Elisabeth Virkkala

Betta, jolla nimellä häntä aina kutsuttiin, oli hiljainen ja vaatimaton persoona. Hän oli myös ahkera ja aina puolisoaan Ottoa tukeva. Jostain syystä hän halusi olla liiankin sääliä kerjäävä, sillä tietääkseni hänellä ei ollut muuta ongelmaa terveytensä kanssa kuin ajoittainen astma, minkä vuoksi hän käytti sellaista kumista inhalaattoria jo 50-luvulla. Lapsille ja lapsenlapsille jäi mielikuva, että hän jo tekee kohta kuolemaa. Loppuen lopuksi Bettahan eli yli 90-vuotiaaksi. Betta rakasti saunomista ja leikinlaskua, vaikkei ollutkaan siihen itse niin kovin hanakka osallistumaan. Otto-vaari palveli häntä ja teki kaikki kauppa-asiat polkupyörällään. Vanhemmiten Betta muutti Laurin ja Kaarinan kotiin, jolloin vielä Aini-äitikin oli elossa. Betta seuraili aikaansa kiikkutuolissa, asui Puhkiossa yläkerrassa ja tuli vakaasti raput alas pissapotta kädessään... Joskus Fiina (Kaustinen) pyöräili tapaamaan Bettaa naapurista. Vaikka Fiina ei luonteeltaan ollut kaikkein ystävällisin, Betta kuitenkin äärimmäisen kilttinä ihmisenä jaksoi tätä kuunnella ja myötäillä.