Aurora Anna Karolina Karlsdotter Blåfield

Syntynyt / Kastettu 1.7.1830 11.7.1830 Kylä / Talo Lapsi Anna Aurora CarolinaKnut (i or.) SSHY - Digiarkisto http://hiski.genealogia.fi/hiski/6xuhp?fi+0533+kastetut+12393

Sääksmäki syntyneet 1805-1833 (TK397 I C:5) Sivu 474 06 1830 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1452... / Viitattu 19.11.2020

Sääksmäki rippikirja 1829-1836 (TK392-393 I Aa:13) Sivu 12 Judickala Allodial Säterie ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1438... / Viitattu 19.11.2020

Aurora Blåfield syntyi 1830 vauraalla kartanoseudulla Sääksmäellä Jutikkalan kartanossa. Lähitienoilla Hämeessä sijaitsi useita Blåfield-suvun omistuksessa olevia kartanoita. Vuonna 1865 Aurora Blåfield avioitui serkkunsa laamanni Emil Blåfieldin kanssa, joka oli Pälkäneen Myttäälän kartanon isäntä. Emil Blåfield yhdisti maanviljelijän ja tuomarin työt. Hän hoiti kahta tuomiokuntaa, toimi kaksi kertaa valtiopäivämiehenä ja oli Suomen sotaväen sekä luotsilaitoksen ylisotatuomioistuimen ylisotatuomari. Emil Blåfield nautti Pälkäneellä suurta luottamusta ja oli pidetty mies, josta kerrottiin hauskoja kaskuja. Velvollisuudet veivät laamanni Blåfieldin usein maailmalle, mutta Aurora-rouva pysyi kotona hoitamassa ja kasvattamassa perheen kolmea tytärtä ja kolmea poikaa. Lisäksi hän huolehti taloudenpidosta, palveluskunnasta ja osin maanviljelyksestäkin. Silti Myttäälässä ehdittiin viettää iloista kartanoelämää, joka sisälsi paljon vierailuja ja kutsuja. Nuori Jean Sibelius, ”Janne” oli Myttäälän vakituinen kesävieras. Hän sai paikan luonnonkauneudesta inspiraatiota ensimmäisiin sävellyksiinsä. Aurora Blåfield oli reipas kartanonrouva, joka ajoi talvisin Pälkäneeltä hevosella ja reellä jäiden yli vierailulle sukulaisiin. Mukanaan hänellä oli aina tulitikut ja tappuroita siltä varalta, että hän joutuisi torjumaan nälkäisten susien tungettelua.30

Blåfield-suvun jäsenet kuuluivat venäläistämistoimenpiteiden vastustajiin. Aurora Blåfield oli valveutunut ja seurasi intomielisesti ajan poliittisia tapahtumia. Vuonna 1901 säädettiin asevelvollisuuslaki, jonka mukaan suomalaisten asevelvollisten oli astuttava Venäjän armeijan riveihin. Suomalaisten laittomina pitämät asevelvollisuuskutsunnat alkoivat 1902. Erityisesti pappien lojaalisuus esivaltaa kohtaan joutui laillisuuskysymyksen kanssa vastakkain, kun julistukset olisi pitänyt lukea saarnatuolista. Varsin suuri osa papistosta kieltäytyi, mutta osa antoi myöten. Toisinaan seurakunta poistui kirkosta tai esti julistuksen kuulumisen virrenveisuulla ja metelöinnillä. Helsingissä asevelvollisuusboikotin yhteydessä puhkesi kasakkamellakoita. Aurora Blåfield eli ajan hermolla, sillä tällöin kaksi hänen pojistaan, kunnallisneuvos Gustav ja oikeusneuvos Ville (Vilhelm) Blåfield olivat valtiopäiväedustajina Helsingissä. Aurora Blåfield kirjoitti Myttäälästä veljentyttärelleen Julia Blåfieldille: ”…Mutta kuinka kaikkien rauha onkaan häiriytynyt päätellen siitä, mitä saa kuulla maan vaikeuksista ja kaikenlaisista rettelöistä, joita tulee virkamiesten osalle. Se on aivan hirvittävän häiritsevää tämä mellakka Helsingissä, kun matkapapin piti lukea asevelvollisuuslaki ja kirkon ulkopuolella häiritsivät poliisit, jotka veivät vanhoja kunnianarvoisia ihmisiä mukanaan. Kotietsintöjä on suoritettu Helsingissä ja muualla maassa, väitetään.” Matkapappi saattoi olla esimerkiksi kuurojen hengellistä huoltoa varten palkattu hengenmies.

Aurora Blåfield osallistui tyttärensä Dagmar Blåfieldin kanssa monin tavoin sosiaalityöhön Pälkäneellä. Naiset tekivät auttamistyötä muun muassa tilan alustalaisten ja pitäjien vaivaishoidon holhokkien hyväksi ajankohtana, jolloin yhteiskunnan sosiaalihuolto oli alkeellista. Aineellisen hyvinvoinnin lisäksi Aurora Blåfield pyrki kohottamaan kuntalaisten sivistystasoa. Vakituiselle kirjeystävälleen Julia Blåfieldille hän kirjoitti kansanvalistustyöstään: ”Huomenna täällä on ompeluseura – se on jo useita vuosia työskennellyt kansankirjaston hyväksi, jolla on nyt noin 1 000 kirjaa, niiden joukossa paljon hyvää kaunokirjallisuutta.” Täyden päivätyön tehnyt Aurora Blåfield kuoli kotonaan Myttäälässä 1908.

Rahaston perustamisvuosi ja käyttötoiveet

Kaksikielisellä Konkordia-liitolla oli haaraosasto ja asiamiehiä Hämeessä, ja oletettavasti naisten opiskelun tukeminen oli osa Aurora Blåfieldin kansanvalistusharrastusta. Hän oli ennen kuolemaansa 1908 lausunut omaisilleen suusanallisen toivomuksen testamenttilahjoituksesta Konkordia-liitolle. Aurora Blåfieldin perilliset toteuttivat äitinsä toiveen vasta 1925, sillä rahojen lopullinen luovutus oli siirtynyt muun muassa Liiton jakautumisen takia. Vuonna 1925 Dagmar ja Vilhelm Blåfield jättivät Suomalaiselle Konkordia-liitolle Pälkäneen säästöpankin talletuskirjan, jolla oli rahaa 4 702,8033 markkaa. Aurora Blåfieldillä ei ollut toivetta apurahan saajien ammattialasta, mutta hän halusi, että hänen rahastostaan annettaisiin etusija Hämeen läänin nuorille apurahananojille. http://haku.konkordia-liitto.com/kirjamainos2008.pdf