Pitkojen ja Behmien yhteisestä alkutaipaleesta

Mietin, mitähän osaa Olavinlinnasta muurari Martti mahtoi muurata. Lieneekö enää mitään tallella hänen kätten töistä.
Minun sukuuni Behmit liittyivät Maria Tahvon tytär Behmin avioiduttua Antti Pekan poika Pitkon kanssa 1840-luvun puolivälissä. Siitä nousevassa polvessa on Antit olleet Antin poikia aina minuun ja vielä poikaani asti.
Antti Antin poika syntyi Jouhenniemellä 1847. Isänsä kuoltua hän muutti äiti-Marian kanssa Alakuonaan. Siellä Maria kuoli vuonna 1873. Antti Antin poika avioitui Paasniemeltä Anna Paukkosen kanssa. Ensimmäinen heidän lapsistaan syntyi jo 1873 ja katras kasvoi kokoa niin että isoisäni Antti syntyi 1887 ollen järjestyksessä kuudes. Antin jälkeen katras kasvoi vielä kahdella.
Antin perhe muutti Alakuonasta Paasniemen kautta Kesälahden puolelle Korvenniemeen Pahatsunlahden rantaan ja sieltä Lakovaaran kautta 1910 Hummovaaraan ikivanhan Savonlinna-Kitee tien varteen. Sinne he rakensivat vanhasta riihestä asuintalon joka on vieläkin pystyssä. Siitä tuli myös minun syntymäkoti 1951. Annan ja Antin ei sen perään tarvinnut vaihtaa enää asuinpaikkaa. Anna kuoli 1921 ja Antti 1928.
Isäni kertoi isoisästään hänen olleen kovaääninen. Sanottiin hänen äänensä kantaneen kilometrin päähän kotitalolta Kainulanmäelle kun tuli sanottavaa miniän perheen kanssa. Antti oli kaiketi omapäinen. Hänestä on mm. kerrottu seuraavanlainen tarina. Antti oli myöhästynyt kirkonmenoista sen verran että siellä kirkkokansa jo veisasi toista säkeistöä alkuvirrestä. Antti ei yhtynyt veisuun siinä missä muut jo lauloivat vaan aloitti virren alusta. Liekö muu väki hidastellut vai Antti pitänyt kiivaampaa tahtia kun veisuun lopettivat yhtäaikaisesti. Antista puhuttiin myös hänellä olleen "yliluonnollisia" voimia. Hänen kerrottiin mm. selvittäneen varkauksia intuitiolla, ovelia ansoja asetellen, epäiltyjen selville saamiseksi.