Emilia Adolfina Blomroos

Lehtileike, missä ei ollut tallella lehden nimeä eikä päivämäärää, kertoo muistokirjoituksessa Emiliasta seuraavasti: Jo nuorena merimiehen leskeksi, joka vanhan ajan tarmolla ja tunnetulla ompelutaidollaan kasvatti ja koulutti lapsensa. Luonteeltaan oli rva Blomros päivänpaisteinen, kaikille hyville harrastuksille altis ja uskonnollinen. Oli luonnollista, että varsinkin lähetystyö merimiesten keskuudessa oli lähellä hänen sydäntään. Niinpä hän omakohtaisesti otti poikansa apuna osaa vuosikymmenen ajan tähän työhön Englannissa Hullin lähetysasemalla. Rva Blomros on saanut elää elämänsä harvinaisen terveenä. Vasta viimeiset kaksi kuukautta oli hän sydämen elinvoiman hervottua pakotettu pysyttelemään vuoteessa, josta hän ei enää kyennytkään nousemaan, vaan joutui sallimuksen tahdosta ummistamaan silmänsä ikuiseen lepoon Suomen sisämaassa, kaukana varmastikin kaipaamansa meren rantamilta.

Kainuun Sanomat, 22.09.1931, nro 105, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1848589?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot