisista pankkiireista ja taloustieteilijöistä. Häntä ehdotettiin usein Ranskan keskuspankin johtoon, mutta syystä tai toisesta nimitystä ei tehty.